Palio, Siena
Yhdeksän hevosta tepastelee hermostuneena köyden takana. Koko Campo pidättää hengitystään, viimeinenkin hevonen lähestyy riviä ja jännitys tiivistyy. Kohahdus käy kun köysi viimein aukeaa ja hevoset ampaisevat täyteen laukkaan. Hevosten paljaassa selässä istuvien ratsastajien värikkäät vaatteet viuhuvat silmissä ja jokainen haluaa voittaa. Vauhti on huima ja lähes kaikki on sallittua. Kolme kierrosta Campon ympäri ja kilpailu on ohi. Moni pettyy, mutta voittajaa juhlitaan riemukkaasti läpi yön.
Sienan Palio on kaupungin ehdottomasti tärkein tapahtuma. Sienalaiset suhtautuvat siihen erittäin kiihkeästi ja omaa kaupunginosaa eli contradaa kannustetaan täydellä sydämellä. Monelle Palio ja oma contrada on jopa tärkeämpi kuin valtio tai uskonto ja se on aika paljon sanottu italialaisesta. Liput liehuvat ja koko kaupunki sykkii kiihkeästi niiden parin päivän ajan kun Palio kaikkine juhlallisuuksineen kestää.
Lähes kaikki mahdollinen arvotaan
Kussakin Paliossa kilpailee kymmenen 17:sta contradasta. Mukana ovat itseoikeutetusti ne seitsemän contradaa, jotka eivät olleet mukana edellisessä Paliossa ja loput kolme osallistujaa arvotaan.
Myös hevoset arvotaan ja se tapahtuu vasta kolme päivää ennen kilpailua. Sen jälkeen käydään muutamia harjoituskisoja ja hevosia vartioidaan tarkasti aina Palioon asti. Sanotaan jopa, että niiden pilttuussa nukutaan, mutta saanen hieman epäillä sitä. Kilpailujen aattoiltana kaupungin kaduille ja aukioille katetaan illallispöydät, joissa kukin contrada illallistaa pitkien pöytien ääressä. Lippukulkueita on useita ja niihin osallistuvat ovat pukeutuneet oman contradansa väreillä koristeltuihin keskiaikaisiin asuihin.
Palion perinteet ovat jatkuneet keskeytyksettä keskiajalta lähtien
Palion perinteet ovat syvään juurtuneet. Sitä on vietetty tässä muodossa vuodesta 1656, mutta jo ennen sitä Campolla on järjestetty erilaisia kilpailuja contradojen kesken. Palio järjestetään kaksi kertaa vuodessa, 2. heinäkuuta ja 16. elokuuta.
Joskus harvoin järjestetään myös ylimääräinen Palio, jos tapahtuu jotakin erityistä. Viimeisin oli vuonna 2000 kun siirryimme uudelle vuosituhannelle ja esimerkiksi Apollo 11 kuuhun laskeutumisen kunniaksi järjestettiin myös oma Palio.
Siena koristautuu lipuin Paliota varten
Me pääsimme todistamaan Palion sykettä häämatkallamme kun vietimme Sienassa kaksi helteistä päivää heinäkuisen Palion aikaan. Jo saapuessamme kaupunkiin kiinnitimme huomiota kaikkialla liehuviin lippuihin. Jokainen kaupunginosa oli koristautunut omilla väreillään ja ilmapiiri oli odottavan jännittynyt. Kaupungissa oli selvästi meneillään jotakin erittäin tärkeää.
Kysyimme respasta hotellin kaupunginosan nimeä ja saimme kuulla sen olevan Lupa (naarassusi), mutta ettei Lupa ole mukana tämänkertaisessa Paliossa. Respan vanha mies oli selvästi otettu kiinnostuksestamme heidän tärkeää tapahtumaansa kohtaan ja kenties silläkin oli merkitystä, että sain kysyttyä asiani takellellen italiaksi. Italialaiset pitävät siitä kun heidän kieltään puhutaan. Tai yritetään puhua. Mies esitteli meille kilpailevat contradat ja jopa kopioi meille oman listan contradoista, hevosista ja lähtöjärjestyksestä.
