Bromarv ja lapsuuden mökkikesät
Tähän aiheeseen on tuntunut vaikealta tarttua. Se tuntui vaikealta jo silloin kun sain tietää, että mökkimme myydään. Kun kuulin uutisen, en halunnut enää mennä mökille, vaikka minua pyydettiin useasti mukaan käymään vielä viimeisen kerran hyvästelemässä mökki. En halunnut mennä, sillä pelkäsin sen pilaavan hyvät muistot. Halusin muistaa lapsuuden iloiset mökkikesät, aina paistavan auringon ja sen onnellisen huolettomuuden, jonka vain lapsena voi saavuttaa. Halusin muistaa mökin hyvän mielen paikkana ja halusin, että viimeinen kertani siellä on täynnä iloa, niin kuin mökkireissut aina olivat. Siksi en mennyt hyvästelemään mökkiä. En halunnut surkutella ja ikävöidä. Halusin pitää kiinni muistoistani, sillä muuta ei enää olisi. Mökki myytiin vuosia sitten ja vasta viime kesänä olin…
Unelmia
Unelmat pitää sanoa ääneen. Niin ne voivat kuulemma toteutua. Minulla on kolme unelmaa, jotka ovat olleet olemassa jo pidemmän aikaa. Ne ovat muokkautuneet hieman ajan saatossa, mutta pysyneet silti pääpiirteittän samoina. Uskon, etten tule päästämään niistä irti ennen kuin ne ovat toteutuneet. Sitä milloin haaveeni toteutuvat en tiedä. Ehkä lähitulevaisuudessa tai ehkä eläkepäivien koittaessa. Se jää nähtäväksi, mutta sen tiedän, että ilman unelmia arki olisi paljon tylsempää.
Paahdettu fetasalaatti
Ehdottomasti tunnetuin kreikkalainen ruoka on kreikkalainen salaatti eli fetasalaatti. Se on ihanan raikas ja suolainen ruoka Välimeren kuumuudessa ja ihan täydellinen kesälounas täällä Suomessakin. Pohjolan kylmään talveen se ei kuitenkaan sellaisenaan ihan riitä vaan ainakin minä kaipaan jotain lämmittävämpää, lohduttavampaa ja tuhdimpaa. Niinpä työnsin fetasalaatin uuniin. No okei, en työntänyt fetasalaattia ihan sellaisenaan uuniin vaan vaihdoin ensin uuniin sopimattomat ainesosat sellaisiin, jotka vain paranevat uunissa paahtuessaan. Idea tähän reseptiin on peräisin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, josta löydän aina monta kokeilemisen arvoista reseptiä. Minä tein reseptin suoraan tuplana, niin että saimme syödä herkkua useampana päivänä. Emme kyllästyneet varsinkaan kun paistoimme toisena päivänä salaatin kaveriksi kanaa, joka teki salaatista entistä ruokaisamman.…
Vuoden 2017 suosituimmat postaukset
Kaipaatko lukemista välipäiville? Pyyntöihisi on vastattu, sillä listasin tähän vuoden 2017 suosituimmat postauksemme. Tuttuun tapaan listalle pääsi tuoreimmat postaukset lähes kymmenvuotisen blogihistoriamme ajalta, sillä muuten lista näyttäisi joka vuosi samalta. Ikisuosikit kun ovat vuonna 2010 julkaistu Jamie Oliverin sienirisotto sekä vuonna 2015 julkaistu Prahan matkaopas ja ne keikkuvat luetuimpien listan kärjessä vuodesta toiseen. Kuten aiempina vuosina suosituimpia postauksia listatessani, jaottelin jutut tälläkin kertaa ruoka- ja matka-aiheisiin postauksiin. Aloitetaan vuoden 2017 luetuimmilla matkapostauksilla ja täydennetään listaa sitten saman vuoden suosituimmilla resepteillä. Pääset lukemaan postauksen klikkaamalla otsikkoa.
Italialainen joulu
Tervetuloa viettämään italialaista joulua! Käydessäni Työväenopiston Italian kurssilla imin itseeni kaiken tiedon mitä sisilialainen opettajamme kertoi. Yksi mieleenpainuvimmista tunneista oli se kun saimme kuulla italialaisista jouluperinteistä höystettyinä opettajan omilla muistoilla ja kokemuksilla. Minä pieni ja innokas opiskelija kirjoitin kynä sauhuten kaiken kuulemani ylös ja tein aiheesta pienen tiivistelmän myös tänne blogin puolelle.
