Pikkubloggaajan ensimmäinen matka
Pikkubloggaaja oli 11 kuukauden ikäinen kun hän aloitti matkabloggaajan uransa. Pikkuisen ensimmäinen reissu suuntautui turvallisesti kotimaahan oman auton kyydissä, joten emme osanneet juurikaan jännittää matkaa etukäteen, vaikka toki suunnittelin sekä itse reissun että pakkaamiset huolella etukäteen. Kaikki kyläily-, juhla- ja ravintolareissut olivat sujuneet tähän asti niin hyvin, että uskoimme perustyytyväisen vauvamme olevan hyvää matkaseuraa. Juuri ennen reissua pieni sairastui elämänsä ensimmäiseen kunnon flunssaan ja samaan aikaan alkoi pilkottaa myös ensimmäinen hammas alaleuassa. Se meinasi aluksi vähän hermostuttaa, mutta päätimme, että hyvin se menee, aina pääsee takaisin kotiin ja toisaalta samahan se missä pieni sairastaa etenkin kun kotimaassa ollaan. Asenne ratkaisee, samoin se, otammeko lääkettä yöksi vai emme (otamme!).
Päivä Loviisassa – Entä jos sataa?
Mielikuvissani heinäkuisella Loviisan reissullamme olisi puhaltanut lempeä merituuli, joka olisi viilentänyt juuri sopivasti helteessä kylpevää kaupunkia. Jäätelökioskista ostettu jätski olisi sulanut sormiin ja aurinko porottanut kullanruskean sävyn kesävaatteiden paljastamalle ihollemme. No, ei mennyt ihan niin. Tuli rankkasade.
Maapähkinävoipasta
Kun kesä vetelee viimeisiään ja ilmassa tuoksuu ensimmäinen häivähdys syksystä on lohturuoka enemmän kuin paikallaan. Minä olen erilaisten pastojen ystävä ja rakastan maapähkinävoita, niinpä oli heti sanomattakin selvää, että maapähkinävoipastaa on tehtävä kun törmäsin sen reseptiin Glorian Ruoka & Viini -lehdessä. Tuhti maapähkinävoipasta sopii tummiin iltoihin maistuen kuitenkin yhä hieman kesältä kevätsipulin ansiosta. Jos kevätsipulia ei ole saatavilla, pilkkoisin sekaan hieman tavallista sipulia, jonka kuullottaisin pannulla ennen pastaan lisäämistä. Sipulin kirpsakkuutta tähän nimittäin kaivataan tasapainottamaan muita makuja. Kumma kyllä, myös Henkka söi maapähkinävoipastaa mukisematta, vaikka siinä ei olekaan lihaa. Ja minä kun luulin että saan herkutella koko pastan yksin.
Tammisaari – SUP-lautailua, saunaa ja Suomen kesää
Eletään loppukesää 1990-luvun loppupuolella Tammisaaren vierasvenesatamassa kun hyppään ystävän perheen veneestä laiturille. Ystävä seuraa perässä ja kirmaamme läheiseen leikkipuistoon, jonka keinuissa juttelemme tuntikaupalla. Ilta on jo pimentynyt kun maltamme vihdoin lähteä takaisin veneelle. Loppukesän lämmin sade ryöpsähtää merituulen siivittämänä päällemme kuin suihkepullosta sumutettuna. Avaan sille sylini, kallistan päätä taakse ja nauran ääneen. Voi sitä lapsuuden huoletonta onnea. Tai teinejähän silloin jo oltiin. Olen aina pitänyt Tammisaaresta. Venereissun lisäksi kävimme kylällä silloin tällöin kesämökiltämme käsin ja Tammisaari on aina edustanut minulle Suomen kesää parhaimmillaan. Niinpä olin innoissani kun vietimme päivän Tammisaaressa kesäisellä roadtripillämme. Edellisestä vierailusta olikin jo liian pitkä aika. Oli alkukesän lämmin päivä kun ajoimme tutun sillan yli kohti vierasvenesatamaa…
Järvenpään tulisimmat wingsit
Järvenpään Kulmakonditoria on edustanut minulle kivaa kahvilaa, josta saa jättimäisiä korvapuusteja. Vasta viime aikoina meille on selvinnyt, että kahvila on paljon enemmänkin. Listalla on nimittäin paljon muutakin kuin vain pelkkiä kahvilatuotteita. On salaatteja, pastoja, uuniperunoita, burgereita, lämpimiä leipiä ja jotain myös tulisten makujen ystäville. Haimme eräänä kesälomapäivänä Kulmakonditoriosta pullaa kotiin kahvin kaveriksi ja samalla katseemme osui mainokseen, jossa kerrottiin todella tulisista wingseistä. Henkka epäili siipien tulisuutta, sillä usein tulenlieskoilla mainostetut ruoat eivät ole kuitenkaan juuri yhtään tulisia ainakaan chiliekspertti-Henkan mielestä. Päätimme, että testaamme (lue: Henkka testaa) jonakin päivänä ovatko Kulmakonditorian wingsit mistään kotoisin.
