Krakovan joulutori – Idyllistä tunnelmaa ja roskispommi
Taksi pysähtyy Krakovan vanhankaupungin aukion laidalle. Astumme ulos autosta ja katselemme ympärillemme. Koko aukio on valaistu kauniisti, kaupungintalon torniin on heijastettu lumihiutaleita ja aukiota reunustavat ihanan tunnelmalliset lämmitetyt terassit, jollaiselle pitää päästä istumaan, vaikka terassit suorastaan huutavat turistin nimeä ja hinnoissa on varmasti reilu turistilisä. Olemme kuitenkin valmiit maksamaan sen ihan vaan tunnelman takia. Onneksi Krakova ei ole lähtökohtaisesti kallis. Ennen terassille istahtamista teemme pienen kierroksen aukiolla. Joulutori on kerännyt lauantai-iltana paljon kiertelijöitä. Ruokakojuista leijailee makeaa leivonnaisten tuoksua, käristetyn makkaran katkua ja hauskoista tynnyrin muotoisista kojuista saa glühweinia. Sitä täytyy maistaa vielä myöhemmin.
Pestolasagne
Kuten tässäkin videossa mainitsen, on yksi kaikkien aikojen Italian ruokalemppareistani ligurialainen pesto. Klassinen pestopasta on herkkuani, mutta myös kalan kaverina pesto on verraton. Oikein hyvää pestoa voisin syödä lusikalla suoraan purkista ja itse asiassa olen tehnytkin niin. Kun selailin Ella Kannisen Toscana-kirjaa ja törmäsin sen sivuilla pestolasagneen, merkkasin sivun oitis, sillä tiesin että meillä syötäisiin pian pestolasagnea. Ja toden totta niin tehtiinkin. Ei mennyt kauaakaan kun olin ostanut kaupasta tarvikkeet ja ryhdyin lasagnentekohommiin. Ella Kanninen kertoo kirjassa reseptin olevan yksi hänen anoppinsa klassikoista, mikä teki reseptistä entistä kiinnostavamman. Italialaisen anopin klassikkoresepti ei vaan voi olla muuta kuin jotain todella toimivaa. Resepti on neljälle, mutta suosittelen tekemään kerralla tupla-annoksen ja vaikka…
Mercado de San Miguel, Madrid
On lokakuinen aamupäivä Madridissa. Aurinko lämmittää ihoa kun pyörimme Plaza Mayorilla. On matkan ensimmäinen kokonainen päivä eikä reissuväsymys paina vielä tippaakaan. Päinvastoin mieli on iloinen, jopa riehakas. Jokaisen kulman takaa avautuu uusia maisemia ja paikkoja, joita tekisi mieli ahnehtia toinen toisensa perään. Haluan tutustua Madridiin nyt heti, nähdä sen parhaat puolet ja ihastua. Plaza Mayorilta poistuttaessa kulman takana meitä odottaa yksi Madridin parhaista puolista: Mercado de San Miguel. Kauppahallin ympärillä käy kuhina ja sama meno tuntuu jatkuvan sisälläkin. Me liitymme joukkoon, astelemme ovesta sisään ja pysähdymme katselemaan ympärillemme.
