Yleinen
Radisson Blu Plaza Hotel, Helsinki
Matkustaessa yksi lempihetkistäni on se, kun saavun pitkän päivän jälkeen hotellihuoneeseen, pesen meikit pois, vaihdan yövaatteisiin ja valmistaudun nukkumaanmenoon. Viivyttelen tuossa hetkessä usein pitkään, etenkin jos olen hiljaisessa hotellihuoneessa yksin. Katselen ympärilleni, hengitän syvään ja fiilistelen ajatuksella, että kohta saan hautautua puhtaisiin lakanoihin ja painaa pääni pehmeään tyynyyn. Rakastan sitä tunnetta, jonka hotellin puhtaat valkeat lakanat saavat aikaan. Kun olen sammuttanut valot, makoilen vielä hetken valveilla ja tunnustelen miltä sänky tuntuu. Mietin kulunutta päivää ja totean itselleni hymy huulilla ansainneeni kunnon yöunet. Vielä ennen silmien painumista kiinni alan odottaa seuraavaa lempihetkeäni eli hotelliaamiaista.
Maapähkinäkeitto
Ei ole salaisuus että olen hulluna maapähkinävoihin. Voin syödä sitä lusikkakaupalla suoraan purkista ja joudun aina aika ajoin vierottamaan itseni tuosta ruskeasta herkusta, kun maapähkinävoin syöminen uhkaa mennä ihan överiksi. Se ei kuitenkaan ole mitään varsinaista terveysruokaa, vaikka onkin parempi vaihtoehto kuin toinen ikilempparini Nutella. Törmäsin Glorian Ruoka & Viini -lehden numerossa 1/2016 keittoon, johon tulee maapähkinävoita. Kiinnostuin heti ja kun luin että soppaan jemmataan myös iki-ihanaa lehtikaalia, oli keittoa pakko päästä testaamaan. Korianteri viimeistelee täyteläisen maun ja maapähkinäkeitosta tuli kertaheitolla yksi lempparikeitoistani. Tässä ihana resepti teillekin ihan pikkuisen muunneltuna. Kannattaa kokeilla!
Samppalinnan brunssi, Turku
Saavuimme Turkuun puolenpäivän aikaan suoraan ratsastustunniltani. Matkalla huoltoasemalta napattu hampurilainen ei pitänyt kauan nälkää poissa ja vatsa huusi ruokaa. Sillä aikaa kun minä peseydyin pikaisesti, soitti Henkka Samppalinnaan ja kysyi mahtuisiko brunssille vielä. Kyllä kuulemma mahtuu, oikein mainiosti. Niinpä tallustelimme kohti Samppalinnaa ja siellä tarjoiltavaa brunssia. Sisään päästyämme huomasimme että tilaa oli paljon. Koko Turku oli hiljainen joulua edeltävänä viikonloppuna kaikkien tehdessä viimeisiä jouluvalmistelujaan tai ollessa jo ansaitulla joululomalla. Me pakenimme joulukiirettä Turkuun ja se oli oikein hyvä päätös.
I Salentini, Milano
Tapojemme vastaisesti emme olleet suunnitelleet syyskuista Milanon reissuamme juuri lainkaan, mutta yhteen ravintolaan olimme varanneet pöydän. I Salentinin bongasimme samasta Mondon artikkelista kuin Lissabonin huippukivan Bastardon, emmekä joutuneet tälläkään kertaa pettymään. Ilta oli jo pimentynyt kun kuljimme halki syksyisen lämpimän Milanon. Käännyimme kadulle, jossa ravintola sijaitsee ja hämmästyimme hieman. Onko täällä muka jossain ravintola? Alueella on hiljaista ja rauhallista. Suurlähetystöt seisovat ylväinä eikä turisteja näy mailla halmeilla. Kas, tuossa on I Salentini.
Scandic Julia, Turku
Pysähdymme Lohjan ABC:llä. Vaihdan vessassa koko vaatekerrastoni ja peseydyn hieman. Olemme lähteneet matkaan suoraan ratsastustunniltani enkä kehtaa saapua hotellin aulaan kuraisissa saappaissa ja hevosen kuolaamassa takissa. Sudin autossa vielä vähän meikkiä naamaan ja näytän jo melkein ihmiseltä saapuessamme Turkuun. Jätämme auton Scandic Julian parkkiin ja astelemme hotellin aulaan. Vastaanotto on poikkeuksellisen lämmin ja tunnemme olomme erittäin tervetulleiksi. On joulua edeltävä viikonloppu ja yksi Turun reissun tarkoituksista on etsiä joulufiilistä maamme ihanimmasta joulukaupungista. Scandic Julia onnistuu tässä hyvin. Aula on koristeltu hyvällä maulla mukavan jouluiseksi ja seinällä olevasta lapusta saamme lukea, että täällä olisi mahdollisuus viettää myös hotellijoulua. Ei hullumpi idea. Sijaintikin on mitä mainioin. Turun tuomiokirkko on aivan vieressä ja…
Pastificio, Rooma
Via Della Grocella käy kuhina. Pienen pastakaupan eteen on kerääntynyt jono. Ovi aukeaa yhdeltä, jolloin saatavilla on Rooman hinta-laatusuhteeltaan parasta pastaa. Pastificion lounas on etenkin paikallisten suosiossa, ja siellä missä paikalliset, siellä myös Martina ja Henkka.
