Yleinen
Cacio e pepe – italialainen suosikkipasta juustosta ja pippurista
Eräs juuri Italiassa lomaillut tuttavapariskuntamme esitti elokuun lopulla tanssituissa häissä hieman ohimennen pienen toiveen siitä, että sivustolleni tulisi cacio e pepen ohje. Kyseinen pasta on ollut To do -listallani jo pitkään, joten täytyyhän sitä nyt tehdä jos pastaohjetta kerran ystävien taholtakin toivotaan. Ja eihän siinä sitten mennytkään kuin kaksi kuukautta että sain tehtyä pastan, ja siitä vielä pari viikkoa, että julkaisen sen reseptin blogissa. Onneksi en luvannutkaan reseptiä nopeasti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? Ja eikö vaan nyt syksyn synkkyydessä olekin ihana muistella kesäisiä ruokahetkiä Italian auringon alla? Cacio e pepe on taas kerran yksi italialainen taidonnäyte siitä, miten yksinkertainen on usein parasta. Laadukkaat raaka-aineet takaavat sen, että…
In De Waag – Ravintolasuositus Amsterdamiin
Nieuwmarktin aukion laidalla sijaitsee Amsterdamin vanhin ei-uskonnollinen rakennus. Linnamainen Waag on ollut aikoinaan osa Amsterdamin kaupunginmuuria. Se on ollut yksi kolmesta kaupunkiin johtavasta pääportista ja se tunnettiin tuolloin nimellä St. Anthonyn portti. Rakennus on toiminut aikojen saatossa myös muun muassa paloasemana, museona ja onpa sen tornien välissä ollut joskus myös giljotiini, jolla on mestattu roistoja rakennuksen edustalle kerääntyneen väkijoukon silmien edessä. Kiva. Tässä historiaa henkivässä rakennuksessa nautimme Amsterdamin matkamme toisen illallisen. In De Waag -ravintola on valaistu 300 kynttilällä, sisustus on upean vanhahtava ja linnamainen tunnelma jatkuu sisälle asti. Reissumme aikana rakennus oli remontissa, joten osa sen upeasta ulkosivusta oli verhottu ja ruokailutilamme nurkassa humisi ruma väliaikainen ilmastointilaite. Emme antaneet…
”Kun kauaksi vie nyt toisella tie..” Päiväkirja Amsterdamin matkalta
Viimeinen aamu Amsterdamissa. Herään aikaisin jo ennen herätyskelloa ja ennen kuin ehdin edes avata silmäni, tunnen että kurkkuuni on muuttanut kaktus. Nielaisen pari kertaa ja kaktus pysyy paikoillaan. Kääriydyn tiukemmin peittoon sillä minua viluttaa. Yritän nukkua vielä hetken, mutta mieleni valtaa ajatus ihanan lämpimästä vaahtokylvystä, enkä saa siltä rauhaa. Hmm, meillä on vielä toinen Lushista ostettu kylpypala käyttämättä. Se on raikkaan mangon tuoksuinen ja sopisi siksi mainiosti aamuun. Ja hmm, skumppaakin on vielä jääkaapissa. Kehtaanko ehdottaa Henkalle aamupalaksi skumppaa vaahtokylvyssä? Avaan silmäni ja virnuilen ilkikurisesti, tottakai kehtaan! Mikä olisi parempi tapa aloittaa viimeinen lomapäivä kuin pari lasia skumppaa ja rentouttava kylpy? Varsinaisen aamiaisen voi syödä sitten sen jälkeen, ja onhan…
Intialainen kanakastike
Yksi parhaista puolista appivanhempien luona asumisessa on ehdottomasti ruoka. Anopin höyryävien ruokapatojen ääreen on mukava rientää suoraan salilta, mutta vähintään yhtä kivaa on kokata yhdessä anopin kanssa mitä herkullisempia ruokia. Anoppi on myös osoittanut piileviä kykyjä ruokabloggaajana. Siellä me ollaan kuulkaa leikattu ananasta hidastettuna toisen kuvatessa ja toisen käännellessä käsiään, ananasta ja veistä valotuksen kannalta järkevämpään kulmaan. Kaikkeen sitä joutuu kun ruokabloggaaja tulee taloon. Eräänä viikonloppuna järjestimme intialaisen illan, johon kokkasimme kolmea eri lihakastiketta lisukkeineen, jälkiruokaa tietenkään unohtamatta. Saimme aikaiseksi melkoisen maukkaita intialaisia herkkuja, joiden mausteisia makuja kelpasi maistella syystuulien puhaltaessa kirpakasti ulkona. Blogin puolella intialainen ilta tarkoittaa tietysti sitä, että lähiaikoina esiin plompsahtaa useita intialaisia reseptejä. Aloitetaan tulisimmasta tapauksesta,…
