Yleinen

  • Kulinaristin Senigallia – Ruokamatkailija Italiassa

    Lue ensimmäinen osa Senigallian ravintolapostauksista täältä. Viimeksi esittelin Moreno Cedronin kahden Michelin-tähden ravintolan Madoninna del Pescatoren sekä samaan ravintolaryhmään kuuluvan katukojun Anikon, jossa söin elämäni parhaan tonnikalaleivän. Tässä postauksessa kerron kahdesta tunnelmallisesta illallisravintolasta. Osteria Palazzo Barberini Aloitetaan ensimmäisestä illasta, jolloin suuntasimme Silvian ja Marcon Osteria Palazzo Barberiniin. Osteria on perheomisteinen ihanan tunnelmallinen ja pieni paikka sivukadulla. Silvia ja Marco kävivät vuorotellen pöydässämme esittelemässä ruokia, kysymässä miltä maistuu ja mitä haluaisimme seuraavaksi. Päivän menu rakennetaan sen mukaan, mitä omistajat ovat ostaneet aamulla sataman kalakauppiailta ja toreilta. Ruoka on varmasti tuoretta ja parhaista raaka-aineista rakkaudella valmistettua. Sen maistaa. Meille tuotiin alkuun ihania, mutta melko täyttäviä antipastoja. Maistoimme riisistä, juustosta ja vihanneksista tehtyjä…

  • Hollantilainen suolainen pannukakku

    Amsterdamissa myydään vähän joka kulmalla pannukakkuja. On suolaisia ja makeita monella eri täytevaihtoehdolla. Me jaoimme viime syksyn Amsterdamin reissullamme suolaisen pannukakun, jonka söimme aamiaiseksi tuorepuristetun appelsiinimehun kera. Pannukakun päällä oli juustoa ja pekonia ja lätty maistui niin hyvälle, että päätin kokeilla moista joskus itsekin. Ei sitten tarvitse aina matkustaa Amsterdamiin kun pannukakkuhimo iskee. Vaikka kyllähän kaupungissa kävisi mielellään vaikka joka toinen viikko. Lompakko vaan ei riemastu siitä ajatuksesta. Kävimme tuumasta toiseen tämän kevään Euroviisufinaali-iltana ja teimme paistinpannun kokoisen suolaisen pannarin, jonka jaoimme neljään osaan. Laitoimme päälle reilusti hollantilaista juustoa (goudaa tällä kertaa) ja pekonia, ja kyllä se vaan maistui ihan yhtä hyvälle kuin Amsterdamissakin. Nam.

    Kommentit pois päältä artikkelissa Hollantilainen suolainen pannukakku
  • Kulinaristin Senigallia – Michelin-ravintolan keittiössä

    Senigalliaan suuntautunut blogimatka oli täynnä herkullista ruokaa. Oltiinhan Italiassa. Marchen maakunnan ruokakulttuurin pääosaa näyttelevät Adrianmerestä pyydetyt kalat ja merenelävät sekä verdicchio-viini. Marchessa syödään myös paljon kaikkea täytettyä ja friteerattua, tuoreita hedelmiä, merellisiä pasta-annoksia sekä juodaan tietysti ihanaa italialaista kahvia. Gelatoa saa joka nurkalta ja aamiaispöydästä löytyy italialaiseen tyyliin myös paljon makeita herkkuja, kuten leivonnaisia, hilloja ja croisantteja. Senigalliassa on ravintoloita laidasta laitaan aina pienistä perheomisteisista ravintoloista kahden Michelin-tähden Madoninna del Pescatoreen. Minä ehdin vierailla kahden vuorokauden reissullani neljässä eri ravintolassa. Muut bloggaajat olivat Senigalliassa hieman pidempään kuin minä, sillä heidän lentonsa saapui aikaisemmin ja lähti myöhemmin kuin minun. He ehtivät siis käydä useammassa ravintolassa kuin minä, mutta kerron näissä kahdessa…

