• Ravintolavinkkejä Amsterdamiin

    Ennen kuin hyökätään kaikkien Amsterdamissa testaamiemme ravintoloiden kimppuun, niin minulla olisi yksi kysymys. Voiko sitäkin kutsua ravintolavinkiksi, jos vinkkaa paikan, johon ei kannata mennä syömään? Ravintola johon ryntäsimme äärimmäisessä nälässä heti kaupunkiin saavuttuamme ei nimittäin vetänyt vertoja myöhemmin reissun aikana testaamillemme ravintoloille, mutta ymppäsin senkin nyt silti tähän listaan. Tiedättepä sitten myös sen mihin ei kannata mennä. – Globe Kitchen Brasserie Nieuwendijk 70 Tämä on se ”ei niin hyvä ravintola kuin muut”, jonka ovesta astelimme sisään nälän kurniessa vatsassa niin vaativasti, ettei aikaa ja energiaa ollut tehdä laajempaa ravintolavertailua, vaan päätimme mennä sisään ensimmäiseen ruokapaikkaan joka vastaan tulee. Ja se oli Globe Kitchen Brasserie. Ravintolan sisustus on ihan söpö, vaikkakin…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Ravintolavinkkejä Amsterdamiin
  • Valkosuklaa-kardemummapiiras

      Ensimmäinen anoppilassa leipomani herkku oli tämä ihanan yllättävä valkosuklaa-kardemummapiiras. Pidän tosi kovasti valkosuklaan pehmeästä mausta ja kardemumman kotoisista aromeista. Mikä olisi siis parempi idea kuin yhdistää nämä kaksi makua keskenään ja tyrkätä alle vielä rapea murotaikinapohja? Me nautiskelimme piiraan intialaisen illan jälkkärinä (siitä lisää myöhemmin). Kardemumman aromit sopivat intialaiseen teemaan yllättävän hyvin, vaikken varsinaisesti yrittänytkään keksiä intialaista jälkiruokaa. Tämä herkku nousi yhdeksi kaikkien aikojen lempparileipomuksistani ja hyvin se näytti maistuvan myös muille. Ja mikä parasta, tämä on tosi helppo tehdä. Valkosuklaa-kardemummapiiras – 400 g murotaikinaa – 3-4 liivatelehteä – 5 dl kuohukermaa – 350 g valkosuklaata – 4 g kardemummaa Painele murotaikina irtopohjavuoan pohjaan ja reunoille, ja paista sitä…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Valkosuklaa-kardemummapiiras
  • Katuruokaa Amsterdamissa

    Amsterdam on katukojujen ja terassipurtavien luvattu kaupunki jo pelkästään suussasulavien hollantilaisten ranskalaisten perunoiden takia, joita kannattaa ehdottomasti napata mukaan ja maistaa, vaikka aikaa ei olisi mihinkään muuhun. Kapungin katujen varrelta löytyvistä kojuista saa myös perinteisiä hodareita sekä niiden hollantilaisia serkkuja sillileipiä. On myös erilaisia pannukakkuja, juustoja ja muuta pientä suolaista, puhumattakaan ihanista stroopwafeleista eli vohvelikekseistä. Mmmm, todellinen herkuttelijan taivas siis. Minulla oli matkallamme mukana jopa lista eri ruoista, joita halusin Amsterdamissa maistaa. Kaikki kohdat tuli ruksittua, vaikka juustojen löytymisen kanssa meinasikin tulla kiire ja hätä. Kas tässä vinkkejä siitä, mitä Amsterdamin reissulla kannattaa maistaa: – Ne ranskalaiset. Näistä olen jauhanut jo niin paljon, että luulisi tulleen kaikille selväksi, ettei maan…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Katuruokaa Amsterdamissa
  • puoliksi kauhottu cacio e pepe pasta tarjoiluvadissa

