Rakkaudesta Helsinkiin

  • Rakkaudesta Helsinkiin: Etu-Töölö

    Töölön seikkailumme jatkuu Hesperiankatujen eteläpuolella eli Etu-Töölön pitkillä mutkaisilla kaduilla. Viime osassa ihmettelimme äidin kanssa Taka-Töölön rumuutta, ja vaikkei Etu-Töölökään voita kaupunginosien kauneuskilpailuja, on se silti jollain tapaa viehättävämpi kuin kolkko Taka-Töölö. Ensimmäinen kohteemme Etu-Töölössä oli entinen ruotsinkielinen tyttökoulu Minervaskolan. Se on valmistunut vuonna 1929 ja talon ulkoasu edustaa 1930-luvun rokokoota. Koulun ulkoseinillä on muun muassa Apollo- ja Minerva-aiheisia reliefejä ja kieltämättä rakennus on ihan viehättävä nököttäessään siinä pienen puiston katveessa. Minervaskolanin vastapäätä Apollonkatu 13:ssa sijaitsee melko mitättömän näköinen valkoinen asuinrakennus. Talon tarina on kuitenkin hauska. Se on nimittäin rakennettu Juho ja Maria Lallukan testamenttaamilla varoilla ja tunnetaan Taiteilijakoti Lallukkana. Sen asukkaisiin on kuulunut ajan myötä muun muassa Outi Heiskanen,…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Rakkaudesta Helsinkiin: Etu-Töölö
  • Rakkaudesta Helsinkiin: Taka-Töölö

    Töölö on ollut minulle keskeisestä sijannistaan huolimatta hyvin tuntematonta seutua, joten odotin innolla minun ja äidin kyseiseen kaupunginosaan kohdistunutta kävelykierrosta. Kiersimme samalla kertaa sekä Etu- että Taka-Töölön, mutta koska koko Töölön käsittävästä postauksesta tulisi aivan liian pitkä, päätin jakaa Töölö-kierroksen kahteen osaan. Aloitetaan aivan Meilahden rajalta ja kierretään tässä postauksessa Taka-Töölön merkittävimmät nähtävyydet. Meilahden sairaalan kupeessa nököttää Lastenlinna, joka valmistui vuonna 1948 nykyiselle paikalleen Taka-Töölöön. Lastenlinnan tarina on alkanut kuitenkin jo vuonna 1910, jolloin Kalliossa toimi Lastenlinna-niminen äitien turvakoti, johon perustettiin myös ensimmäinen neuvola. Töölön 12-kerroksisessa tornitalossa sijaitsee nykyään lastenneurologian ja lastenpsykologian osastot. Kauas näkyvä tornitalo herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Rakennuksen koristeellinen julkisivu on kieltämättä kaunis, mutta sen ränsistyneisyys on…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Rakkaudesta Helsinkiin: Taka-Töölö
  • kirkko Helsingissä

    Rakkaudesta Helsinkiin: Etelä-Helsingin kirkot

    Olemme tehneet äidin kanssa tänä vuonna tavallisten eri kaupunginosissa tehtyjen kävelykierrosten lisäksi myös teemallisia Helsinki-kierroksia. On ollut patsaskierros, Kruunuvuoren aavekaupunki ja nyt kävimme kiertelemässä Etelä-Helsingin kirkkoja. Osa kirkoista jäi odottamaan seuraavaan kertaan ja muutama aiemmilla kävelyillä nähty kirkko jäi tällä kertaa väliin (mm. Tuomiokirkko ja Pyhän kolminaisuuden kirkko), mutta aika kiva määrä erilaisia kirkkoja me saatiin käytyä läpi. Treffasimme keskustassa eräänä aurinkoisena lauantaina, joka tosin kääntyi sateiseksi reissumme loppupuolella. Olimme molemmat oikein kesäisellä tuulella ja naureskelin kun olimme valinneet yllemme toisistamme tietämättä samanhenkiset kesämekot. Siniset hameenhelmat liehuen päräytimme sporalla Uspenskin katedraalille ja niin sai kirkkokierros alkaa. Uspenskin katedraali Kävimme Uspenskin katedraalilla jo Katajanokan kierroksellamme, mutta koska kirkko ei ollut tuolloin auki,…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Rakkaudesta Helsinkiin: Etelä-Helsingin kirkot
  • Rakkaudesta Helsinkiin: Kruunuvuoren aavekaupunki

