Reseptit
Jättikatkarapuja, tryffeliä ja shampanjaa risotossa
Keittelin risottoa varten tulevan sieniliemen valmiiksi jo pari päivää aikaisemmin, sillä makujen muhittelu kattilassa kestää noin tunnin verran. Liemen voi kuitenkin tehdä halutessaan vasta herkuttelupäivänäkin, jos vaan aikaa on. Ja jos aikaa ei ole lainkaan, voi risottoon käyttää hätätapauksessa myös kaupan liemikuutioita tai fondeja, mutta suosittelen kuitenkin keittämään liemen itse, sillä itsetehdyn liemen maku on paljon parempi kuin liemikuutioissa. Sieniliemen reseptit löytyy täältä ja täältä. Voit valita kumpi kuulostaa sinun korvaasi paremmalta. Jokirapu-tryffeli-shampanjarisotto – 250 g risottoriisiä – 2 rkl voita – 1,5 l sienilientä (ks. ylhäältä linkki liemen ohjeeseen) – 2-3 dl shampanjaa tai kuohuviiniä – 100 g voita – 100 g parmesaania – tryffeliöljyä – jättikatkaravunpyrstöjä Sulata voi…
Sieniliemi
Ei ole salaisuus että käytän ruoanlaittoon usein valmiita liemikuutioita ja fondeja. Ne ovat näppäriä, nopeita ja ihan hyvän makuisiakin. Salaisuus ei ole myöskään se, että omatekoiset liemet pesevät kuitenkin maullaan valmiit liemikuutiot, jos ei nyt ihan 100-0, niin ainakin 80-20. Tämä on oikeastaan hieman esimakua pian julkaistavasta risottoreseptistä, jonka pohjana sieniliemi toimi. Lientä voi kuitenkin käyttää myös muuhun ruoanlaittoon, kuten vaikkapa keittoihin ja kastikkeisiin. Siksi halusin julkaista liemireseptin omana juttunaan, vaikka meillä se kuuluikin tällä kertaa tiiviisti risoton kokkaamiseen. Tarinamme päähenkilö poseeraa siinä kauhan syleilyssä. Sieniliemi: – 0,5 l sieniä (mulla oli suppilovahveroita, kirjassa mainitaan kanttarellit ja herkkusienet) – 2 sipulia – 2 rkl öljyä – 2 l vettä –…
Savuporo-pekonikeitto
Tadaa, tässä se nyt on, itsenäisyyspäivänä tehtailemani juustoinen savuporo-pekonikeitto, jonka reseptiä on ehditty jo kysellä. Minulle lankesi tosiaan alkuruokavastuu itsenäisyyspäivän illallista suunnitellessamme (tai voi olla että pyysin sen itselleni..) ja päätin tehdä jotakin hyvää suomalaista keittoa, jossa ei kaloreita säästeltäisi. Syntyi kolme Koskenlaskija-pakettia sekä kaksi pekonipakettia sisäänsä kätkenyt savuporokeitto, jonka kaverina tarjoiltiin valkosipulijuustolla päällystettyä ruisleipää. Savuporo-pekonikeitto – 2 pakettia pekonia – 150 g savupororouhetta – 1 l lihalientä – 3 pakettia savuporo-Koskenlaskijaa – persiljaa (- suolaa ja pippuria) – ruisleipää ja valkosipulijuustoa Pilko toisen pekonipaketin sisältö pieneksi ja ruskista pekonit kattilan pohjalla. Lisää kattilaan sitten savupororouhe ja lihaliemi. Anna kiehahtaa ja sulata sitten Koskenlaskija nokareina keittoon. Anna taas kiehahtaa, tarkista…
Pippuriananas
Simppeli jälkiruoka yhdistelee karamellisoitua ananasta, lempeää vaniljajäätelöä ja pirteää mustapippuria. Saattaa kuulostaa aluksi hieman oudolta, mutta yhdistelmän kontrastit pelaavat hienosti yhteen. Ananas pitää tulisista ja pippurisista mauista ja vaniljajäätelö tasapainottaa pippurin ärhäkkyyttä juuri sopivasti. Lämmin ananas maistuu ihanalta kylmän jäätelön kanssa ja karamellisoitunut hedelmä tuo kivasti tahmeutta ja rakennetta pehmeän jäätelön rinnalle. Mikään maku ei jyrää muita alleen, vaan homma toimii hienosti. Tätä kannattaa kokeilla! Pippuriananas – ananas – 1 dl sokeria – 40 g voita – vaniljatanko – mustapippuria – vaniljajäätelöä Kuori ja pilko ananas. Laita ananas ja sokeri pannulle paahtumaan ja karamellisoitumaan. Lisää pannulle myös vaniljatanko antamaan makua. Rouhaise sekaan mustapippuria suoraan myllystä. Kun ananas on karamellisoitunut lisää…
Valkosipulikeitto
