Amalfista Sorrentoon – Italian matkapäiväkirja jatkuu
Amalfi Drive kutsuu! Oli aika jättää taakse kaunis Amalfin kylä ja siellä sijaitseva hulppea hotellimme. Seuraavat majapaikkamme olisivat hieman vaatimattomampia, mutta kohteet sen sijaan ei.
Upea värikäs Sorrento sitruunoineen, näkymineen aina Napoliin ja Vesuviukselle asti sekä kauniine maisematerasseineen on seuraava tukikohtamme. Sen jälkeen viettäisimme vielä yhden yön ihanassa Roomassa.
Amalfi Drivea pitkin Sorrentoon
Amalfi Drivea on kehuttu yhdeksi upeimmaksi tieksi mitä on – ja samalla varoitellaan aina sen ruuhkaisuudesta. Moni muukin haluaa kiemurrella pitkin kaunista Amalfin rannikkoa. Lähdimme matkaan innokkain ja odottavaisin mielin, sekä varautuneina myös siihen, että navigaattorin lupailema 1,5 tunnin matka voisi kestää tuplasti enemmänkin.
Syyskuussa oli kuitenkin niin väljää, että matka taittui joutuisasti. Ihailimme maisemia, jotka oli kieltämättä todella upeat. Odottelimme milloin juuttuisimme ruuhkaan, mutta niin ei käynytkään.
Teimme pienen pysähdyksen läpi ajamaamme pikkykylään, jossa täydensimme vesivarastomme, ostimme sitruunanameja matkaevääksi ja erään hotellin respa antoi ystävällisesti minun käyttää naistenhuonettaan. Hyvä ettei saattanut kädestä pitäen sinne asti. Ja minä kun ajattelin etten kehtaa edes kysyä (en kehdannutkaan, mutta Jani kehtasi puolestani).
Perillä Sorrentossa
Olimme perillä Sorrentossa jopa hieman yllättäen. Ai nytkö se tie jo loppui! No mutta kiva, nythän meillä on runsaasti aikaa tutustua Sorrentoon jo tänään. Vaikka Sorrento tuli vastaan nopeasti, ei hotellille löytäminen ja autosta eroon pääseminen ollut ihan niin nopeaa.
Navigaattori ohjasi meidät muun muassa niin kapean yksisuuntaisen tien kautta, että loppupäässä piti vetää sivupeilit sisään. Muuten emme olisi mahtuneet. Emmekä yhtään isommalla autolla. Onneksi tyydyimme tähän pikkuiseen vuokra-autoa valitessamme.
Hotelli Sorrento City löytyi lopulta Corso Italialta. Jätimme auton tielle, josta henkilökunta kävi viemässä sen jonnekin parkkiin. Lähtiessämme se tuotiin takaisin hotellin eteen. Kätevää. Kätevää oli myös aivan hotellin vieressä sijaitseva ruokakauppa, jolle tuli käyttöä jo samana iltana.
Ennen iltaa ehdimme tutustua Sorrentoon, jonka kaduille riensin lähes innosta hyppien. Olen halunnut käydä täälläkin jo niin pitkään! Suuntasimme kauniin puutarhan läpi erään huippuhotellin ravintolan terassille, jota reunustivat valkoisina hohtavat patsaat. Ne antoivat upean kontrastin taustalla kimmeltävän Napolinlahden siniselle vedelle ja sen yllä hohtavalle pilvettömälle taivaalle.
Merimaisemia, portaita, iltakävely ja rento iltapala hotellilla
On kliseistä sanoa, että maisema salpaa hengityksen, mutta juuri niin haluan tässä kohtaa teille kertoa. Tämä on epäilemättä yksi Italian kauneimmista paikoista. Sorrento ja koko sen upea niemimaa.
Jatkoimme matkaamme toiselle näköalaterassille, jossa tilasimme pientä purtavaa. Tänään olisimme loppupäivän täällä Sorrentossa, mutta huomenna voisimme tehdä päiväretken Caprille. Käydäänkö tutkimassa mistä lautat lähtee, mistä saa lippuja ja onko jossain aikataulua, johon voi luottaa?
Näin teimme ja ihailimme samalla Sorrenton maisemia alhaalta rannasta käsin. Sinne pääsi mukavasti alamäkeen laskettelemalla, mutta takaisin ylös piti kiivetä ihan hullun pitkiä portaita. Emme ole maailman huonokuntoisimpia ihmisiä, mutta kyllä se meilläkin pohkeissa tuntui ja hiki puski pintaan. On jossain hissikin, joten ethän kuitenkaan jätä Sorrentoa väliin portaiden kiipeilyn pelossa.
