Yleinen
Italian maaseudulla – Agriturismot
Auto keinahtelee kuoppaisella tiellä. Hiekka pöllyää ja kummallakin puolella tietä avautuu laaksomaisema maaseudulle. Auringonlasku on värjännyt taivaan kauniin punaiseksi ja ilta on jo siinä vaiheessa, että taivaanrannassa hehkuvan pallon voi nähdä vajoavan koko ajan alemmas. Pian sitä ei enää näy ja pimeys laskeutuu Emilia Romagnan maaseudulle. Italian maaseutu tuo mieleen lapsuuden kesät mummolassa. Tuoksu on sama, vaikka täällä tien vieressä kasvaakin pitkät rivit viinipensaita ja oliivipuita. Vastapäisellä rinteellä laiduntavat lehmät ovat valkoisia eivätkä muistuta kovinkaan paljon mummolan Ystävää, Kieloa, Ääntä ja muita navetassa möllöttäneitä lehmiä. Italian maaseudun talot näyttävät ihan erilaisilta kuin punamullalla maalatut mökit Savon maaseudulla, mutta tunnelma on silti sama. Loppukesän vahvat tuoksut, maaseudun hiljaisuus ja kirkkaana tuikkiva…
Estoril, Portugali
Kaikki hyvät tarinat saavat innoituksensa jostain. Bram Stoker kehitteli Draculan 1400-luvulla eläneen Vlad Seivästäjän hahmon ympärille, Sherlock Holmes on luotu kirjailija Arthur Conan Doylen itsensä sekä Joseph Bellin persoonien pohjalta ja esimerkiksi teinivuosieni Roswell-sarjan tarina on saanut innoituksensa Roswellin kaupungin lähistöllä tapahtuneista ufohavainnoista. Tällä kertaa emme kuitenkaan matkaa Draculan kotikonnuille Romanian Transilvaniaan, seuraa salapoliisin jalanjälkiä Lontoossa tai etsi avaruusolioita New Mexicossa, vaan suuntaamme itse James Bondin alkulähteille. Tiesittekö että Ian Flemingin kerrotaan saaneen innoituksensa ensimmäiseen James Bond -romaaniin Casino Royaleen Portugalin Estorilissa sijaitsevasta Casinosta? Nyt tiedätte. Ja tokihan me riensimme katsomaan, miltä kuuluisa Casino näyttää.
Sintra, Portugali
Juna puksuttaa Lissabonista luoteeseen. Olemme lähteneet Rossio-asemalta päiväretkelle Sintraan, jonne saavumme reilun puolen tunnin junamatkan kuluttua. Perillä aurinkoinen keli on vaihtunut koko taivaan peittäväksi pilviverhoksi, joka on kuulemma ominaista vuoristoiselle kaupungille. Onneksi pakkasin pitkähihaisen mukaan. Kävelemme juna-asemalta kohti Sintran historiallista keskustaa. Matka kiemurtelee vehreän maiseman keskellä. Siellä täällä on söpöjä taloja, jotka ovat kuin suoraan jostain sadusta. Korkeammalla näkyy linnoja ja palatseja ripoteltuna pitkin poikin vuorenrinnettä. Osa niistä on värikkäitä kuin suoraan piirretyistä, osa taas harmaita kivilinnoja, sellaisia kuin ritaritarinoissa.
Ravintola Roux, Lahti
Sankka sumu on laskeutunut Etelä-Suomen ylle kun ajamme kohti Lahtea. Synkästä säästä huolimatta olen harvinaisen innoissani edessä häämöttävästä ravintolaillallisesta. Aiemmin samalla viikolla Suomen Gastronominen Seura on valinnut lahtelaisen Ravintola Rouxin vuoden ravintolaksi ja me päätimme lähteä testaamaan ravintolan. On perjantai, edessä on kiva viikonloppu ja se aloitetaan syömällä Suomen parhaassa ravintolassa. Voisi kai huonomminkin olla. Odotukset illallista kohtaan ovat korkealla. Vuoden Ravintolan kriteereinä ovat muun muassa hyvä hinta-laatusuhde ja erinomainen palvelu. Olemme lukeneet Rouxin tarjoilevan klassista ranskalaista fine diningia. Pöydissä on valkoiset pöytäliinat ja jälkiruokalistalta löytyy kuulemma ravintolan ylpeys Suklaatrilogia, jota on ainakin päästävä maistamaan.
Suolapähkinä-jalapenobroileri
Meillä syödään paljon kanaa. Se on hyvää, terveellistä, helppoa ja proteiinipitoista, mutta väistämättä toisinaan aika tylsää. Sama kananrinta köllöttelee lautasella tuon tuosta ja pian se alkaa maistua pahvilta. Vaihtelu virkistäisi, eikö? Glorian Ruoka & Viini -lehdestä löytyi mainio sivu, jossa aivan tavallista grillikanaa oli maustettu kolmella eri tapaa. Yksi niistä jäi kummittelemaan mieleeni ja eräänä päivänä kannoin kaupasta kotiin kanafileiden lisäksi jalapenoa ja suolapähkinöitä. Hunajaa olikin kaapissa jo valmiina.
Klaus K:n brunssi, Helsinki
Kun jouduin sattuneesta vauvamahasyystä jättämään lauantaiset ratsastustunnit väliin, aloin keksiä lauantaille kaikenlaista muuta ohjelmaa. Osittain siitä syystä, etten haikailisi liikaa tallille ja toisaalta halusin myös käyttää tilanteen hyödyksi, kun kerrankin olisi koko viikonloppu aikaa tehdä mitä huvittaa. Vapaat lauantaiaamupäivät suorastaan pakottivat testaamaan brunsseja, sillä tähän asti lauantaibrunssit ovat jääneet kohdallani kaviouralla kipittävien hevosten jalkoihin. Ratsastustunti menee lähes aina kaiken muun edelle. Yksi brunssi, jonka olen halunnut jo pitkään testata, on Klaus K:n brunssi ja sinnehän me sitten suuntasimme Henkan tammikuista syntymäpäivää juhlistamaan.
