Yleinen
Päivä Bratislavassa
Juna kuljettaa meitä halki peltojen. Pelaamme Yatzia ja kuikuilemme ikkunasta maisemia. Ylitämme joen ja mitä lähemmäs Bratislavaa tulemme, sitä enemmän saamme ihailla myös kumpuilevia maisemia ja jyrkkiäkin rinteitä. Matka Wienistä Bratislavaan sujuu junalla yhdessä hujauksessa eikä maksa juuri mitään. Aluksi meidän ei pitänyt sisällyttää Bratislavaa ystäväni kanssa tekemäämme Wienin reissuun, mutta kun minut lentokentälle vienyt taksikuski suositteli painokkaasti Bratislavaa ja viime hetkellä Instagramissa pyytämissäni Wien-vinkeissäkin mainittiin Bratislava (kiitos muiden muassa Hanne!) tulimme toisiin aatoksiin. Bratislava alkoi kuulostaa siltä, ettei sitä kannata jättää väliin.
Kahviloiden Wien
Voihan kahvi millaisella vakavuudella siihen voikaan suhtautua. Wien jos joku on kahvilakaupunki ja kahvi on siellä elämän ja kuoleman asia. Kärjistetysti ja karrikoiden sanottuna. Samalla tyylillä siis kuin millä tämä koko postaus on kirjoitettu. Ettäs tiedätte. Aloitetaanpa siitä, että mennään Wienissä kahvilaan ja tilataan kahvi. Mitä tapahtuu?
Koronakevään kuulumisia
Yllä oleva kuva kiteyttää minusta täydellisesti koronakevään fiilikset. Otin sen muistoksi itselleni kevään ensimmäisestä lämpimästä päivästä, eikä sen ollut todellakaan tarkoitus päätyä minnekään julkiseksi. Osuvan ilmeen takia se on nyt kuitenkin tuossa kuvaamassa tätä poikkeuksellista kevättä. Silmät kiinni kohti tulevaa ihan tyytyväisenä, mutta vähän kulmat kurtussa kaikesta epävarmuudesta ja huolesta. Siitä ei ota ihan selvää, onko se purskahtamaisillaan itkuun, hymyileekö se vai mitä se tuntee. Kaikesta huolimatta kevätauringon lämpö tuntuu ihanalta kasvoilla. Kuulumispostauksen kirjoittaminen on roikkunut tehtävälistallani jo tovin. En ollut varma haluanko kirjoittaa koronasta, mutta fakta on se, että kaikki liittyy nyt koronapandemiaan ja sen aiheuttamiin rajoituksiin. En voisi kirjoittaa kuulumispostausta mainitsematta koronaa.
Spaghetti alla carbonara
Italialaiset klassikkopastat ovat parhaita. Niin maukkaita, yksinkertaisia ja helppoja. Taidan toistaa nyt itseäni, mutta minkäs teet kun ihastut pastaklassikoihin yhä uudestaan ja uudestaan. Tällä kertaa innostuin carbonarasta eli miilunpolttajan spaghetista, joka on tuhti pekonia tai pancettaa sisältävä pasta Laziosta. Carbonaran kastike syntyy yksinkertaisimmillaan kananmunan keltuaisesta, mutta on olemassa myös koulukuntia, jotka lisäävät pastaan kermaa tai koko kananmunan valkuaisineen. Minulle tutuin carbonara on yksinkertaisin keltuaisversio ja sen reseptin haluan jakaa teillekin.
Geokätköily – Luontoa ja lenkkeilyä
Olin koulun liikuntatunneilla hieman toisenlainen nuori. Siinä missä muut rakastivat pesäpalloa ja sählyä, olin minä innoissani aina kun ohjelmassa oli yleisurheilua tai suunnistusta. Olin myös aina vapaaehtoisena lähdössä metsään lenkille joko jalan tai suksilla jos se oli vaihtoehtona. Joskus tosin “lenkille” lähdettiin kotiin syömään jäätelöä tai metsässä olevan laavun katolle ottamaan aurinkoa, mutta ei mennä nyt siihen.