Selvittyämme naureskellen ja huohottaen raskaasta porraskiipeilystä päätimme palkita itsemme isoilla oluttuopeilla. Tarjoilija varoitti nauraen, että “ne on sitten oikeasti isot”. Ei haittaa, sanoimme me ja hetken päästä hihittelimme litran tuoppien ääressä.
Okei, on ne aika isot. Tässä taitaa vierähtää tovi. Vaan eipä se haitannut. Mikäs siinä oli istuskellessa.
Reissaaminen on ihanaa, mutta tähän reissuun pienen sivuharmituksen toi flunssa, jonka olin itse sairastanut jo kotona. Jäljellä oleva yskä vähän häiritsi, mutta enemmän häiritsi se, että Jani alkoi vaikuttaa flunssaiselta. Päätimme ottaa illan iisisti ja mennä ajoissa nukkumaan.
Kävimme kuitenkin vielä pienellä iltakävelyllä Sorrenton vanhassa keskustassa. Ihastelin erään koruliikkeen ikkunassa olevia sitruunakorvakoruja ja pian olinkin sisällä kourassani ne kaikista upeimmat sitruunakorut pakattuna kauniiseen rasiaan. “Hyvää syntymäpäivää!”, toivotti Jani paketin minulle ojentaessaan. Itse en olisi mitenkään raaskinut. Niistä tuli kertaheitolla lempikorvikseni.
Iltapalan nautimme hotellihuoneen terassilla. Ostimme alakerran ruokakaupasta pientä suolaista purtavaa. Juustoa, leikkeleitä ja manteleita. Ne maistui hyvältä punaviinin kanssa. Pelasimme samalla Smart10 -peliä ja katselimme alla olevan kadun vilinää.
Aivan ihana ilta tämäkin. Rento ja ihan toisenlainen kuin huomenna, jolloin meillä oli pöytävaraus hienoon Michelin-tähden ravintolaan (jossa se yskäkohtaus muuten todellakin hieman häiritsi).
Kerron siitä sekä päiväretkestämme Caprille seuraavilla päiväkirjan sivuilla. Pysythän siis mukana matkassamme!
Edelliset Amalfista kertovat artikkelimme löydät näiden linkkien takaa:
Matka alkaa – Rooman kautta Amalfin rannikolle
Patikoimassa Amalfin rannikolla – Sentiero degli Dei ja Positano
Amalfin rannikon pikkukylät- Maiori, Minori, Ravello ja Amalfi
17 kommenttia
Anne | Elämää Nomadina
Upeita maisemia, ja tekstistä välittyy ihanan rento tunnelma! Italia on itselle melkoisen tuttu, mutta näillä Amalfin kuuluisilla rannoilla ja kylissä/kaupungeissa emme ole käyneet. Juuri tuosta ruuhkaisuudesta on moni maininnut, ja siitä että hinnat on todella korkeat. Todellisuudessa se vilkkain sesonki taitaa tuollakin kuitenkin olla suhteellisen lyhyt, ja sen ulkopuolella on sitten rauhallisempaa.
martina
Kiitos Anne! Niin kauniissa paikoissa kuin Amalfi on väistämättä se toinenkin puoli, kun kaikki muutkin haluavat nähdä upeuden omin silmin. Silloin tulee ahdasta ja hintatasokin nousee helposti siinä samalla. Vaan kuten totesit, vilkkaimman sesongin ulkopuolella on rauhallisempaa. Syyskuussa oli väljempää ja erittäin miellyttävä sää.
Pirkko / Meriharakka
Amalfin rannikko on kyllä upea, mutta turistimäärät ovat jo sitä luokkaa, että autoilua siellä ymmärrettävästi pyritään jo rajoittamaan, luin jostain. Mutta ehkä syyskuussa ruuhkat olivat jo siedettävämpiä – myös paikallisille! Aika usein nykyisin tulee vastaan uutisia paikallisesta näkökulmasta suurista turistimääristä, siinä määrin, että mietin kyllä joskus, että entäs jos meidän kulmilla vaikka alkaisi liikkua jatkuvasti turisteja autojonojen verran, että mitä mieltä siitä olisin …
martina
Syyskuu oli tosiaan hyvä ajankohta Amalfilla vierailuun ja siellä autoiluun. Emme kokeneet suurempia ruuhkia ja oletettavasti myös paikalliset pääsivät liikkumaan väljemmin. Ei se tosiaan herkkua olisi asua turistien ruuhkauttamalla seudulla, ihan sama kuinka paljon heiltä tulee rahaa alueelle.
