Tapas – herkulliset ja helpot ohjeet
Espanjassa niitä kutsutaan tapaksiksi, Italiassa antipastoiksi, muualla Välimeren alueella mezeiksi ja Suomessa Juuren lanseeraamina sapaksiksi. Näillä kaikilla nimityksillä tarkoitetaan pieniä suupaloja, joita tarjoillaan usein alkupalaksi, pikkusuolaiseksi juoman kera tai voipa niistä koota kokonaisen ateriankin täyttämällä pöytä usealla erilaisella naposteltavalla. Viimeisin makumatkamme maapallon ympäri lennätti meidät ensiksi Espanjaan, jossa nautimme muutaman tapaksen. Manchegoa, chorizoa ja aiolia sisältävät suupalat sisälsivät kaikkia espanjalaisia lempimakujani. Hunaja-konjakkimarinoitu manchego – manchego-juustoa – 1 dl hunajaa – 1 dl konjakkia – Chili Explosion -maustetta (tai mitä tahansa muuta maustetta) Leikkaa juusto kuutioiksi. Sekoita hunaja, konjakki ja mauste keskenään. Kippaa juustokuutiot ja marinadi kannelliseen purkkiin tai pakastepussiin ja anna marinoitua jääkaapissa ainakin vuorokauden ajan. Rapuleivät – patonkia –…
Lempparisuklaa on Twix
Kaikkien aikojen lempisuklaapatukkani on Twix, joka tunnettiin myös aiemmin nimellä Raider. Maistelen mielelläni myös muita suklaapatukoita ja kehitän välillä riippuvuussuhteen johonkin toiseen patukkaan, kuten vaikkapa maapähkinäiseen Starbariin tai pehmeän makeaan Nougat-patukkaan. Silti palaan aina uudelleen Twixiin, joka on mielestäni täydellinen sekoitus rapeaa keksiä, pehmeää kinuskia ja maukasta suklaata. Muistan hyvin kun törmäsin ensimmäisen kerran Twixiin. Suomessa patukka tunnettiin vielä Raiderina, mutta Unkarissa ollessani etsin kaupasta lempipatukkaani sitä kuitenkaan löytämättä. Löysin kuitenkin samannäköisen patukan nimeltä Twix ja päätin ostaa sen. Onneksi tein niin, sillä kääreen sisältä löytyi tuttu Raider-suklaa, joka vaihtoi pian Suomessakin nimensä Twixiksi. Törmäsin netissä Twix-leivonnaisten ohjeeseen ja tokihan sitä oli päästävä heti testaamaan. Keltaisessa keittiössä avautuikin naistenpäivänaattona taivas,…
Tony’s Deli
Opin Italian tunnilla uuden lauseen, joka kuuluu näin: ”Mi piace la buona cucina e perciò vado spesso al ristorante”. Se tarkoittaa ”Pidän hyvästä ruoasta ja siksi käyn usein ravintolassa”. Toteutimme tuota lausetta eräänä tiistai-iltana kun tarkoituksenamme oli syödä Tony’s Delissä kunnon italialainen illallinen antipastoineen, primoineen, secondoineen ja dolceineen. Pitkän kaavan illallinen ei lopulta aivan toteutunutkaan, sillä skippasimme jälkiruoat mahojen tultua liian täyteen. Kolme ruokalajia tuli kuitenkin herkuteltua ja ravintola onnistui vakuuttamaan meidät niin, että päätimme tulla vierailulle uudestaankin. Seuraavalla kerralla jäämme viiniloungeen lasilliselle, maistelemme antipastopöydän antimia ja vetäisemme ne tällä kertaa syömättä jääneet jälkiruoatkin naamariin. Se tapahtuu kuitenkin vasta ensi kerralla, nyt katsotaan miltä näytti muun muassa risottoviikkojen anti. Piadinaleipä…
Illallinen pimeässä