    Cacio e pepe – italialainen suosikkipasta juustosta ja pippurista

    Eräs juuri Italiassa lomaillut tuttavapariskuntamme esitti elokuun lopulla tanssituissa häissä hieman ohimennen pienen toiveen siitä, että sivustolleni tulisi cacio e pepen ohje. Kyseinen pasta on ollut To do -listallani jo pitkään, joten täytyyhän sitä nyt tehdä jos pastaohjetta kerran ystävien taholtakin toivotaan. Ja eihän siinä sitten mennytkään kuin kaksi kuukautta että sain tehtyä pastan, ja siitä vielä pari viikkoa, että julkaisen sen reseptin blogissa. Onneksi en luvannutkaan reseptiä nopeasti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? Ja eikö vaan nyt syksyn synkkyydessä olekin ihana muistella kesäisiä ruokahetkiä Italian auringon alla? Cacio e pepe on taas kerran yksi italialainen taidonnäyte siitä, miten yksinkertainen on usein parasta. Laadukkaat raaka-aineet takaavat sen, että…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Cacio e pepe – italialainen suosikkipasta juustosta ja pippurista
  • In De Waag – Ravintolasuositus Amsterdamiin

    Nieuwmarktin aukion laidalla sijaitsee Amsterdamin vanhin ei-uskonnollinen rakennus. Linnamainen Waag on ollut aikoinaan osa Amsterdamin kaupunginmuuria. Se on ollut yksi kolmesta kaupunkiin johtavasta pääportista ja se tunnettiin tuolloin nimellä St. Anthonyn portti. Rakennus on toiminut aikojen saatossa myös muun muassa paloasemana, museona ja onpa sen tornien välissä ollut joskus myös giljotiini, jolla on mestattu roistoja rakennuksen edustalle kerääntyneen väkijoukon silmien edessä. Kiva. Tässä historiaa henkivässä rakennuksessa nautimme Amsterdamin matkamme toisen illallisen. In De Waag -ravintola on valaistu 300 kynttilällä, sisustus on upean vanhahtava ja linnamainen tunnelma jatkuu sisälle asti. Reissumme aikana rakennus oli remontissa, joten osa sen upeasta ulkosivusta oli verhottu ja ruokailutilamme nurkassa humisi ruma väliaikainen ilmastointilaite. Emme antaneet…

    Kommentit pois päältä artikkelissa In De Waag – Ravintolasuositus Amsterdamiin
  • ”Kun kauaksi vie nyt toisella tie..” Päiväkirja Amsterdamin matkalta

    Viimeinen aamu Amsterdamissa. Herään aikaisin jo ennen herätyskelloa ja ennen kuin ehdin edes avata silmäni, tunnen että kurkkuuni on muuttanut kaktus. Nielaisen pari kertaa ja kaktus pysyy paikoillaan. Kääriydyn tiukemmin peittoon sillä minua viluttaa. Yritän nukkua vielä hetken, mutta mieleni valtaa ajatus ihanan lämpimästä vaahtokylvystä, enkä saa siltä rauhaa. Hmm, meillä on vielä toinen Lushista ostettu kylpypala käyttämättä. Se on raikkaan mangon tuoksuinen ja sopisi siksi mainiosti aamuun. Ja hmm, skumppaakin on vielä jääkaapissa. Kehtaanko ehdottaa Henkalle aamupalaksi skumppaa vaahtokylvyssä? Avaan silmäni ja virnuilen ilkikurisesti, tottakai kehtaan! Mikä olisi parempi tapa aloittaa viimeinen lomapäivä kuin pari lasia skumppaa ja rentouttava kylpy? Varsinaisen aamiaisen voi syödä sitten sen jälkeen, ja onhan…

    Kommentit pois päältä artikkelissa ”Kun kauaksi vie nyt toisella tie..” Päiväkirja Amsterdamin matkalta
  • lähikuva kanakastikkeesta

    Intialainen kanakastike

    Yksi parhaista puolista appivanhempien luona asumisessa on ehdottomasti ruoka. Anopin höyryävien ruokapatojen ääreen on mukava rientää suoraan salilta, mutta vähintään yhtä kivaa on kokata yhdessä anopin kanssa mitä herkullisempia ruokia. Anoppi on myös osoittanut piileviä kykyjä ruokabloggaajana. Siellä me ollaan kuulkaa leikattu ananasta hidastettuna toisen kuvatessa ja toisen käännellessä käsiään, ananasta ja veistä valotuksen kannalta järkevämpään kulmaan. Kaikkeen sitä joutuu kun ruokabloggaaja tulee taloon. Eräänä viikonloppuna järjestimme intialaisen illan, johon kokkasimme kolmea eri lihakastiketta lisukkeineen, jälkiruokaa tietenkään unohtamatta. Saimme aikaiseksi melkoisen maukkaita intialaisia herkkuja, joiden mausteisia makuja kelpasi maistella syystuulien puhaltaessa kirpakasti ulkona. Blogin puolella intialainen ilta tarkoittaa tietysti sitä, että lähiaikoina esiin plompsahtaa useita intialaisia reseptejä. Aloitetaan tulisimmasta tapauksesta,…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Intialainen kanakastike
  • Greetje, Amsterdam