Sillikaviaari
“Joulu on pilalla!”, oli yksi ensimmäisiä ajatuksia vuosi sitten, kun mieli kävi läpi myllerrystä kahden viivan ilmestyttyä raskaustestiin. Minä, jonka mielestä parasta joulussa on graavilohi, mäti, homejuustot ja punaviini, jouduin ajattelemaan jouluherkut ihan uusiksi. Kävimme läpi perinteisiä joulupöydän herkkuja kun innostuin. Silliä saa syödä raskaanakin! Tänä vuonna meillä todellakin syödään silliä, siitä minä päätin pitää huolen. Silli on aina kuulunut lemppareihini, mutta viime jouluna muiden herkkujen oltua vauvamahan takia pannassa, ihastuin silliin entistä syvemmin. Silli sellaisenaan perunan ja smetanan kanssa on helpoin herkku toteuttaa ja todella hyvää niinkin, mutta joulun kunniaksi sillistä voi väkertää hieman monimutkaisempiakin herkkuja, kuten vaikkapa sillikaviaaria, jossa maistuu sillin lisäksi punasipuli ja tilli. Pehmeyttä makuun tuovat…
Ranskalaisen bistron kana- tai kalkkunaleikkeet
Ranskalainen ruoka voi kuulostaa hienostelevalta ja jopa vähän pelottavalta, mutta taidokkaan ranskalaisen ruoanlaittotaidon lisäksi maan keittiö on paljon muutakin. Omia lemppareitani ovat ranskalaiset bistroruoat, jotka ovat usein arkiruokamaisempia, simppelimpiä ja tuhdimpia kuin pienet fine dining -piiperrykset. Ranskalaisessa bistrossa voitaisiin hyvinkin tarjoilla myös näitä leivitettyjä kana- tai kalkkunaleikkeitä, joita teimme erään lauantai-illan iloksi. Liha marinoitiin sitruunassa ja salviassa ja tarjoiltiin kapriskastikkeen kera. Minä nautiskelin leikkeen kanssa pienen tuopillisen olutta, kun taas Henkka otti lasin punaviiniä, sillä luuletko tosiaan ranskalaisen juovan jotain muuta kuin viiniä bistrossakaan? Niin tai näin, kumpikin juoma toimi leikkeiden kera hyvin, samoin rosmariiniperunat sekä hernelisuke, joita maistelimme leikkeiden kanssa.
Bistro Popot – Ruokamatkalla Lahdessa
Lahdesta on tullut kuin varkain erittäin varteenotettava ruokamatkakohde. Alkuvuodesta 2016 lahtelaisravintola Roux valittiin Suomen Gastronomisen Seuran toimesta vuoden ravintolaksi ja saman vuoden syksynä Rouxin omistajat avasivat Lahteen toisen ravintolan nimeltä Bistro Popot, jonka kävimme nyt testaamassa. Popot on Rouxia rennompi hyviin viineihin panostava bistro, jossa ruokia voi jakaa ja jonka menu kuulosti jo valmiiksi niin herkulliselta, että tiesin ruokien valitsemisesta tulevan hankalaa. Tiedättekö kun joskus vaan tekisi mieli maistaa listalta kaikkea. Viimeksi Lahdessa käydessämme matkasimme kaupunkiin autolla, mutta tällä kertaa halusimme testata junan. Auto on toki kätevä, mutta junalla matkaan meni ihan yhtä vähän aikaa kuin autollakin. Meiltä puolisen tuntia ja Helsingistäkin vain tunti.
Hotelli Relais Vignale, Toscana
Ajamme vuokra-autolla halki Toscanan maaseudun postikorttimaisemien. Kukkuloiden laella nököttää pieniä kyliä ja kaupunkeja ja olemme matkalla yhteen niistä. Takana on jo pari viikkoa Italiassa ja edelliset yöt vietimme Firenzen vilinässä. Seuraavat pari päivää aiomme nauttia Toscanan maaseudun rauhasta Radda in Chiantin kuvankauniissa pikkukylässä. Halusimme viettää osan häämatkastamme Toscanan maaseudulla ja kun törmäsimme netissä surffaillessamme hotelli Relais Vignaleen Radda in Chiantissa, varasimme huoneen saman tien. Miten ihana paikka keskellä Chiantin viinialuetta aivan matkareittimme varrella Firenzen ja Sienan välissä.
Italialainen focaccia ja vinkit juustotarjottimen kokoamiseen
Pikkujouluaika on täällä taas ja glögin tai viinin kanssa olisi kiva tarjota jotain pientä purtavaa. Oma lempparini on yllätys yllätys italialainen alkupalatarjotin, jossa pääosaa näyttelevät ihanat juustot. Niiden kaveriksi kun pyöräyttää herkullisen focaccian on tarjoilut jo aivan riittävät. Jos tarjoiluihin haluaa panostaa vähän enemmän, voi tarjottimelle kattaa vielä vaikkapa italialaista salamia ja leikkeleitä, hedelmiä ja juustojen kaveriksi hilloa sekä keksejä. Nam, ihan herahtaa jo vesi kielelle. Focaccia on hyvää sellaisenaankin, mutta vielä asteen parempaa se on kun tuoretta leipää dippaa modenalaiseen balsamietikkaan ja hyvään oliiviöljyyn. Bonuksena meillä oli kuvien herkkutarjottimella myös yhdistelmä hanhenmaksapasteijaa, kirpeää marjahilloa ja paahtoleipää. Ei huono sekään.