Palion aattona kaupunki on täynnä hulinaa ja juhlallisuuksia
Kilpaileviin contradoihin tutustuttuamme valitsimme molemmille omat suosikkimme. Minä valitsin tietysti yksisarvista esittävän Leocornon, koska siinä on heppa, ja Henkka tykästyi Tartucaan, eli kilpikonnaan, sillä se toi hänen mieleensä erään kohtauksen Breaking Badista, jonka olimme katsoneet juuri ennen lomaa. Niitä me kannustaisimme kun kerran Lupa ei ollut mukana.
Suuntasimme Palion aattona itse kilpailupaikalle kaupungin keskusaukio Campolle katsomaan meininkiä. Aukio oli jo reunustettu hiekalla, katsomot olivat täynnä ihmisiä ja kohta nurkan takaa alkoi kuulua rytmikästä rummutusta. Contradan väreihin sonnustautuneen rummuttajan takana kulki kaksi niin ikään perinteiseen keskiaikaiseen asuun pukeutunutta miestä, jotka heiluttivat contradan lippuja ylpeinä. Perässä oli kannattajia, joiden harteita koristi contradan lippu. Näitä lippuja näki sienalaisten harteilla koko sen ajan, jonka Sienassa Palion aikaan vietimme, ja niitä myytiin myös kaupoissa.
Minulla kulki jo tässä vaiheessa sellaiset kylmät väreet ettei tosikaan. En voinut uskoa että olin siellä keskellä Sienan Paliota. Olin joskus pikkutyttönä lukenut Paliosta ja intohimoisena heppatyttönä sekä jo tuolloin Italiaan ihastuneena päätin, että sienalaista hevoskilpailua täytyy päästä joskus katsomaan. Oikeastaan taisin silloin ajatella, että haluaisin ottaa osaa kilpailuun, mutta jos ei nyt ihan kuitenkaan. Näin aikuisena riitti että pääsin paikan päälle. Jo se meinasi saada aikaan kyyneleen silmäkulmaan. Lapsuuden haaveiden toteutuminen on aina hienoa.
Koko Siena osallistuu kulkueisiin
Lippukulkuetta katsottuamme jatkoimme matkaa kaupungille. Ihmettelimme kaduille ja aukioille katettuja pöytiä, joilla contradat illallistaisivat tänään. Ostimme oluet ja istahdimme muiden paikallisten kanssa eräälle portaalle, kun bongasin väkijoukosta hevosen.
Seuraava kulkuekierros oli alkamassa. Nyt jokainen contrada esitteli oman hevosensa taluttamalla sitä kaupungin katuja pitkin Campolle ja perässä seurasi koko huivihartiainen contrada laulaen kannustuslauluja.
Katu oli aivan tukossa ihmisistä, laulu kaikui vanhoilla keskiaikaisilla kujilla ja sienalaisten silmissä loisti ylpeys ja intohimo. Hevosta seurasivat ensin kaupunginosan miehet, sitten naiset ja viimeisenä tuli vielä lauma pikkumuksuja laulaen niin ikään kannatuslauluaan huivi hartioilla. Pienenä se näköjään jo opitaan. Tänään Campolla käytäisiin vielä harjoituskilpailu ja sitä seuraa perinteinen illallinen pitkien pöytien ääressä. Niin italialaista.
Kilpailupäivänä ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua
Seuraavana aamuna Siena oli hiljainen, mutta ilmassa oli jo odotuksen tuntua. Tänään illalla käytäisiin Palio. Lounaan jälkeen tuttu rummutus alkoi taas kuulua ja kadulla satuloitiin jykeviä työhevosia keskiaikaisin varustein.