Selaillessani Kuukausiliitteen keittokirjaa, jäi kirjan ensimmäisiltä sivuilta mieleeni kaksi niin mielenkiintoista reseptiä, että niitä piti päästä heti kokeilemaan. Toinen resepteistä oli pippuriananas ja toinen valkosipulikeitto. Kokkasin molemmat ruoat jo marraskuussa, mutta koska joulupostaukset ja muut kiireisemmät päivitykset täyttivät blogiaikataulun loppuvuodesta, päätin siirtää valkosipulikeiton (sekä ensi viikolla ilmestyvän pippuriananaksen) suosiolla vuoteen 2014. Ja mikäs sen parempaa, lumenvalkea keitto sopii hyvin tammikuiseen iltaan. Sen kevyt vaahtomaisuus sopii myös alkuvuoden laihdutuskuurilaisille, etenkin jos teet keiton rasvattomaan maitoon. Flunssainenkin voi parannella itseään tätä soppaa lusikoimalla. Valkosipulin makua pelkääville tiedoksi, ettei keitto ole lainkaan niin ärtsy kuin sen nimi saattaa antaa olettaa. Paahdettu valkosipuli on ihanan lempeää. Se maistuu kyllä reippaasti valkosipulille, mutta pistävä maku on…
Cheddar-rieslingkeitto
Muistatteko kun hehkutin aiheiltaan aivan täydellistä Ruoasta viiniin -kirjaa? Teosta ahmiessani merkkasin parhaalta kuulostavat reseptit ja paloin halusta päästä testaamaan niitä. Nyt ensimmäistä reseptiä on kokeiltu ja lopputulos todettiin ihan mielettömän toimivaksi. Ensimmäinen kirjan sivuilta napattu resepti on keitto, joka saa makunsa rieslingistä ja cheddarista. Juustoinen keitto on väriltään herkullisen keltainen ja maultaan yllättävän syvä sekä moniulotteinen. Pidimme tästä hurjan paljon, vaikka sen koostumus jäikin vähän litkuksi. Ensi kerralla laitan hieman enemmän jauhoja tai keittelen soppaa kasaan vähän pidempään, vaikkei laiha koostumus varsinaisesti haitannutkaan upean makuista keittoa lusikoitaessa. Cheddar-rieslingkeitto – 1 salottisipuli – 1 rkl voita – 1 rkl vehnäjauhoja – 300 g cheddarjuustoa (sellainen kunnon juustoköntti, ei hampurilaisten…
Tonnikalan paistaminen
Syötkö sinä riittävästi kalaa? Onko kokkaamasi fisu aina lohta ja kerran vuodessa silliä suoraan purkista? Minä ainakin tunnustan, etteivät kokkaamamme kalaruoat ole kovin monipuolisia ainakaan mitä eri kalalajeihin tulee. On lohta, lohta ja lohta, välillä silliä ja purkkitonnikalaa, sitten taas lohta ja vähän lisää lohta. Pitäisikö keksiä jotain vaihtelua? No pitäisi, paistetaan vaikka tonnikalapihvejä! Ruotojen kammoajille tonnikalapihvit ovat ruodottomuudessaan hyvä vaihtoehto eikä kalan makukaan ole liian vahva nirsommillekaan yksilöille. Sanalla sanoen tonnikalapihvi on siis hyvää. Sen valmistaminenkin on helppoa ja nopeaa. Mitä siis vielä mietit? Optimaalisen tuloksen saat aikaiseksi seuraavilla tonnikalanpaistovinkeillämme. Tonnikalan paistaminen – Ota tonnikalapihvit huoneenlämpöön 15 minuuttia ennen paistamista. – Hiero lihan pintaan suolaa ja pippuria. Ainakin mustapippuri…
Mustikkajuustokakku
Minulle tulee tätä nykyä Maku-lehti, ja sehän on varsin kiva asia se, mutta vähän minua häiritsee, kun en tiedä miksi ja kenen toimesta se on minulle tilattu. Lehti on osoitettu vanhaan Helsingin osoitteeseeni, josta se käännetään nykyiseen osoitteeseeni Keravalle. Osoitteen yläpuolella lukee Lahjalehti. Mutta kuka on tilannut minulle näin kivan lahjan? Sitä minä en tiedä. No joka tapauksessa törmäsin lahjalehteä lukiessani mustikkaisen juustokakun reseptiin, jota piti päästä kokeilemaan. Resepti on Klaus K:n keittiömestari Filip Forsbergin käsialaa, joten tiesin sen olevan laatukamaa. Olenhan päässyt maistelemaan Forsbergin herkkuja Klaus K:n American Christmas Grillissä ja todennut ne ähkyn arvoisiksi. Meillä mustikkajuustokakku toimitti isänpäiväkakun virkaa, mutta koska mustikat ja juustokakut ovat aina ajankohtaisia, voi…
Saatat myös pitää
Mutakakku ja mango-mascarponevaahto
Nutella-banaanikakku
Key Lime Pie – Limepiiras
Intialainen lammaspata
