Yleinen
Liuskaluodon Skiffer
Keskellä kuuminta kesää pääsi käymään niin, että meikätyttö sairastui flunssaan. Voin kertoa että tuntui todella hölmöltä olla kipeänä kun ulkona oli 30 astetta lämmintä. Aurinko paistoi kuumasti ja normaalisti flunssassa niin kalpean naaman sijaan peilistä tuijottikin ruskettunut pisamainen tyttö, jonka naamataulusta voi huomata päällä olevan flunssan vain hieman punaisesta nenästä. Todella omituista ja jotenkin niin väärin. Ei kesällä olla kipeitä! Koska flunssa kesti viikonlopun yli, sain heittää hyvästit maanantain salitreenille. En kuitenkaan halunnut mennä työpäivän jälkeen kotiin kökkimään, olinhan nököttänyt siellä toipilaana jo koko viikonlopun. Jotain kivaa pitäisi siis keksiä. Jotain sellaista, joka ei ole liian rankkaa flunssaiselle, mutta josta tulisi hyvä mieli. Kun kerran vitamiinit, lepo eikä edes viskipaukku…
Grillikassler ja omena-perunasalaatti
Eräänä päivänä havahduin katsomaan pihassa nököttäviä omenapuita. Ne olivat täynnä punaposkisia omenia. Oksat notkuivat hedelmien painosta ja maahan oli pudonnut iso kasa omppuja. Noita täytyy jotenkin hyödyntää, ajattelin.
Kinuskillan brunssi
Niin paljon kuin rakastankin Helsinkiä ja tuttuja paikkoja sen ympäristössä, yritän pikkuhiljaa tutustua myös uusiin hoodeihini hieman pohjoisempana. Olen vajaan vuoden Keravalla asumisen aikana tutustunut jo melko hyvin Keravaan, keravalaisiin ja mikä tärkeintä, Keravan lenkkipolkuihin, jotka ovat vallan mainiot. Koska kotini tulee olemaan vielä pohjoisemmassa kaukana Järvenpäässä asti, täytyy minun alkaa tutustua myös tuleviin kotiseutuihini paremmin. Onneksi minulla on tuttuja, jotka ovat kertoneet minulle jo muun muassa missä sijaitsevat parhaat lenkkipolut (Paavonpolulla) ja mikä on paras brunssipaikka (Kinuskilla). Näin uusi kotiseutuni tulee pikkuhiljaa tutummaksi, vaikka en vielä edes asu Järvenpäässä. Tuleva muutto on astetta helpompi kun tietää jo hieman, mihin olen asettumassa. Tosiaan, kaveri ehdotti eräänä kauniina heinäkuisena päivänä, että…
Oleviste kirkon torni – näköalapaikka Tallinnassa
Hmm, mitä sanoinkaan siitä korkeanpaikankammosta.. Tämän pari viikkoa sitten julkaistun jutun johdanto sopisi hyvin tähänkin postaukseen, sillä eräs urpo korkeanpaikankammoinen on taas kerran kiivennyt yläilmoihin pelkäämään. Tämä tempaus oli siitäkin mielestä erittäin järkevä, että äitini oli vasta juuri hetki sitten varoitellut tästä paikasta, että se on sitten aika kamala myös ahtaanpaikankammoiselle, ja kyllä vain, myös se kammo löytyy tästä minun jättimäisestä päästäni. Mutta tottakai, jos äiti varoittaa menemästä jonnekin paikkaan, niin tietysti kunnon tyttären velvollisuuksiin kuuluu mennä juuri sinne. Siksi minä kiipesin Olevisten kirkon torniin Tallinnassa. Ja se oli ihan kamalaa. Olevisten kelta- ja vihersävytteinen kirkontorni näkyy kauas. Se on ollut aikoinaan maailman korkein rakennus, kunnes salama tuhosi sen…
Valkosipulifestivaalit Keravalla
Viikko sitten lauantaina aukesi Keravalla kaikkien valkosipulinystävien taivas, kun vuosittainen järjestyksessään jo 29. Valkosipulifestivaali täytti Keravan kadut myyntikojuilla, iloisilla ihmisillä ja viehättävällä valkosipulin tuoksulla. Aurinkomäelle kokoonnuttiin katsomaan esiintyjiä, liian innokkaita ampiaisia hätisteltiin pois kimpusta ja terassilla nautittiin valkosipuliolutta. Myyntikojuista ostettiin valkosipulisia tuliaisia, joita tietenkin maisteltiin ensin ahkerasti. Olut maustetaan valkosipulimurskalla.. ..kas näin, oman maun mukaan. Lopputulos on oikeasti hyvää ja minäkin join tuoppini tyytyväisenä loppuun. Myyntikojuissa oli enimmäkseen valkosipulisia tuotteita, mutta myös muita herkkuja oli tarjolla.. ..kuten vaikkapa metrilakua. Mitä olisivat markkinat/festarit ilman metrilakua? Me pilkoimme oman saaliimme pieniksi pätkiksi ja nostimme kulhon pöytään illalla kun teki mieli jotakin makeaa. Erimakuisia valkosipulinkynsiä oli paljon tarjolla.. ..ja niitä ostettiin tietysti kotiinkin.…
Shampanjaa ja mansikoita Karibialla
