Mixed Grill
Keltaisessa keittiössä on kokkailtu viime aikoina paljon soijaruokia, osittain Blogiringin Soyappétit-kampanjan ansiosta ja osittain siksi, että soijasapuskat ovat mukavan proteiinipitoisia, edullisia ja mukavaa vaihtelua arkikokkailuun. Niin siis minun mielestäni, Henkka on eri mieltä, sillä hänen mielestään soija on pahaa. Ihan sama mitä sille tekee, se on silti aina pahaa. Enkä voi häntä tästä moittia, sillä soijaruoille on kyllä annettu mahdollisuus. Ne eivät vaan maistu herralle ja sillä siisti. Kuvitelkaapa raksalta väsyneenä ja nälkäisenä kotiin tuleva mies, joka löytää jääkaapista herkullisen näköisen texmex-piirakan. Hetken päästä hän kuulee, että piirakassa oleva ”jauheliha” onkin soijaa, eli pahaa. Mitä siinä tilanteessa voi tehdä? No ainakin päättää hemmotella miestä pian liharuokien ykkösellä, eli erilaisia lihoja…
Rakkaudesta Helsinkiin: Patsaskierros keskustassa
Viime kesänä päivänvalon nähnyt Rakkaudesta Helsinkiin -sarja jatkuu taas kun minä ja äiti olemme jalkautuneet kylmän talven jälkeen Helsingin kaduille. Ensimmäinen turistikierros on jo tehty ja seuraava on suunnitteilla. Jos laskin oikein, julkaisin viime vuonna peräti 15 Rakkaudesta Helsinkiin -postausta, eli tässä olisi nyt postaus numero 16. Ideanahan on se, että minä ja äiti taaperramme pitkin Helsinkiä kunnon turisteina kartan ja kameran kanssa. Oppaanamme toimii usein Pauli Jokisen Sunnuntaikävelyllä Helsingissä -kirja ja erilaisten nähtävyyksien, niihin liittyvien tarinoiden ja maisemien lisäksi koluamme retkillämme myös Helsingin kahviloita, sillä kahvipaussista on tullut tärkeä osa jokaista turistikierrostamme. Kesän ensimmäisellä kävelyllä seikkailimme jo tutuiksi tulleilla seuduilla keskustassa, Kruununhaassa ja Kaisaniemessä, mutta tällä kertaa keskityimme sekalaisten…
Parmesaania, sitruunaa, persiljaa ja valkosipulia…
Rapeat palat soijasta, broilerista tai mistä haluatkin proteiinin salaattisi päälle koostaa. Tämä on herkkua. – 10 kpl soijafileitä (tai muutama broilerifile) – 1 kananmuna – 100 g parmesaania – yksikyntinen valkosipuli – persiljaa – sitruuna – 1 dl korppujauhoja – kapriksia – sitruunapippurita – salaattia – herneitä – kurkkua – maustamatonta jogurttia – tsatsikijauhetta (tai dippijauhetta jos anoppisi ei ole käynyt hakemassa tsatsikijauhetta Kreikasta) Keitä soijafileitä pakkauksen ohjeen mukaan 10 minuuttia. Raasta odotellessasi parmesaani ja sitruunan kuori. Silppua valkosipuli ja persilja. Riko kananmuna laakeaan kulhoon ja sekoita haarukalla sen rakenne rikki. Laita toiseen kulhoon parmesaani, sitruunankuori, korppujauhot, valkosipuli ja persilja. Tupsauta vielä sitruunapippuria joukkoon ja sekoita. Tyrkkää soijafileet (tai broiskufileet)…
Suomirokkia, salsaa ja Ofeliaa rokkifestareilla