Testaccio – Ruokamatkailijan Rooma
Ylitämme Tiber-joen Porta Portesen kohdalta maaliskuisen perjantain aamuruuhkan aikaan. Jo valmiiksi kaoottisen näköinen liikenne menee entistä enemmän sekaisin kun poliisin pitää päästä pillit päällä ohi. Tiber virtaa rauhallisena hälisevän sillan alla ja minua vaan naurattaa Rooman kaoottisuus. Tällaistahan täällä on. Kun pääsemme sillan yli ja astumme pari askelta sivuun saavumme kuin toiseen maailmaan. Ympärillämme vallitsee hiljaisuus, jonka rikkoo vain satunnainen ohikulkija. Olemme saapuneet Testaccioon.
Helppo sienikeitto
Tämä sienikeiton resepti on yksi ensimmäisiä reseptejä, joita kehittelin blogiaikojen alussa pienessä keltaisessa keittiössäni. Resepti oli hyvin suosittu ja se oli myös ensimmäinen, joka pääsi mukaan painettuun julkaisuun. Voi kuulkaa sitä riemua kun näin oman reseptini ensimmäisen kerran paperilla. Hienoja muistoja. Koska blogin alkuaikojen postaukset ovat aivan kaameita ulkoasultaan ja niiden suttuiset ruokakuvat aiheuttavat ihan jäätäviä häpeän tunteita, olen piilottanut suurimman osan blogin ensimmäisien vuosien jutuista. En vaan kestä enää katsoa niitä. Rumien ja nolojen vanhojen postausten joukossa on kuitenkin myös mainioita reseptejä ja tämä helppo sienikeitto on tosiaan yksi niistä. Siksi se ansaitsi tulla ikuistetuksi blogin sivuille uudestaan, tällä kertaa hieman laadukkaampien kuvien kera. Olkaa hyvät, Martinan helppo sienikeitto:
Art & Garden Residence – Väsyneet äidit ja skumppatarjoilu
Tilataksi saapuu hotellin pihaan. Keräämme itsemme auton penkeiltä ja maksamme kuljettajalle. Aikainen aamulento Krakovaan ja retki lentokentältä suoraan Auschwitziin ovat vaatineet veronsa. Väsyneiden äitien silmät ovat menneet automatkalla kiinni. Nyt pitäisi kuitenkin piristyä, sillä päivää on vielä paljon jäljellä ja tämä on säätiedotuksen mukaan viikonloppureissumme ainoa sateeton päivä. Krakova kutsuu! Valumme Art & Garden Residencen respaan, jossa meidät otetaan iloisesti vastaan. Kuulemme saavamme paremman huoneen kuin mitä olemme varanneet ja käteemme ojennetaan lasit kuohuviiniä. Piristymme välittömästi. Viimeistään huoneessa keittämämme kahvi saa silmät taas aukeamaan.
Sitruuna-kanttarellipasta
Yksi asia jota mietimme eniten talomme sisustusratkaisuja suunnitellessa oli keittiön välitila. Mitä siihen laittaisi? Laattaa, kiveä, maalia, mitä? Vaihtoehtoja tutkittuamme ja ideoita pitkään pyöriteltyämme päädyimme ratkaisuun, josta tuli todella mieluinen ja johon olen päivä päivältä tyytyväisempi. Keittiömme välitilassa on lasin alla harmaa maali ja maalin päällä valkoisilla tekstitarroilla erilaisia italiankielisiä ruokaan liittyviä sanoja ja lauseita. Keittiön ilmettä olisi helppo muuttaa laittamalla lasin alle jotakin muuta, mutta olemme olleet italialaisiin teksteihimme niin tyytyväisiä, ettei niitä tulisi mieleenkään vaihtaa muuhun. Välitila on juuri meidän näköisemme.
Päivä Hangossa
Päivä Hangossa ei riitä vielä mihinkään jos minulta kysytään, mutta saa päivänkin aikana varsin hyvän käsityksen kaupungista. Me vietimme Hangossa kesälomareissullamme 24 tuntia kierrellen tärkeimmät ja kiinnostavimmat paikat, mutta saimme todeta, että paljon jäi vielä kokematta. Hanko kutsuu siis vielä uudestaankin, se on varma. Hangossa tuulee aina. Siihen kuulemma tottuu, mutta kyllä meinasi sisämaan asukilta pää tai vähintään tukka irrota kun astuin ulos autosta lähellä Plagenin uimarantaa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpömittari näytti lähes hellelukemia. Kova tuuli yhdessä alkukesän kylmän meren kanssa sai kuitenkin vetämään nahkatakin päälle ja sitomaan hiukset kiinni.