Kolmas ja tällä erää viimeinen intialaisen iltamme resepti näkee nyt päivänvalon, olkaa hyvät! Intialainen lammaspata oli kenties teemailtamme monimutkaisin, tai ainakin eniten aikaa vievä ruoka valmistaa, mutta ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen. Kokoan ensi viikolla kaikki uudet ja vanhat intialaiset reseptit yhteen ja kerron vinkkini intialaisen illan järjestämiseen. Pysy siis kuulolla jos haluat piristää omaa ja läheistesi talvea intialaisella teemaillalla. Lämpimät maut ja mausteiset aromit sopivat täydellisesti kylmiin vuodenaikoihin ja höyryävät padat saavat veden kielelle. Mutta nyt mennään siihen lammaspadan reseptiin. Tästä riittää helposti kuudelle herkuttelijalle, joten jos teillä on vähemmän ruokailijoita, voit aivan hyvin puolittaa reseptin määrät. Toisaalta tämä kestää kyllä hyvin pakastamistakin, joten miksi et tekisi samalla vaivalla isoa…
Intialainen katkarapukorma
Hyvään intialaiseen ruokaan ei tarvitse välttämättä isoa kasaa maustepurkkeja, vaan kaupan maustesekoituksista ja -kastikkeistakin saa loihdittua oikein maukasta intialaista ruokaa. Tähän katkarapukormaan maun toivat valmiskastike nimeltä Korma cooking sauce, pari kaffirlimetin lehteä (Pirkan valikoimasta ainakin löytyy), kurkuma, suola ja ruohosipuli. Ei tarvittu siis kovin monimutkaisia aineksia siihen, että kattilasta tulvi upeat mausteiset tuoksut. Intialainen katkarapukorma – 300 g kookosmaitoa – purkki korma cooking saucea – 2 kaffirlimetin lehteä – kurkumaa – suolaa – 300 g katkarapuja – ruohosipulia Laita kookosmaito, korma cooking sauce sekä kaffirlimetin lehdet kattilaan. Lämmitä kiehuvaksi ja anna muhia pienellä lämmöllä kannen alla noin vartin verran. Mausta seos sitten kurkumalla, suolalla ja ruohosipulilla. Lisää katkaravut vasta juuri…
Valkosuklaa-kardemummapiiras
Ensimmäinen anoppilassa leipomani herkku oli tämä ihanan yllättävä valkosuklaa-kardemummapiiras. Pidän tosi kovasti valkosuklaan pehmeästä mausta ja kardemumman kotoisista aromeista. Mikä olisi siis parempi idea kuin yhdistää nämä kaksi makua keskenään ja tyrkätä alle vielä rapea murotaikinapohja? Me nautiskelimme piiraan intialaisen illan jälkkärinä (siitä lisää myöhemmin). Kardemumman aromit sopivat intialaiseen teemaan yllättävän hyvin, vaikken varsinaisesti yrittänytkään keksiä intialaista jälkiruokaa. Tämä herkku nousi yhdeksi kaikkien aikojen lempparileipomuksistani ja hyvin se näytti maistuvan myös muille. Ja mikä parasta, tämä on tosi helppo tehdä. Valkosuklaa-kardemummapiiras – 400 g murotaikinaa – 3-4 liivatelehteä – 5 dl kuohukermaa – 350 g valkosuklaata – 4 g kardemummaa Painele murotaikina irtopohjavuoan pohjaan ja reunoille, ja paista sitä…
Saatat myös pitää
Lakumutakakku
Kakku paahdetusta valkosuklaasta
Mutakakku ja mango-mascarponevaahto
Cacio e pepe – italialainen suosikkipasta juustosta ja pippurista
Eräs juuri Italiassa lomaillut tuttavapariskuntamme esitti elokuun lopulla tanssituissa häissä hieman ohimennen pienen toiveen siitä, että sivustolleni tulisi cacio e pepen ohje. Kyseinen pasta on ollut To do -listallani jo pitkään, joten täytyyhän sitä nyt tehdä jos pastaohjetta kerran ystävien taholtakin toivotaan. Ja eihän siinä sitten mennytkään kuin kaksi kuukautta että sain tehtyä pastan, ja siitä vielä pari viikkoa, että julkaisen sen reseptin blogissa. Onneksi en luvannutkaan reseptiä nopeasti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? Ja eikö vaan nyt syksyn synkkyydessä olekin ihana muistella kesäisiä ruokahetkiä Italian auringon alla? Cacio e pepe on taas kerran yksi italialainen taidonnäyte siitä, miten yksinkertainen on usein parasta. Laadukkaat raaka-aineet takaavat sen, että…