Ratanà, Milano
Milanon matkan viimeisenä päivänä meinaa iskeä paniikki. Vakavanlaatuinen sellainen. Emme nimittäin ole vielä maistaneet risotto alla milanesea! Sahramilla maustettu risotto on yksi lemppareistamme, joten pitäisihän herkkua päästä maistamaan kullankeltaisen risoton kotipaikassakin. Aikaa ei olisi enää kuin puolikas päivä. Taidamme tietää mitä syömme tänään lounaaksi.
Radisson Blu Plaza Hotel, Helsinki
Matkustaessa yksi lempihetkistäni on se, kun saavun pitkän päivän jälkeen hotellihuoneeseen, pesen meikit pois, vaihdan yövaatteisiin ja valmistaudun nukkumaanmenoon. Viivyttelen tuossa hetkessä usein pitkään, etenkin jos olen hiljaisessa hotellihuoneessa yksin. Katselen ympärilleni, hengitän syvään ja fiilistelen ajatuksella, että kohta saan hautautua puhtaisiin lakanoihin ja painaa pääni pehmeään tyynyyn. Rakastan sitä tunnetta, jonka hotellin puhtaat valkeat lakanat saavat aikaan. Kun olen sammuttanut valot, makoilen vielä hetken valveilla ja tunnustelen miltä sänky tuntuu. Mietin kulunutta päivää ja totean itselleni hymy huulilla ansainneeni kunnon yöunet. Vielä ennen silmien painumista kiinni alan odottaa seuraavaa lempihetkeäni eli hotelliaamiaista.
Maapähkinäkeitto
Ei ole salaisuus että olen hulluna maapähkinävoihin. Voin syödä sitä lusikkakaupalla suoraan purkista ja joudun aina aika ajoin vierottamaan itseni tuosta ruskeasta herkusta, kun maapähkinävoin syöminen uhkaa mennä ihan överiksi. Se ei kuitenkaan ole mitään varsinaista terveysruokaa, vaikka onkin parempi vaihtoehto kuin toinen ikilempparini Nutella. Törmäsin Glorian Ruoka & Viini -lehden numerossa 1/2016 keittoon, johon tulee maapähkinävoita. Kiinnostuin heti ja kun luin että soppaan jemmataan myös iki-ihanaa lehtikaalia, oli keittoa pakko päästä testaamaan. Korianteri viimeistelee täyteläisen maun ja maapähkinäkeitosta tuli kertaheitolla yksi lempparikeitoistani. Tässä ihana resepti teillekin ihan pikkuisen muunneltuna. Kannattaa kokeilla!
Samppalinnan brunssi, Turku
Saavuimme Turkuun puolenpäivän aikaan suoraan ratsastustunniltani. Matkalla huoltoasemalta napattu hampurilainen ei pitänyt kauan nälkää poissa ja vatsa huusi ruokaa. Sillä aikaa kun minä peseydyin pikaisesti, soitti Henkka Samppalinnaan ja kysyi mahtuisiko brunssille vielä. Kyllä kuulemma mahtuu, oikein mainiosti. Niinpä tallustelimme kohti Samppalinnaa ja siellä tarjoiltavaa brunssia. Sisään päästyämme huomasimme että tilaa oli paljon. Koko Turku oli hiljainen joulua edeltävänä viikonloppuna kaikkien tehdessä viimeisiä jouluvalmistelujaan tai ollessa jo ansaitulla joululomalla. Me pakenimme joulukiirettä Turkuun ja se oli oikein hyvä päätös.
I Salentini, Milano
Tapojemme vastaisesti emme olleet suunnitelleet syyskuista Milanon reissuamme juuri lainkaan, mutta yhteen ravintolaan olimme varanneet pöydän. I Salentinin bongasimme samasta Mondon artikkelista kuin Lissabonin huippukivan Bastardon, emmekä joutuneet tälläkään kertaa pettymään. Ilta oli jo pimentynyt kun kuljimme halki syksyisen lämpimän Milanon. Käännyimme kadulle, jossa ravintola sijaitsee ja hämmästyimme hieman. Onko täällä muka jossain ravintola? Alueella on hiljaista ja rauhallista. Suurlähetystöt seisovat ylväinä eikä turisteja näy mailla halmeilla. Kas, tuossa on I Salentini.
Scandic Julia, Turku
Pysähdymme Lohjan ABC:llä. Vaihdan vessassa koko vaatekerrastoni ja peseydyn hieman. Olemme lähteneet matkaan suoraan ratsastustunniltani enkä kehtaa saapua hotellin aulaan kuraisissa saappaissa ja hevosen kuolaamassa takissa. Sudin autossa vielä vähän meikkiä naamaan ja näytän jo melkein ihmiseltä saapuessamme Turkuun. Jätämme auton Scandic Julian parkkiin ja astelemme hotellin aulaan. Vastaanotto on poikkeuksellisen lämmin ja tunnemme olomme erittäin tervetulleiksi. On joulua edeltävä viikonloppu ja yksi Turun reissun tarkoituksista on etsiä joulufiilistä maamme ihanimmasta joulukaupungista. Scandic Julia onnistuu tässä hyvin. Aula on koristeltu hyvällä maulla mukavan jouluiseksi ja seinällä olevasta lapusta saamme lukea, että täällä olisi mahdollisuus viettää myös hotellijoulua. Ei hullumpi idea. Sijaintikin on mitä mainioin. Turun tuomiokirkko on aivan vieressä ja…
