Brunssi, sirkuskoulu ja mökkeilyä…
…eli POLTTARIYLLÄRIII!
Sirkuksen tiikeri. Melkoisen pelottava.
Eräänä lauantaiaamuna lauma iloisia naisihmisiä kokoontui yhteen, valmisti brunssin ja lähti kohti pahaa-aavistamattoman polttarisankarin pihapiiriä. Pihapiiristä löytyi sankarin auto, jota koristeltiin hieman muun muassa vaipalla, ja kun morsiamemme asteli autolleen lähteäkseen töihin, oli yllärin paikka. Tsädääm, tänään ei olisikaan töitä vaan kivaa yhdessäoloa mitä mainiommalla porukalla! Se on polttarit nyt!
Nautiskelimme brunssin ja skumppaa kaikessa rauhassa, lakkasimme morsiamenkin kynnet teemavärillämme punaisella ja hengailimme sen jälkeen vielä hetken ulkona. Leppoisan oleskelun lisäksi polttarisankarille järjestettiin pientä ohjelmaa ”Arvaa kenen lappu?” -leikin merkeissä. Jokainen oli kirjoittanut lapulle jonkin hauskan tai erikoisen faktatiedon itsestään ja morsiamen tuli arvata mikä lappu on kenenkin. Leikin aikana polttariporukasta selvisi vaikka mitä paljastuksia. Yksi oli harkinnut avioliittoa turkkilaisen kanssa (mutta tuli kuitenkin järkiinsä), toinen sai potkut alaikäisenä kesätyöpaikastaan juopottelun takia (se oli niiden poikien syy..) ja mitä vielä.. Melkoista sakkia. Kyllä nauratti.
Brunssin ja hengailun jälkeen aloimme tehdä lähtöä kohti Kalasatamassa majaansa pitävää sirkuskoulua. Olimme varanneet polttaripaketin ja siellä sitä sitten jonglöörattiin, tasapainoiltiin, tehtiin kuperkeikkoja ja oltiin myös todellisia pellejä, vaikka se ei varsinaisesti kuulunutkaan sirkuskoulun opetukseen. Meikäläinen on aina vähän pelle, ja olen sitä etenkin silloin kun yritän tehdä hienoja sirkustemppuja. Olisittepa nähneet..
Hulavanteen pyöritys sujui vielä ihan hyvin, mutta voi elämä sitä sähläämistä kun tuli pallojen vuoro. Pehmeitä palloja olisi pitänyt heitellä hallitusti kädestä toiseen, mutta suattaapi olla että meikäläisen pallot lentelivät pitkin hallia ihan miten sattuu.. Onneksi ne olivat tosiaan pehmeitä.
Sirkustelun jälkeen jatkoimme matkaa kohti mökkiä, mutta ennen sinne saapumista pysähdyimme Herttoniemen kartanolla Wanhassa Myllyssä herkuttelemassa. Ruoka oli ihan mielettömän ihanan makuista ja ihana oli myös itse ravintola sekä sitä ympäröivät maisemat. Ja kun ihanuuksia ollaan kerran alettu luetella, niin ïhana oli toki myös hulvaton polttariseurueemme, jonka kanssa sai nauraa räkättää koko päivän ja kyynelehtiäkin myöhemmin illalla rakkausrunon aikaan.
Teimme vielä pikavisiitin ruokakauppaan ja lähdimme huristamaan kohti Porvoota. Olimme vuokranneet mökin Pikku-Pernajanlahden rannalta Örnvikistä, ja osa porukasta oli hilppaissut paikalle jo aiemmin valmistelemaan morsiussaunaa, tsekkaamaan mökin ja laittamaan sen kuntoon pian saapuvaa morsianta varten. Mökki ei ollut ihan sitä mitä piti, sillä kaikille ei löytynyt kunnollista nukkumapaikkaa ja muun muassa mökin toinen wc ei ollut kovin hyvässä hapessa. Kiva juttu, lauma naisia kun ei muutenkaan saa vessajonoa kovin helposti aikaiseksi, kuten kaikki varmaan tietävät.. No, emme kuitenkaan antaneet pikkuasioiden häiritä ja kekseliäisyys pääsi reissun aikana kunniaan.
Puskajussi meni tekemään seppelettä.
Kun olimme asettuneet aloillemme oli morsiussaunan vuoro. Ja voi että, voin melkeinpä väittää ettei yhtä hienoa morsiussaunaa ole ennen nähty. Saunamökki terasseineen oli koristeltu valkoisilla lakanoilla, punaisilla ruusuilla, lupiineilla, havuilla, koivunoksilla, kynttilöillä, suklaalla ja vaahtokarkeilla. Oli myös asiaankuuluvat hemmottelutarpeet ja muut härpäkkeet.
Saunan jälkeen maistuu ruoka, jota touhukas polttariporukkamme valmisti yhteistuumin niin että homma hoitui nopeasti ja mukavasti. Tällaisia kaikkien polttariporukoiden pitäisi olla. Jokainen osallistui yhteisiin hommiin, kukaan ei heittäytynyt hankalaksi ja kaikki oli vaan tosi kivoja tyyppejä. Meidän morsiamella on ihan huippu kaverit! Naisporukkaan syntyy helposti jos jonkinlaista draamaa, mutta tällä porukalla oli suut hymyssä ihan koko reissun ajan.
Iltaruokailun jälkeen jatkoimme pöydässä istumista, höpöttelimme kaikenlaista, nauroimme, itkimme, oli pieni tietokilpailu ja herkkuja pöydässä. Puolenyön aikaan rankka viikko esteratsastuskursseineen ja hammassärkyineen vaati veronsa ja pötkähdin samaan aikaan yöpuulle seurueemme raskaana olevien jäsenten kanssa. Muutkaan eivät ilmeisesti valvoneet enää kovin myöhään, joten aamupalapöydässä oli taas eloisaa porukkaa ja nauru raikasi heti aamusta.
Aamiaisen jälkeen istuimme vielä tovin ulkona auringossa, siivosimme mökin, pakkasimme kimpsut ja kampsut autoihin ja lähdimme huristamaan kohti kotia. Minun viikonloppuni päättyi tosin hieman ikävästi, kun jo aamulla lukossa ollut korvani alkoi tuntua sunnuntai-iltaa kohti tosi inhottavalta ja itkukin siinä pääsi kun koko pää oli ihan jumissa ja ensi viikolla oli tiedossa vaikka mitä tärkeää. Hammastulehdukseni oli ilmeisesti levinnyt korvakäytävään, mutta onneksi antibioottikuuri helpotti oloa nopeasti ja maanantaina korvallani kuuli taas jotain ja tasapainokin pelitti sen verran, että uskalsin kavuta hevosen selkään ja jopa pysyin siellä.
Itku pitkästä ilosta, ja tämä hammasvamman aiheuttama itku oli täysin ihanan polttariviikonlopun arvoinen. En malttaisi millään odottaa elokuun lopulla vietettäviä häitä! Tällä porukalla, niissä puitteissa (kerron myöhemmin lisää..) ja näin upealla hääparilla siitäkin päivästä tulee varmasti yhtä ikimuistoinen kuin mitä tämä polttariviikonloppu oli.