  • Azerbaijanilainen riisipilahvi

    Azerbaijanilainen riisipilahvi kuulostaa ehkä eksoottiselta, mutta kyseessä on melko tavallinen riisilisuke, johon on lisätty kuivattuja hedelmiä tuomaan makua ja makeutta. Makeat lisukkeet saattavat maistua suomalaisen suuhun erikoiselta, mutta mikäli makuleikit yhtään kiinnostavat, kannattaa tätä kokeilla. Samaan pöytään riisipilahvin kanssa voi kattaa jotakin etikkaista, kirpeää tai pikkelöityä. Kirpsakka lisuke maistuu kivalta makeahkon riisipilahvin kanssa. Herkullisen keltaisen värin azerbaijanilainen riisipilahvi saa sahramista tai kurkumasta. Minä käytin tällä kertaa kurkumaa, mutta sahramiversiotakin kannattaa kokeilla. Ole kuitenkin varovainen sahramin annostelun kanssa, ettei mauste peitä muita makuja alleen. Azerbaijanilainen riisipilahvi – basmatiriisiä – rusinoita – kuivattuja aprikooseja – kuivattuja luumuja – taateleita – sahramia tai kurkumaa – suolaa Keitä basmatiriisi paketin ohjeen mukaan. Mausta keitinvesi…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Azerbaijanilainen riisipilahvi
  • Summer Jamboree – Aikamatka 50-luvulle Italiassa

    Kun googlettelin blogireissuni kohdetta Senigalliaa, en voinut olla törmäämättä sanoihin Summer Jamboree. Kyseessä on useita päiviä kestävä festivaali Senigalliassa ja sitä vietetään tänä vuonna 2.-10. elokuuta. Koska blogimatkamme oli tosiaan jo kesäkuussa, emme päässeet kokemaan festivaalia paikan päällä, mutta jotain siihen liittyvää oli kuitenkin ujutettu ohjelmaamme. Nyt etenkin kaikki fiftarityylin ja 50-luvun ystävät huomio! Summer Jamboree on tosiaan iso vuosittainen tapahtuma upeassa Senigallian rantakaupungissa ja tuolloin kaikkialla on aistittavissa 50-luvun tunnelmaa. Kaikki pukeutuvat fiftarityyliin, kaupungissa pauhaa 50-luvun musiikki, aukiolle pystytetään kojuja, joissa festivaalivieraille tehdään 50-luvun kampauksia ja koko kaupunki tanssii 50-luvun tahtiin. Kuulostaa ihan sairaan hauskalta ja sitä se kuulemma myös on. Suuntaa siis ihmeessä elokuussa Senigalliaan jos fanitat 50-lukua…

  • Gundelin ohukaiset

    Mmm, lettupäivä. Mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Ehkä pallo jäätelöä myös. Nam. Vai alkaako jo kyllästyttää? Haluaisitko kokeilla muita lisukkeita letullesi? Ei sillä etteikö mansikkahillo ja kermavaahto olisi hyvää, mutta uskallan väittää, että unkarilaiset Gundelin ohukaiset ovat vähintään yhtä herkullisia. Kokeile vaikka! Lettujen väliin tulee uskomattoman ihanaa pähkinöistä, rusinoista, rommista ja appelsiininkuoresta tehtyä täytettä ja pinnalle raidat suklaakastiketta. Rommirusinajäätelön inhoajat eivät sitten pelästy, sillä vaikka täytteessä on rommia ja rusinaa, ei se maistu lainkaan samalle kuin rommirusinajäätelö, vaan pikemminkin täyteläisen pähkinäiselle ja makealle, jossa on pieni kirpsakka häivähdys. Ihan sairaan hyvää. Gundelin ohukaiset noin 5 kappaletta – 2 kananmunaa – 2 dl maitoa – 3 dl vehnäjauhoja – 1 tl sokeria –…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Gundelin ohukaiset
  • Kuurna, Helsinki

    Eräänä perjantaina pitkän työviikon päätteeksi hyppeli toimistolta ulos iloinen tyttö. Aurinko paistoi kuumasti, jalassa oli kesäsandaalit ja päällä uusi henkäyksen ohut kesätoppi. Kipitin kohti Espan puistoa, jossa tapasin ystäväni Maajussin morsiamen ja Vilukissan, joiden kanssa meillä oli aikeena suunnata terassille ja siitä Kuurnaan illalliselle. Moni muukin oli nauttimassa kesäisestä perjantaista terassilla, joten vapaata pöytää sai hetken etsiä. Lopulta Sasson terassilla tärppäsi, istuimme alas ja tilasimme kuohuvaa. Kippistelimme kesälle ja kaikelle mahdolliselle. Kun lasit oli juotu tyhjiksi lähdimme tallustamaan kohti Kuurnaa. Hiljaiselta sivukadulta löytynyt Kuurna hurmasi sisääntulijan heti söpöllä olemuksellaan. Meidät ohjattiin ikkunapöytään, jossa ihailimme ravintolan kaunista kaarevaa kattoa, liitutaulupylvästä ja kaikkea muuta söpöä, mitä ravintolan sisustukseen oltiin keksitty laittaa. Tässä…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Kuurna, Helsinki
  • Corinaldo – Yksi Italian hurmaavimmista pikkukylistä

