Kotimaa
Rakkaudesta Helsinkiin: Seurasaari
Muistan Seurasaaren jo lapsuudestani. Muistan oravat, jotka tulivat syömään pähkinöitä kädestä ja kiipesivät olkapäälle niin, että melkein pelotti, mutta enemmän nauratti. Muistan hanhet Seurasaaren rannassa ja sen, että saaren kiertävä reitti oli tosi pitkä. Mikä valtava saari Seurasaari onkaan! Niin, kenties pienen lapsen askelilla 46 hehtaarin kokoisen saaren kiertäminen tuntui pitkältä matkalta, mutta vanhempana saarelle palattuani sain huomata, ettei Seurasaaren kiertämiseen kulukaan ihan koko päivää. Oikeastaan se on juuri sopivan kokoinen pienelle päiväkävelylle. Seurasaari on ollut kansanpuisto jo vuodesta 1890, jolloin sinne kuljettiin lautalla. Silta saareen valmistui vuonna 1892 ja sitä pitkin helsinkiläiset tallustivat saareen tutustumaan kaikenlaisiin jänniin uutuuksiin, kuten ilotulitukseen ja jäätelönmyyntiin. Vuodesta 1909 saaressa on toiminut ulkomuseo, jonne…
Rakkaudesta Helsinkiin: Viher-Meilahti
Meilahdesta minulle tulee ensimmäisenä mieleen ahdistava betonimöhkäle nimeltä Meilahden sairaala. Sairaala-alue on niin iso, että se kattaa ison osan Meilahtea, eikä kaupunginosa ole näyttäytynyt silmissäni lainkaan houkuttelevana. Päinvastoin, sairaalat karmivat selkäpiitäni, enkä mielelläni hengaile niiden lähistöllä. Sain kuitenkin oppia tämänkertaisen Helsinki-kävelymme aikana, että Viher-Meilahti on aivan eri asia kuin sairaalan ympäristö. Viher-Meilahti on nimensä mukaisesti vihreän vehreä keidas ja monelle Seurasaaressa kävijälle se lienee tuttu, sillä Seurasaaren silta lähtee Viher-Meilahdesta. Viher-Meilahdessa on vanhoja huviloita ja maamme ylimmän johdon asumuksia, kuten Mäntyniemi ja Kesäranta. Ihan ensimmäiseksi kiertelimme Meilahden arboretumissa, jossa on lukuisia erikoisia kasveja, ruusupuutarha ja vaikka mitä ihanaa. Kasvit on merkattu nimikylteillä ja vehreällä alueella on ihanan rauhaisa tunnelma siitäkin…
Rakkaudesta Helsinkiin: Munkkiniemi
Tällä kertaa tutustuimme äidin kanssa Munkkiniemeen, joka on meille molemmille entuudestaan jo hieman tuttu, mutta jossa oli vielä paljon tutkimattomia paikkoja. Minä olen viettänyt Munkkiniemen puistotiellä asuneen ystävän luona aikaa opiskeluaikoinani ja äiti on ollut joskus kauan aikaa sitten samaisella puistotiellä töissä. Munkkiniemi oli vielä 1910-luvulla maaseutua ja sen muuttamiseksi kaupungiksi alettiin tehdä suunnitelmia. Eliel Saarinen suunnitteli upean kokonaisuuden alueelle, jota hallitsi ennen oikeastaan vain Munkkiniemen kartano ja sen ympäristö. Läheskään kaikkia Saarisen suunnitelmia ei kuitenkaan toteutettu rahanpuutteen ja sodan takia. Voin vain kuvitella miten upea kaupunginosa olisi, jos kaikki Saarisen piirtämät rakennukset olisivat toteutuneet. Munkkiniemestä tuli vähän samat fiilikset kuin Lauttasaaresta. Täällä asuvat ovat ylpeitä kotipaikastaan eivätkä mielellään edes…
Liuskaluodon Skiffer
Keskellä kuuminta kesää pääsi käymään niin, että meikätyttö sairastui flunssaan. Voin kertoa että tuntui todella hölmöltä olla kipeänä kun ulkona oli 30 astetta lämmintä. Aurinko paistoi kuumasti ja normaalisti flunssassa niin kalpean naaman sijaan peilistä tuijottikin ruskettunut pisamainen tyttö, jonka naamataulusta voi huomata päällä olevan flunssan vain hieman punaisesta nenästä. Todella omituista ja jotenkin niin väärin. Ei kesällä olla kipeitä! Koska flunssa kesti viikonlopun yli, sain heittää hyvästit maanantain salitreenille. En kuitenkaan halunnut mennä työpäivän jälkeen kotiin kökkimään, olinhan nököttänyt siellä toipilaana jo koko viikonlopun. Jotain kivaa pitäisi siis keksiä. Jotain sellaista, joka ei ole liian rankkaa flunssaiselle, mutta josta tulisi hyvä mieli. Kun kerran vitamiinit, lepo eikä edes viskipaukku…
Kinuskillan brunssi
