Yleinen
Vltava ja Kaarlensilta
Praha on rakennettu Vltava-joen rannoille ja jokea ympäröiville kukkuloille. Prahan, kuten yleensä myös muiden joenvarsien kaupunkien keskeisimmät alueet sijoittuvat parhaille paikoille joen rannoille. Vltavan mutka ympäröi vanhaa kaupunkia ja toisella puolella jokea kohoaa Prahan linna. Vltava on Elben sivujoki ja Tsekin pisin joki. Se hallitsee Prahan maisemaa ja sitä pitkin lipuu erilaisia aluksia, polkuveneitä ja lukuisia kauniin valkoisina hohtavia joutsenia. Joella seilaa turisteille suunnattuja risteilyjä, joista osalla tarjotaan myös ruokaa. Illallisristeilyillä saattaa olla myös elävää musiikkia. On myös lyhyempiä Prahan keskustan esitteleviä risteilyjä ja pitkiä kauemmas keskustasta vieviä reissuja. Me kävimme tunnin kestävällä risteilyllä, joka alkoi vanhan kaupungin pohjoisosasta. Laiva lipui kaikessa rauhassa Kaarlensillan ali ja kävi pyörähtämässä ympäri palatakseen…
Saatat myös pitää
Praha ja absintti
Prahan uusikaupunki
U Magistra Kelly – Ravintolasuositus Prahaan
Minun Italiani
Minun Italiani on kaunis, vanhaa aikaa henkivä, romanttinen, eloisa, samaan aikaan vilkas sekä rauhallinen, äänekäs ja hiljainen, mielenkiintoinen ja kaikilla aisteilla elettävä. Minun Italiassani kuljetaan rauhassa, pysähdytään ihailemaan kauniita yksityiskohtia ja kuunnellaan ihanaa italian kieltä, jota paikalliset puhuvat kovaan ääneen. Minun Italiassani herkutellaan hyvällä ruoalla, istutaan pöydässä pitkään ja tilataan ruokajuomaksi talon viiniä karahvissa. Minun Italiassani ruokapöydän äärellä puhutaan paljon ja nauretaan vielä enemmän. Kippistetään, kehutaan kilvan ruokaa ja syödään ähkyyn asti. Minun Italiassani pysähdytään kahville silloin kun kahvihammasta kolottaa, vaikka seuraavaan paikkaan olisikin jo kiire. Minun Italiassani on aina aikaa piipahtaa gelateriassa valitsemassa kipollinen jäätelöä. Maailman paras jäätelö nautitaan portailla istuen tai kaikessa rauhassa kävellen hyvän ystävän, puolison, perheenjäsenen…
Turskaa, pestorisottoa ja paahdettuja tomaatteja
Onko sinustakin vaikea keksiä kalaruokia arkeen? Pannulla pyörii aina sama lohenpala, uunissa muhii kasa kalapuikkoja ja kuivakaapissa majailee tonnikalapurkkiröykkiö, joka kaivetaan esiin kun muistetaan, että kalaa pitäisi tosiaan syödä enemmänkin kuin kerran viikossa. Ja vieläpä vaihtelevasti. Ikuinen ongelma. Miten se onkin niin vaikeaa? Onneksi on ruokablogit, joista ammentaa reseptejä ja vinkkejä erilaisiin kalaruokiin. Ja onneksi on myös Lidl, jonka Isokari-kalavalikoima tuo lähellä pyydettyä tuoretta kalaa suomalaisiin koteihin, niin arkeen kuin juhlaankin. Valikoimassa on muun muassa friteerattua muikkua Kuusamosta ja siikaa Paraisilta. On myös lohta eri muodoissa, silakkapihvejä sekä norjalaisia turskan selkäfileitä. Vaikka olen aikoinaan samaistunut siihen Lidlin mainoksen ennakkoluuloiseen ukkeliin, olen ajan myötä heittänyt ennakkoluuloni romukoppaan ja uskaltautunut Lidliin ostoksille…
Mlejnice – Ravintolasuositus Prahaan
