Fogo de Chao
Varasimme kolmen yön Miamin visiittiämme varten yhteen ravintolaan pöydän valmiiksi, ja haluan ehdottomasti vinkata hauskasta ravintolasta myös teille. Ihan ensiksi pahoittelen kuitenkin hieman epätarkkoja kuvia. Hämyisessä ravintolassa oli vaikea saada otettua laadukkaita kuvia, etenkin kun ympärillä kävi sellainen hyörinä ja hulabaloo ettei tosikaan. Ymmärrätte pian mitä tarkoitan. Fogo de Chao sijaitsee aivan South Beachin eteläkärjessä ja me kävelimme sinne kaikessa rauhassa legendaarista Ocean Drivea pitkin. Olimme varanneet matkaan runsaasti aikaa, niin että miehet saisivat rauhassa ihmetellä ohi meneviä autoja, ja jotta voisimme käydä jossain kivalla terassilla aperitiivilla. Laskevan auringon lämpöiset sävytkään eivät varsinaisesti haitanneet iltakävelyämme. Perillä Fogo de Chaossa nälkä oli jo melkoinen ja se oli hyvä asia, sillä luvassa…
Islantilainen mustikkaskyr
Skyr lienee monelle tuttua kaupan kylmäkaapista, josta voi napata välipalaksi proteiinipitoista Skyr-rahkaa. Minullakin on aina välillä töissä mukanani Skyriä, jota vetelen välipalaksi ennen salille lähtemistä. Se on hyvää ja terveellistä. Makuvaihtoehtojakin on mukavasti. Tällä kertaa tein Skyriä itse ja mauksi valikoitui mustikka. Tällä Skyrillä ei kuitenkaan ole niin paljon yhteistä kaupan välipalaskyrin kanssa kuin voisi luulla, sillä tällä reseptillä syntyvä herkku on oikeastaan jälkiruoka. Kermaa, tuorejuustoa ja jogurttia sisältävä jälkkäri ei ole yhtä terveellinen kuin kaupan Skyr-rahka, mutta toisaalta tämä on jälkkäriksi kuitenkin sieltä terveellisemmästä päästä. Mustikkaskyr – Islantilainen herkkuresepti – 400 g maustamatonta tuorejuustoa – 4 dl mustikkajogurttia – 1 dl kuohukermaa – 4 liivatelehteä (- bourbon-vaniljaa) – koristeeksi…
Martinan matkapäiväkirja – Perillä Senigalliassa
Lento Roomasta Anconaan sujuu hyvin ja nopeasti. Nousen ylös keltaisesta potkurikoneesta ja astun pieneen lentokenttärakennukseen. Katselen ympärilleni. Jossain pitäisi olla kuljettajani odottamassa minua kyltin kanssa. Kentällä on vain muutama ihminen ja pian näen miehen käsissään paperilappunen, jossa lukee minun nimeni. Tervehdin miestä italiaksi ja hän vastaa minulle jotain, josta ymmärrän vain puolet. Seuraan miestä autolle, tervehdin mielessäni ihanan lämmintä meri-ilmastoa ja istahdan hymyillen auton etupenkille. Kuljettajani on erittäin sympaattinen, italialaiseksi ehkä jopa hieman ujon oloinen kohtelias vanha mies, joka juttelee minulle italiaksi. Vastaan niin hyvin kuin osaan, mutta jossain vaiheessa joudun sanomaan hänelle, etten ymmärrä ihan kaikkea. Se ei haittaa. Jatkamme matkaa ja minä nautin joka hetkestä. Auton radiossa soi…
Operaatio anopit taivaalle
Oli aivan tavallinen perjantaipäivä. Tai oikeastaan se ei ollut aivan tavallinen päivä, sillä oli juhannusaatto. Epätavallista oli myös se, että anoppejamme odotti iltapäivällä yllätys, joka on samaan aikaan hauska, mutta myös aika jännittävä. Siitä anopit eivät tosin tienneet vielä mitään siinä vaiheessa, kun treffasimme heidät keskustassa lounaan merkeissä. Olimme luvanneet viedä äidit lounaalle juhannusaattona. Kyseessä olisi jo perinteeksi muodostunut syntymäpäivälahja äideillemme, jotka ovat molemmat kesän lapsia. Toinen on syntynyt kesäkuun lopulla ja toinen heinäkuun loppupuolella, joten yhteissynttäreitä on kiva juhlia keskikesän aikaan. Juhannusaatto on tosin siinä mielessä ongelmallinen päivä syödä ulkona, että suurin osa Helsingin ravintoloista on tuolloin kiinni. Vaihtoehtoja ruokapaikalle ei siis ollut paljon ja päätimme mennä Zetoriin, jonka…
