Helsinki
Kappeli – Espan helmi
Jutussa mainitun blinimenun tarjosi Ravintola Kappeli pressitilaisuudessa. Ravintola Kappelin tietävät kaikki helsinkiläiset. Esplanadilla kaupungin ykköspaikalla sijaitseva kaunis rakennus on valmistunut vuonna 1867. Ennen sitä paikalla oli puinen myyntikoju, josta sai limua ja leivonnaisia niin kauan kunnes koju ränsistyi ja tilalle rakennettiin kirkkomaisesta ulkomuodosta nimensä saanut Kappeli. Kappeli avattiin samana päivänä kun Mannerheim syntyi ja kuten tiedämme, molemmista tuli ajan myötä tunnettuja suomalaisia. Kappeli oli alkuun suosittu kesäpaikka, josta sai 1800-luvulla erikoisuutta nimeltä kylmä olut. Eipä ollut kukaan muu ennen ravintoloitsija Josef Wolontista ymmärtänyt tarjoilla olutta viilennettynä. Ja sehän se vasta hitti olikin! Kun Kappelin edustalle rakennettiin vielä Kappelin lava soittokunnan esityksiä varten, oli paikka kaupungin ykkösmenomestana selvä.
Hotelliyö Helsingissä – Äidin uniloma
Valvottamista on käytetty jopa kidutusmenetelmänä enkä yhtään ihmettele miksi. Univaje aiheuttaa lukuisia henkisiä ja fyysisiä oireita ärtymyksestä vastustuskyvyn heikkenemiseen ja ahdistuneisuudesta rytmihäiriöihin. Univelkaisena ajatus ei kulje, sanoja on vaikea löytää, pinna on kireällä ja tekisi joko mieli ahmia makeaa tai olla syömättä laisinkaan. Univajeessa on vaikea tunnistaa itseään ja se on pelottavaa. Puhun kokemuksesta. Siinä missä esikoisemme nukkui ensimmäisen kokonaisen yön 2 kuukauden ikäisenä, ei kuopuksemme ole ymmärtänyt yhtä vaivattomasti nukkumisen ihanuutta. Kun vauva ei nuku, ei nuku äitikään. Tätä kirjoittaessani katkonaisia öitä on ollut taukoamatta jo yli vuoden ajan ja kun siihen päälle laskee raskausajan uniongelmat, voin kohta sanoa, etten ole saanut nukkua kunnolla vuosiin. Se on saavutus, jota…
Yö vankilassa – Hotel Katajanokka
Vanhan vankilan paksujen kiviseinien läpi ei kuulu inahdustakaan. Ei vaikka kuinka huutaisit. Sen voit kuitenkin kuulla, kuinka joku painaa keskellä yötä huoneesi ovenkahvaa alas. Jos kurkistat käytävään, ei siellä näy ketään. Tarinat kertovat myös vesihanan menneen päälle keskellä yötä samalla kun kylpyhuoneen ovi on sulkeutunut itsestään. Hella Wuolijoen sellin kohdalla voi valokuvaan ilmestyä nainen vanhoissa vaatteissa. Katajanokan vanha vankilarakennus on täynnä kummitustarinoita. Ne sopivat tähän miljööseen hyvin. Katajanokan vankila eli Skatta tai Nokka rakennettiin vuonna 1888. Siitä tehtiin ulkoa mahdollisimman uhkaavan ja sisältä mahdollisimman ahdistavan näköinen. Me menimme sinne vapaaehtoisesti.
The Cock, Helsinki – Ekoja kertoja
Huikkaan heipat kotiovella, painan oven kiinni ja lähden kävelemään kohti juna-asemaa. Kuulostelen oloani. Tuntuu niin kovin ihmeelliseltä. Jalassa on korot ensimmäistä kertaa sitten en edes muista minkä. Sen varmaan kun vauvamaha alkoi olla niin iso, ettei tasapainoni ollut enää ennallaan. Siitä on ainakin puoli vuotta. Myös se tuntuu kovin ihmeelliseltä etten työnnä edessäni vaunuja ja peilistä katsoi lähtiessä nainen, jonka hiusten, naaman ja asun eteen oli nähty hieman vaivaa. En meinannut edes tunnistaa itseäni. Kyllä vaan, äippä oli ensimmäistä kertaa ulkona ilman vauvaa. Aluksi en uskaltanut edes ajatella kotiin mumminsa kanssa jäänyttä pikkubloggaajaa vaan höpöttelin Henkalle niitä näitä. Pelkäsin valtavan ikävän vyöryvän päälle pienestäkin ajatuksesta. Junassa olin vaan ja istuin…
Ruokamatkalla kotimaassa – 10 ruokatärppiä Etelä-Suomeen
Olemme kuluvan vuoden aikana innostuneet ihan uudella tavalla kotimaan matkailusta. Osittain tämä on tapahtunut olosuhteiden pakosta (möhömaha ei ole jaksanut reissata kauemmaksi), mutta osittain myös siksi, että kotimaammehan on täynnä ihania matkakohteita, joiden koluamiseen saisi kulumaan useammankin kesän. Ja talven, syksyn ja keväänkin. Suomi on ihana. Kuten reissuillamme yleensä, olemme matkanneet kotimaassakin pitkälti ruoan perässä ja löytäneet monta upeaa ruokamatkakohdetta ihan tästä Etelä-Suomestakin. Listasimme tähän 10 herkullista suosikkiamme Etelä-Suomessa. Ota lista talteen kesän reissuja varten! Vaikka kohteet on numeroitu, eivät ne ole silti paremmuusjärjestyksessä, sillä kaikki olisivat ansainneet ykköspaikan.
