Päivä Bratislavassa

Juna kuljettaa meitä halki peltojen. Pelaamme Yatzia ja kuikuilemme ikkunasta maisemia. Ylitämme joen ja mitä lähemmäs Bratislavaa tulemme, sitä enemmän saamme ihailla myös kumpuilevia maisemia ja jyrkkiäkin rinteitä. Matka Wienistä Bratislavaan sujuu junalla yhdessä hujauksessa eikä maksa juuri mitään.

Aluksi meidän ei pitänyt sisällyttää Bratislavaa ystäväni kanssa tekemäämme Wienin reissuun, mutta kun minut lentokentälle vienyt taksikuski suositteli painokkaasti Bratislavaa ja viime hetkellä Instagramissa pyytämissäni Wien-vinkeissäkin mainittiin Bratislava (kiitos muiden muassa Hanne!) tulimme toisiin aatoksiin. Bratislava alkoi kuulostaa siltä, ettei sitä kannata jättää väliin.

Lähdimme Wienistä kohti Slovakiaa heti aamiaisen jälkeen. Hotellin respan poika harhautti meidät aluksi aivan väärään suuntaan, mutta onneksi löysimme tiemme Googlen reittiohjeiden avulla Wienin Stadlaun asemalle ja Bratislavan junaan. Matka-aika on noin tunti ja junia kulkee kerran tunnissa.

Perillä Bratislavassa nappaamme heti ensitöiksemme kuvan aseman seinällä olevasta Wieniin lähtevien junien aikataulusta, jotta pääsemme täältä joskus poiskin. Sitten suuntaamme muun junasta purkautuneen väkijoukon mukana kohti keskustaa ja vanhaa kaupunkia.

Ensivaikutelma Bratislavasta ei ole mairitteleva. Juna-aseman ympäristön rakennuskanta on harmaata, kulahtanutta ja henkii neuvostoaikaista betonibunkkeritunnelmaa. Siellä täällä on kuitenkin myös värikkäitä söpöjä vanhoja puutaloja, jotka antavat lupauksen idyllisemmistä maisemista, kunhan pääsemme lähemmäksi keskustaa ja kaupungin vanhinta osaa.

Säällä on oma vaikutuksensa ensivaikutelmaan. Sitä ei voi kieltää tai estää vaikuttamasta, vaikka tiedostammekin, että kaupunkimaisema näyttäisi huomattavasti kauniimmalta kirkkaassa auringonpaisteessa kuin harmaassa sumuisessa säässä. Ei ole Bratislavan syytä, että maata laahaavat pilvet imevät kaikki kaupungin värit itseensä.

Pienen kävelyn jälkeen saavumme värikkäälle Obchodna-kadulle, jota kulkiessamme kaivan kameran esiin. Pujahdamme syvemmälle vanhaan kaupunkiin, ohitamme kiinnostavan viinibaarin ja saavumme aukiolle, joka muistuttaa hieman Tallinnan vanhaa kaupunkia. Toteamme löytäneemme viehättävän Bratislavan.

Kiertelemme ympäriinsä ja käymme katsomassa Pyhän Martinuksen katedraalia, koska sinne johtavassa kyltissä lukee Dom sv. Martina. Ihanko ovat tehneet tänne nimeäni kantavan kirkon. Kuinka huomaavaista.

Bratislavan linna on komea näky kohotessaan korkealla kukkulalla. Sinne emme tällä vierailulla ehdi, mutta seuraavalla kerralla otan sen matkasuunnitelmaani mukaan. Nyt vatsa ilmoittelee nälästään niin äänekkäästi, että etsimme lounaspaikan.

Koska yllätimme itsemmekin suuntaamalla päiväretkelle Bratislavaan, ei meillä ole takataskussa valmiina ravintolavinkkejä kaupunkiin. Junamatkalla tutkitut vaihtoehdot ovat hieman liian kaukana, joten pujahdamme sisään ensimmäiseen kivannäköiseen ravintolaan, jonka tarjoilija ohjaa meidät sivurakennuksesta löytyvään ruokailutilaan paikallisen mummokaksikon seuraksi.

Paikan ikääntynyt omistajamies istuu tuimana viereisessä pöydässä ja tuntuu tuntevan mummokaksikon. Tunnemme olomme hieman ulkopuolisiksi, joskin on hauskaa jakaa pieni ravintolatila paikallisten kanssa. Taustalla soi vuosituhannen vaihteen hittejä ja ravintolassa tuntuu muutenkin siltä kuin olisimme tehneet paluun menneisyyteen. Vähän kauemmaksikin kuin 2000-luvun alkuun.