Niin paljon kuin rakastankin Helsinkiä ja tuttuja paikkoja sen ympäristössä, yritän pikkuhiljaa tutustua myös uusiin hoodeihini hieman pohjoisempana. Olen vajaan vuoden Keravalla asumisen aikana tutustunut jo melko hyvin Keravaan, keravalaisiin ja mikä tärkeintä, Keravan lenkkipolkuihin, jotka ovat vallan mainiot. Koska kotini tulee olemaan vielä pohjoisemmassa kaukana Järvenpäässä asti, täytyy minun alkaa tutustua myös tuleviin kotiseutuihini paremmin. Onneksi minulla on tuttuja, jotka ovat kertoneet minulle jo muun muassa missä sijaitsevat parhaat lenkkipolut (Paavonpolulla) ja mikä on paras brunssipaikka (Kinuskilla). Näin uusi kotiseutuni tulee pikkuhiljaa tutummaksi, vaikka en vielä edes asu Järvenpäässä. Tuleva muutto on astetta helpompi kun tietää jo hieman, mihin olen asettumassa. Tosiaan, kaveri ehdotti eräänä kauniina heinäkuisena päivänä, että…
Valkosipulifestivaalit Keravalla – kokemuksia vuodelta 2014
Viikko sitten lauantaina aukesi Keravalla kaikkien valkosipulinystävien taivas, kun vuosittainen järjestyksessään jo 29. Valkosipulifestivaali täytti Keravan kadut myyntikojuilla, iloisilla ihmisillä ja viehättävällä valkosipulin tuoksulla. Aurinkomäelle kokoonnuttiin katsomaan esiintyjiä, liian innokkaita ampiaisia hätisteltiin pois kimpusta ja terassilla nautittiin valkosipuliolutta. Myyntikojuista ostettiin valkosipulisia tuliaisia, joita tietenkin maisteltiin ensin ahkerasti. Olut maustetaan valkosipulimurskalla.. Myyntikojuissa oli enimmäkseen valkosipulisia tuotteita, mutta myös muita herkkuja oli tarjolla.. ..kuten vaikkapa metrilakua. Mitä olisivat markkinat/festarit ilman metrilakua? Me pilkoimme oman saaliimme pieniksi pätkiksi ja nostimme kulhon pöytään illalla kun teki mieli jotakin makeaa. Erimakuisia valkosipulinkynsiä oli paljon tarjolla.. ..ja niitä ostettiin tietysti kotiinkin. Chili-valkosipulimurskaa on ostettava joka vuosi useita purkkeja, sillä tätä meillä kuluu ja paljon. Myös valkosipulijäätelöä…
Rakkaudesta Helsinkiin: Töölönlahti
Töölönlahti on ihana kesäinen piilopaikka luonnon syleilyssä keskellä Helsinkiä. Sen ympäri kulkee suosittu lenkkipolku, jolle minäkin haluan vielä joskus kipittämään juosten. Tällä kertaa kävelimme lahden ympäri rauhaisaa tahtia kameran ja opaskirjan kanssa. Kyllä vain, olemme taas olleet äidin kanssa Helsinki-kävelyllä. Töölönlahden länsipuoli on meille tuttu paikka, mutta itäpuoli vanhoine huviloineen on jäänyt hieman etäiseksi. Suuntasimmekin heti kohti Linnunlaulua ja siellä sijaitsevia vanhoja 1800-luvulla rakennettuja puutaloja, jotka jokainen Helsinkiin raiteita pitkin tullut on varmasti bongannut junaradan laidalta. Ensimmäisenä tervehdimme korkealla kalliolla komeilevaa vaaleanpunaista huvilaa. Ihailimme sen pihaa ja mietimme, miten hieno talo se on, mutta miten esteetön näkyvyys sinne on vilkkaalta tieltä. Eikä tuo vieressä oleva junaratakaan ole mitenkään kaunis. Hieman…
Hopealinjat – Risteily Tampereelta Visavuoreen
Mikä onkaan parempaa kuumana kesäpäivänä kuin istua laivan kannella, nauttia vilvoittavasta tuulesta ja ihailla suomalaista järvimaisemaa. Okei, meren rannalla kasvanut tyttö pitää ehkä astetta enemmän merestä kuin järvestä, ja voisi se kansi olla myös pienemmän veneen eikä laivan, mutta ymmärtänette pointin. Meillä kävi ihan mieletön tuuri kesäisellä Tampereen reissullamme, sillä alkukesästä vielä epävakaisena sekoilleet säät suosivat meitä ja koko päivän kestävälle sisävesiristeilyllemme osui ihanan helteinen päivä. Olisimme menneet risteilylle joka tapauksessa ja jännitimme vähän tuleeko siellä tylsää jos sataa ja on kylmä, mutta onneksi aurinko jaksoi porottaa ja aika laivalla kului kuin siivillä. Aluksemme Silver Star lähti Tampereen Laukontorilta klo 9:30. Lippuja voi ostaa torin laidalla nököttävästä vaaleansinisestä rakennuksesta ja…
Visavuori