Salsasta minulle tulee aina mieleen eräs kesä vuosia sitten, Provinssirock ja eräs nuori Tehosekoitinta ja Apulantaa fanittava festarityttö. Eli minä siis, tyylikkäissä ihan itse tuunatuissa festarivaatteissa, hiukset pikkuleteillä ja isoveljeltä pöllitty tummansininen kalastajanhattu päässä. Tuo urpo tyttö otti likaisessa festarikojussa napalävistyksen, joka todella yllättäen tulehtui, ja maistoi ensimmäistä kertaa kauppaan ilmestyneitä uutuuksia: nachosipsejä ja salsadippiä. Työnsin ensimmäisen oudon näköisen nachosipsin suuhuni armottomassa nälässä kun olin heilunut koko päivän lempibändieni keikoilla, kävellyt pitkän matkan festarialueelle ja takaisin, juonut pullollisen Ofeliaa ja hikoillut kesäisen Seinäjoen kaduilla. Nälkä ja suolan tarve oli kova, ja nachot salsadipillä oli heti ensimmäisen suupalan jälkeen parasta mitä tiesin. Ahmin nachoja mielinmäärin ja yritin pyydystää sipsillä salsadipistä isoimmat…
11 smoothieta
Nyt se iski keltaiseen keittiöönkin. Smoothiemania! Tarkemmin sanottuna smoothievillitys iski Martinaan tässä keväällä kun Henkka oli työmatkailemassa. Smoothiekokeilut saivat jatkoa meikätytön toukokuisella lomalla, jolloin jokapäiväisestä terveyssmoothiesta tuli mukava rutiini. Sekoittelin smoothieihini marjojen ja hedelmien lisäksi maitoa, jogurttia, teetä, mehua, proteiinijauhetta, maapähkinävoita ja kaikenlaista muuta kivaa. Kokosin kokeiluistani parhaat teidän muidenkin iloksi tänne blogin puolelle, jos vaikka joku muukin rassukka menee hurahtamaan maukkaisiin juomasekoituksiin. Näin kesällä se on hyvinkin todennäköistä, sillä kevyt mutta täyttävä kylmä juoma on mitä parhain välipala lämpimänä vuodenaikana. Ohjeiden määrät ovat suuntaa antavia, ja niitä voi ihan vapaasti varioida oman maun mukaan. Kaikkiin en edes kirjoittanut tarkkaa määrää, sillä ei se ole niin justiinsa. En myöskään viitsinyt…
Elviksen leipä
Elvis oli hieno mies. Hienot miehet, ja hienot naisetkin, pitävät maapähkinävoista, pekonista ja banaanista. Kaikista hienoimmat miehet ja naiset, kuten Elvis ja minä, syömme näitä kaikkia samaan aikaan leivän päällä. Yhdistelmä maistuu juuri niin häiriintyneeltä kuin miltä se kuulostaakin, ja on juuri siksi aika koukuttavaa. Petti Elviksen elimistö sitten mistä syystä tahansa ja mistä kohdasta tahansa, en ihmettele yhtään että niin kävi jos herran muu ruokavalio noudatti samaa linjaa hänen lempparileipänsä kanssa. Suolainen, rasvainen, makea ja tahmean ällöttävä Elviksen leipä on yllättävän hyvää välillä maistettuna, mutta ei tällaista pommia pysty kovin usein syömään. Ellei sitten ole King of rock’n’roll. Tai Martina, joka söi öllöleipää iloisena pari päivää putkeen. Kokeilemisen arvoinen…
Marry Me
Kevään viisuilut jatkuivat torstai-iltana nähdyn toisen semifinaalin merkeissä. Me katsoimme lähetystä tuttuun tapaan kotona hyvän ruoan ja biisilistan kanssa, joista jälkimmäiseen merkkasimme omat suosikkimme kymmeneksi finaaliin pääseväksi viisuksi. Puhuimme tiistaina ensimmäistä semifinaalia katsellessamme, että Euroviisujen taso on tänä vuonna normaalia korkeampi ja biisit ovat oikeasti hyviä. Torstaina jouduimme kuitenkin toteamaan olleemme väärässä. Ne kaikki surkeat biisit olivatkin toisessa semifinaalissa! Huonojen biisien kasautuminen torstaille oli toki hyvä juttu Suomen ja Kristan kannalta, sillä huonojen joukosta on helppo päästä jatkoon. Muuten olen kuitenkin sitä mieltä, että jos maalla ei ole lähettää viisuihin biisiä, joka ei ole millään tasolla hyvä, joukosta erottuva tai edes niin huono että se on jo hauskaa, voisi osallistumisen…