Radisson Blu Aleksanteri, Helsinki
Perjantai-ilta Helsingissä. Valot syttyvät vähitellen samalla kun aurinko laskee horisonttiin. Kävelen pitkin sateen kastelemaa Bulevardia. Taivas on lupaavan kirkas. Ehkä huomenna paistaa aurinko? Katselen hymyillen rakasta kaupunkia ja päässäni alkaa soida tuttu biisi. Se sama on värittänyt niin montaa muutakin Helsingissä viettämääni hetkeä. Zen Cafen Minun kaupunkini. Helsinki on kuitenkin minun kaupunkini. Kävelen pitkin tuttuja katuja hauskan illan päätteeksi. Kotini on tänä viikonloppuna Radisson Blu Aleksanterissa Albertinkadulla ja totta tosiaan, kodilta se tuntuukin kun astelen hotellin ovesta sisään.
Meripaviljongin brunssi, Helsinki
Ihastuimme jo vuoden takaisella ensisilmäyksellämme Säästöpankinrannassa kelluvan Meripaviljongin merelliseen miljööseen ja herkkuihin, jotka maistuvat erityisen hyvältä ravintolan isoista ikkunoista aukeavaa Helsingin merimaisemaa katsellessa. Olen hehkuttanut aiemminkin rakkauttani Helsinkiä kohtaan ja täällä se kukoistaa erityisen kirkkaana. Kirkas oli myös taivas kun saavuimme testaamaan Meripaviljongin uuden brunssin eräänä sunnuntaiaamupäivänä. Päivälle oli luvattu sadetta, mutta onneksemme aurinko paistoi brunssimme aikana keväisen kirkkaana. Meripaviljongin miljöö on erityisen kaunis aurinkoisella kelillä, kun valo pääsee sisään isoista ikkunoista heijastuen merenpinnan kautta kahta valoisampana.
Frans & Amélien simpukkaperjantai
Helsingin uusimmassa ranskalaisbistrossa tarjoillaan joka perjantai tuoreita simpukoita ja kun kutsu kävi simpukkakattilan ääreen, riensimme tietysti innoissamme paikalle. Höyryävä kattilallinen sinisimpukoita vie minut aina ajatuksissani Välimerelle ja simpukoiden kanssa näpertäessä on kiva muistella menneitä matkoja ihan täällä kotimaan keväässäkin. Ranskalainen bistrotunnelma toivotti meidät heti tervetulleiksi kun astelimme sisään uudistuneeseen Frans & Amélieen, joka tunnettiin ennen nimellä Fransmanni. Meidät ohjattiin ihanaan pöytään, jota reunustivat mukavat sohvat. Pöydällä oli ruusuja sekä kynttilä ja olomme oli heti todella tervetullut.
Chjokon Chocolate High Tea, Helsinki
Pienen suklaapuodin pöydille on katettu valmiiksi houkuttelevan näköiset kerrostarjottimet, iso pullollinen vettä ja hieman mehua. Tiskille kerrotaan maksamisen yhteydessä halutaanko herkkujen kanssa juoda kahvia vai teetä ja pian pöytään kannetaan pyydetty juoma. Tunnelma pienessä suklaapuodissa on kotoisa ja lämmin. Suurimman huomion varastaa pöydässä komeileva kerrostarjotin täynnä herkkuja. Alimmalla kerroksella on muutama suolainen naposteltava, joista etenkin minicroissantit maistuvat ihanalta ja vievät ajatuksemme välittömästi takaisin Nizzaan, jossa vietimme taannoin hauskan pitkän viikonlopun. Kerrostarjottimen ylimmällä kerroksella on samoja konvehteja kuin puodin vitriinissä on myytävänä ja keskimmäiseltä kerrokselta löytyy muuta makeaa, kuten värikkäitä macaronseja, suklaakakkua ja keksiä. Nam, käydään kimppuun!
Ravintola Yume, Helsinki
Tiedättekö sen tunteen, kun aika tuntuu kiitävän ja kelloa katsoessa melkein pelästyy, kun huomaa ajan kuluneen epätodellisen nopeasti? Meille kävi viimeksi niin kun illallistimme Kämpin yhteydessä sijaitsevassa Yumessa Jerryn ja Tiian kanssa. Olimme herkutelleet ja jutelleet pöydän ääressä ajantajuni mukaan ehkä korkeintaan pari tuntia, mutta kelloa vilkaistessani huomasin aikaa kuluneen melkein tuplasti sen verran. Huh! Mitä tapahtui! Olimme maistelleet Yumen ruokia viime kesänä eräässä blogitilaisuudessa ja etenkin ravintolan ribsit jäivät mieleemme tajunnanräjäyttävänä herkkuna. Niitä pitäisi päästä syömään uudestaankin. Yumen ruokalista oli uudistunut sitten viime kesän, mutta onneksi ribsit pysyvät listalla aina. Ne silmissäni tallustelin ravintolaan ja odotin innolla myös muiden ruokien maistelua sen puitteissa, mitä raskauden ruokavalio-ohjeet antavat myöden. Ei…