    Henkan voittamaan Amsterdamin matkaan kuului lentojen ja hotellin lisäksi illallinen viineineen molemmille reissuilloille. Saimme itse valita ravintolat kunhan pysyisimme kohtuudessa ja täytyy kehaista, että matkajärjestelyt sujuivat muutenkin ihan superhyvin Lasipalatsin henkilökunnan kanssa. Saimme tehdä reissusta oman näköisemme, yhteydenpito oli sujuvaa ja koko hommasta jäi hyvä mieli. Kiitos Lasipalatsi! Ensi vuoden parsaviikoilla nähdään taas. Ja todennäköisesti jo sitä ennenkin. Minä sain kunnian tutkia Amsterdamin ravintolatarjontaa ja paneuduinkin pestiini antaumuksella. Kun törmäsin perinteistä hollantilaista ruokaa ranskalaisella twistillä tarjoilevaan ravintolaan, oli ensimmäisen illan ravintola päätetty. Greetje on nimetty ravintolan perustajan äidin mukaan ja siellä tarjoiltava ruoka on perinteistä, jopa hieman vanhanaikaista hollantilaista ruokaa. Annokset on tehty taidolla ja astetta fiinimmin. Tunnelma ravintolassa on…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Greetje, Amsterdam
  • Thaimaalainen basilikabroileri

    Kun olimme asuneet viikon Henkan vanhemmilla, koitti päivä jolloin anoppi ei ollutkaan kotona tekemässä ruokaa. Haa, nyt on siis meidän vuoromme kokata koko porukalle illallinen! Pientä haastetta hommaan toi se, että minun piti yhä varoa suussani olevia tikkejä ja leikkaushaavoja syömällä mahdollisimman pehmeää ruokaa. Mitäs pehmeää me keksittäisiin kun keitotkin tulee jo korvista ulos? Ja lienee sanomattakin selvää, että vieras keittiö oli myös melkoinen haaste. Löydänkö kaiken tarvittavan? Henkka oli käymässä raksalla ja Henkan isä oli pelaamassa tennistä kun minä yritin ottaa keittiön haltuuni. Olin miettinyt pitkään sopivan helppoa reseptiä, jonka ainekset löytäisin helposti ja johon ei tarvittaisi kovin montaa keittiövempelettä. Tekniikan ihmelapsi kun ei oikein pärjää vieraiden koneiden kanssa.…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Thaimaalainen basilikabroileri
  • Die Port Van Cleve – Hotellisuositus Amsterdamiin

    Meillä on käynyt aina hyvä tuuri hotellien kanssa. Tai no tuuri ja tuuri, ehkä olemme vain osanneet valita hotellimme hyvin. Odotukset eivät ole koskaan pettäneet, vaan päinvastoin, ne ovat jopa ylittyneet monen hotellin kohdalla. Koskaan emme ole joutuneet pettymään hotellivalintaamme (pitääkö nyt koputtaa sitä päätä tai puuta?), joten jotain me kai osaamme tehdä oikein hotelleja vertaillessamme. Vähiten tyytyväinen olen ollut hieman yllättäen USA:n reissun hotelleihimme. New Yorkin hotellihuoneessa haisi vahvasti tupakka ja Miamin hotellikin oli vanhuudessaan jo hieman kulahtanut. Hintansa väärti se oli kuitenkin ehdottomasti ja tärkeä siinäkin mielessä, että Miamin hotellin mustakeltaisesta kylpyhuoneesta on tullut meidän keskinäisissä puheissamme jo varsinainen legenda. ”Yeah, aaha, you know what it is, black…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Die Port Van Cleve – Hotellisuositus Amsterdamiin