Ranskalainen juusto-pekonipiirakka
Ranskalaisen keittiön lempparia on mahdoton valita, mutta yksi mistä pidän maan ruokakulttuurissa erityisesti, ovat ihanat ranskalaiset leivonnaiset. Värikkäät macaronsit ja muut makeat leivonnaiset ovat ihania, mutta pidän kovasti myös suolaisista leivonnaisista. Etenkin hyvään taikinaan tehdyt mehevät ranskalaiset piiraat ovat parhaimmillaan vastustamattomia. Leikatessa rapeasti rapsahtava taikina ja mehevä täyte täynnä makua. Siitä on tämäkin ranskalainen piiras tehty. Juustoksi kannattaa valita mahdollisimman voimakkaan makuinen juusto eikä sinapin määrässä kannata pihistellä. Ja hei, eihän mikään missä on pekonia voi olla pahaa?
Hotel Vasari Palace, Firenze
Hotel Vasari Palacen huoneiden ovia koristavat vanhat muotokuvamaalaukset, jotka ovat jokaisessa ovessa erilaiset ja hieman hämmentävät. Tuntuu kuin lukuisat silmäparit tuijottaisivat käytävällä kulkijaa. Ovatkohan nämä joitain kuuluisia historiallisia henkilöitä? Varmaan, mutta emme tunnista yhtäkään. Sokkeloisten käytävien koristeena on myös muun muassa vanha ompelukone ja lintuhäkki, jotka sopivat vanhahtavaan miljööseen kuin harmaa kiharaperuukki muotokuvassa tollottavan hienon herran päähän. Ikkunoiden runsaat verhot ja vanha portaikko korostavat historiallista tunnelmaa. Löydämme muotokuvien joukosta oman ovemme ja astumme sisään huoneeseen. Tilavassa hotellihuoneessa odottaa pullo kuohuviiniä ja suolaista purtavaa. Pieni yllätys hotellilta.
The Cock, Helsinki – Ekoja kertoja
Huikkaan heipat kotiovella, painan oven kiinni ja lähden kävelemään kohti juna-asemaa. Kuulostelen oloani. Tuntuu niin kovin ihmeelliseltä. Jalassa on korot ensimmäistä kertaa sitten en edes muista minkä. Sen varmaan kun vauvamaha alkoi olla niin iso, ettei tasapainoni ollut enää ennallaan. Siitä on ainakin puoli vuotta. Myös se tuntuu kovin ihmeelliseltä etten työnnä edessäni vaunuja ja peilistä katsoi lähtiessä nainen, jonka hiusten, naaman ja asun eteen oli nähty hieman vaivaa. En meinannut edes tunnistaa itseäni. Kyllä vaan, äippä oli ensimmäistä kertaa ulkona ilman vauvaa. Aluksi en uskaltanut edes ajatella kotiin mumminsa kanssa jäänyttä pikkubloggaajaa vaan höpöttelin Henkalle niitä näitä. Pelkäsin valtavan ikävän vyöryvän päälle pienestäkin ajatuksesta. Junassa olin vaan ja istuin…
Ruokamatkalla Toscanassa
Kun maistelee toscanalaisia ruokia, on vaikea uskoa, että alueen ruokakulttuuri pohjautuu vahvasti niin sanottuun cucina poveraan eli köyhään tai köyhien ruoanlaittoon. Moni perinteinen toscanalainen ruoka on peräisin siltä ajalta, kun piti nyhjäistä tyhjästä ja kaikki mahdollinen hyötykäytettiin. Toscanalaisessa ruokakulttuurissa suositaankin muun muassa sisäelimiä, papuja, kasviksia, sieniä ja esimerkiksi kesäkurpitsasta hyödynnetään myös kasvin kukat, jotka friteerataan herkullisen rapeiksi. Köyhistä ajoista muistuttaa myös toscanalainen leipä, joka on perinteen mukaisesti edelleen suolatonta ennen muinoin perityn suolaveron takia. Suolaan ei ollut varaa, joten sitä ei tuhlattu leipään.