    Kruunuvuori on hyvin hämmentävä paikka. Laajasalon kupeessa uinuva unohdettu aavekaupunki saa metsittyä kaikessa rauhassa villiintyneen luonnon keskellä. Vanhat huvilat rapistuvat ja lyhistyvät kasaan kuin korttitalot, teiden päälle on kaatunut puita ja kasvillisuus peittää alleen menneiden aikojen paratiisimaisen huvila-alueen. Jylhiltä rantakallioilta avautuu huikeat maisemat Kulosaareen, Korkeasaareen ja aina Katajanokalle asti, ja vain hiljainen tuuli kuiskaa muiston täällä aikoinaan vietetyistä kesistä. Harva on edes kuullut puhuttavan Kruunuvuoren hylätyistä huviloista, eikä sinne eksy kovin helposti edes sattumalta. Reitti pitää tietää ja minäpä aion kertoa sen teille hieman myöhemmin tässä postauksessa. Paikan tunnelmaa on lähes mahdotonta kuvailla sanoin, mutta yritän kuitenkin. Parhaiten hylätyn alueen surullista hiljaisuutta voi aistia menemällä itse paikan päälle, ottaa piknik-eväät,…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Rakkaudesta Helsinkiin: Kruunuvuoren aavekaupunki
  • Rakkaudesta Helsinkiin: Haaga

    Kuinka moni on ihmetellyt miksi Etelä-Haagaan junalla matkustettaessa pitää jäädä pois Huopalahden asemalla? Eikö Etelä-Haagan asema olisi luontevampi nimi Haagassa sijaitsevalle asemalle? Kaupunginosan pohjoisosastahan löytyy Pohjois-Haagan asema, mutta Etelä-Haagassa asema onkin nimeltään Huopalahti. Täh. Huopalahtihan on ihan oma paikkansa Haagan eteläpuolella! Ja miksi ihmeessä Haagassa on myös Huopalahden nimeä kantava kirkko? Eihän tässä ole mitään järkeä. Paitsi että on sittenkin. Haaga kuului nimittäin aikoinaan aina vuoteen 1923 asti Huopalahden kuntaan, ja niinpä nykyisessä Haagan kaupunginosassa sijaitsevat juna-asema ja kirkko kuuluivat ennen muinoin silloiselle Huopalahden kunnalle. Toki nimet olisi voinut muuttaa kun Haaga itsenäistyi vuonna 1923 omaksi kaupungikseen, mutta Haagan kauppalana tunnettu kaupunki ei ilmeisesti kokenut tarpeelliseksi tehdä niin. Haaga pysyi…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Rakkaudesta Helsinkiin: Haaga
  • Rakkaudesta Helsinkiin: Patsaskierros keskustassa

    Viime kesänä päivänvalon nähnyt Rakkaudesta Helsinkiin -sarja jatkuu taas kun minä ja äiti olemme jalkautuneet kylmän talven jälkeen Helsingin kaduille. Ensimmäinen turistikierros on jo tehty ja seuraava on suunnitteilla. Jos laskin oikein, julkaisin viime vuonna peräti 15 Rakkaudesta Helsinkiin -postausta, eli tässä olisi nyt postaus numero 16. Ideanahan on se, että minä ja äiti taaperramme pitkin Helsinkiä kunnon turisteina kartan ja kameran kanssa. Oppaanamme toimii usein Pauli Jokisen Sunnuntaikävelyllä Helsingissä -kirja ja erilaisten nähtävyyksien, niihin liittyvien tarinoiden ja maisemien lisäksi koluamme retkillämme myös Helsingin kahviloita, sillä kahvipaussista on tullut tärkeä osa jokaista turistikierrostamme. Kesän ensimmäisellä kävelyllä seikkailimme jo tutuiksi tulleilla seuduilla keskustassa, Kruununhaassa ja Kaisaniemessä, mutta tällä kertaa keskityimme sekalaisten…

  • Rakkaudesta Helsinkiin: Tervasaari

    Tervasaari on Kruununhaan edustalla sijaitseva pieni saari, jonne pääsee Pohjoisrannasta venesataman kohdalta lähtevää tietä pitkin. Saari on saanut nimensä siellä ennen muinoin säilytetyn tervan mukaan ja saarella on vieläkin pystyssä vanha terva-aitta, jonka tiloissa toimii nykyään ravintola Savu. Tervaa säilytettiin saarella sen aiheuttaman tulipalovaaran vuoksi, ja kun saaren terva-aika oli ohi, toimi se kaupungin varastona ja sinne tyhjennettiin muun muassa lumikuormia. Nykyään saari on avattu kaupunkilaisten virkistyskäyttöön ja siellä sijaitsee myös Tervasaaren kesäteatteri. Saaren reunoja kiertävältä polulta on kauniit näkymät Pohjoisrantaan ja Katajanokalle, sekä hieman vähemmän kauniit näkymät Merihakaan, joka on aivan käsittämättömän ruma paikka. Tervasaaressa oli pilvisenä kesäiltanakin paljon nurmikolla istuskelijoita piknikviltteineen ja ravintolan terassillakin riitti väkeä, etenkin siellä…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Rakkaudesta Helsinkiin: Tervasaari
  • Rakkaudesta Helsinkiin: Suomenlinna