Tämänkertainen kulkue oli vielä hienompi kuin eilinen. Asut olivat hienommat, joukossa tallusti täyshaarniskaan pukeutunut tuiman näköinen mies ja Campolla lippumiehet esittivät hienoja koreografioitaan. Oli lehmiä, hevosia ja suurta urheilujuhlan tuntua.
Lähes kaikki on sallittua
Vihdoin Campon kilparata siivottiin kaikesta ylimääräisestä ja kymmenen virtaviivaista hevosta saapui ratsastajineen areenalle. Palio sai alkaa. Lähtöjärjestys, kuten niin moni muukin asia Paliossa, on arvottu. Voittaja on se, jonka hevonen tulee ensimmäisenä maaliin ja häviäjänä pidetään hieman yllättäen toisena maaliin tullutta.
Kilpailussa kaikki muu on sallittua, paitsi vastustajan hevosen ohjiin tarttuminen. Ratsastajilla on käsissään raipat, joilla he sekä kannustavat omia hevosiaan, että häiritsevät vastustajia. Ratsastajien nähdään toisinaan myös kiskovan kilpailijansa pois hevosen selästä. Se on ihan sallittua, ja vaikka voittaja on se kenen hevonen on ensin maalissa, ratsastajalla tai ilman, ei hevonen yleensä yllä yksin voittoon. Se laukkaa kyllä lauman mukana, mutta ei yleensä kärjessä.
Lähtö tapahtuu vasta kun viimeinenkin ratsukko saapuu lähtöalueelle ja tämä antaa paljon taktikointivaltaa viimeisellä lähtönumerolla kilpailevalle ratsastajalle. Hän pyörii rivin takana ja katsoo kilpailijoitaan odottaen, että pahin kilpailija on huonoissa asemissa ja suosikki hyvissä asemissa. Vasta sitten hän ryntää köydelle, ja jos sopivaa hetkeä ei tule, poistuvat hevoset köydeltä ja ryhmittyvät sen taakse yhä uudestaan, kunnes lähtö saadaan aikaiseksi. Tässä voi kestää kauan.
Lähtöä saadaan odottaa
Ainakin tämänkertaisessa Paliossa lähtöön tuhrattiin tolkuttomasti aikaa ja hevoset joutuivat poistumaan yhä uudestaan ja uudestaan rivistä. Niitä kuivattiin välillä ja lopulta alettiin laskea minuutteja auringonlaskuun. Auringonlaskun jälkeen kilpailu siirrettäisiin seuraavalle päivälle, jos lähtöä ei saataisi sitä ennen aikaiseksi. Niinkin on kuulemma käynyt, ei tosin ihan hiljattain.
Kun hevoset lopulta ampaisivat matkaan koko Siena pysähtyi. Suurin osa kaupunkilaisista tuijotti Paliota Campolla, mutta myös ravintoloiden tv-ruutujen ääreen kerääntyi kaikki aina kokeista ja tarjoilijoista asti katsomaan silmä kovana kilpailun etenemistä. Koko Siena hengitti Palion tahtiin ja tämä on hetki, jolloin sienalaisia ei todellakaan saa häiritä. En tiedä varmasti, mutta veikkaan, että sairaaloissakin saattaa meno pysähtyä Palion ajaksi.
Voitonjuhlat jatkuvat myöhään yöhön
Palio kestää vain noin 90 sekuntia, mutta se on täynnä toimintaa ja jännittäviä tilanteita. Tämänkertaisessa Paliossa arvonnassa huonomman hevosen saanut ratsastaja ryntäsi heti ennakkosuosikkina pidetyn kilpailijansa kintereille ja kiskoi ratsastajan pois hevosen selästä. Hän tiesi ettei voi voittaa hitaalla hevosella, eikä halunnut pahimman kilpailijansakaan voittavan. Ennakkosuosikin yksin laukkaava hevonen tuli lopulta neljäntenä maaliin. Ratsastajan kanssa se olisi varmasti ollut mukana kärkikahinoissa.
