Yleinen
Muistoja kesäisestä Savonlinnasta
Kesäinen Savonlinna on kaunis. Siitä ei pääse mihinkään ja uskon, että etenkin Savonlinnan Oopperajuhlilla kävijät ovat kanssani samaa mieltä. Savonlinnan kesä lieneekin tunnetuin juuri Oopperajuhlista ja ihan syystä. Itse ainakin yllätyin kun kuulin, että Oopperajuhlat on järjestetty ensimmäisen kerran jo vuonna 1912 (tosin ne olivat tauolla reilut 35 vuotta alkaakseen uudestaan vuonna 1967). Siinä on perinnettä kerrakseen. Me emme kuitenkaan vierailleet Savonlinnassa Oopperajuhlien aikaan vaan viikko niiden jälkeen. Väljemmässä kaupungissa oli mukavampaa matkailla pikkubloggaajan kanssa ja elokuinen viikko oli yhä lämmin, aurinkoinen ja ihan täyttä kesää parhaimmillaan. Kartutimmekin kesämuistokokoelmaamme Savonlinnassa oikein urakalla ja halusin jakaa parhaat palat teidänkin kanssanne. Joskus parhaat muistot syntyvät pienistä yksinkertaisista hetkistä. Joskus niihin tarvitaan kolmen…
Varkaus maasta, vedestä ja ilmasta
Mielikuvani Varkaudesta ei ole ollut kovin mairitteleva. Olen ajatellut Varkauden olevan tylsä pieni teollisuuskaupunki, jossa on aina harmaa, märkä ja kolea marraskuu. Autioilla kaduilla taapertaa muutama väsynyt ihminen, hekin ovat harmaita, samoin kuin tehtaiden piipuista tupruttava savu. Kukaan ei hymyile ja kaikki, jotka vaan pystyvät, muuttavat kauas pois kaupungista. Sori Varkaus, mutta en aio nyt yhtään kaunistella ajatuksiani.
Parhaat sienireseptit
Täytyy myöntää, että olen pitänyt pienestä pitäen sienimetsällä olemisessa eniten mustikoiden syömisestä ja metsän hiljaisuuden kuuntelemisesta, en niinkään sienien etsimisestä. Olen kuitenkin ollut usein perheen mukana metsällä ja iloinnut kun saalista löytyy. Sienien syöminen on nimittäin ollut minulle aina hyvin mieleistä puuhaa. Kunhan joku muu kerää ja puhdistaa ne. Blogiin on kertynyt vuosien aikana useita sienireseptejä ja keräsin alkavan syyskuun kunniaksi tähän niistä parhaimmat. Mukana on niin risottoja kuin keittojakin sekä perinteistä muhennosta, sienipasteijoita ja piirakkaa. Reseptissä voi käyttää niitä sieniä mitä kaupasta metsästä sattuu löytymään. Suosittelen kuitenkin välttämään kärpässieniä.
Pikkubloggaajan ensimmäinen matka
Pikkubloggaaja oli 11 kuukauden ikäinen kun hän aloitti matkabloggaajan uransa. Pikkuisen ensimmäinen reissu suuntautui turvallisesti kotimaahan oman auton kyydissä, joten emme osanneet juurikaan jännittää matkaa etukäteen, vaikka toki suunnittelin sekä itse reissun että pakkaamiset huolella etukäteen. Kaikki kyläily-, juhla- ja ravintolareissut olivat sujuneet tähän asti niin hyvin, että uskoimme perustyytyväisen vauvamme olevan hyvää matkaseuraa. Juuri ennen reissua pieni sairastui elämänsä ensimmäiseen kunnon flunssaan ja samaan aikaan alkoi pilkottaa myös ensimmäinen hammas alaleuassa. Se meinasi aluksi vähän hermostuttaa, mutta päätimme, että hyvin se menee, aina pääsee takaisin kotiin ja toisaalta samahan se missä pieni sairastaa etenkin kun kotimaassa ollaan. Asenne ratkaisee, samoin se, otammeko lääkettä yöksi vai emme (otamme!).
Päivä Loviisassa – Entä jos sataa?
Mielikuvissani heinäkuisella Loviisan reissullamme olisi puhaltanut lempeä merituuli, joka olisi viilentänyt juuri sopivasti helteessä kylpevää kaupunkia. Jäätelökioskista ostettu jätski olisi sulanut sormiin ja aurinko porottanut kullanruskean sävyn kesävaatteiden paljastamalle ihollemme. No, ei mennyt ihan niin. Tuli rankkasade.