Saimme kunnian osallistua Elämyslahjojen ja Cantina Westin kutsumina Illallinen pimeässä -konseptin lanseeraustilaisuuteen. Pimeitä ravintoloita on ollut maailmalla jo jonkun aikaa, ja nyt olemme saaneet sellaisen myös Helsingin Kasarmikadulle Cantina West -ravintolaan. Oli aivan mahtavaa päästä kokemaan näin huikea elämys ensimmäisten joukossa, ja odotimmekin illallista pimeässä todella innoissamme. Illallinen myös mietitytti melko paljon etukäteen. Mielessä pyöri ainakin se, miten löydän ruoan lautaselta ja miten osaan ottaa sitä haarukkaan tai lusikkaan. Kuinka monta tyhjää haarukallista työntäisin illan aikana suuhuni? Ja kuinka paljon ruokaa löytyisi illallisen jälkeen sylistäni. Arvelin myös huitaisevani ainakin pari juomalasillista kumoon, ja mietin kuinka todennäköistä on, että erehdyn käymään naapurin lautasella tai juomalasilla. Mielenkiintoista oli myös makujen tunnistaminen. Tiesimme,…
Luomo
Olemme yrittäneet viettää ravintolaillallista tulevien naapureidemme kanssa vaikka kuinka pitkään siinä kuitenkaan onnistumatta. Kerran olimme jo tosi lähellä, pöytä oli varattu Haraldista ja kaikki näytti vielä päivällä hyvältä, kunnes iltaa kohden toisen naapuriosapuolen kuume alkoi nousta lähennellen lopulta jopa neljääkymmentä astetta. Se on aikuiselle miehelle tosi kova kuume, eikä siinä kunnossa todellakaan mennä ravintolaillalliselle. Niinpä illastimme Henkan kanssa kahdestaan. Bongattuamme Grouponissa lahjakortin Luomoon päätimme yrittää illallista uudelleen. Varasimme pöydän hyvissä ajoin ja odotimme koko ajan kenelle nyt tapahtuu jotakin sellaista, että yhteinen illanvietto peruuntuu. Vaikka koinkin muutaman horjahduksen aamun esteratsastustunnillani, ja laukkasin hetken esteen jälkeen täyttä vauhtia vain ohjien pää toisessa kädessäni, selvisin estetunnista hengissä ja kaikki muutkin seurueemme jäsenet…
Italialainen porkkanalisuke
Pannulla voissa paistetut maukkaat balsamiviinietikalla viimeistellyt porkkanat sopivat joko pääruoan lisukkeeksi tai sellaisenaan antipastopöytään. Pitemmittä puheitta mennään suoraan reseptiin: Italialainen porkkanalisuke – porkkanoita – voita – balsamiviinietikkaa – persiljaa – oliiviöljyä – suolaa Kuori porkkanat ja pilko ne kiekoiksi. Laita porkkanakiekot pannuun voin kanssa ja ruskista. Tähän menee tovi jos toinenkin. Kun porkkanat ovat pehmenneet ja ruskistuneet hieman pinnalta, lisää pannulle vettä niin paljon, että porkkanat juuri ja juuri peittyvät. Kiehuta niin kauan että vesi haihtuu. Lisää pari tilkkaa balsamiviinietikkaa, silputtu persilja, suolaa ja loraus oliiviöljyä. Maista välillä ja kun maut ovat kohdallaan kippaa porkkanat tarjoilukulhoon.
Hitaasti paistettu munakoiso
Minä pidän munakoisosta, kunhan se on valmistettu hyvin. Kun bongasin Basta! -kirjasta hitaasti paistetun munakoisolisukkeen reseptin, oli minun pakko ympätä kasvislisuke mukaan erääseen italialaiseen illalliseemme. Valkosipulilla maustetut munakoisokuutiot olivat ihanan rapeita ja pehmeitä samaan aikaan, eikä niiden paistamisessa edes mennyt niin kauan aikaa kuin pelkäsin. Näitä täytyy tehdä uudestaankin! Paistettu munakoiso – munakoiso – valkosipulinkynsi – persiljaa – oliiviöljyä – suolaa ja pippuria Kuutioi munakoiso ja paista kuutioita pannulla runsaassa öljyssä. Anna muhia noin vartti. Lisää pilkottu valkosipuli ja persilja. Anna muhia vielä toinen vartti. Mausta suolalla ja pippurilla ja syö. Tosi helppoa. Sekä syöminen että valmistaminen.
