Lissabonin matkaopas
Monikasvoinen Lissabon on viehättävä, värikäs ja sielukas kaupunki. Sen kauniisti repsahtaneet vanhat talot, kauniit kaakelit, klubin hämystä soiva fado, maukas viini ja merellinen ruoka saavat tulijan ihastumaan itseensä ensisilmäyksellä. Aurinkoisessa Lissabonissa on paljon näköalapaikkoja, vanhat keltaiset ratikat kolistelevat kaupungin kaduilla samalla kun matkailijat miettivät, viettäisikö vielä yhden päivän kaunista Lissabonia ihaillen, vai suuntaisiko päiväretkelle vaikkapa Sintraan, Cascaisiin tai Estoriliin. Lissabon on valokuvauksellinen ja pitää otteessaan. Portugalin karismaattisen suloinen pääkaupunki tarjoaa jotain jokaiseen makuun, joten ota tästä vinkit talteen ja ala suunnitella reissua kauniisti ikääntyneeseen ihanaan Lissaboniin.
Helppo uunipasta italialaisittain
Raskausajan ruokavaliossa hankalinta minulle on ollut sushista ja homejuustoista kieltäytyminen. Sushihimo on ollut ajoittain aivan valtava ja olen selvitellyt jo missä on synnytyssairaalaa lähin sushiravintola. Sen kautta ajamme kotiin, ellen patista Henkkaa tuomaan sushia jo synnärille. Veikkaan että elän loppukesän pelkällä sushilla. Helposti. Toinen suuria himoja aiheuttanut kiellettyjen listalla möllöttävä ruoka tai ruoka-aine ovat homejuustot. Tai olivat, kunnes tajusin, että voinhan minä syödä homejuustoja jos ne on kypsennetty kuplivan kuumiksi. Niinpä tilasin ravintolassa taivaallisen ihanalta maistuneita roquefort-etanoita ja aloin kypsytellä mielessäni ajatusta italialaisesta uunipastasta, jossa on valkohomejuustoa seassa. Lopulta tein eräänä tavallisena arki-iltana tätä helposti ja lähes ilman tiskiä syntyvää uunipastaa, jossa on kuin onkin valkohomejuustoa. Ahh! Homejuuston lisäksi vuokaan…
Ruokamatkalla Lissabonissa
Lissabonin ruokakulttuurissa näkyy vahvasti kaupungin sijainti lähellä merta. Tarjolla on paljon kalaa ja mereneläviä. Etenkin turskasta tehdyt ruoat ovat suosittuja. Lissabonissa ruoka on melko yksinkertaista ja se on saanut vaikutteita muista Välimeren maista. Muun muassa tapaskulttuuri kukoistaa täällä ja kesäisin grillataan lihaa. Grillattu kana on hyvin yleinen kesäruoka ja lisukkeena on usein perunaa, kikherneitä tai papuja. Keitoista tunnetuin Caldo Verde sisältää kaalia, perunaa, makkaraa ja chiliä. Portugalilainen ruokakulttuuri ei ole yhtä tunnettu kuin vaikkapa naapurimaan Espanjan keittiö, mutta Lissabonista löytyy muutama herkullinen paikallinen erikoisuus, joista tunnetuin lienee Pastel de Nata -niminen leivonnainen, jota on saaatavilla jokaisesta kojusta ja kahvilasta. Sekä suolaisia että makeita leivonnaisia on muutenkin paljon ja niiden kanssa…
Haikon kartano, Porvoo
Haikon kartanon historia ulottuu satojen vuosien taakse. Milloin vanha kartano on kuulunut Viipurin dominikaaniluostarille, milloin kartanon lähes 100 vuotta omistanut von Etterin suku on kestinnyt siellä Venäjän keisarisuvun jäseniä ja milloin Albert Edelfelt on viettänyt kartanon mailla lukuisia kesiä maalaten ympärillään kukoistavaa saaristolaismaisemaa. Haikon kartanon nykyinen päärakennus on nähnyt päivänvalon vuonna 1913 ja kartanohotellina Haikko on toiminut vuodesta 1966 alkaen. Haikon Kartano viettääkin vuonna 2016 juhlavuottaan palveltuaan jo huikeat 50 vuotta kartanohotellina. Koko tuon ajan Haikon Kartano on ollut Vuoriston perheen omistuksessa. Onnea 50-vuotiaalle!