Makumatka Thaimaahan
Takana on kuuma päivä palmujen reunustamalla rannalla. Thaimaan aurinko paistaa kuumasti ja suoraan kookospähkinästä nautittu kookosvesi maistuu taivaalliselta. Välipalaksi riittää pelkkä tuoreista hedelmistä valmistettu juoma, mutta auringon painuessa kohti horisonttia, alkaa olla nälkä. Kesäsandaalit kuljettavat rantaravintolaan, jonka pöytään tilataan iso kulho riisiä ja erilaisia mausteisia kastikeruokia jaettavaksi koko seurueen kesken. Aurinko laskee merimaiseman taakse. Takana on päivä trooppista unelmalomaa ja monta samanlaista on vielä edessä. Thaimaan auringon alta on kotoisin yksi maailman maukkaimmista ruokakulttuureista. Thaimaalaisessa ruoassa yhdistyvät juuri sopivalla tavalla makeat, happamat, karvaat ja suolaiset maut. Tulisetkin useimmiten, mutta eivät aina. Miedomminkin maustettu thairuoka on kuitenkin aina maukasta. Siinä maistuu kookos, lime, sitruunaruoho ja chili. Mukana on usein myös korianteria,…
Hotel Brown’s Downtown, Lissabon
On vielä varhainen aamu kun astelemme ulos metrosta Lissabonin keskustassa. Nousemme ylös kadulle, astumme pari askelta ja jäämme odottamaan punaisten valojen vaihtumista vihreäksi. Katselen ympärilleni ja julistan Henkalle pitäväni jo nyt Lissabonista. Hän nauraa, olemmehan olleet kaupungissa vasta pari minuuttia. Mutta niin se vaan on, ensivaikutelma on tyrmäävä ja Lissabon ottaa meidät heti avosylin vastaan. Kävelemme Brown’s Downtown hotellille, jonka aulan vinkeää sisustusta katselen huuli pyöreänä samalla kun kirjaudumme sisään. Huoneemme ei ole vielä valmis, joten jätämme matkalaukut säilytykseen ja suuntaamme kaupungille varhaiselle lounaalle.
Vuosi Järvenpäässä
Kaikilta matkoilta palataan joskus kotiin. Vaikka matkustaminen onkin aivan ihanaa, on kotiinpaluussa aina oma hohtonsa. Oman kodin tuoksu, tutut rutiinit ja oma sänky. Meidän kotimme on sijainnut nyt tasan vuoden Järvenpäässä. Se onkin ollut aikamoinen vuosi. Monelta matkalta on jo ehditty palata Järvenpään kotiin. Nyt onkin aika hehkuttaa hieman Järvenpäätä, sillä kyllä Keski-Uusimaassa vaan on sitä jotakin, vaikkei pääkaupunkiseudun tyttö vielä muutamia vuosia sitten olisikaan voinut uskoa rakentavansa pesäänsä näin kauas Helsingin keskustasta. Vaikkei Järvenpää ehkä olekaan ykköslomakohde kotimaan matkaa suunnitellessa, niin kyllä meidän kotiseuduilla kannattaa ainakin ohi ajaessaan piipahtaa. On kesäinen musiikkitapahtuma Puistoblues, Jean Sibeliuksen kotitalo Ainola, luonnonsuojelualue Lemmenlaakso ja heppaihmisille paljon heppoja talleineen. Järveä, jonka päässä Järvenpää nimensä…
Spaghetti alla abruzzese
Hyvään pastaan ei tarvita paljoa. Muutama hyvä raaka-aine ja sopivan al denteksi kypsennetty pasta. Päälle aitoa parmesaania ja keitinveteen riittävästi suolaa niin että se maistuu merivedeltä. Parasta olisi tietysti itsetehty pasta, mutta ei sitä aina jaksa tai ehdi väkertää. Kaupan kuivapastatkin toimivat. Etenkin kaikki laadukkaammat merkit sekä esimerkiksi tummat täysjyväversiot, joista ehdoton lempparini on spaghetti. Spaghetin kanssa sopii öljypohjainen simppeli pasta. Tällä kertaa kokkailimme pastaa Italian keskiosista Abruzzon maakunnasta. Spaghetti alla abruzzeseen (eli abruzzolaiseen spaghettiin) tulee spaghetin lisäksi vain sipulia, valkosipulia, pekonia ja persiljaa. Päälle raastetaan alkuperäisen reseptin mukaan pecorinoa, mutta parmesaanikin käy paremmin kuin hyvin.