Kaikki Italiani ja muut Italiasta kertovat lempikirjat
Olen pitänyt kirjoista ja lukemisesta aina. Jo juuri lukemaan oppineena pikkumuksuna luin kirjaston kaikki tavukirjat läpi ja hieman vanhempana saman kohtalon kokivat kirjaston nuorten osaston hevoskirjat ja Tuija Lehtiset. Lukiossa olin kenties ryhmämme ainoa, joka oikeasti luki Seitsemän veljestä. Muille näytin pistareissa riittävästi oikeita vastauksia kokeen läpi pääsemiseksi. Ylppäreihin lukeminenkaan ei ollut minusta mitenkään epämukavaa. Sainhan lukea. Minun elämässäni myös matkailu ja lukeminen kuuluvat tiiviisti yhteen. Reissussa on aina mukana kirja jos toinenkin ja nimenomaan oikea kirja, ei e-kirja, vaikka perinteinen paperinen kirja painaakin matkalaukussa ehkä vähän enemmän. En vaan osaa mieltää miltään laitteelta lukemista oikeaksi lukemiseksi. Haluan kääntää paperisia sivuja. Myös matkoista haaveillessani ja niitä suunnitellessani luen kirjoja. Matkaoppaita…
Uunicarbonara
Olen ollut viime aikoina huono italialainen. Olen syönyt ananasta pizzassa, tilannut cappuccinoa iltapäivällä ja nyt tein suoranaisen pyhäinhäväistyksen tekemällä carbonarasta uuniversion. Ai ai minua. Ei toimivaa italialaista reseptiä saisi mennä muokkaamaan. Tätä pastaa ei edes pitäisi kutsua carbonaraksi, mutta myönnettäköön, että uunicarbonara kuulostaa houkuttelevammalta kuin uunipasta pekonista ja lehtikaalista. Eikö kuulostakin? Sitäpaitsi uunicarbonaraksi (tai oikeastaan carbonara-pastavuoaksi) tätä kutsuttiin lempilehdessäni Pirkassakin (nro 8/2017), josta nappasin reseptin talteen ja muokkasin sitä hieman. Joten uunicarbonara it is. Sori italialaiset! Lupaan ryhdistäytyä tästedes.
Rooma – 5 baarivinkkiä
Viimeisin Rooman reissumme oli puhtaasti ruoka- ja viinimatka, sillä kaupunki ja sen nähtävyydet ovat jo tulleet tutuiksi usean Rooman matkan ansiosta. Kävimme me toki nytkin syömisen ja juomisen ohella katselemassa nähtävyyksiä, heittämässä kolikon Trevin suihkulähteeseen ja haahuilemassa vanhoilla kujilla, mutta pääpaino oli ruoassa ja juomassa. Viinin lisäksi maistelimme Roomassa myös olutta sekä giniä ja listasinkin tähän viisi erilaista baaria teille vinkiksi. Leikittelin myös ajatuksella siitä, kuka tutuista kanssabloggaajista viihtyisi missäkin baarissa.
Meisenheim – Saksan söpöin pikkukylä
Ajamme halki Saksan hiljaisen maaseudun tiheiden metsien ja avarien peltojen reunustamaa tietä pitkin. Villisika kipittää ylös rinnettä. Onneksi se on siellä eikä tiellä automme edessä. Tuulivoimalaitokset eivät sovi maisemaan. Navigaattori sanoo meidän olevan pian perillä, mutta ympärillä näkyy edelleen vain peltoa. Pian näemme kirkon tornin ja arvelemme pikkukylämme sijaitsevan sen ympärillä. Pieni epäilys hiipii puseroon kun nettikään ei toimi. Mihin ihmeen syrjäkylään meidät on laitettu majoittumaan seuraavaksi yöksi? Ajamme pieneen hiljaiseen kylään kun navigaattori sanoo meidän olevan melkein perillä. Jossain on hotellimme, mutta miten sinne pääsee?
Hemmottelupäivä Långvikissa
Raskaus on naisen elämän parasta aikaa, sanotaan. Raskaana oleva nainen on kaunis, vauvamaha ihana ja nainen hehkuu seesteistä onnea ennen kuin raskautta voi muuten edes huomata. Hmm, totta ehkä toinen puoli. Minä olen valitettavasti joutunut tutustumaan siihen toiseenkin puoleen. Siinä toisessa puolessa ihana vauvamaha painaa niin että selkään sattuu. Kolotukset leviävät myös muualle kehoon ja liikkuminen on vaikeaa. Jalat turpoavat, koko keho kerää nestettä ja väsymys muuttaa silmänaluset mustiksi. Ennen kuin raskaus näkyy muuten, hehkuvat kasvot vihertävän harmaina pahoinvoinnista samalla kun iho elää omaa elämäänsä vuorotellen rasvoittuen ja kuivuen. Tuolloin en ehkä ihan heti allekirjoita mitään ensimmäisen kappaleen väitteistä. Onneksi on olemassa isompia ja pienempiä tapoja hemmotella itseään ja onneksi…