Lopulta voitosta kilpaili kaksi contradaa Torre (torni) ja sinivalkoinen Onda (aalto). Ondalla oli selvästi nopeampi hevonen ja se meinasikin päästä hitaamman Torren ohi viimeisessä mutkassa. Torren ratsukko kuitenkin kiilasi Ondan niin, että hevonen tömähti mutkassa aitaan, mikä hidasti sen menoa ratkaisevasti. Torre saapui juuri ja juuri ykkösenä maaliin ja siitäkös riemu repesi Torren kannattajien keskuudessa.
Torren kaupunginosa sattui sijaitsemaan hotellimme naapurissa ja voitonjuhlat jatkuivat myöhään yöhön asti. Me yritimme saada unta yli 35-asteen helteessä tuskastuttavan kuumaksi pätsiksi muuttuneessa hotellihuoneessamme, jossa ei ollut koneellista ilmastointia. Yritimme pitää ikkunoita auki, mutta kadun juhlat pitivät sellaista meteliä, että valitsimme kuumuuden ja hiljaisuuden ja pidimme ikkunat kiinni. Aamuyöstä kahden-kolmen aikaan kun pahin meteli oli laantunut, avasimme ikkunat ja saimme nukuttua vielä pari tuntia, kunnes herätyskello soi viideltä ja matka Rooman kautta kotiin sai alkaa.
Palion voi kokea kahdesti vuodessa, 2.7. ja 16.8.
Aamukuudelta viimeiset juhlijat tallustelivat väsyneinä kaduilla, aurinko nousi kauniin punaisena vuorten takaa ja liput lepäsivät rauhallisina tyynessä kaupungissa. Palio oli tältä erää ohi ja oli hienoa saada kokea se. Ehkä vielä joskus uudestaan.
Seuraava Palio käydään elokuun 16. päivä.
Lue myös Lähtöportti-blogin postaus paliosta täältä.
18 kommenttia
Maria
Tuo näyttää niin hienolta että joskus on ihan pakko päästä itsekin kokemaan Palio! Olen telkkarista joskus nähnyt vilahduksen noista kisoista, mutta siihen se tietämys on jäänyt. Tunnelma on varmasti ollut huipussaan paikan päällä 😀
Martina
Kannattaa ehdottomasti mennä joskus paikan päälle. Tunnelmaa kaupungissa ei oikein voi edes sanoin kuvailla. Palio on äärimmäisen tärkeä tapahtuma sienalaisille ja sen tuntee turistikin. Jos menet joskus paikan päälle, niin kannattaa harkita mennäkö katsomaan Paliota Campolle, vai seuratako kilpailua vaikkapa ravintolan telkkarista. Me pohdimme voimmeko jättää Campon väliin, sillä erittäin tiivis tunnelma, superhelle ja tieto siitä, ettei aukiolta pääse pois ennen kuin kisa on ohi ahdisti hieman. Se tuntui vähän huijaukselta, mutta totesimme ettei siellä väenpaljoudessa kuitenkaan näkisi mitään, ja vaikka tunnelma aukiolla on varmasti huikea, halusimme nähdä kilpailun kunnolla tv-ruudulta. Ja oli se tunnelma ravintolassakin ihan mieletön. Valitsisin seuraavallakin kerralla ravintolan. 🙂
Maria
Kiitti vinkistä, täytyy laittaa korvan taakse ja valikoi ajoissa hyvän ravintolan missä viettää iltaa Paliota seuraillen 🙂
Martina
Mä voin suositella sulle ravintolaa kunhan saadaan jostain kaivettua sen ravintolan nimi, jossa me katottiin Paliota. Siellä yläkerrassa oli hyvin tilaa katsoa telkkaria, tarjoilija kertoi faktoja kilpailusta ja alakerran baarissa oli fiilis katossa kun jengi pakkaantui sinne kadulta katsomaan kisaa.