”Saavu jälleen Roomaan..” – Ikuisen kaupungin lempparit
Jos kotikontuja täällä Suomessa ei lasketa, niin tunnen olevani eniten kotona kun astelen katuja Roomassa. Jokaisella lienee maailmalla jokin paikka, joka vain tuntuu jotenkin niin oikealta paikalta olla. Monelle se on New York, toisille Pariisi, Lontoo, Barcelona tai jokin muu Euroopan kaupunki. Oma paikka voi löytyä Australiasta, Thaimaasta, Japanista tai mistä vaan. Minulle se paikka on Rooma. En ole kokenut missään muualla niin hämmentävää kotiinpaluun tunnetta, kuin mitä tunsin heti ensiaskeleilla Rooman lentokentällä. Ihan kuin olisin tullut kotiin, vaikken ollut koskaan käynyt koko kaupungissa, tai edes koko maassa. Vihdoinkin olen täällä! Olen ihan varmasti ollut jossain entisessä elämässäni roomalainen prinsessa. Rooma on myös ensimmäinen ulkomailla sijaitseva kaupunki, jonne halusin palata…
Kun Martina löysi itsestään korkeanpaikankammon
Pelkojen ja kammojen määrä lienee vakio. Kun vanhat pelot hellittävät, tulee uusi tilalle. Kas näin sai Martina todeta Tukholman reissulla noustessaan lasisella näköalahissillä korkeuksiin pitkin Globenin hallin ulkopintaa. Moni tietää, että meikäläisen pahin kammo ja ehdottomasti pelottavin paikka olla on hissi. Mitä ahtaampi, vanhempi ja kolisevampi hissi, sitä pahempi. Siitä lähtien kun olen tiedostanut tämän järjettömän hissipelkoni, olen yrittänyt aktiivisesti päästä siitä eroon. Mitä useammin saatan itseni jännittävään tilanteeseen, sitä nopeammin pelko laimenee ja kohta hirmuisia sydämentykytyksiä aiheuttanut tilanne alkaa tuntua mukavammalta. Hissien ja muiden ahtaiden tai suljettujen paikkojen lisäksi olen pelännyt kuollakseni ainakin ampiaisia, ja kuten olette saaneet täältä blogista lukea, myös muun muassa autolla ajaminen on aiheuttanut kohtuutonta…
Only Teardrops
Noniin, taas on koittanut se aika vuodesta, kun Martina nauliintuu telkkarin eteen ja Henkka miettii hiljaa (eikä aina niin hiljaakaan) mielessään, että loppuisipa tämä jo. Jep, puhun Euroviisuista, joita hieman häpeillen myönnän fanittavani. Musiikillisessa mielessä viisut ovat mitä ovat, eikä kymmenien viisukappaleiden joukosta löydy kuin muutama oikeasti hyvä biisi. Loput ovat perinteistä euroviisuhöttöä modulaatioineen, maailmanpelastamissanoituksineen, tanssijumputuksineen tai vaihtoehtoisesti mahtipontisine balladeineen, ja aina joukossa on myös muutama aivan överiksi vedetty tapaus, jotka joko toimivat tai eivät toimi. Yleensä ne eivät toimi. Kaikesta surkeudestaan huolimatta minä pidän Euroviisuista ja olen muodostanut niiden ympärille vuosien saatossa useita perinteitä. Yksi tärkeä osa viisuilussa on hyvä ruoka, jota väsään niin semifinaali-iltoina kuin lauantain finaaliinkin. Olen…