Sintra’s Famous Painter’s Garden, Portugali
Tallustamme pitkin satulinnojen värittämän kaupungin katuja. Olemme seikkailleet Portugalin Sintrassa jo hetken, mutta yhä vaan kulman takaa tulee esiin uusia katuja ja kujia, joita pitää päästä tutkimaan. Sintran historiallisessa keskustassa on mukava kävellä ympäriinsä ja saamme siihen kulumaan helposti puolikkaan päivän. Jätetään niihin satulinnoihin tutustuminen seuraavaan kertaan. Eräässä kadunkulmassa kohoaa pieni kivinen muuri ja katsahdamme sen päälle. Siellä on vihreän vehreitä kasveja ja näköjään joku ravintola. Onpa kivan näköinen, tuumaamme ja jatkamme matkaa. Kamera laulaa kun kuvaamme kaupungin yksityiskohtia, piipahdamme talojen taakse näköalapaikalle ja ihailemme värikkäitä kukkia, jotka ryöppyävät seinää pitkin.
Gabriel 1763 – Porvoon parhaat pizzat
Porvoon vanhat mukulakivikadut kylpevät auringossa. Kävelemme pitkin Jokikatua sitä reunustavia suloisia vanhoja puutaloja ihastellen. On lounasaika ja etsimme taloa numero 20. Keltaisen talon seinässä oleva kyltti kertoo meidän saapuneen perille Gabriel 1763 Bar & Restaurantiin, jossa meidän on tarkoitus nauttia pizzalounas. Edellämme oleva seurue käännytetään ovelta, sillä ravintola on täynnä. Onneksi meillä on pöytävaraus, tuumimme kun astelemme tarjoilijan perässä ikkunapöytään. Ikkunasta aukeaa näkymä takapihalle, naapuritalon vanhaan puuseinään ja aina joen toisella puolella olevalle Näsin kivelle asti. Aurinko paistaa lämpimästi ja hymyilen onnellisena. Onpa kerrassaan ihanaa olla viikonloppulomalla. Söpö vanha Porvoo, kaunis ilma ja mahassa potkiva vauva. Kaikki on oikeastaan tosi hyvin juuri nyt.
Seljanka
Tästä reseptistä mieleeni tulee aina kauppareissu, kun olimme hakemassa seljankaan tarvittavia aineksia. Etenkin purjoa ja selleriä, joista joku viaton ulkopuolinenkin sai valitettavasti osansa. Antakaas kun kerron miten se meni. Tarina alkaa näin: Olipa kerran aivan tavallinen ilta Järvenpään Citymarketissa. Eräs nimeltä mainitsematon ruokabloggaaja oli ostamassa muun muassa seljankakeiton aineksia. Tuo bloggaaja sattui olemaan raskaana ja huonosti nukutun yön vuoksi niin väsynyt, ettei edes kaupassa käyminen meinannut onnistua. Bloggaajan mielestä raskautta ja väsymystä voi syyttää kaikesta, jopa omasta typeryydestä, siksi nuo seikat on mainittava heti tarinan alussa. Bloggaaja ja hänen miehensä keräsivät tahoillaan ostoslistan aineksia ostoskärryyn. Listan viimeiset hevi-osaston tuotteet olivat purjo ja selleri. Bloggaaja lähti reippaasti hakemaan niitä ja punnittuaan…
Hetkiä Italiasta – Parhaat matkakuvat saapasmaasta
Kävin läpi Instagram-kuviamme viimeisen puolen vuoden ajalta ja huomasin ehkä jopa hieman yllättäen Italia-kuvien olevan ylivoimaisesti tykätyimpiä. Eihän siinä tavallaan ole mitään ihmeellistä, etenkin kun ottaa huomioon sen miten vahvasti blogi ja sen somekanavat painottuvat Italiaan. Yllätyin vaan hieman sitä, ettei suosituimpien kuvien joukkoon mahtunut muita maita, vaikka Instagram-tilillemme on ilmestynyt viimeisten kuuden kuukauden ajan hienoja kuvia myös muun muassa Portugalista ja ihan täältä kotimaastammekin. No mutta, ymmärränhän minä sen, Italia on paras. Cinque Terrestä otetut kuvat ovat olleet kaikkien aikojen tykätyimpiä, enkä yhtään ihmettele miksi. Paikka on upea, ehkä jopa kaunein missä olen koskaan käynyt ja todellinen valokuvaajan unelma. On kuitenkin ilahduttavaa että tykätyimpien listalla on paljon kuvia myös…