    Vietimme suurimman osan Italiaan suuntautuneen blogimatkamme viikonlopusta ihanassa Senigallian rantakaupungissa, mutta koska järjestäjät halusivat näyttää meille muutakin Marchea, otimme lauantai-iltana suunnan kohti sisämaata. Merellinen tunnelma vaihtui pian vehreänä kumpuileviin kukkuloihin ja saimme nähdä omin silmin Marchen monimuotoisen luonnon. Vielä pidemmällä odottaisivat Apenniinien lumihuippuiset vuoret, joten tästä maakunnasta löytyy todella ihan kaikenlaista maisemaa. Emme kuitenkaan menneet vuoristoon asti, vaan pysähdyimme Corinaldoon. Vierailimme ensin Mencaronin viinitilalla, jossa meitä oli vastassa hämmästyttävän hyväntuulinen Marcello. Saattoi paikalla olla myös kantoliinassa hengailevan Marcellon äiti, mutta kaikki näkivät vain Marcellon ja lepertelivät hymyilevälle lapselle vuorotellen omalla kielellään. Ja tyyppi vain virnuili iloisesti. Ihana. Pääsimme kiertelemään tiloihin, joissa viiniä valmistetaan ja ihailimme toki myös ilta-auringossa kylpeviä viinitarhoja.…

  • Senigallia – Blogimatka Italian rannikolle

    Senigallia on noin 45 000 asukkaan rantakaupunki, joka on pysynyt ainakin suomalaisille vielä toistaiseksi melko tuntemattomana. Aivan turhaan, sillä paikka on todellinen paratiisi. Kauniista kaupungista löytyy pitkä hiekkaranta ja upea satama-alue, jota kunnostetaan parhaillaan vieläkin loistokkaammaksi. On nähtävyyksiä, holvikaaria, upea vanhakaupunki söpöine pikkukujineen ja upeine linnoineen, kirkkoineen ja muine vanhoine rakennuksineen. On kaupungin halki virtaava Misa-joki, ihania ruokapaikkoja, tapahtumia ja markkinoita sekä oikeastaan kaikkea mitä lomalla voi kaivata. Senigallia sijaitsee Marchen maakunnassa. Marche taasen sijaitsee Italian itärannikolla Adrianmeren rannalla ja sen pääkaupunki on suuri satamakaupunki Ancona. Anconasta lähtevillä aluksilla paikalliset käyvät vierailulla Kroatiassa ja pysähtyvätpä suuret Välimeren risteilyaluksetkin Anconassa. Anconasta on vain 25 km matka Senigalliaan, joten mikäli laivasi pysähtyy…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Senigallia – Blogimatka Italian rannikolle
  • Aamulenkki Miamissa

    Otan yleensä lomamatkat liikunnan kannalta melko rennoissa merkeissä. Treenimäärät tuppaavat kasvamaan välillä liiankin korkeiksi normaalin arjen keskellä, ja etenkin lomaa ennen tekee mieli treenata hieman ylimääräistä, jotta on sitten lomalla mahdollisimman timmissä kunnossa. Siksi lomalla on ihan hyväkin antaa kropan levätä, mutta ihan ilman liikuntaa en kuitenkaan suostu olemaan lomallakaan. Etenkin kaupunkilomilla päivittäisen liikunnan hoitaa nähtävyydeltä toiselle kävely, sillä minusta ehdottomasti mukavin tapa liikkua matkakohteessa on käveleminen. Nähtävyyksien lisäksi tulee nähtyä tavallisia katuja, paikallisten ihmisten arkea ja kaikkia pieniä kivoja yksityiskohtia, jotka saattaisivat muuten jäädä huomaamatta. Yleensä kaupunkilomapäivän jälkeen jaloissa tuntuu sellainen väsymys, ettei muuta liikuntaa edes kaipaa. Pyrin myös venyttelemään muutaman kerran loman aikana. Etenkin lennon jälkeen jumiutunut kroppa…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Aamulenkki Miamissa