Wienin näköalapaikat
Näköalapaikat, kirkontornit, kattoterassit ja kaikki muut korkeat paikat, joista on hienot näkymät ympäröivään maisemaan kutsuvat minua luokseen. Näin siitäkin huolimatta, että korkeanpaikankammoni on melkoinen ja alan jännittää korkeuksiin nousemista usein jo etukäteen. Kattoterassit ovat kenties helpoimpia sietää, mutta kaikki liikkuvat/huojuvat ja korkealla ulkoilmassa olevat paikat kammottavat. Silti löydän itseni usein korkeuksista. Niin kävi Wienissäkin. Kiipesimme heti ensitöiksemme kirkontorniin, jonka kapea ja hämärä portaikko oli hitusen ahdistava. Pahempaa oli kuitenkin kurkata tornin pienistä ikkunoista ulos ja nähdä kuinka korkealla kiipeän. Itse näköalapaikka sijaitsi kokonaan sisätiloissa ja ulos näki vain suhteellisen pienistä ikkunoista, joten kammo ei päässyt enää siellä valloilleen. Huomaan usein käyvän myös niin, että kun olen tarpeeksi korkealla, pelko väistyy.…
Broileripyttipannu
Aloitin vuoden alussa keittokirjaprojektin, jonka ideana on käydä läpi kaikki kirjahyllyn keittokirjat testaten jokaisesta vähintään yksi uusi resepti. Annoin itselleni luvan edetä juuri siihen tahtiin kun tuntuu hyvältä, ettei kiva projekti tuottaisi turhia paineita. Sopiva tahti on ollut noin yksi kirja viikossa kunnes tuli koronaepidemia ja tahti kiihtyi hieman. Olen keittänyt kookospuuroa, leiponut lasten kanssa suklaamuffinsseja, nautiskellut pasta carbonaraa ja herkutellut raikkaalla sitrussalaatilla. Keittokirjaprojektin myötä ruokavalioni on monipuolistunut ja takataskuun on jäänyt ideoita ja jopa uusia luottoreseptejä. Yksi kirja sai lähteä kun epäilyttävä turkkilainen keittokirja ei onnistunut testireseptinkään myötä vakuuttamaan vaan oikeastaan päinvastoin. Harmaa epämääräinen munakoisomössö ei ollut hyvää. Stalinin makaronit on yksi lempikirjoistani sen sisältämien tarinoiden ansiosta. Historialliset tarinat…
Päivä La Morrassa Piemontessa
Käynnistämme avomallisen Fiatin viinitilan pihalla. Uni maittoi hyvin Cascina Meriamen viehättävässä B&B:ssä ja istumme pirteinä autossa. Aurinko paistaa lämpimästi Piemonten kesäkuussa. Kuuntelemme Spektin Forza Italiaa, vaikka tilanteeseen sopisi vielä paremmin italialainen radiokanava hengästyttävän nopeine välispiikkeineen ja hymyn huulille tuovine biiseineen. Mutkittelevat tiet vievät meitä kohti La Morraa. Pieni Fiat puksuttaa ylöspäin sinnikkäästi. Olemme melkein perillä kun näemme mutkassa viehättävän näköalapaikan. Pysäytämme tien sivuun ja astumme ulos autosta. Maisemat ovat upeat ja jatkuvat pitkälle, vaikka pieni aamuinen utu sumentaakin kaukaisimman horisontin. Viiniviljelmät hohtavat vihreinä kumpuilevassa maisemassa ja siellä täällä näkyy pieniä kyliä, yksittäisiä rakennuksia uima-altaineen ja mutkittelevia teitä, joilla huristelevat sulassa sovussa sekä autoilijat että polkupyöräilijät.
Itä-Hakkila – Lenkillä lapsuusmaisemissa
Lapsuusmaisemiin palaamisessa on jotain äärimmäisen haikeaa ja nostalgista. Muistot heräävät henkiin ja vanhoja tuttuja maisemia katsoo uusin silmin. Kaikki näyttää pienemmältä kuin muistikuvissa. Välimatkat ovat lyhyempiä. Vain puut ovat kasvaneet. Kävin tänä vuonna lenkillä lapsuusmaisemissani Itä-Hakkilassa. Lähdin matkaan Nissaksesta Sotungin koulun vierestä. Aikomuksenani ei ollut mennä niin pitkälle, mutta yhtäkkiä huomasin olevani päiväkodin takana. Siitä oli vain lyhyt ylämäki Merkkipuuntielle ja sitten olinkin jo vanhalla kotitielläni.
Köyhän ravinnosta arvostetuksi herkuksi – Tiesitkö tämän kaviaarista?
Kaviaari on yksi maailman kalleimmista herkuista ja sitä jos jotain pidetään rikkaiden ruokana. Kilohinta onkin huima ja maku on ainakin minun suuhuni herkullinen. Kaviaari maistuu mereltä ja on koostumukseltaan pehmeää ja rasvaista.