Mia / Elämää ja Matkoja
Ihana postaus paliosta ja Sienasta! Tämä on (edelleen) jostain syystä kokematta vaikka olemme Italiaa kolunneet parin vuosikymmenen ajan ja olleet mukana monissa tapahtumissa. Toscanan reissut ovat meillä ajoittuneet kevääseen, seuraava kerta täytyy kyllä ajoittaa palion mukaan. Varmasti aivan mieletön fiilis kaupungissa, italialaiset tuntien kilpailuhengessä on eletty mukana henkeen ja vereen! 🙂
Martina
Kiitos, kiva kuulla että tykkäsit postauksesta! Palio kannattaa ehdottomasti kokea paikan päällä. Fiilis on todellakin ihan mieletön, eikä sitä voi mitenkään kuvailla sanoin. Vaikka seisoisit yksin hiljaisella kadulla, ilmassa väreilee silti jännitys ja innostus Paliota kohtaan. Se on jännä tunne. Ehkäpä jo ensi kesänä teidän reissunne suuntautuu Sienaan Palion aikaan? Minäkin harkitsen sitä vakavasti. Jäin kerralla koukkuun. 🙂
Mia / Elämää ja Matkoja
Nyt on kyllä Italian vieroitusoireet sitä luokkaa, että taitaa tie viedä sinne suuntaan ensi kesänä ja palio olisi todella mahtavaa kokea! Tänä kesänä, ensi kertaa 20 vuoteen, jätimme etelä-Euroopan reissun varaamatta ja ajattelimme nauttia Suomen suvesta… Ja kuinkas sitten kävikään kelien kanssa – sadetta pidellessä. 😀 Todettiin, että tätä riskiä ei enää toista kertaa oteta!
Martina
Voi ei, teillä kävi kyllä huono tuuri säiden kanssa. Tällaista Suomen kesää en muista vähään aikaan kokeneeni. Me ollaan oltu puolestamme paljon reissussa tänä kesänä ja alkuun harmitti, että jääkö Suomen kesän ihanuus nyt kokematta. Vaan eipä harmita enää kun sää on ollut mitä on. Suosittelen todella lämpimästi Paliota! Me tykättiin molemmat siitä ihan älyttömästi.
Mia / Elämää ja Matkoja
Teillä oli todella hyvä ajoitus tämän kesän reissujen suhteen, ei varmasti harmita tälläisen sadekesän ’menetys’. Italiassa lämpöä taisi riittää yllin kyllin!
Milanon seudulla asuva herrashmies kertoi viime viikolla täällä käydessään, että lämpötila oli edelleen pitkästi yli kolmenkymmenen pohjoisen järvialueillakin – huh hellettä! 🙂
Martina
Jep, meillä kävi kerrankin hyvä tuuri säiden kanssa. 🙂 Ollaan muuten lähdössä syyskuun puolivälissä uudelleen Italiaan. Täytyy toivoa että superhelteet ovat silloin hellittäneet edes vähän. 🙂
Vesa
Olen itsekin käynyt kaksi kertaa katsomassa/kokemassa Sienan Palion. Väitänpä, ettei tunnelma ravintoloiden telkkareista ole mitään verrattuna tukalaan oloon väkijoukun keskellä. Eihän sieltä juuri mitään näe, mutta se tunnelma. Katsomopaikat penkeillä ja parvekkeilla radan ympärillä saattavat maksaa tuhat euroa, mutta ringin sisäpaikat ovat ilmaisia.
Palkintona kisassa on lippu, eli palio. Voittajaa juhlitaan enemmän ja vähemmän seuraavat pari kuukautta, ei pelkästään seuraavaa päivää.
Ja siitä hevosen kanssa nukkumisesta. Ei sitä kannata epäillä, se on varmastikin ihan totta. Olen nähnyt, kuinka hevosia viedään KIRKKOON ja papit siunaavat niitä ennen kisaa.