Siena, Italia
Se heinäkuun alku oli helteinen. Kuuma lämpöaalto sai koko Toscanan kiehumaan ja Sienan kadut väreilivät kuumuudesta paahtavan auringon alla. Hikoiluun tottui nopeasti, mutta askel hidastui kuin itsestään. Pienikin ylämäki tuntui rankalta urheilusuoritukselta ja kylmä juoma maistui taivaalliselta. Vettä kului litratolkulla ja silti koko ajan oli jano. Kuumasta säästä huolimatta Sienan katuja kulki mielellään. Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva vanha keskusta huokuu keskiaikaista tunnelmaa. Koska Sienan sijainti on ollut hieman syrjässä, on kaupunki säilynyt hyvin läpi historian Italiaa koetelleilta sotatuhoilta. Toisen maailmansodan tuhotkaan eivät juuri ulottuneet Sienaan asti.
Hunaja-rakuunaporkkanat
Sarjassamme ”Helppoja kasvislisukkeita” yksi kaikkien aikojen lemppareistani, nimittäin rakuunalla maustetut hunajaporkkanat. Joskus minulla oli tapana heittää pannulle pelkästään porkkanaa, perunaa ja sipulia, maustaa ne rakuunalla ja runsaalla öljyllä ja herkutella koko satsi leivän kanssa. Eipä sillä, hyväähän sekin oli, mutta nykyään kaipaan jotain proteiiniakin ruokaani. Niinpä hunaja-rakuunaporkkanat on kivempi laittaa uuniin kypsymään ja paistaa pannulla niiden seuraksi oikeastaan mitä tahansa lihaa tai vaikkapa juustoa. Näiden kanssa taisin syödä kanaa, vihersalaattia ja siemeniä, mutta melkeinpä mikä tahansa, mitä sillä hetkellä tekee mieli, sopii porkkanoiden kaveriksi. Jos etsit luottokasvislisukereseptiä, niin ole hyvä, tässä omani:
New York Cheesecake
Olemme syöneet hodareita katukojusta, nautiskelleet ostereita alkupalaksi, mutta ehdottomasti makein makumuisto New Yorkista on jälkiruoaksi kulmakuppilassa nautitut juustokakkupalat, jotka veivät todellakin kielen mennessään. New York Cheesecake on ihan koko maailman ja elämänkin mittapuulla yksi parhaista makumuistoista jonka olemme kokeneet. Olimme palaamassa illalla hotellille kun päätimme piipahtaa vielä viereisen kadunkulman kahvilassa maistamassa sitä kuuluisaa kakkua, joka on saanut nimensä tästä keltaisten taksien kaupungista, joka ei koskaan nuku. New York Cheesecake. Siinä sitä oli vitriinissä montaa eri makua. Päätimme maistaa aitoa ja alkuperäistä maustamatonta sekä sen suklaista versiota. Ja se oli kuulkaa menoa sen jälkeen.
Vuosipäivämatka Madridiin – Reissussa ilman vauvaa
Taksi odottaa jo pihalla. Sidon eteisessä kengännauhoja ja Henkka vie matkalaukkumme taksin takakonttiin. Suukotan mumminsa sylissä ovelle saattamaan tullutta pikkubloggaajaa poskelle ja istun auton takapenkille. Tätä hetkeä olen pelännyt. Tuleeko minulle heti kova ikävä, alanko itkeä lohduttomasti, voinko edes lähteä? En ole ollut aiemmin erossa pikkuisesta edes yhtä yötä ja nyt olemme peräti kolme yötä reissussa Euroopan toisella puolen. Kaikki menee kuitenkin hyvin. Istun taksissa levollisin mielin ja odotan jo innolla lentokentällä koittavaa lähdön tunnelmaa. Sitä minulla on ollut ikävä. Enhän ole matkustanut lentäen yli vuoteen. Viimeistään Loungen sohvalla nautiskeltu valkoviinilasi saa olon rentoutumaan ja huomaan olevani innoissani edessä olevasta matkasta. Vuosipäivämatka Madridissa kahdestaan Henkan kanssa. Ei se ollut lainkaan…
