Reseptit
Mutakakku ja mango-mascarponevaahto
Kävi niin onnekkaasti, että minut kelpuutettiin Pauligin Makuparit-kilpailuun melkoisen kovaan seuraan Kinuskikissan ja muiden leipurisankareiden kanssa. Olinkin enemmän kuin otettu saadessani kisakutsun sähköpostiini, ja kun pahvilaatikollinen kahvipaketteja saapui kotiin maisteltavaksi, kävi aivoissani sellainen kuhina ettei ole ennen nähty kisaleipomusta miettiessäni. Maisteltuani saamiani kahvinäytteitä ihastuin Paulig Papua New Guinea alkuperämaakahviin niin totaalisesti, että valinta käyttää sitä kilpailussa oli helppo. Halusin yhdistää runsasaromisen kahvin johonkin todella suklaiseen jälkiruokaan, mutta halusin korostaa myös kahvin vienoa mangovivahdetta käyttämällä kyseistä hedelmää reseptissäni. Hetken pähkäiltyäni päätin tehdä Paulig Papua New Guinea -kahvin kaveriksi syntisen suklaisen mutakakun sekä pehmeää mango-mascarponevaahtoa. Makean mausteinen kahvi täydensi upeasti tahmean mutakakun ja keveän vaahdon liittoa tehden makunautinnosta täydellisen. Kahvissa maistuva tummaksi…
Valkosipulinen rahkalevite eli maailman paras levite
Maailman herkullisin ja helpoin levite syntyy voista, rahkasta, valkosipulista ja yrteistä. Ihastuin tähän heti ensimaistamisella. Olen hemmotellut läheisiämme, juhlavieraitamme ja muita tärkeitä ihmisiä rahkalevitteellä monta kertaa ja aina se kerää kehuja. Yrteistä ja valkosipulista tehdyn rahkalevitteen paras kaveri on patonki. Se sopii erinomaisesti kaikkiin juhlapöytiin, buffetiin, brunssille ja piknikille. Voit käyttää levitteeseen lempiyrttejäsi. Persilja on klassikko. Omat suosikkini ovat myös basilika ja korianteri. Rahkalevite 250 g voita tai margariinia 250 g maitorahkaa valkosipulia yrttejä kuten persiljaa, basilikaa, korianteria.. Pilko valkosipuli ja yrtit. Kippaa voi tai margariini ja rahka kulhoon valkosipuli- ja yrttisilpun kanssa. Survo sörssäimellä, jota joskus myös sauvasekoittimeksi kutsutaan, kaikki sekaisin ja kas, valmista on! Ihan helppoa! Tällä levitteellä…
Itse tehty ketsuppi
Jamien kotona -kirjasta löytyy kotitekoisen tomaattiketsupin ohje, ja koska päätin yrittää kokata koko kirjan läpi, tartuin ketsuppireseptiin, vaikka paljon helpompaa olisi ollut tarttua kaupassa ketsuppipulloon ja kiikuttaa se kassan kautta kotiin. Tai itseasiassa vielä helpompaa olisi ottaa se jääkaapin ovessa jo oleva ketsuppipullo ja käyttää sitä, mutta ei, minä teen nyt itse ketsuppia. Oikeasti voisin melkein käyttää sanaa nauttia, kun kirjoitan näistä lauantai-illan keittiössä hyörimistuokioistani. Minusta on ihanaa touhuta rauhassa yhden rakkaimman harrastukseni, eli ruoanlaiton parissa, kun ei ole mikään kiire minnekään ja saan olla oman mieleni mukaan joko täydessä hiljaisuudessa tai popittaa täysillä iskelmää. Saman illan aikana valmistin itseasiassa myös erilaisia kasvispikkelssejä, Jamien ohjeella nekin, mutta niistä kavereista lisää…
Jamien sienirisotto
Jamie Oliverin ylistys jatkukoon. Tällä kertaa touhusin erään lauantai-illan ratoksi keltaisessa keittiössä sienirisottoa, joka sai jo pelkillä tuoksuillaan polveni veteliksi. Valmis tuotos oli niin makoisaa etten kohta enää suostu tekemään muita kuin Jamien ruokia. Lauantai-iltaan risoton tekeminen sopii erinomaisesti, sillä ruoanlaiton alkuvaiheessa pitää avata viinipullo ja lorauttaa pari desiä valkkaria keitokseen. Ja voi että, nyt kun tämä viinipullo on kerran avattu niin pitäähän sen sisältö juoda pois. Kiireettömän risoton hämmentelyn ohessa lasillinen valkoviiniä maistuikin paremmin kuin hyvin ja loput viinit säästin ruokajuomaksi. Sienirisotto 4-6 annosta – 1,5 litraa kanalientä – kourallinen kuivattuja herkkutatteja (mulla oli isiltä saatuja orakkaita) – oliiviöljyä – sipuli – 2 sellerinvartta – 400 g risottoriisiä –…