Mikä siinä onkin, että aina kun saapuu perille matkakohteeseen, on ihan julmettu nälkä. Vatsa kurnii kuuluvasti, vaikka olisi juuri syönyt lentokoneessa mahansa täyteen ja napsinut päälle vielä eväskarkkejakin. Prahaan saavuttuamme täytimme vatsaamme myös tuopillisilla olutta matkalla hotellille. Silti hotelliin kirjauduttuamme oli nälkä niin kova, että etsimme heti ensitöiksemme sapuskaa. Kyseessä ei muuten ollut ihan mikä tahansa sapuska, vaan Mlejnice-ravintolan kehuttu leipägulassi. Gulassia myydään vähän joka paikassa pitkin Prahaa, mutta väittäisin vailla pätevää vertailupohjaakin, että Mlejnicessä se on kaikkein parasta. Mlejnicen gulassi tarjoillaan koverretun leivän sisällä ja sen maku on ihan mieletön. Vahva, mausteinen, syvä, herkullinen, maukas, tuhti, lihaisa…muun muassa näillä sanoilla kuvailimme suussamme muhevana maistuvaa gulassia. Tätä kannattaa ehdottomasti maistaa…
Praha Lassen silmin
Kuten Facebook-tykkääjämme ja Instagram-seuraajamme jo tietävätkin, vietimme vuosipäiväämme tänä vuonna Prahassa. Mukana oli myös sininen matkamaskottimme Lasse, joka on jo kokenut reissaaja sekä matkabloggaaja. Nytkin otus on jo tehnyt oman matkapostauksensa valmiiksi, kun me vasta käymme läpi kuvia ja hahmottelemme postausluonnoksiamme. Päästetään siis Lasse ääneen ja katsotaan mitä mieltä hän oli Prahasta: Praha oli mahtava. Joka paikasta sai halpaa kaljaa ja sitä pääsi usein nauttimaan upeiden maisemien kera. Maisemista puheen ollen, Prahassa oli paljon näköalapaikkoja. Kiipesin itseni läkähdyksiin asti erilaisiin torneihin ja niistä aukeaviin maisemiin tutustuessa. Maistelin myös paljon ruokia ja löysin monta lempiravintolaa Prahasta. Paras niistä oli tämä.. ..hetkinen, kuulostaa siltä, että lähetykseni on tulossa.. ..kyllä vain, tilasin juuri…
Rakkaudesta Helsinkiin: Viher-Meilahti
Meilahdesta minulle tulee ensimmäisenä mieleen ahdistava betonimöhkäle nimeltä Meilahden sairaala. Sairaala-alue on niin iso, että se kattaa ison osan Meilahtea, eikä kaupunginosa ole näyttäytynyt silmissäni lainkaan houkuttelevana. Päinvastoin, sairaalat karmivat selkäpiitäni, enkä mielelläni hengaile niiden lähistöllä. Sain kuitenkin oppia tämänkertaisen Helsinki-kävelymme aikana, että Viher-Meilahti on aivan eri asia kuin sairaalan ympäristö. Viher-Meilahti on nimensä mukaisesti vihreän vehreä keidas ja monelle Seurasaaressa kävijälle se lienee tuttu, sillä Seurasaaren silta lähtee Viher-Meilahdesta. Viher-Meilahdessa on vanhoja huviloita ja maamme ylimmän johdon asumuksia, kuten Mäntyniemi ja Kesäranta. Ihan ensimmäiseksi kiertelimme Meilahden arboretumissa, jossa on lukuisia erikoisia kasveja, ruusupuutarha ja vaikka mitä ihanaa. Kasvit on merkattu nimikylteillä ja vehreällä alueella on ihanan rauhaisa tunnelma siitäkin…
Saatat myös pitää
Rakkaudesta Helsinkiin: Kallio ja Sörnäinen
Hotelli Torni
Ravintola Yume, Helsinki
Kaljatölkkikana
Eräänä viikkona Keravalla asuessamme saimme leikkiä asuvamme kahdestaan omakotitalossa. Henkan vanhemmat olivat reissussa ja me saimme suoriutua arjesta ihan keskenään. Aika kivaa ja ehdottomasti hyvää harjoitusta tulevaa varten, sillä kohta me ihan oikeasti asumme kahdestaan omakotitalossa. Päätimme pitää tuolla viikolla yhden illan vapaata, jolloin minä kyllä kävin salilla, mutta raksa-, blogi- ja muut velvollisuudet unohdettiin päiväksi ja päätimme vain nautiskella olostamme kahdestaan kotona. Sitä osaa arvostaa kun on asunut liki vuoden appivanhempien luona. Ei sillä etteikö heidän seurassaan olisi varsin mukavaa ja kotoisaa myös, mutta välillä on kiva olla ihan itsekseenkin.