Martinan matkapäiväkirja – Lähtö Senigalliaan
Olen kirjoittanut Senigallian blogimatkastani jo useita postauksia. Postauksia on julkaistu yhteensä viisi ja niissä olen kertonut mitä kaikkea tein ja näin, ja mitä ihanaa Senigallialla ja sen lähialueilla on antaa matkailijalle. Silläkin uhalla, että teitä alkaa jo kyllästyttää koko Italia ja Senigallia, halusin tehdä matkasta vielä päiväkirjamaisia postauksia, joissa kerron miltä se kaikki tuntui. Haluan kertoa kuinka jännittävää oli herätä lähtöaamuna ja palloilla yksin lentokentällä ensimmäistä kertaa koskaan. Miten kutkuttavaa oli tavata bloggaajakollegat ja pyöräillä pitkin kaupunkia ilta-auringon painuessa yhä alemmas ja alemmas. Mitä kaikkea mielessä pyöri kun painoin pääni tyynyyn hotellihuoneessani, kuinka innoissani olin kaikista hienoista kokemuksista, miten haikea olo lähdön hetkellä tuli ja miten minä koin tämän blogimatkan,…
Kulinaristin Senigallia – Ruokamatkailija Italiassa
Lue ensimmäinen osa Senigallian ravintolapostauksista täältä. Viimeksi esittelin Moreno Cedronin kahden Michelin-tähden ravintolan Madoninna del Pescatoren sekä samaan ravintolaryhmään kuuluvan katukojun Anikon, jossa söin elämäni parhaan tonnikalaleivän. Tässä postauksessa kerron kahdesta tunnelmallisesta illallisravintolasta. Osteria Palazzo Barberini Aloitetaan ensimmäisestä illasta, jolloin suuntasimme Silvian ja Marcon Osteria Palazzo Barberiniin. Osteria on perheomisteinen ihanan tunnelmallinen ja pieni paikka sivukadulla. Silvia ja Marco kävivät vuorotellen pöydässämme esittelemässä ruokia, kysymässä miltä maistuu ja mitä haluaisimme seuraavaksi. Päivän menu rakennetaan sen mukaan, mitä omistajat ovat ostaneet aamulla sataman kalakauppiailta ja toreilta. Ruoka on varmasti tuoretta ja parhaista raaka-aineista rakkaudella valmistettua. Sen maistaa. Meille tuotiin alkuun ihania, mutta melko täyttäviä antipastoja. Maistoimme riisistä, juustosta ja vihanneksista tehtyjä…
Hollantilainen suolainen pannukakku
Amsterdamissa myydään vähän joka kulmalla pannukakkuja. On suolaisia ja makeita monella eri täytevaihtoehdolla. Me jaoimme viime syksyn Amsterdamin reissullamme suolaisen pannukakun, jonka söimme aamiaiseksi tuorepuristetun appelsiinimehun kera. Pannukakun päällä oli juustoa ja pekonia ja lätty maistui niin hyvälle, että päätin kokeilla moista joskus itsekin. Ei sitten tarvitse aina matkustaa Amsterdamiin kun pannukakkuhimo iskee. Vaikka kyllähän kaupungissa kävisi mielellään vaikka joka toinen viikko. Lompakko vaan ei riemastu siitä ajatuksesta. Kävimme tuumasta toiseen tämän kevään Euroviisufinaali-iltana ja teimme paistinpannun kokoisen suolaisen pannarin, jonka jaoimme neljään osaan. Laitoimme päälle reilusti hollantilaista juustoa (goudaa tällä kertaa) ja pekonia, ja kyllä se vaan maistui ihan yhtä hyvälle kuin Amsterdamissakin. Nam.