Makuvesi limestä ja kurkusta
Bongasin maku.fi:n reseptiarkistoista hieman ennen lomalle jäämistäni raikkaan kurkku-limettiveden, jonka ajattelin sopivan täydellisesti kaverikseni helteiselle parvekkeelle Prinsessakirjan, bikinien, aurinkolasien sekä hyvän musiikin seuraksi. Vaan eipä tullut hellettä kun vasta loppulomasta jolloin olin kaukana parvekkeestamme, joten kurkku-limettivettä hörpittiin sisätiloissa telkkarin edessä mollottaen. Hyvin maistui tuolloinkin, vaikka vesi on varmasti omiaan kuumassa hikoilevan pienen (ja vähän isommankin) ihmisen virkistäjänä. Kokeilkaapas vaikka kaikki te helteellä lomailevat onnekkaat! Makuvedessä on myös se näppärä puoli, ettei sen tekemiseen tarvitse tuhrata paljon kallista auringonottoaikaa. Nappaa vain kaupasta mukaan pari limettiä, kurkkua ja tuoretta minttua. Mintun ollessa Villen kanssa pussauskopissa, voit käyttää myös sitruunamelissaa tai jättää yrttiosaston kokonaan pois. Kauppareissun jälkeen seuraa näitä simppeleitä ohjeita: Lime-kurkkuvesi –…
Lakritsipasta
Vietin tuossa pienimuotoista karkki- ja herkkulakkoa (pari päivää riitti kiitti), jolloin onnistuin muun muassa jättämään kaupassa bongaamani pelkkiä lempparikarkkejani (eli jauhosalmiakkeja, slurps) sisältävän pussin hyllyyn, kiertämään kaukaa työkaverini synttärikakun sekä himoitsemaan Kampin Kaakaopuun konvehteja enemmän kuin koskaan. Oveluuteni saikin ihan uusia ulottuvuuksia kun huijasin itseäni ja herkkulakkoani yhdistämällä karkin ruokaan. Saahan sitä nyt pastaa syödä herkkulakon aikana. Ei haittaa vaikka se sisältäisikin lakritsia. Joo-o, luit aivan oikein, tässä tulee keltaisen kokeilukeittiön taidonnäyte: Lakritsipasta! Koska en halunnut pastani sisältävän pelkkää lakua, valitsin rehuosastolta kokeiluuni mukaan fenkolin, jonka maku on hieman lakritsi- tai anismainen. Ehkä se sopii lakun kanssa yhteen. Mausteosastoa mietin tovin jos toisenkin kunnes keksin että sitruunahan on lakun kaveri.…
Kiinalainen kana ja riisiä
Omatekemässä kiinalaisessa ruoassa on se hyvä puoli, että saa varmasti juuri sitä ruokaa mitä haluaa. Kiinalaisessa ravintolassa (ja varsinkin eräässä tikkurilalaisessa sellaisessa) voi nimittäin saada sipulihärkää kun pyytää härkää chilikastikkeessa. Ovathan chili ja sipuli toki melkein sama asia: molemmat löytyvät keittiöstä ja loppuvat i-kirjaimeen. Ei siis ihme että muuten lähes täydellistä suomea puhuva kiinalaistarjoilija meni sekaisin. Kiinalainen kana ja riisiä – kanaa (suikaleet näppärin) – valmista sörsseliä (esimerkiksi setä Beniltä, ja vaihtoehtojahan löytyy, meillä oli sweet&souria) – meidän tapauksessamme joukkoon lisättiin myös valkosipulia – riisiä Jos et ole varma kaupassa vaeltaessasi löytyykö kaapistasi riisiä, suosittelen ostamaan sitä varmuuden vuoksi, sillä todennäköisesti riisiä ei kaapissasi ole, ja joudut tallustamaan Alepaan…
Lämmin kanasalaatti ja valkosipulipatongit uunissa
Keltaisessa keittiössä väsättiin parasta kanasalaattia ikinä. Ainesten määrän kanssa meinasi mennä överiksi, mutta kun kaikkea hyvää vaan sattui tekemään mieli. Sen siitä saa kun menee nälkäisenä kauppaan. Salaatin kaverina maistui ihana valkosipulinen patonki. Lämmin kanasalaatti – salaattia – salottisipulia – kurkkua – paprikaa (meillä oranssia, sillä punaiset näyttivät huonoilta) – pippurikanasuikaleita – valkosipulimarinoituja herkkusieniä – tavallisia herkkusieniä paistettuna – paprikatäytteisiä vihreitä oliiveja – maustekurkkua – juustokuutioita Salaatin tekohan on helppoa kuin Trivial Pursuitissa voittaminen. Pilko ainekset kulhoon, sekoita ja syö. Kanasalaattimme oli tosin astetta vaikeampi, sillä kanasuikaleet ja herkkusienet piti paistaa pannulla ennen salaattiin heittämistä. Valkosipulipatonki uunissa – valkosipulipatonkia – valkosipulia – öljyä – mustapippuria Leikkaa patongista haluamasi kokoisia palasia.…