City Hotel Senigallia – Hotellisuositus Italian rannikolle
Vielä olisi yksi Senigallia-postaus jemmassa, nimittäin hotellimme esittely. City Hotel Senigalliasta varattiin kaikille bloggaajille huoneet järjestäjän toimesta, joten en päässyt itse vaikuttamaan hotellivalintaan. Ja hyvä niin, sillä City Hotel oli oikein hyvä majapaikka. Ensinnäkin hotellin sijainti on täydellinen. Rantakadulla sijaitsevan hotellin aamiaisterassilta näkyy rannalle sekä upealle Rotonda sul marelle. Kaupungin parhaalle rannallekaan (Bagni 77) ei ole pitkä matka. Myös kaupungin vanha keskusta on ihan vieressä ja sinne kävelee noin viidessä minuutissa. Pyörällä pääsee vielä nopeammin. Polkupyöristä puheen ollen hotellilta saa lainata polkupyörän, joka on ehdottomasti paras keino liikkua kaupungilla. Kävellenkin toki pääsee, mutta pyöräily on jotenkin niin italialaista. Hotellin pyörät ovat oikein kelpo pelejä, löytyy toimiva lukko ja koriin saa…
Vihreä omenasalaatti
Salaatti syntyy nopeasti kolmesta pääraaka-aineesta. Vihreää omenaa, fenkolia ja kevätsipulia. Mukaan vähän yrttiä, limeä ettei omena tummu, makua suolasta ja pippurista sekä loraus oliiviöljyä päälle (öljy oli oma lisäykseni) niin valmista on ja maistuu tosi hyvältä grillikanan kanssa. Vielä paremmin omenainen salaatti sopisi varmastikin grillatun possun kanssa, joten sitäkin kannattaa kokeilla. Vihreä omenasalaatti – 4 suomalaista hapokasta pikkuomenaa tai 2 Granny Smith -omenaa (tai mitä tahansa muuta vihreää omenaa) – 2 fenkolia – 4 kevätsipulin vartta – lime – tilliä tai korianteria (tai ruohosipulia, jota me käytimme) – suolaa ja pippuria (- öljyä) Poista fenkoleista uloin kuori ja varret jos ne ovat puumaisia. Säästä kuitenkin varsissa kasvavat yrttimäiset lehdet ja…
Rakkaudesta Helsinkiin: Munkkiniemi
Tällä kertaa tutustuimme äidin kanssa Munkkiniemeen, joka on meille molemmille entuudestaan jo hieman tuttu, mutta jossa oli vielä paljon tutkimattomia paikkoja. Minä olen viettänyt Munkkiniemen puistotiellä asuneen ystävän luona aikaa opiskeluaikoinani ja äiti on ollut joskus kauan aikaa sitten samaisella puistotiellä töissä. Munkkiniemi oli vielä 1910-luvulla maaseutua ja sen muuttamiseksi kaupungiksi alettiin tehdä suunnitelmia. Eliel Saarinen suunnitteli upean kokonaisuuden alueelle, jota hallitsi ennen oikeastaan vain Munkkiniemen kartano ja sen ympäristö. Läheskään kaikkia Saarisen suunnitelmia ei kuitenkaan toteutettu rahanpuutteen ja sodan takia. Voin vain kuvitella miten upea kaupunginosa olisi, jos kaikki Saarisen piirtämät rakennukset olisivat toteutuneet. Munkkiniemestä tuli vähän samat fiilikset kuin Lauttasaaresta. Täällä asuvat ovat ylpeitä kotipaikastaan eivätkä mielellään edes…