Matkalle lähdetään usein etsimään upeita kokemuksia, katselemaan hienoja nähtävyyksiä ja elämään hetkiä, joita voi muistella jälkeenpäin hymy huulilla. Maailma on täynnä upeita paikkoja, niin luonnon kuin ihmistenkin muokkaamia taideteoksia ja kokemuksia haetaan usein äärirajoilta aina syvänmerensukelluksesta laskuvarjohyppyyn. Toisinaan loman parhaaseen hetkeen riittää kuitenkin vain kaunis ilta, oma parveke, skumppaa ja mansikoita. Meidän viime maaliskuun Karibian risteily oli totisesti täynnä toinen toistaan upeampia hetkiä. Yllätimme reissulla appivanhempani useaan otteeseen ja toki kaikista mieleenpainuvin hetki oli se, kun Henkka kosi minua. Näimme myös todella paljon erilaisia kauniita, henkeäsalpaavia ja ajatuksia herättäviä paikkoja, mutta silti yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli ihan tavallinen ilta oman hytin parvekkeella. Olimme olleet päivällä tutustumassa kauniiseen Antiguan saareen ja…
Pinjansiemen-mascarpone-basilikapasta
Aglio e olio on ihan mielettömän inspiroiva pastakirja. Selattuani sen läpi, olisin voinut elää vaikka koko seuraavan vuoden pelkällä pastalla kirjan ohjeita testaillen. Kirjan sivut ovatkin täynnä pieniä tarralappuja, joilla olen merkkaillut pastareseptejä. Yhden tarralapuista liimasin mascarponea, pinjansiemeniä ja basilikaa sisältävän pastan kohdalle merkiksi siitä, että tätä reseptiä pitää kokeilla mitä pikimmiten. Tein pinjansiemen-mascarpone-basilikapastaa melko pian palattuani Senigalliasta, jolloin Italia-ikävä oli ihan hirveä. Olin lukenut ennen pastan kokkaamista Senigalliasta ostamaani italiankielistä naistenlehteä ja ennen sitä olin istunut koneella käyden läpi matkalla ottamiani kuvia. Olin siis aivan Italia-fiiliksissä ja kun radiosta tuli vielä italiankielinen biisi, olisin voinut ottaa taksin samantien Helsinki-Vantaalle ja suunnata takaisin lempimaahani. Tyydyin kuitenkin laittamaan radion kovemmalle ja…
Rakkaudesta Helsinkiin: Töölönlahti
Töölönlahti on ihana kesäinen piilopaikka luonnon syleilyssä keskellä Helsinkiä. Sen ympäri kulkee suosittu lenkkipolku, jolle minäkin haluan vielä joskus kipittämään juosten. Tällä kertaa kävelimme lahden ympäri rauhaisaa tahtia kameran ja opaskirjan kanssa. Kyllä vain, olemme taas olleet äidin kanssa Helsinki-kävelyllä. Töölönlahden länsipuoli on meille tuttu paikka, mutta itäpuoli vanhoine huviloineen on jäänyt hieman etäiseksi. Suuntasimmekin heti kohti Linnunlaulua ja siellä sijaitsevia vanhoja 1800-luvulla rakennettuja puutaloja, jotka jokainen Helsinkiin raiteita pitkin tullut on varmasti bongannut junaradan laidalta. Ensimmäisenä tervehdimme korkealla kalliolla komeilevaa vaaleanpunaista huvilaa. Ihailimme sen pihaa ja mietimme, miten hieno talo se on, mutta miten esteetön näkyvyys sinne on vilkkaalta tieltä. Eikä tuo vieressä oleva junaratakaan ole mitenkään kaunis. Hieman…
Hopealinjat – Risteily Tampereelta Visavuoreen
Mikä onkaan parempaa kuumana kesäpäivänä kuin istua laivan kannella, nauttia vilvoittavasta tuulesta ja ihailla suomalaista järvimaisemaa. Okei, meren rannalla kasvanut tyttö pitää ehkä astetta enemmän merestä kuin järvestä, ja voisi se kansi olla myös pienemmän veneen eikä laivan, mutta ymmärtänette pointin. Meillä kävi ihan mieletön tuuri kesäisellä Tampereen reissullamme, sillä alkukesästä vielä epävakaisena sekoilleet säät suosivat meitä ja koko päivän kestävälle sisävesiristeilyllemme osui ihanan helteinen päivä. Olisimme menneet risteilylle joka tapauksessa ja jännitimme vähän tuleeko siellä tylsää jos sataa ja on kylmä, mutta onneksi aurinko jaksoi porottaa ja aika laivalla kului kuin siivillä. Aluksemme Silver Star lähti Tampereen Laukontorilta klo 9:30. Lippuja voi ostaa torin laidalla nököttävästä vaaleansinisestä rakennuksesta ja…
Illallinen Tallinnan TV-tornissa
Minulla on korkeanpaikankammo. Se tarkoittaa sitä, että korkeat paikat pelottavat, eikä olo korkeuksissa tunnu mukavalta, vaan tekee mieli päästä takaisin maanpinnalle. Välillä saattaa tulla jopa paniikin kaltaisia tuntemuksia ja kroppa jähmettyy kauhusta lakaten toimimasta kunnolla. Silloin ei kannattaisi mennä yläilmoihin, sillä se on varsin epämukavaa ja pelottavaa. Vaan mitä tekee Martina? Korkeanpaikankammosta huolimatta löydän itseni yhä uudestaan ja uudestaan korkeuksista ja usein idea korkeisiin paikkoihin menemisestä tulee vieläpä ihan minulta itseltäni. Tyhmä mikä tyhmä. Tällä kertaa siedätin korkeanpaikankammoani Tallinnan TV-tornissa. 314 metriä korkea TV-torni näkyy Piritassa Tallinnan keskustan itäpuolella jo laivan lipuessa satamaan ja kieltämättä minua hieman hirvitti katsella taivaaseen kohoavaa hökötystä kun m/s Finlandiamme saapui Tallinnaan. Tuonne torniin minä…