Rakuunaporkkanat hunajalla
Tiedätkö mikä on rakuuna? No sehän on jalan taistellut, mutta ratsastaen liikkunut sotilas. Allekirjoittanut on tehnyt tuttavuutta rakuunaan lähinnä keittiön puolella, ja tälläkin hetkellä kyseinen kaveri hengailee kaapissani. Amnestylle tiedoksi, ettei keltaisessa keittiössä suinkaan säilötä sotilaita, vaan maustetta nimeltä rakuuna. Rakuuna on nimittäin myös mausteyrtti, joka on allergikkojen jokakesäisen ystävän pujon lähisukulainen. Aikoinaan jotkut hölmöt käyttivät rakuunaa käärmeenpureman hoitooon, mutta keltaisessa keittiössä sitä työnnetään uuniin kera porkkanapalojen. Rakuunaporkkanat – porkkanaa (kas kummaa!) – rakuunaa (..ja tämäkin vielä!) – hunajaa – öljyä Pilko porkkanat ja sekoita niihin hieman hunajaa sekä rakuunaa. Työnnä uuniin ja pidä oransseja kavereitasi siellä niin kauan kuin oikeaksi koet. Viimeistele uunin jälkeen…
Valkosipulinen kinkku-pekonipasta
Keltaista keittiötä ilahdutti vierailullaan itse herra soppamies – ei kuitenkaan Harri Syrjänen, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Miehen värkätessä herkullista pastaa iltaruoaksemme, minun osuudekseni jäi välineiden ojentelu, kuormasta maistelu kesken kaiken, sekä nyökkääminen ja joon hokeminen aina kun kysyttiin jotakin. ”Laitetaanko valkosipulia?” -JOO!, ”Laitetaanko kaikki pekonit?” -JOO!, ”Laitetaanko lisää valkosipulia?” -JOO! Tavoitteena oli tehdä jotakin kevyehköä, sillä liian usein olemme saaneet aikaiseksi niin järjettömän hyvää ruokaa, että ähkyhän siitä on seurannut. Joskus ei vaan ymmärrä lopettaa ajoissa, tai olla ahmimatta, jos on oikein kova nälkä. Niin, no, olihan tämän kertainen ruokamme kevyttä.. Kerma oli 2 prosenttista (eli tosi kevyttä, voidaan laittaa koko purkki), valkosipuli on kasvis (?), herkkusieni…
Broilerin koipireidet uunissa riisipedillä
Yksi muksuajan parhaista ruokamuistoista ovat ehdottomasti uunissa paistetut kanankoivet riisipedillä. Koivista valittiin aina se, jonka nahka oli mustin ja rapein, ja voi jumankauta sitä huutoa jos isoveli ehti napata parhaan ensin. Vielä vanhempanakin kun äiti kysyi mitä söisimme tänään, suustani kuului usein ”kanaa ja riisiä”. Siitä pikkuvelikin tykkää. Ja isoveljen jo asuessa omillaan, oli minun vuoroni valita ensimmäisenä rapein kananen, ilman että pikkuveli edes huomasi tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Hihhih.. Näiden muistojen siivittämänä laitettiin keltaisessa keittiössä kanankoivet uuniin riisin ja hemapon kanssa, ja jäätiin odottelemaan uunista kantautuvaa tuttuakin tutumpaa viikonloppuruoan tuoksua. Oi niitä aikoja.. Broilerin koipireidet uunissa riisipedillä – broilerin koipia – riisiä – hernemaissiporkkanaa (kai hernemaissipaprikakin juuri ja…
Täytetty wienerschnitzel eli leivitetty porsaanleike
Sain viime perjantaina tehtäväkseni miettiä mitä ruokaa tekisimme jo tutuksi tulleesta Culinaria Italia -kirjasta. Helppo homma, luulin, aikaakin kun oli rutkasti, sillä Pyhäinpäivän kunniaksi pääsin livistämään töistä kotiin tuntia aikaisemmin. Vaan eihän minun päättämättömän pässin päätöksenteosta tullut taas yhtään mitään. Niin paljon hyviä ruokia, mutta niin pieni maha.. Yhteistuumin päädyimme sekoittamaan parin reseptin ideat höystettynä valkosipulisella ja oliivisella mielikuvituksellamme. Syntyi täytetty wienerschnitzel. Tai oikeastaan kaksi sellaista. Täytetty porsaanleike – neljä porsaan leikettä – juustoa (ihan perus kermajuustokin käy) – oliiveja – valkosipulia – mausteita (kaikkea mahdollista hyvää, kuten valko- ja mustapippuria, grillausmaustetta jne. mitä kaapista löytyy) – vehnäjauhoja – kananmunaa (1 tai 2) – korppujauhoja – öljyä paistamiseen Aloitetaan hauskimmasta…