Laura Olin
Noilla hoodeilla maisema vaan salpaa hengityksen, eihän sille mitään mahda! Voi jestas, tulee Italia-kuume taas! Onneksi lokakuussa pääsee edes pikaisesti Venetsiaan. 🙂
martina
Kyllä, se tunne kun maisema salpaa hengityksen on vaan jotain sykäyttävää, eikä se koskaan muutu, vaikka monta upeaa paikkaa olenkin jo tähän ikään mennessä päässyt näkemään. Italiassahan niitä riittää. Venetsia on yksi hienoimmista paikoista, joita olen nähnyt. Amalfin lisäksi. Myös Cinque Terre on mieletön. Sinne olisi tarkoitus tehdä muutaman tunnin visiitti lokakuussa Välimeren-risteilyn yhteydessä.
Mari / Maailma kotina
Me ajettiin tuolla pakulla. Yhden kerran oltiin vaan omalla autolla, viisastuttiin ja otettiin bussi jatkossa. Mieheni on huippukuski, mutta ne tumpelot hidastivat liikennettä vielä lisää
martina
Voihan tumpelot! Alueen bussikuskit on kieltämättä tosi taitavia ainakin sen yhden matkan perusteella, kun menimme bussilla patikointireitin alkupisteeseen. Monesti näytti siltä, että nyt osutaan seinään, mutta eipä osuttukaan.
Stacy Siivonen
Melkein silmäkulmat kostuivat sitruunakorviksista. Onkohan minulle kukaan ollut noin ihana jonain syntymäpäivänä. Toisaalta, on minulle kertynytkin niitä syntymäpäiviä aika monta. En varmaan raatsisi edes pitää niitä, kun pelkään, että mitä jos hukkuu.
Minulle tulee paniikki ajaessa, jos on noin kapea kuja, tulee minulle kyllä muutenkin.
martina
Sitruunakorvikset on ihanat. Sekä ne itse korut tietysti, mutta ennen kaikkea tarina niiden takana. Ei minullekaan vastaavaa kohtelua olla suotu mitenkään liian usein. Nyt täytin toki pyöreitä, minkä takia sain luultavasti hieman enemmän huomiota kuin muina syntymäpäivinä. Ja sama juttu täällä. Jännittää käyttää ihania korujani, etteivät ne vaan katoa, vaikka samalla nimenomaan haluan pitää niitä etteivät jää korulaatikon pohjalle. Olenkin päätynyt rohkeasti vaan käyttämään sitruunakorviksiani. Niiden näkemisestä tulee aina niin kiva fiiliskin ja ihanat muistot mieleen.
Merja / Merjan matkassa
Oi, miten ihana synttärilahja! 🙂 Maisemat näyttävät muutenkin upeilta. Jään odottamaan juttua Caprilta, sinne olisi joskus kiva päästä.
martina
Oli kyllä tosi ihana synttärilahja ja upea reissu ihan kaikkineen. Caprilta on tulossa juttua, mutta ethän odota liikoja. Meidän vierailu jäi nimittäin aika pintapuoliseksi. Aistittiin toki tunnelmaa, maisteltiin makuja ja shoppailtiinkin hieman, mutta pyörimme hyvin pienellä alueella päiväretkemme ajan. Ihanaa oli silti ja toisinaan pelkkä rantakatu ympäristöineen riittää. Joskus pitäisi mennä pidemmäksi aikaa tutkimaan saarta enemmänkin.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Yleensä tykkään maisemien puolesta olla jossain luonnossa, kaukana kaikesta hälinästä. En ole tuolla ollut, mutta tämä kyllä muodostaa kaikkien näkemieni kuvien perusteella yhden poikkeuksen. Tavattoman kauniiltahan nuo seudut näyttävät. Mukava olisi joskus itsekin käydä. Sairastelu reissussa on aina ikävää, meillä Marikan kanssa molemmilla taitaa olla siitä kertaalleen kokemusta, mutta onneksi ei sen enempää. Mutta eipä niille mitään voi.
Pauliina – Minne tie vie
Kliseistä tai ei, niin joskus käy juurikin niin, että maisema salpaa hengityksen – ja voin hyvin uskoa, että tuolla on käynyt niin! Reissussa on ikävä sairastaa, onneksi ilmeisesti tämä ei kuitenkaan pilannut koko lomaa :/
Aila ja Juha
Kauniit maisemat noilla seuduilla. Meillä Italia on rajoittunut vaunun kanssa Roomaan, PIsaan ja Venetsiaan lasten kanssa 1990-luvulla. Voisi olla aika päivittää Italia kaksistaan jo. Juha
Cilla Maria Travel
Onpa nätit noi korvikset! Ja jos joskus palaatte Sorrentoon, niin kannattaa käydä ihan siellä niemenkärjessä. Sieltä löytyy Bagni Regina Giovanna -laguuni, missä on turkoosia vettä ja hienot näkymät ylhäältä 🙂
Raija / Kohti avaraa maailmaa
Upeita maisemia, niin Italialle tyypillisiä ja ihania. Kevät ja syksy ovat ihan parasta aikaa reissata, kun ei ole niin paljon väkeä vielä/enää ☺️