Tilaamme valkosipulikeitot ja oluet. Hintaa koko setille kahdelta hengeltä ei tule edes kymmentä euroa. Bratislava on budjettimatkailijan unelma.

Keitto on rehellisesti sanottuna epäilyttävää ja hieman litkumaista, mutta maistuu toivotusti valkosipulille ja vie pahimman nälän. Tammikuisen Bratislavan viileydessä kohmettuneet sormet lämpenevät ja kuuma keitto lämmittää sisältäpäin. Lähes tyhjään mahaan kumottu olut alkaa hihityttää.

Keitto ei pidä nälkää kauan poissa, joten haluamme testata vielä jonkun toisenkin ruokapaikan. Mieleen on jäänyt kummittelemaan tulomatkalla näkemämme viinibaari, joten suuntaamme kohti sitä pienen kaupunkikierroksen ja karkkikauppavierailun jälkeen.

Selavi on ravintolan ja viinibaarin sekoitus. Ihastumme paikkaan heti sinne astuessamme tai oikeastaan ensimmäisen kerran jo paikan ohitettuamme. Viehättävä sisustus on sopiva sekoitus tyylikkyyttä ja leikkisyyttä. Selavi on paikalliseen hintatasoon verrattuna tyyriimpi, mutta suomalaiselle lompakolle edelleen oikein kohtuullinen kaveri.

Valitsemme ikkunapöydän ja listalta paikallisten viinien tastingin, joka pitää sisällään pieniä maistiaisia useammasta erilaisesta slovakialaisesta viinistä. Tämä on ensikosketukseni maan viineihin ja odotan uuteen viinimaahan tutustumista innolla. Kaveriksi viinitastingille tilaamme kokoelman juustoja, leikkeleitä ja pateita.

Istumme pöydässä pitkään. Nautiskelemme raikkaista ja kepeistä slovakialaisista viineistä ja yllätymme siitä, miten tasalaatuisia ne ovat. Eivät mitään maata mullistavia elämyksiä, mutta toimivia nautiskeluviinejä kyllä. Maistelemme juusto- ja lihalautasen makuja kunnes toteamme, että alkaa olla kiire junalle jos mielimme ehtiä siihen junaan, jolla olisimme Wienissä illallisaikaan.

Kipitämme vauhdilla kohti juna-asemaa. Tarkistamme välillä kartasta suunnan ja huomaamme kulkevamme harhaan. Otamme muutamia juoksuaskelia oikeaan suuntaan, vilkuilemme kelloa ja yritämme muistella kuinka pitkä matka tutusta puistosta ja aukiolta vielä on. Saatamme ehtiä, mutta täytyy kiirehtiä.

Juoksemme lisää niin että tulee hiki. Ollessamme näköetäisyydellä asemasta sinne johtavan ylämäen alussa katsomme kelloa ja toteamme, että ainoa mahdollisuutemme ehtiä haluamaamme junaan on ottaa kova juoksuspurtti ja etsiä sitten hädissämme oikea laituri ja juna. Siltikin voi tehdä tiukkaa.

Katsomme toisiamme ja toteamme, ettei oikeastaan haittaa olla Bratislavassa vielä tunnin verran. Odotetaan seuraavaa junaa ja mennään johonkin niistä kivannäköisistä kahviloista, jotka olemme juuri ohittaneet. Istumme alas kahvilan lämpöön ja keskustelu imaisee mukaansa niin, että aika hujahtaa vauhdilla ja seuraava junakin on kohta jo lähdössä.

Tuumaamme, että Bratislava on sittenkin kiva, viehättävä ja päiväretken arvoinen, vaikka ensivaikutelma olikin synkkä ja kulahtanut. Koreaan ja kuninkaalliseen Wieniin verrattuna Bratislava vaikuttaa köyhältä. Vaatekauppojen näyteikkunoiden asut eivät houkuttele ja bussipysäkillä seisoskelevat paikalliset ovat niin ikään hieman nuhjuisen näköisiä.

Näimme kaupungista kuitenkin vain pintaraapaisun, joten en määrittele Bratislavaa sen tarkemmin niin matkakohteena kuin kaupunkinakaan. Itselleni jäi sellainen tunne, että Bratislava on nyt nähty. Toisaalta jokiristeily Wienistä Bratislavaan jää houkuttelemaan, samoin Bratislavan linna sekä viehättävä vanhakaupunki kesäaikaan. Tiedä vaikka löytäisin itseni Bratislavasta sittenkin vielä uudestaan.

Oletko sinä käynyt Bratislavassa? Mihin vuodenaikaan ja mitä pidit? Olisiko sulla antaa kaupunkiin vinkkejä tai tärppejä?