Vaihtelua kanaruokiin – 10 reseptiä
Meillä syödään paljon kanaa. Se on helppoa, hyvää ja usein varma valinta kun pitää tehdä nopeasti joku terveellinen arkiruoka. Lautasellani hengailee usein kanaa ja salaattia tai jotakin muuta kasvislisuketta. Joskus mukana on hiilareitakin, mutta ei läheskään aina. Se sopii hyvin ruokavaliooni silloin kun treenaan ahkerasti salilla (eli silloin kun en ole raskaana; vauvamahan kanssa salitreeni sai jäädä suosiolla tauolle). Proteiinipitoinen ja vähärasvainen kana on varma valinta kun haluaa vatsan täyteen terveellisesti, mutta jos totta puhutaan, niin onhan se nyt vähän tylsää. Aina vaan kanaa ja salaattia. Vaikka lautasellani ei olisikaan kanaa salaatin kera, niin kanaa siinä silti usein on. Tylsistymisen ja kyllästymisen estämiseksi olemmekin testailleet ja kehitelleet erilaisia arkeenkin sopivia…
Skeppsholmen, Tukholma
Gamla Stan ja Djurgården lienevät tuttuja kaikille Tukholman kävijöille, mutta oletko koskaan vieraillut niiden väliin jäävällä Skeppsholmenilla? Pienehköltä saarelta ja sinne johtavalta sillalta saa upeita merellisiä kuvia Tukholmasta ja kuvauspaikkojen houkuttelemina mekin suuntasimme kohti Skeppsholmenia. Maisemat Kungsträdgårdenilta Skeppsholmenille käveltäessä ovat kieltämättä aika kivat. Gamla Stan näkyy oikealla puolella ja näyttävä hotellilaiva odottaa sillan yli päästyä heti oikealla. Meri on kaikkialla läsnä. Saarella on myös Moderna Museet ja erilaisia taideteoksia voi ihailla saaren puistoalueillakin. Tai no ihailla ja ihailla, siitä voidaan olla montaa mieltä.. Minä käyttäisin sanaa ihmetellä taideteoksia.
Bloggaaja synnyttämässä
Heinäkuinen aamu klo 6.30. Herätyskello soi hyvissä ajoin ennen sairaalaan lähtöä, jotta ehdin linkittää Instagram Travel Thursday – postauksen ennen sairaalaan lähtöä. Raskaus on nyt päivän yliaikainen ja synnytys käynnistetään, mutta blogihommat pitää tehdä ensin. Sairaalassa köllöttelen hetken käyrillä kunnes saan ensimmäisen lääkkeen. Samalla on hyvä selailla somea. Instagramin päivitin jo matkalla sairaalaan. Kun saan luvan nousta ylös lähdemme tutustumaan viikonloppureissumme matkakohteeseen kuin kunnon matkabloggaajat ainakin.
Ranskalainen hernelisuke
Aina kun julkaisemme tällaisen helpon lisukereseptin, mietimme onko se postauksen arvoinen. Joka kerta olemme kuitenkin saaneet todeta, että epäröinti on turhaa. Juuri tällaisia reseptejä kaivataan. Helppoja ja nopeita lisukkeita arkeen. Ei sen tarvitse aina olla niin monimutkaista. Tässä siis vaihtelua ihan siihen perusarkiruokaan ranskalaisen hernelisukkeen muodossa. Olkaa hyvät!
Hyvää porosta – 7 herkullista pororeseptiä
Kun muutimme uuteen kotiimme ostimme pakastimeen puolikkaan poron. Siitä riittäisi kokattavaa pitkäksi aikaa ja into ruoanlaittoon olikin kova, kun pääsimme vihdoin ihanaan isoon uuteen keittiöömme touhuamaan. Pororuokia tulikin tehtyä paljon. Oli poronkäristystä, pulled poroa, sisäfilettä, ulkofilettä ja paahdettuja luita. Ihan tässä mietin pitäisikö taas ostaa poronlihaa pakastimeen, mutta voi olla, ettei vauvavuotena tule laitettua ruokaa niin suurella innolla kuin ensimmäisenä vuotena uudessa kodissa. Omia tekeleitään ei pitäisi moittia, mutta ihan vähän minua kyllä häiritsee näiden postausten kuvien laatu, vaikkei kuvat olekaan edes kovin vanhoja (sieltä vasta hirveitä kuvia löytyykin!). Olemme päivittäneet kuvauskalustoa ja oppineet sekä paremmiksi kuvaajiksi, että paremmiksi kuvankäsittelijöiksi, ja nykyisellä osaamisella moni asia kuvissa pistää silmään. Ei anneta…
Cafe Postres, Porvoo
Loppukesän päivä Porvoossa. Vanhoilla mukulakivikaduilla kulkee lähinnä ulkomaalaisia turisteja ja lounastauolla olevia paikallisia. Koulut ovat jo alkaneet ja suurin osa suomalaisista on palannut työpaikoilleen. Sitten ollaan me, joita arjen alkaminen ei tänä vuonna koske. Minä ja vaunuissa nukkuva vauva. Porvoossa paistaa aurinko, mutta taivaanrannasta kohoavat tummat pilvet kehottavat etsiytymään sisätiloihin. Kohta sataa ja paljon. Olemme juuri nauttineet aamiaisen Zum Beispielissa ja sen päälle maistuisi vielä jokin makea herkku. Kahviakin voitaisiin vielä nautiskella kupilliset, sillä meillä on koko päivä aikaa nauttia kiireettömästä loppukesän päivästä. Eräs tuttu oli kehunut Cafe Postresin tarte tatinia siihen malliin, että herkkua oli pakko päästä maistamaan. Niinpä astelemme kahvilan ovesta sisään.