Maapähkinävoipasta
Kun kesä vetelee viimeisiään ja ilmassa tuoksuu ensimmäinen häivähdys syksystä on lohturuoka enemmän kuin paikallaan. Minä olen erilaisten pastojen ystävä ja rakastan maapähkinävoita, niinpä oli heti sanomattakin selvää, että maapähkinävoipastaa on tehtävä kun törmäsin sen reseptiin Glorian Ruoka & Viini -lehdessä. Tuhti maapähkinävoipasta sopii tummiin iltoihin maistuen kuitenkin yhä hieman kesältä kevätsipulin ansiosta. Jos kevätsipulia ei ole saatavilla, pilkkoisin sekaan hieman tavallista sipulia, jonka kuullottaisin pannulla ennen pastaan lisäämistä. Sipulin kirpsakkuutta tähän nimittäin kaivataan tasapainottamaan muita makuja. Kumma kyllä, myös Henkka söi maapähkinävoipastaa mukisematta, vaikka siinä ei olekaan lihaa. Ja minä kun luulin että saan herkutella koko pastan yksin.
Testaccio – Ruokamatkailijan Rooma
Ylitämme Tiber-joen Porta Portesen kohdalta maaliskuisen perjantain aamuruuhkan aikaan. Jo valmiiksi kaoottisen näköinen liikenne menee entistä enemmän sekaisin kun poliisin pitää päästä pillit päällä ohi. Tiber virtaa rauhallisena hälisevän sillan alla ja minua vaan naurattaa Rooman kaoottisuus. Tällaistahan täällä on. Kun pääsemme sillan yli ja astumme pari askelta sivuun saavumme kuin toiseen maailmaan. Ympärillämme vallitsee hiljaisuus, jonka rikkoo vain satunnainen ohikulkija. Olemme saapuneet Testaccioon.
Helppo sienikeitto
Tämä sienikeiton resepti on yksi ensimmäisiä reseptejä, joita kehittelin blogiaikojen alussa pienessä keltaisessa keittiössäni. Resepti oli hyvin suosittu ja se oli myös ensimmäinen, joka pääsi mukaan painettuun julkaisuun. Voi kuulkaa sitä riemua kun näin oman reseptini ensimmäisen kerran paperilla. Hienoja muistoja. Koska blogin alkuaikojen postaukset ovat aivan kaameita ulkoasultaan ja niiden suttuiset ruokakuvat aiheuttavat ihan jäätäviä häpeän tunteita, olen piilottanut suurimman osan blogin ensimmäisien vuosien jutuista. En vaan kestä enää katsoa niitä. Rumien ja nolojen vanhojen postausten joukossa on kuitenkin myös mainioita reseptejä ja tämä helppo sienikeitto on tosiaan yksi niistä. Siksi se ansaitsi tulla ikuistetuksi blogin sivuille uudestaan, tällä kertaa hieman laadukkaampien kuvien kera. Olkaa hyvät, Martinan helppo sienikeitto:
Art & Garden Residence – Väsyneet äidit ja skumppatarjoilu
Tilataksi saapuu hotellin pihaan. Keräämme itsemme auton penkeiltä ja maksamme kuljettajalle. Aikainen aamulento Krakovaan ja retki lentokentältä suoraan Auschwitziin ovat vaatineet veronsa. Väsyneiden äitien silmät ovat menneet automatkalla kiinni. Nyt pitäisi kuitenkin piristyä, sillä päivää on vielä paljon jäljellä ja tämä on säätiedotuksen mukaan viikonloppureissumme ainoa sateeton päivä. Krakova kutsuu! Valumme Art & Garden Residencen respaan, jossa meidät otetaan iloisesti vastaan. Kuulemme saavamme paremman huoneen kuin mitä olemme varanneet ja käteemme ojennetaan lasit kuohuviiniä. Piristymme välittömästi. Viimeistään huoneessa keittämämme kahvi saa silmät taas aukeamaan.
Sitruuna-kanttarellipasta
Yksi asia jota mietimme eniten talomme sisustusratkaisuja suunnitellessa oli keittiön välitila. Mitä siihen laittaisi? Laattaa, kiveä, maalia, mitä? Vaihtoehtoja tutkittuamme ja ideoita pitkään pyöriteltyämme päädyimme ratkaisuun, josta tuli todella mieluinen ja johon olen päivä päivältä tyytyväisempi. Keittiömme välitilassa on lasin alla harmaa maali ja maalin päällä valkoisilla tekstitarroilla erilaisia italiankielisiä ruokaan liittyviä sanoja ja lauseita. Keittiön ilmettä olisi helppo muuttaa laittamalla lasin alle jotakin muuta, mutta olemme olleet italialaisiin teksteihimme niin tyytyväisiä, ettei niitä tulisi mieleenkään vaihtaa muuhun. Välitila on juuri meidän näköisemme.
