Lasipalatsin parsaviikot
Teemaviikot on kivoja. Me olemme käyneet viime aikoina ainakin Cantina Westin hampurilaisviikoilla, Lasipalatsin bliniviikoilla, Tony’s Delin risottoviikoilla ja nyt oli vuorossa Lasipalatsin parsaviikkojen lehdistötilaisuus. Lasipalatsin parsaviikot alkavat heti pääsiäisen jälkeen tiistaina 2.4., ja kuten bliniviikoillakin, myös parsaviikoilla on mukana hauska kilpailu.
Kilpailun voittaja saa kahden hengen matkan Amsterdamiin lentoineen, majoituksineen ja illallisineen, eli nyt on todellakin tavoittelemisen arvoinen palkinto kyseessä. Toisin kuin bliniviikkojen kilpailussa, parsaviikoilla ei etsitä suursyömäriä, joka jaksaa ahtaa kerralla paljon ruokaa napaansa, vaan kaikilla pienimahaisillakin on yhtä suuret mahdollisuudet voittaa kilpailu.
Voittaakseen tarvitsee vain syödä enemmän parsa-annoksia kuin muut parsaviikkojen aikana (2.4.-25.5.) Lasipalatsissa ruokailevat. Syödyistä parsa-annoksista kerätään leimoja parsapassiin, ja vaikka tarjoaisit sadalle kaverillesi parsaillallisen, saat leiman vain omasta annoksestasi. Reilua.
Vaikka parsapassiin kertyisi vain yksi leima, kannattaa se silti palauttaa ravintolaan 27.5. mennessä, sillä kaikkien passin palauttaneiden kesken arvotaan kolme 100 euron lahjakorttia Ravintola Lasipalatsiin. Ei hassumpi palkinto sekään.
Ja jos kisailu ei kiinnosta, niin hyvä ruoka varmaan sentään kiinnostaa? Tarjolla on nimittäin niin herkullisia parsaruokia ettei ole tosikaan. Osa listan annoksista on vuodesta toiseen pysyviä klassikoita, joita asiakkaat osaavat pyytää katsomatta lainkaan menua, mutta myös uusia annoksia on tarjolla. Kaiken kaikkiaan erilaisia parsa-annoksia on lähes 15, joten jokaiselle luulisi löytyvän oma suosikki.
Me saimme maistaa valkoista parsaa erilaisten lisukkeiden kera. Tarjolla oli hollandaise-kastiketta, osterivinokkaita, suomalaista ihan älyttömän hyvää ilmakuivattua kinkkua, savulohimoussea, kylmäsavulohta, katkarapuskagenia ja mätifani-Martinan iloksi myös isot kasat Pielisen muikunmätiä. Voi nam!
Vaikka mäti onkin yksi maailman parhaista ruoka-asioista, nousi lemppariksemme kuitenkin ihana Luumäeltä tuleva ilmakuivattu possunniska, joka pesee mennen tullen jopa italiassa syömämme ilmakuivatut kinkut. Ja se on jo tosi hyvin se.
Myös perinteinen hollandaise toimii aina ja bloggaajista koostuva pöydänpäätymme tyhjensikin oman hollandaisekulhonsa lisäksi hieman myös toisen pöydänpäädyn kastikekulhoa. Mutta kun se oli niin hyvää..
Parsaviikkojen maukas lohi tulee Helsingin Kalasavustamolta. Ravintola Lasipalatsin keittiöpäällikkö Petri Simonen kertoi, että lohi paistetaan edellisenä yönä ja toimitetaan tuoreena ravintolaan paperikäärössä. Kaikkea ne joutuukin miettimään, että ruoka saadaan mahdollisimman hyvälaatuisena pöytään.
Parsaviikoille valitaan usein tietyn viinitalon viinejä. Tänä vuonna viinit tulevat Alsacesta Willy Gisselbrechtin viinitilalta. Me maistoimme sekä muscatia, rieslingiä että pinot grisiä, ja vaikka olemme normaalisti rieslingin ylimpiä ystäviä, oli näistä viineistä muscat ehdottomasti parasta. Toki rieslingkin maistui ja pinot gris toimi erityisen hyvin yhteen sen ihanan ilmakuivatun possun kanssa. Voimmekin lämpimästi suositella jokaista näistä viineistä. Me valitsemme todennäköisesti muscatin sitten kun haemme ensimmäiset leimat parsapasseihimme.
Me maistoimme tosiaan vain valkoista parsaa, mutta parsaviikoilla on tarjolla myös vihreää parsaa heti kun sitä on saatavilla. Parsaviikkojen parsat tulevat tuoreena Hollannista ja tarvittaessa myös Perusta. Tämä vuosi on kuulemma ensimmäinen Lasipalatsin kymmenvuotisen parsaviikkohistorian aikana, kun hollantilaisilla toimittajilla on meinannut olla hankaluuksia toimituksissa. Euroopan talvi on ollut kylmä ja Hollannin pellot niin jäässä, ettei riittävästä parsamäärästä ole ollut takeita. Mutta ei hätää, ilman parsaa emme kuitenkaan jää, sillä perulaiset parsat lennähtävät tarvittaessa Lasipalatsiin.
Viime vuonna parsaa kului Lasipalatsin parsaviikoilla keskimäärin 1000 tankoa päivässä, eli melkoisen paljon. Se tekee aika hemmetin monta kuorintaliikettä päivässä, parsan kuorimiseen kun ei ole keksitty tarpeeksi hyvin toimivaa konetta, vaan jokaikinen parsatanko kuoritaan keittiössä käsipelillä. Miettikääpä sitä kun seuraavan kerran tuntuu, ettei meinaa jaksaa kuoria sitä yhtä ainoaa porkkanaa välipalaksi, tai jos muutaman parsan kuoriminen kotona tuntuu työläältä.
Parsa on minulle yhtä kuin kevät ja olikin ihanaa, että lehdistötilaisuus osui kauniille, aurinkoiselle ja lämpimälle iltapäivälle. Isojen ikkunoiden takana näkyvä Helsinki kylpi auringossa ja poskeen osuva auringonsäde lämmitti mukavasti. Edessä oli herkullista parsaa toinen toistaan maukkaampien lisukkeiden kera, kädessä lasi hyvää viiniä ja kasvoja valaisi iloinen hymy. Oikein onnistunut iltapäivä siis. Tästä se kevät kuulkaa alkaa!