Valkeakoskella Vanajaveden etelärannalla sijaitsee Visavuori, jossa riittää ihmeteltävää ja katseltavaa koko perheelle. Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee tähtitornineen, alueen kaunis puutarha ja kukkaistutukset sekä Kari Suomalaisen tuotantoa esittelevä Kari-paviljonki tarjoilevat paljon kierreltävää ja katseltavaa, puhumattakaan alueen söpöstä kahvilasta, josta tekisi mieli ostaa muun muassa kaikkea. Visavuoreen pääsee oman auton lisäksi vaikkapa bussilla tai ottamalla Toijalan juna-asemalta taksin alueelle. Toijalan asemalta on noin 10 kilometriä Visavuoreen, Valkeakosken keskustasta 14 kilometriä, Hämeenlinnasta 30 kilometriä ja Tampereelta 45 kilometriä. Ehdottomasti hauskin tapa matkustaa Visavuoreen on vesiteitse Hopealinjan laivoilla, jotka kulkevat alueelle Hämeenlinnasta ja Tampereelta. Kerron Hopealinjan sisävesiristeilystä lisää myöhemmin omassa postauksessaan. Saavuttuamme Visavuoreen kiertelimme ensin alueen ympäri ja kuvasimme kukkaloiston keskellä komeilevia rakennuksia.…
Scandic Tampere Station
Yövyimme Tampereen reissullamme Scandic Tampere Stationissa, jonka sijainti Tammelassa aivan rautatieaseman kupeessa vastasi hyvin tarpeitamme. Koska päiväohjelmaamme kuului lähes koko päivän kestävä sisävesiristeily, starttasin automme Keravalla jo ennen aamuseitsemää (Huom, minä ajoin puolet matkasta! Ihmeiden aika ei ole ohi.). Perillä Tampereella olimme kahdeksan jälkeen ja ajatuksenamme oli heittää matkatavarat hotellille säilytykseen ja ilmoittaa, että tulemme ottamaan huoneemme vasta illalla risteilyn jälkeen. Iloksemme huone oli aikaisesta aamusta huolimatta kuitenkin jo valmis ja pääsimme tutustumaan siihen heti. Hotellin yleisilme on moderni ja trendikäs. Sisustusta on piristetty pinkin ja limenvihreän sävyin ja tyylikkäästä harmaavalkoisesta huoneestammekin löytyi pirteää limenvihreää sekä kylpyhuoneesta myös turkoosia. Muhkeat kylpytakit odottivat sängyllä ja kylpyamme houkutteli kovasti tyylikkäine suihkutuotteineen. Olisin…
Ravintola Näsinneula
Viettäessämme pari kesäistä lomapäivää Tampereella emme voineet olla vierailematta Näsinneulassa ja sen näköalaravintolassa. Olen käynyt ravintolassa kerran aiemminkin joskus vuosia sitten ja nyt halusin palata sinne Henkan kanssa. Koska olemme kiertäneet jo Puijon tornin ravintolan sekä Tallinnan TV-tornin ravintolan, oli Ravintola Näsinneula luonnollinen jatke taivasseikkailuillemme. Särkänniemi oli mennyt jo kiinni ja viimeiset huvittelijat odottelivat kyytiä bussijonossa, kun hurautimme portista sisään huvipuistoalueelle. Astuimme Näsinneulan aulaan ja tallustelimme hisseille, joissa hissikammoinen koki viime käynnillään aika huimia sykelukemia ja melkoista paniikkia. Ilokseni sain kuitenkin huomata, että hissikammo on helpottanut, eikä Näsinneulan hississä tarvinnut jännittää yhtään. Sisälle ravintolaan astuessamme meitä tervehti upea näky. Isot ikkunat paljastivat kauniin kesäisen järvimaiseman, jonka yllä aurinko alkoi pudota…
Rakkaudesta Helsinkiin: Vallila
Lupailin pitkin talvea, että suosittu Rakkaudesta Helsinkiin -sarja saa jatkoa taas kesällä, kun säät suosivat ulkona liikkujaa, ja minä ja äiti pääsemme jalkautumaan Helsingin kaduille. Puhuimme ensimmäisestä Helsinki-kävelystä jo varhain keväällä, mutta lopulta sääjumalat, hammasleikkaukseni ja muut sattumukset lykkäsivät ensimmäisen kävelyn peräti heinäkuulle asti. Olimme yrittäneet käydä jo sitä ennenkin tutustumassa Vallilaan, mutta rankkasade pilasi suunnitelmamme ja päädyimme lopulta katsomaan Stockmannille hääpukuja. Hups. Nyt kuitenkin heinäkuun alussa sovimme taas treffit kaupungille ja aiemmin päivällä päällemme ryöpsähtäneistä sadekuuroista huolimatta kävelyretki onnistui, pysyimme kuivina ja opimme taas paljon uutta maamme pääkaupungista. Kohteenamme oli tällä kertaa tosiaan Vallila, ja sama vanha virsi toistui tämänkin kaupunginosan kohdalla, kuin niin monen muunkin paikan kohdalla aiemmin.…
Saatat myös pitää
Illallinen pimeässä
Boulevard Social, Helsinki
Kohti Valoa keskellä synkkää syksyä