Greetje, Amsterdam
Henkan voittamaan Amsterdamin matkaan kuului lentojen ja hotellin lisäksi illallinen viineineen molemmille reissuilloille. Saimme itse valita ravintolat kunhan pysyisimme kohtuudessa ja täytyy kehaista, että matkajärjestelyt sujuivat muutenkin ihan superhyvin Lasipalatsin henkilökunnan kanssa. Saimme tehdä reissusta oman näköisemme, yhteydenpito oli sujuvaa ja koko hommasta jäi hyvä mieli. Kiitos Lasipalatsi! Ensi vuoden parsaviikoilla nähdään taas. Ja todennäköisesti jo sitä ennenkin. Minä sain kunnian tutkia Amsterdamin ravintolatarjontaa ja paneuduinkin pestiini antaumuksella. Kun törmäsin perinteistä hollantilaista ruokaa ranskalaisella twistillä tarjoilevaan ravintolaan, oli ensimmäisen illan ravintola päätetty. Greetje on nimetty ravintolan perustajan äidin mukaan ja siellä tarjoiltava ruoka on perinteistä, jopa hieman vanhanaikaista hollantilaista ruokaa. Annokset on tehty taidolla ja astetta fiinimmin. Tunnelma ravintolassa on…
Thaimaalainen basilikabroileri
Kun olimme asuneet viikon Henkan vanhemmilla, koitti päivä jolloin anoppi ei ollutkaan kotona tekemässä ruokaa. Haa, nyt on siis meidän vuoromme kokata koko porukalle illallinen! Pientä haastetta hommaan toi se, että minun piti yhä varoa suussani olevia tikkejä ja leikkaushaavoja syömällä mahdollisimman pehmeää ruokaa. Mitäs pehmeää me keksittäisiin kun keitotkin tulee jo korvista ulos? Ja lienee sanomattakin selvää, että vieras keittiö oli myös melkoinen haaste. Löydänkö kaiken tarvittavan? Henkka oli käymässä raksalla ja Henkan isä oli pelaamassa tennistä kun minä yritin ottaa keittiön haltuuni. Olin miettinyt pitkään sopivan helppoa reseptiä, jonka ainekset löytäisin helposti ja johon ei tarvittaisi kovin montaa keittiövempelettä. Tekniikan ihmelapsi kun ei oikein pärjää vieraiden koneiden kanssa.…
Die Port Van Cleve – Hotellisuositus Amsterdamiin
Meillä on käynyt aina hyvä tuuri hotellien kanssa. Tai no tuuri ja tuuri, ehkä olemme vain osanneet valita hotellimme hyvin. Odotukset eivät ole koskaan pettäneet, vaan päinvastoin, ne ovat jopa ylittyneet monen hotellin kohdalla. Koskaan emme ole joutuneet pettymään hotellivalintaamme (pitääkö nyt koputtaa sitä päätä tai puuta?), joten jotain me kai osaamme tehdä oikein hotelleja vertaillessamme. Vähiten tyytyväinen olen ollut hieman yllättäen USA:n reissun hotelleihimme. New Yorkin hotellihuoneessa haisi vahvasti tupakka ja Miamin hotellikin oli vanhuudessaan jo hieman kulahtanut. Hintansa väärti se oli kuitenkin ehdottomasti ja tärkeä siinäkin mielessä, että Miamin hotellin mustakeltaisesta kylpyhuoneesta on tullut meidän keskinäisissä puheissamme jo varsinainen legenda. ”Yeah, aaha, you know what it is, black…
Italialainen lisukesalaatti
Anopin keittiön kaapit ovat oikea aarreaitta. Ei haittaa vaikken aina meinaa löytää etsimääni, sillä eteen tulee aina jotain muuta ihanaa, jota haluan käyttää rekvisiittana blogissa. Tätä salaattia tehdessäni anoppi esitteli kaapeistaan löytyviä astioita ja ideoimme yhdessä mihin mitäkin kippoa ja kupposta voisi käyttää. Paloin suorastaan halusta päästä käyttämään jokaista ihanaa astiaa ruokakuvauksissani. Apua, enhän minä voi muuttaa täältä pois ennen kuin jokainen kippo on hyödynnetty vähintään kertaalleen! Italialaiselle lisukesalaatillekin oli monta potentiaalista tarjoiluastiaa, joista päädyin lopulta Pentikin aakean laakeaan kulhoon, joka sopi kuin nenä päähän tämän salaatin alustaksi. Ja se salaatti, sekin oli vallan mainiota ja sai meidät haaveilemaan lomasta Toscanassa. Vuokramökki omalla uima-altaalla kumpuilevissa maisemissa idyllisten viinitilojen keskellä. Vuokra-auto…
