Rakkaudesta Helsinkiin: Viher-Meilahti
Meilahdesta minulle tulee ensimmäisenä mieleen ahdistava betonimöhkäle nimeltä Meilahden sairaala. Sairaala-alue on niin iso, että se kattaa ison osan Meilahtea, eikä kaupunginosa ole näyttäytynyt silmissäni lainkaan houkuttelevana. Päinvastoin, sairaalat karmivat selkäpiitäni, enkä mielelläni hengaile niiden lähistöllä. Sain kuitenkin oppia tämänkertaisen Helsinki-kävelymme aikana, että Viher-Meilahti on aivan eri asia kuin sairaalan ympäristö. Viher-Meilahti on nimensä mukaisesti vihreän vehreä keidas ja monelle Seurasaaressa kävijälle se lienee tuttu, sillä Seurasaaren silta lähtee Viher-Meilahdesta. Viher-Meilahdessa on vanhoja huviloita ja maamme ylimmän johdon asumuksia, kuten Mäntyniemi ja Kesäranta. Ihan ensimmäiseksi kiertelimme Meilahden arboretumissa, jossa on lukuisia erikoisia kasveja, ruusupuutarha ja vaikka mitä ihanaa. Kasvit on merkattu nimikylteillä ja vehreällä alueella on ihanan rauhaisa tunnelma siitäkin…
Kaljatölkkikana
Eräänä viikkona Keravalla asuessamme saimme leikkiä asuvamme kahdestaan omakotitalossa. Henkan vanhemmat olivat reissussa ja me saimme suoriutua arjesta ihan keskenään. Aika kivaa ja ehdottomasti hyvää harjoitusta tulevaa varten, sillä kohta me ihan oikeasti asumme kahdestaan omakotitalossa. Päätimme pitää tuolla viikolla yhden illan vapaata, jolloin minä kyllä kävin salilla, mutta raksa-, blogi- ja muut velvollisuudet unohdettiin päiväksi ja päätimme vain nautiskella olostamme kahdestaan kotona. Sitä osaa arvostaa kun on asunut liki vuoden appivanhempien luona. Ei sillä etteikö heidän seurassaan olisi varsin mukavaa ja kotoisaa myös, mutta välillä on kiva olla ihan itsekseenkin.
City Hotel Senigallia – Hotellisuositus Italian rannikolle
Vielä olisi yksi Senigallia-postaus jemmassa, nimittäin hotellimme esittely. City Hotel Senigalliasta varattiin kaikille bloggaajille huoneet järjestäjän toimesta, joten en päässyt itse vaikuttamaan hotellivalintaan. Ja hyvä niin, sillä City Hotel oli oikein hyvä majapaikka. Ensinnäkin hotellin sijainti on täydellinen. Rantakadulla sijaitsevan hotellin aamiaisterassilta näkyy rannalle sekä upealle Rotonda sul marelle. Kaupungin parhaalle rannallekaan (Bagni 77) ei ole pitkä matka. Myös kaupungin vanha keskusta on ihan vieressä ja sinne kävelee noin viidessä minuutissa. Pyörällä pääsee vielä nopeammin. Polkupyöristä puheen ollen hotellilta saa lainata polkupyörän, joka on ehdottomasti paras keino liikkua kaupungilla. Kävellenkin toki pääsee, mutta pyöräily on jotenkin niin italialaista. Hotellin pyörät ovat oikein kelpo pelejä, löytyy toimiva lukko ja koriin saa…
Vihreä omenasalaatti
Salaatti syntyy nopeasti kolmesta pääraaka-aineesta. Vihreää omenaa, fenkolia ja kevätsipulia. Mukaan vähän yrttiä, limeä ettei omena tummu, makua suolasta ja pippurista sekä loraus oliiviöljyä päälle (öljy oli oma lisäykseni) niin valmista on ja maistuu tosi hyvältä grillikanan kanssa. Vielä paremmin omenainen salaatti sopisi varmastikin grillatun possun kanssa, joten sitäkin kannattaa kokeilla. Vihreä omenasalaatti – 4 suomalaista hapokasta pikkuomenaa tai 2 Granny Smith -omenaa (tai mitä tahansa muuta vihreää omenaa) – 2 fenkolia – 4 kevätsipulin vartta – lime – tilliä tai korianteria (tai ruohosipulia, jota me käytimme) – suolaa ja pippuria (- öljyä) Poista fenkoleista uloin kuori ja varret jos ne ovat puumaisia. Säästä kuitenkin varsissa kasvavat yrttimäiset lehdet ja…
Rakkaudesta Helsinkiin: Munkkiniemi
Tällä kertaa tutustuimme äidin kanssa Munkkiniemeen, joka on meille molemmille entuudestaan jo hieman tuttu, mutta jossa oli vielä paljon tutkimattomia paikkoja. Minä olen viettänyt Munkkiniemen puistotiellä asuneen ystävän luona aikaa opiskeluaikoinani ja äiti on ollut joskus kauan aikaa sitten samaisella puistotiellä töissä. Munkkiniemi oli vielä 1910-luvulla maaseutua ja sen muuttamiseksi kaupungiksi alettiin tehdä suunnitelmia. Eliel Saarinen suunnitteli upean kokonaisuuden alueelle, jota hallitsi ennen oikeastaan vain Munkkiniemen kartano ja sen ympäristö. Läheskään kaikkia Saarisen suunnitelmia ei kuitenkaan toteutettu rahanpuutteen ja sodan takia. Voin vain kuvitella miten upea kaupunginosa olisi, jos kaikki Saarisen piirtämät rakennukset olisivat toteutuneet. Munkkiniemestä tuli vähän samat fiilikset kuin Lauttasaaresta. Täällä asuvat ovat ylpeitä kotipaikastaan eivätkä mielellään edes…