Lähtö saattaa tosiaan kestää tuntikausia ja kun se onnistuu, kajahtaa hirmuinen tykinlaukas ja hepat säntäävät matkaan.
Kisan jälkeisenä päivänä on jo myytävänä videoita kyseisestä kisasta, joten jos ei mitään nähnytkään, kannattaa hankkia sellainen muistoksi. Hinta taisi olla kympin luokkaa.
Vesa
Olen itsekin käynyt kaksi kertaa katsomassa/kokemassa Sienan Palion. Väitänpä, ettei tunnelma ravintoloiden telkkareista ole mitään verrattuna tukalaan oloon väkijoukun keskellä. Eihän sieltä juuri mitään näe, mutta se tunnelma. Katsomopaikat penkeillä ja parvekkeilla radan ympärillä saattavat maksaa tuhat euroa, mutta ringin sisäpaikat ovat ilmaisia.
Palkintona kisassa on lippu, eli palio. Voittajaa juhlitaan enemmän ja vähemmän seuraavat pari kuukautta, ei pelkästään seuraavaa päivää.
Ja siitä hevosen kanssa nukkumisesta. Ei sitä kannata epäillä, se on varmastikin ihan totta. Olen nähnyt, kuinka hevosia viedään KIRKKOON ja papit siunaavat niitä ennen kisaa.
Lähtö saattaa tosiaan kestää tuntikausia ja kun se onnistuu, kajahtaa hirmuinen tykinlaukas ja hepat säntäävät matkaan.
Kisan jälkeisenä päivänä on jo myytävänä videoita kyseisestä kisasta, joten jos ei mitään nähnytkään, kannattaa hankkia sellainen muistoksi. Hinta taisi olla kympin luokkaa.
Martina
Kiitos lisäyksistä ja tarkennuksista! Tunnelma Campolla on varmasti mieletön Palion aikaan. En suinkaan väheksy sitä ja voi olla, että vielä jonain vuonna minutkin nähdään Campolla Palion aikaan. Ravintola on kuitenkin enemmän mieleeni. En pidä ihmistungoksista.
Kisavideo olisi ollut kiva hankkia. Harmi että lähdimme kotimatkalle niin varhain aamulla, ettei sellaista ollut vielä saatavilla. Tallenne löytynee myös netistä ja tulihan kilpailua katsottua monta kertaa ravintolan tv-ruudulta hidastusten kera. Muistan vieläkin hyvin sen käänteet. 🙂 Oli se vaan mieletön kokemus ja upea huipennus häämatkallemme!
Vesa
Olihan Suomen tvssäkin dokumentti ko. tapahtumasta muutama vuosi sitten. Siinä seurattiin kisaa vanhan miehen näkökulmasta. Miehen, jonka contrada ei ollut voittanut pariinkymmeneen vuoteen. Mies tiesi näkevänsä kisan viimeistä kertaa ja toivoi vielä kerran näkevänsä oman contradansa voittajana. Lopussa hän itki surkeasti, kun niin ei käynyt. Ohjelmaa ei enää löytynyt Yle Areenasta, mutta tästä linkistä löytyy useitakin kisoja:
https://m.youtube.com/results?q=il%20palio%20di%20siena&sm=1
Martina
Voi harmi ettei dokumenttia enää löydy. Olisin varmasti katsonut sen. Kiitos linkistä! Ihanaa päästä fiilistelemään Paliota. 🙂
Raipaton Unelma
Oli varmaan hienoa nähdä lapsuuden unelman toteutuvan ja verille hakattujen hevosten juoksevan sadistisiin päiväuniisi. Nämä pitäisi kieltää härkätaistelujen tapaan.
Martina
Hmm, sinulla on varmaan ihan hyvä pointti tässä, mutta se jää hieman kärkkään ilmaisutapasi jalkoihin. Oli se hieno kokemus, jos sitä kysyit.
Paluuviite: