Kotimaa
Kuurna, Helsinki
Eräänä perjantaina pitkän työviikon päätteeksi hyppeli toimistolta ulos iloinen tyttö. Aurinko paistoi kuumasti, jalassa oli kesäsandaalit ja päällä uusi henkäyksen ohut kesätoppi. Kipitin kohti Espan puistoa, jossa tapasin ystäväni Maajussin morsiamen ja Vilukissan, joiden kanssa meillä oli aikeena suunnata terassille ja siitä Kuurnaan illalliselle. Moni muukin oli nauttimassa kesäisestä perjantaista terassilla, joten vapaata pöytää sai hetken etsiä. Lopulta Sasson terassilla tärppäsi, istuimme alas ja tilasimme kuohuvaa. Kippistelimme kesälle ja kaikelle mahdolliselle. Kun lasit oli juotu tyhjiksi lähdimme tallustamaan kohti Kuurnaa. Hiljaiselta sivukadulta löytynyt Kuurna hurmasi sisääntulijan heti söpöllä olemuksellaan. Meidät ohjattiin ikkunapöytään, jossa ihailimme ravintolan kaunista kaarevaa kattoa, liitutaulupylvästä ja kaikkea muuta söpöä, mitä ravintolan sisustukseen oltiin keksitty laittaa. Tässä…
Graniittilinnassa hehkuu
Ensimmäisen loman jälkeisen työpäivän ahdistusta helpotti kummasti se seikka, että tiesin saavani illalla hyvää ruokaa. Meidät oli nimittäin kutsuttu 10-vuotissynttäreitään juhlivaan Graniittilinnaan maistamaan ravintolan uuden puuhiiligrillin inspiroimia herkkuja, ja niinpä aikaerorastituksesta kärsineet bloggaajat astelivat innoissaan sisään jo tutuksi tulleeseen ravintolaan. Ennen kuin pääsimme herkkujen kimppuun ihastelimme ravintolan uudistunutta sisustusta. Paikka näytti tavallaan samalta kuin ennenkin, mutta silti paljon oli muuttunut. Valkoiset pöytäliinat olivat vaihtuneet mustaan nahkaan ja seinillä komeili upeat härkäteokset. Tunnelma oli kuin hyvässä pihviravintolassa konsanaan ja keittiökierroksella näkemämme Inka-puuhiiligrilli vahvisti ajatuksiamme siitä, että uuden ruokalistan pihvit ovat varmasti maistamisen arvoisia. Pihvien lisäksi puuhiiligrillissä paistetaan kalaa ja grilli antaa makua myös kasvislisukkeille sekä muun muassa alkupalalistalta löytyvälle bruschetta-leivälle. Ruokavalintoja…
Kerava
Ennen kuin aloitan varsinaisen jutun siirretäänhän lähettyvillä olevat herneet hieman kauemmaksi, etteivät ne vaan mene vahingossa sieraimiin. Tämä juttu on kirjoitettu huumorilla, se on kärjistetty eikä siinä ole tarkoitus pilkata ketään tai mitään. Uskoisin että lukijamme ymmärtävät tämän sanomattakin, mutta kunhan nyt vaan varmistin, ettei kenellekään tule turhaan paha mieli. Seuraa nimittäin tietopläjäys siitä, kun helsinkiläistyttö muutti Keravalle ja alkoi havainnoida ympäristöään. Miltä näyttää Kerava ja keravalaiset? Kas tässä kokemuksiani noin puolen vuoden keravalaisuuden ajalta: – Keravalla on kylmä. Jos Helsingissä sijaitsevalla työpaikallani on kotiin lähtiessäni alle kymmenen astetta pakkasta, on Keravalla pakkasasteita vähintään 20 (saatan ehkä liioitella luvuissa, mutta ymmärtänette pointin). Keväällä asetelma tosin kääntynee päälaelleen, kun kylmä meri…
Rakkaudesta Helsinkiin: Kallio ja Sörnäinen
Kiersimme Hakaniemi ja Merihaka -päivänä myös Kalliota ja Sörnäisiä, ja vaikka luulimme, että etenkin Sörnäinen on meille ihan tuttu, löytyi sieltäkin vaikka mitä kivaa uutta pällisteltävää. Minä kävelen ainakin kerran viikossa Sörnäisten läpi ja onpa ystäväni Vilukissakin asunut näillä kulmilla, joten tuttu seutu on kyseessä. Mutta kun astuu hieman sivuun ja kurkistaa mitä seuraavan nurkan takaa löytyy, voi yllättyä iloisesti. Karulta Sörnäisten alueelta löytyi nimittäin yksi kaikkien Helsinki-kierrostemme lempipatsaista. Paljastan kohta mikä se on, mutta aloitetaan kierros ensin Kallion sydämestä Karhupuistosta. Karhupuisto on yksi kaupunkilaisten lempipuistoista ja siellä sijaitseva karhupatsas mahtuu helsinkiläisten äänestämään patsaiden top vitoseen. Karhupuistossa sijaitsee myös söpö lippakioski, jossa pidimme perinteisen kahvitaukomme. Ilahduimme ensinnäkin mukavasta palvelusta, mutta…
Rakkaudesta Helsinkiin: Hakaniemi ja Merihaka
Tällä kertaa minä ja äiti lähdimme tallustamaan meille vuosien myötä kovin tutuksi tulleille kulmille Hakaniemeen. Siitä jatkoimme matkaamme Merihakaan ja lopulta myös syvemmälle Kallioon ja Sörnäisiin, mutta Kalliosta ja Sörnäisistä kirjoitan myöhemmin oman juttunsa. Tänään hengaillaan äidin pitkäaikaisen työpaikan lähistöllä Hakaniemessä ja käydään myös ahdistumassa Merihaan rumuudesta. Hakaniemessä kävin tasaisin väliajoin jo ihan pikkutyttönä. Kävimme hakemassa sieltä työpäivän päätteeksi eräästä sivuovesta putkahtavan äidin kun lähdimme perheen kera mökille. Tänne minä tulin myös ensimmäistä kertaa itse bussilla joskus pikkutyllerönä. Otin usein kaverin mukaan ja tärkeä osa päivää oli Hakaniemen Mäkissä syöminen. Otin aina jonkun hampurilaisaterian ja Sunday-jäätelön, johon pyysin joka toinen kerta kinuskikastiketta ja joka toinen kerta suklaata kun en osannut…
Rakkaudesta Helsinkiin: Etu-Töölö
Töölön seikkailumme jatkuu Hesperiankatujen eteläpuolella eli Etu-Töölön pitkillä mutkaisilla kaduilla. Viime osassa ihmettelimme äidin kanssa Taka-Töölön rumuutta, ja vaikkei Etu-Töölökään voita kaupunginosien kauneuskilpailuja, on se silti jollain tapaa viehättävämpi kuin kolkko Taka-Töölö. Ensimmäinen kohteemme Etu-Töölössä oli entinen ruotsinkielinen tyttökoulu Minervaskolan. Se on valmistunut vuonna 1929 ja talon ulkoasu edustaa 1930-luvun rokokoota. Koulun ulkoseinillä on muun muassa Apollo- ja Minerva-aiheisia reliefejä ja kieltämättä rakennus on ihan viehättävä nököttäessään siinä pienen puiston katveessa. Minervaskolanin vastapäätä Apollonkatu 13:ssa sijaitsee melko mitättömän näköinen valkoinen asuinrakennus. Talon tarina on kuitenkin hauska. Se on nimittäin rakennettu Juho ja Maria Lallukan testamenttaamilla varoilla ja tunnetaan Taiteilijakoti Lallukkana. Sen asukkaisiin on kuulunut ajan myötä muun muassa Outi Heiskanen,…
Ratsastusvaellus Evolla
Olen haaveillut jo kauan vähän pidemmästä ratsastusvaelluksesta, ja kun Maajussin morsian vinkkasi Grouponissa olevasta tarjouksesta, jolla pääsisi edullisesti neljän tunnin maastovaellukselle Evon kansallispuistoon, ei mennyt aikaakaan kun olimme varanneet paikat itsellemme. Houkuttelin myös heppailevan työkaverini mukaan ja niin meitä oli kolme innokasta heppatyttöä autossa matkalla kohti Etelä-Hämettä. Tai no, ei siihen työkaverin houkutteluun tarvittu kuin maininta sanoista ”hevonen, vaellus, tule mukaan” ja kaveri oli jo klikkaamassa itselleen lahjakorttia Grouponin sivuilla. Ja sitten mentiin! Hausjärvellä sijaitsevassa Haukankallion ratsastuskeskuksessa piti olla puoli yhdeksältä aamulla, joten auto starttasi Helsingistä jo seiskan maissa. Kun kaikki ratsastushousuiset tytöt olivat kyydissä, lähdimme köröttelemään navigaattorin avulla perille ja iloitsimme aurinkoisesta säästä, jonka luvattiin hellivän meitä koko päivän.…
Cafe Regatta, Helsinki
Minun ja äidin Helsinki-kierroksiin kuuluu olennaisena osana aina myös kahvitauko, joten olemme tulleet kiertäneeksi Helsingin nähtävyyksien lisäksi myös monenmonta kahvilaa, ja uusien söpöjen kahvipaikkojen löytäminen on vähintään yhtä kivaa kuin upeiden maisemien ja nähtävyyksien tiirailu. En ole kuitenkaan kirjoittanut kahvilavierailuistamme kuin pienen maininnan kuhunkin Helsinki-postaukseen, mutta nyt on tehtävä poikkeus. Töölön kierroksen kahvilahetkestä on nimittäin pakko tehdä ihan oma juttunsa, niin valloittava Cafe Regatta oli. Merimelojien majan kupeesta aivan Taivallahden rannalta löytyvä punainen kahvilarakennus on peräisin 1800-luvulta, jolloin se toimi kalastajien verkkovajana. Nykyään punaisten seinien sisältä saa muun muassa uunituoretta korvapuustia, jonka kutsuva tuoksu leijailee kauas. Tarjolla on myös muita herkkuja ja hauska erikoisuus on se, että kahvila maksaa kahvin…
Rakkaudesta Helsinkiin: Taka-Töölö
Töölö on ollut minulle keskeisestä sijannistaan huolimatta hyvin tuntematonta seutua, joten odotin innolla minun ja äidin kyseiseen kaupunginosaan kohdistunutta kävelykierrosta. Kiersimme samalla kertaa sekä Etu- että Taka-Töölön, mutta koska koko Töölön käsittävästä postauksesta tulisi aivan liian pitkä, päätin jakaa Töölö-kierroksen kahteen osaan. Aloitetaan aivan Meilahden rajalta ja kierretään tässä postauksessa Taka-Töölön merkittävimmät nähtävyydet. Meilahden sairaalan kupeessa nököttää Lastenlinna, joka valmistui vuonna 1948 nykyiselle paikalleen Taka-Töölöön. Lastenlinnan tarina on alkanut kuitenkin jo vuonna 1910, jolloin Kalliossa toimi Lastenlinna-niminen äitien turvakoti, johon perustettiin myös ensimmäinen neuvola. Töölön 12-kerroksisessa tornitalossa sijaitsee nykyään lastenneurologian ja lastenpsykologian osastot. Kauas näkyvä tornitalo herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Rakennuksen koristeellinen julkisivu on kieltämättä kaunis, mutta sen ränsistyneisyys on…
Rakkaudesta Helsinkiin: Etelä-Helsingin kirkot
Olemme tehneet äidin kanssa tänä vuonna tavallisten eri kaupunginosissa tehtyjen kävelykierrosten lisäksi myös teemallisia Helsinki-kierroksia. On ollut patsaskierros, Kruunuvuoren aavekaupunki ja nyt kävimme kiertelemässä Etelä-Helsingin kirkkoja. Osa kirkoista jäi odottamaan seuraavaan kertaan ja muutama aiemmilla kävelyillä nähty kirkko jäi tällä kertaa väliin (mm. Tuomiokirkko ja Pyhän kolminaisuuden kirkko), mutta aika kiva määrä erilaisia kirkkoja me saatiin käytyä läpi. Treffasimme keskustassa eräänä aurinkoisena lauantaina, joka tosin kääntyi sateiseksi reissumme loppupuolella. Olimme molemmat oikein kesäisellä tuulella ja naureskelin kun olimme valinneet yllemme toisistamme tietämättä samanhenkiset kesämekot. Siniset hameenhelmat liehuen päräytimme sporalla Uspenskin katedraalille ja niin sai kirkkokierros alkaa. Uspenskin katedraali Kävimme Uspenskin katedraalilla jo Katajanokan kierroksellamme, mutta koska kirkko ei ollut tuolloin auki,…
Rakkaudesta Helsinkiin: Kruunuvuoren aavekaupunki
Kruunuvuori on hyvin hämmentävä paikka. Laajasalon kupeessa uinuva unohdettu aavekaupunki saa metsittyä kaikessa rauhassa villiintyneen luonnon keskellä. Vanhat huvilat rapistuvat ja lyhistyvät kasaan kuin korttitalot, teiden päälle on kaatunut puita ja kasvillisuus peittää alleen menneiden aikojen paratiisimaisen huvila-alueen. Jylhiltä rantakallioilta avautuu huikeat maisemat Kulosaareen, Korkeasaareen ja aina Katajanokalle asti, ja vain hiljainen tuuli kuiskaa muiston täällä aikoinaan vietetyistä kesistä. Harva on edes kuullut puhuttavan Kruunuvuoren hylätyistä huviloista, eikä sinne eksy kovin helposti edes sattumalta. Reitti pitää tietää ja minäpä aion kertoa sen teille hieman myöhemmin tässä postauksessa. Paikan tunnelmaa on lähes mahdotonta kuvailla sanoin, mutta yritän kuitenkin. Parhaiten hylätyn alueen surullista hiljaisuutta voi aistia menemällä itse paikan päälle, ottaa piknik-eväät,…
Rakkaudesta Helsinkiin: Haaga
Kuinka moni on ihmetellyt miksi Etelä-Haagaan junalla matkustettaessa pitää jäädä pois Huopalahden asemalla? Eikö Etelä-Haagan asema olisi luontevampi nimi Haagassa sijaitsevalle asemalle? Kaupunginosan pohjoisosastahan löytyy Pohjois-Haagan asema, mutta Etelä-Haagassa asema onkin nimeltään Huopalahti. Täh. Huopalahtihan on ihan oma paikkansa Haagan eteläpuolella! Ja miksi ihmeessä Haagassa on myös Huopalahden nimeä kantava kirkko? Eihän tässä ole mitään järkeä. Paitsi että on sittenkin. Haaga kuului nimittäin aikoinaan aina vuoteen 1923 asti Huopalahden kuntaan, ja niinpä nykyisessä Haagan kaupunginosassa sijaitsevat juna-asema ja kirkko kuuluivat ennen muinoin silloiselle Huopalahden kunnalle. Toki nimet olisi voinut muuttaa kun Haaga itsenäistyi vuonna 1923 omaksi kaupungikseen, mutta Haagan kauppalana tunnettu kaupunki ei ilmeisesti kokenut tarpeelliseksi tehdä niin. Haaga pysyi…