Liuskaluodon Skiffer
Keskellä kuuminta kesää pääsi käymään niin, että meikätyttö sairastui flunssaan. Voin kertoa että tuntui todella hölmöltä olla kipeänä kun ulkona oli 30 astetta lämmintä. Aurinko paistoi kuumasti ja normaalisti flunssassa niin kalpean naaman sijaan peilistä tuijottikin ruskettunut pisamainen tyttö, jonka naamataulusta voi huomata päällä olevan flunssan vain hieman punaisesta nenästä. Todella omituista ja jotenkin niin väärin. Ei kesällä olla kipeitä! Koska flunssa kesti viikonlopun yli, sain heittää hyvästit maanantain salitreenille. En kuitenkaan halunnut mennä työpäivän jälkeen kotiin kökkimään, olinhan nököttänyt siellä toipilaana jo koko viikonlopun. Jotain kivaa pitäisi siis keksiä. Jotain sellaista, joka ei ole liian rankkaa flunssaiselle, mutta josta tulisi hyvä mieli. Kun kerran vitamiinit, lepo eikä edes viskipaukku…
Grillikassler ja omena-perunasalaatti
Eräänä päivänä havahduin katsomaan pihassa nököttäviä omenapuita. Ne olivat täynnä punaposkisia omenia. Oksat notkuivat hedelmien painosta ja maahan oli pudonnut iso kasa omppuja. Noita täytyy jotenkin hyödyntää, ajattelin.
Kinuskillan brunssi
Niin paljon kuin rakastankin Helsinkiä ja tuttuja paikkoja sen ympäristössä, yritän pikkuhiljaa tutustua myös uusiin hoodeihini hieman pohjoisempana. Olen vajaan vuoden Keravalla asumisen aikana tutustunut jo melko hyvin Keravaan, keravalaisiin ja mikä tärkeintä, Keravan lenkkipolkuihin, jotka ovat vallan mainiot. Koska kotini tulee olemaan vielä pohjoisemmassa kaukana Järvenpäässä asti, täytyy minun alkaa tutustua myös tuleviin kotiseutuihini paremmin. Onneksi minulla on tuttuja, jotka ovat kertoneet minulle jo muun muassa missä sijaitsevat parhaat lenkkipolut (Paavonpolulla) ja mikä on paras brunssipaikka (Kinuskilla). Näin uusi kotiseutuni tulee pikkuhiljaa tutummaksi, vaikka en vielä edes asu Järvenpäässä. Tuleva muutto on astetta helpompi kun tietää jo hieman, mihin olen asettumassa. Tosiaan, kaveri ehdotti eräänä kauniina heinäkuisena päivänä, että…
Oleviste kirkon torni – näköalapaikka Tallinnassa
Hmm, mitä sanoinkaan siitä korkeanpaikankammosta.. Tämän pari viikkoa sitten julkaistun jutun johdanto sopisi hyvin tähänkin postaukseen, sillä eräs urpo korkeanpaikankammoinen on taas kerran kiivennyt yläilmoihin pelkäämään. Tämä tempaus oli siitäkin mielestä erittäin järkevä, että äitini oli vasta juuri hetki sitten varoitellut tästä paikasta, että se on sitten aika kamala myös ahtaanpaikankammoiselle, ja kyllä vain, myös se kammo löytyy tästä minun jättimäisestä päästäni. Mutta tottakai, jos äiti varoittaa menemästä jonnekin paikkaan, niin tietysti kunnon tyttären velvollisuuksiin kuuluu mennä juuri sinne. Siksi minä kiipesin Olevisten kirkon torniin Tallinnassa. Ja se oli ihan kamalaa. Olevisten kelta- ja vihersävytteinen kirkontorni näkyy kauas. Se on ollut aikoinaan maailman korkein rakennus, kunnes salama tuhosi sen…
Valkosipulifestivaalit Keravalla
Viikko sitten lauantaina aukesi Keravalla kaikkien valkosipulinystävien taivas, kun vuosittainen järjestyksessään jo 29. Valkosipulifestivaali täytti Keravan kadut myyntikojuilla, iloisilla ihmisillä ja viehättävällä valkosipulin tuoksulla. Aurinkomäelle kokoonnuttiin katsomaan esiintyjiä, liian innokkaita ampiaisia hätisteltiin pois kimpusta ja terassilla nautittiin valkosipuliolutta. Myyntikojuista ostettiin valkosipulisia tuliaisia, joita tietenkin maisteltiin ensin ahkerasti. Olut maustetaan valkosipulimurskalla.. ..kas näin, oman maun mukaan. Lopputulos on oikeasti hyvää ja minäkin join tuoppini tyytyväisenä loppuun. Myyntikojuissa oli enimmäkseen valkosipulisia tuotteita, mutta myös muita herkkuja oli tarjolla.. ..kuten vaikkapa metrilakua. Mitä olisivat markkinat/festarit ilman metrilakua? Me pilkoimme oman saaliimme pieniksi pätkiksi ja nostimme kulhon pöytään illalla kun teki mieli jotakin makeaa. Erimakuisia valkosipulinkynsiä oli paljon tarjolla.. ..ja niitä ostettiin tietysti kotiinkin.…