Ravintola Maneesi, Järvenpää
“Mä tykkään Järvenpäästä”, julistin iloisena kesken sunnuntaisen lounashetken uudessa kotikaupungissani. Istuimme Ravintola Maneesissa, maistelin mehevää purilaista ja katselin ikkunan takana ravaavia hevosia. En ihan heti keksi paremmin minun makuuni sopivaa ravintolaa. Hyvää ruokaa ja heppoja. Kaikki oli sillä hetkellä niin hyvin, että sain ihmeellisen rakkauskohtauksen koko kaupunkia kohtaan. Ihana, ihana Järvenpää. Ravintola Maneesi sijaitsee upouudessa Ratsastuskeskus Ainossa Järvenpäässä lähellä Ainolan juna-asemaa. Ravintola sijaitsee kahden maneesin välissä ja sen ikkunoista on suora näkymä ratsastushallien tapahtumiin. Ensimmäisellä vierailukerrallamme tallilla oli käynnissä estekisat ja olisin voinut istua ikkunapöydässä vaikka koko päivän esteradalla kiitäviä ratsukoita katsellen.
Gracan kukkula, Lissabon
Viimeinen ilta Lissabonissa. Aika on mennyt todella nopeasti. Astelemme ulos illallisravintolasta ja mietimme mitä seuraavaksi. Hei, aurinko ei ole vielä laskenut! Mennään Gracan kukkulalle! Olemme bonganneet Gracan kukkulan Lissabonin muilta näköalapaikoilta ja arvelimme auringonlaskun näyttävän upealta sieltä katsottuna. Olimme ajatelleet vierailevamme näköalapaikalla jonakin iltana auringonlaskun aikaan, mutta kuten sanoin, aika on mennyt todella nopeasti ja hautasimme kaiken muun tohinan keskellä ajatuksen Gracasta. Kaikkea ei voi ehtiä.
Frans & Amélien simpukkaperjantai
Helsingin uusimmassa ranskalaisbistrossa tarjoillaan joka perjantai tuoreita simpukoita ja kun kutsu kävi simpukkakattilan ääreen, riensimme tietysti innoissamme paikalle. Höyryävä kattilallinen sinisimpukoita vie minut aina ajatuksissani Välimerelle ja simpukoiden kanssa näpertäessä on kiva muistella menneitä matkoja ihan täällä kotimaan keväässäkin. Ranskalainen bistrotunnelma toivotti meidät heti tervetulleiksi kun astelimme sisään uudistuneeseen Frans & Amélieen, joka tunnettiin ennen nimellä Fransmanni. Meidät ohjattiin ihanaan pöytään, jota reunustivat mukavat sohvat. Pöydällä oli ruusuja sekä kynttilä ja olomme oli heti todella tervetullut.
Tapas Bar 52, Lissabon
Ensimmäinen päivä Lissabonissa oli ollut pitkä. Aamun ensimmäiselle lennolle oli herätty epäinhimillisen aikaisin ja matkainnostuksesta johtuen koneessa nukkuminen ei ottanut onnistuakseen. Olimme tutkineet koko päivän kaupunkia ja tiedostimme, että uni saattaa tulla varhain. Niinpä menimme illallisellekin hyvissä ajoin, sillä mikään ei ole inhottavampaa kuin kiinni lurpsuvat silmät kesken ruokailun. Paikalliset nauttivat illallista myöhempään kuin mihin Suomessa on totuttu, mutta eräs tapas-paikka oli jo auki. Sen terassilla istui iloisia ihmisiä aperitiivilla muutamaa tapasta maistellen, mutta me päätimme koostaa koko illallisemme tapaksista. Siispä pöytä täyteen ruokaa!