Kulinaristin Senigallia – Michelin-ravintolan keittiössä
Senigalliaan suuntautunut blogimatka oli täynnä herkullista ruokaa. Oltiinhan Italiassa. Marchen maakunnan ruokakulttuurin pääosaa näyttelevät Adrianmerestä pyydetyt kalat ja merenelävät sekä verdicchio-viini. Marchessa syödään myös paljon kaikkea täytettyä ja friteerattua, tuoreita hedelmiä, merellisiä pasta-annoksia sekä juodaan tietysti ihanaa italialaista kahvia. Gelatoa saa joka nurkalta ja aamiaispöydästä löytyy italialaiseen tyyliin myös paljon makeita herkkuja, kuten leivonnaisia, hilloja ja croisantteja. Senigalliassa on ravintoloita laidasta laitaan aina pienistä perheomisteisista ravintoloista kahden Michelin-tähden Madoninna del Pescatoreen. Minä ehdin vierailla kahden vuorokauden reissullani neljässä eri ravintolassa. Muut bloggaajat olivat Senigalliassa hieman pidempään kuin minä, sillä heidän lentonsa saapui aikaisemmin ja lähti myöhemmin kuin minun. He ehtivät siis käydä useammassa ravintolassa kuin minä, mutta kerron näissä kahdessa…
Azerbaijanilainen riisipilahvi
Azerbaijanilainen riisipilahvi kuulostaa ehkä eksoottiselta, mutta kyseessä on melko tavallinen riisilisuke, johon on lisätty kuivattuja hedelmiä tuomaan makua ja makeutta. Makeat lisukkeet saattavat maistua suomalaisen suuhun erikoiselta, mutta mikäli makuleikit yhtään kiinnostavat, kannattaa tätä kokeilla. Samaan pöytään riisipilahvin kanssa voi kattaa jotakin etikkaista, kirpeää tai pikkelöityä. Kirpsakka lisuke maistuu kivalta makeahkon riisipilahvin kanssa. Herkullisen keltaisen värin azerbaijanilainen riisipilahvi saa sahramista tai kurkumasta. Minä käytin tällä kertaa kurkumaa, mutta sahramiversiotakin kannattaa kokeilla. Ole kuitenkin varovainen sahramin annostelun kanssa, ettei mauste peitä muita makuja alleen. Azerbaijanilainen riisipilahvi – basmatiriisiä – rusinoita – kuivattuja aprikooseja – kuivattuja luumuja – taateleita – sahramia tai kurkumaa – suolaa Keitä basmatiriisi paketin ohjeen mukaan. Mausta keitinvesi…
Summer Jamboree – Aikamatka 50-luvulle Italiassa
Kun googlettelin blogireissuni kohdetta Senigalliaa, en voinut olla törmäämättä sanoihin Summer Jamboree. Kyseessä on useita päiviä kestävä festivaali Senigalliassa ja sitä vietetään tänä vuonna 2.-10. elokuuta. Koska blogimatkamme oli tosiaan jo kesäkuussa, emme päässeet kokemaan festivaalia paikan päällä, mutta jotain siihen liittyvää oli kuitenkin ujutettu ohjelmaamme. Nyt etenkin kaikki fiftarityylin ja 50-luvun ystävät huomio! Summer Jamboree on tosiaan iso vuosittainen tapahtuma upeassa Senigallian rantakaupungissa ja tuolloin kaikkialla on aistittavissa 50-luvun tunnelmaa. Kaikki pukeutuvat fiftarityyliin, kaupungissa pauhaa 50-luvun musiikki, aukiolle pystytetään kojuja, joissa festivaalivieraille tehdään 50-luvun kampauksia ja koko kaupunki tanssii 50-luvun tahtiin. Kuulostaa ihan sairaan hauskalta ja sitä se kuulemma myös on. Suuntaa siis ihmeessä elokuussa Senigalliaan jos fanitat 50-lukua…