”Kenties kaunis on ja vallaton..” – päiväkirja Amsterdamin matkalta
Lauantaipäivä Amsterdamissa jatkuu Rijksmuseumin kanavataksipysäkillä, jossa pomppasimme seuraavan aluksen kyytiin. Samalla hetkellä kun istahdimme osittain avoimen paatin penkille, alkoi aurinko paistaa ja voi että miten ihanasti se lämmitti vielä syyskuun lopullakin. Ihana kesäinen hetki! Alus lipui kaikessa rauhassa kohti Centraalia. Ohitimme hulppeat kanavan varrella olevat rakennukset, joiden hintaa saatoimme vain arvailla. Se on varmasti tosi paljon, nämähän muistuttavat sekä kooltaan että ulkonäöltään linnaa eikä sijaintikaan ole hullumpi. Ketäköhän näissä asuu? Istuskelimme kanavaristeilijän kyydissä ja mietimme mitä tekisimme seuraavaksi. Centraalista lähtisi sinisen linjan alus, joka kiertäisi pitkän reitin muun muassa De Gooyer -tuulimyllyn ohi. Maisemat olisivat reitillä varmasti näkemisen arvoiset, mutta koska molemmat kameran akut vilkuttivat punaista ja laturi jäi tietenkin…
Nopea pinaattipasta
Talonrakentajien vapaa-aika on hieman kortilla. Asiaa ei helpota omalta osaltani yhtään myöskään se, että pidän kynsin hampain kiinni harrastuksistani, vaikka aikaa niille ei aina meinaa löytyäkään. Rehkin useana iltana viikosta salilla, käyn ratsastamassa ja pyrin pääsemään joka viikko myös Italian tunnille. Ystäville ja perheellekin pitää löytyä aikaa, ettekä ehkä edes tiedäkään miten paljon blogiin saa kulumaan aikaa. Jostain on siis tingittävä. Ja se joku on ruoka. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin. Meillä syödään kyllä hyvin ja kokataan usein, mutta monimutkaiset ja paljon aikaa vievät reseptit jäävät suosiolla odottelemaan auvoisempia aikoja. Meillä ei siis hauduteta monen tunnin pataruokia tai piiperretä aikaa vieviä nykeröitä, vaan helpot ja nopeat arkiruoat ovat nyt kovassa huudossa.…
”Iloinen Amsterdam” – Päiväkirja Amsterdamin matkalta
Lauantaiaamu Amsterdamissa valkeni pilvisenä, mutta hissin seinään tulostetun säätiedotuksen sade loisti onneksi poissaolollaan. Minä aamuvirkku pomppasin ylös hyvissä ajoin ja riensin heti ensitöikseni ikkunaan katsomaan miltä Amsterdam näyttää näin varhain aamulla. Kaduilla oli muuten hiljaista, mutta tien ylitti kaksi reipasta aamukävelijää. Heidän peräänsä tuli heti kaksi lisää, ja hetkinen, kävelijöitähän on kokonainen lauma ja niitä kipittää tien yli jatkuvalla syötöllä kuin muurahaisia ikään. Mikähän juttu tämä on? Paikallinen naisten ja miesten kymppi? Kun olin tehnyt aamutoimet alkoi vatsa kurnia niin vaativasti, että oli pakko lähteä etsimään aamiaispaikkaa, vaikka mietimmekin onko tähän aikaan viikonloppuaamuna vielä mikään paikka auki. No, se selviää jalkautumalla kaduille. Lähdimme kävelemään kohti Anne Frankin museota, jonne ajattelimme…
Yrttiperunoita
Söimme loppukesästä sattuneesta syystä paljon perunaa. Eräistä polttareista jäi kaksi kahden kilon säkkiä pottuja, ja koska ruokaa ei saa heittää roskiin, piti niistä kokata jotakin syötävää. Sen lisäksi että tein muun muassa marokkolaista salaattia ja ranskalaista purjo-perunakeittoa, teimme potuista myös aivan tavallisia lisukepottuja pippuripihville ja muille lihaisille ystäville. Tai no, eivät ne aivan tavallisia lisukkeita olleet, sillä paahdetut yrttiperunat maistuivat niin maukkaalta, että ne olivat melkeinpä parempia kuin lautasella kököttävä pihvi. Valkosipuli-rakuunaperunat – perunoita – rakuunaa – valkosipulia – öljyä – merisuolaa Kuori ja pese perunat. Pilko potut viipaleiksi ja kippaa ne tarpeeksi isoon astiaan, jossa niitä mahtuu vähän pyörittelemään. Pilko tuore rakuuna ja valkosipuli. Lisää ne samaan astiaan perunaviipaleiden…