    Suomenlinna on nähtävyys jo itsessään ja se lienee monelle varsin tuttu. Mekään emme kierrelleet tällä kertaa orjallisesti opaskirjamme reitin mukaisesti, vaan vaeltelimme kaikessa rauhassa ympäri Suomenlinnaa, tarkistaen välillä mitä kerrottavaa kirjallamme on jostakin näkemästämme jutusta. Myös nähtävyyksien viereen asetetut opastaulut auttoivat meitä ymmärtämään mistä minkäkin hökötyksen kohdalla on kyse, joten täällä Sunnuntaikävelyllä Helsingissä -kirja ei ollut niin tarpeellinen kuin muilla äidin kanssa tekemilläni kierroksilla. Kun olimme matkanneet kovaäänisen italialaisporukan seassa Suomenlinnaan, istahdimme heti alkajaisiksi Cafe Vanillen söpön terassipöydän ääreen läikyttämään kahvia tarjottimelle ja syömään feta-pinaattipiirakkaa sekä karjalanpiirakkaa. Aikomuksenamme oli napata viereisestä jätskikiskasta irtojäätelöpallot jälkkäriksi, mutta jäätelökioskin täti kertoi myyneensä kaikki jäätelöt loppuun. Ounou! Onneksi löysimme kuitenkin vähän matkan päästä toisen jätskikojun, josta…

  • Rakkaudesta Helsinkiin: Lauttasaari

    Lauttasaari sisältää pienehköstä koostaan huolimatta monta toisistaan tavattoman paljon poikkeavaa aluetta. On vanhojen 50-luvun kerrostalojen ja puistojen vehreä puoli, paljon uudempaa rakennuskantaa ja hulppeitakin merenranta-asuntoja sisältävä uudempi puoli. On venesatamaa ja teollisuusaluetta, rantakallioita, uimarantoja ja pienten mökkien kansoittama ulkoilualue saaren eteläkärjessä. On niin paljon erilaisia alueita, ettet voi sanoa tietäväsi millainen Lauttasaari on, jos olet vieraillut vain yhdessä kohtaa saarta. Minulle Lauttasaari oli melko tuntematon alue aina sinne suuntautuneeseen turistikierrokseen asti, josta kerron än-yy-tee-NYT. Länsiväylän varressa aivan Lauttasaaren pohjoisosissa sijaitsee Krimin sodassa Lauttasaarta puolustaneen ja siellä kaatuneen Josef Backin hauta. Vaikka sodalle nimensä antanut Krimin niemimaa sijaitsee kaukana täältä, ulottui Oolannin sotanakin tunnettu sota myös Suomemme rannoille Helsinkiin ja Lauttasaareen.…

  • Rakkaudesta Helsinkiin: Toukola ja Arabia

    Helsinki perustettiin Vantaanjoen suulle vuonna 1550 ja Vanhankaupungin lahdella on vieläkin pystyssä joitakin sen aikaisia rakennuksia. Paikka ei kuitenkaan ollut lopulta tarpeeksi hyvä suurelle kauppakaupungille, sillä lahti oli liian matala ja sijainti muutenkin hieman syrjäinen. Niinpä Pietari Brahe siirsi kaupungin keskustan vuonna 1615 nykyisen Kruununhaan paikkeille ja siitä se alkoi sitten paisua nykyisiin mittoihinsa. Vanhankaupungintiellä on muutama Helsingin syntymää kunnioittava muistomerkki, joista oma lempparini on Helsingin ensimmäisen kirkon paikka, jossa on varhaisen Helsingin rikkaimman miehen Hans van Sandenin hautakivi sekä kivistä tehty reunus, joka kertoo missä vanha kirkko aikoinaan sijaitsi. Kirkko ja hautausmaa sijaitsivat paikalla vuodesta 1550 vuoteen 1639 asti ja nyt siinä on tosiaan tämä muistomerkki sekä sitä ympäröivä…