Prosciutton uudet kaverit
Italialaiset tykkäävät kääriä kaikenlaisia asioita prosciuttoon eli ilmakuivattuun kinkkuun. Oma lempparini on ollut jo pitkään prosciuttoon käärityt cantaloupemelonin siipaleet, mutta nyt ikilempparini on saanut kaksi uutta haastajaa. Joululahjaksi saamastani Basta! -kirjasta löytyi monta prosciuttoa sisältävää antipastoa ja päätin kerrankin tehdä jotain muuta kuin tuttua ja turvallista prosciutto e melonea. Käärinkin prosciutton sisään sekä mozzarellaa että persikkaa ja ihastuimme yhdistelmiin niin, että rankkasimme persikan ja prosciutton yhdistelmän ehkäpä koko illallisen parhaaksi mauksi, vaikka tarjolla oli muun muassa sisäfilepihviä ja muita ihania herkkuja. Suolainen prosciutto ja makean mehukas persikka ne yhteen soppii. Todellakin. Ei prosciutton ja mozzarellankaan yhdistelmä huono ollut varsinkaan kun piilotin kääröihin myös hieman rucolaa ja maustoin ne öljyllä ja…
Päivä Amsterdamissa
Paluumatkalla Välimeren reissultamme kotiin oli minulla ja Maajussin morsiamella hieman pidempi vaihto Amsterdamin kentällä. Olimme puhuneet jo lentoja varatessamme, että voisimme käydä kiertelemässä sinä aikana hieman Amsterdamin keskustassa, mikäli vain jaksaisimme ja ehtisimme. Muutamassa tunnissa ei ehtisi kovin paljon tehdä tai nähdä, mutta saisi siinä ajassa kuitenkin pienen pintaraapaisun kaupungin tunnelmasta. Roomasta lähtenyt koneemme laskeutui ukkospilvessä poukkoilemisestaan huolimatta Schipholin kentälle aikataulussa. Koska sää näytti hyvältä ja olimme vielä suhteellisen pirteitä, päätimme lähteä hortoilemaan kaupungille, vaikka lentokentän lukuisissa kaupoissa ja kahviloissa olisikin saanut kulutettua mukavasti aikaa. Tarkistimme vielä eräältä lentokenttähemmolta saammehan varmasti poistua kentältä vaihdon aikana, sillä yksisuuntaisista ovista livahtaminen tuntui jotenkin kielletyltä ja pelottavalta. Mitä jos emme pääsisikään enää takaisin?…
Ankanrinta, appelsiinirisotto ja balsamicosiirappi
Laitanpa nyt poikkeuksellisesti jopa kolme reseptiä samaan postaukseen, sillä nämä kaverukset toimivat niin hyvin yhdessä, etten voi erottaa niitä toisistaan eri postauksiin. Olen halunnut jo pitkään valmistaa ankanrintaa ja vuodenvaihteessa kannoin kaupasta vihdoin pari pakastepötkälettä kotiin. Rakensin niiden ympärille kokonaisuuden muun muassa The Flavor Thesaurus -kirjaa apuna käyttäen ja lopputuloksesta tuli ihana yhdistelmä ankkaa, appelsiinia ja kitkerän makeaa balsamicosiirappia. Paistoin itse asiassa myös sipulia ja sieniä pannulla annoksen lisukkeeksi, mutta ilman niitäkin pärjää hyvin. Ankanrinta – 2 ankanrintafileetä – Orange Pepper -mausteseosta (tai sitruunapippuria tai mustapippuria ja suolaa) Leikkaa fileiden rasvakerrokseen ristikkäisiä viiltoja. Älä missään nimessä poista rasvaa, sillä siinä piilee koko homman juju. Ankan rintafileet laitetaan nimittäin kylmälle ja…
