Yleinen
Yöllinen Praha
Praha yöllä. Lähes kaikki kaupungit näyttävät maagisilta pimeän laskeuduttua kun tuhannet valot syttyvät valaisemaan pimeässä kulkevan tietä, mutta öisessä Prahassa on todella sitä jotakin. Olen todennut ennenkin Prahan olevan tunnelmaltaan mystinen kaupunki ja yövalaistuksessa se kaikki vain korostuu entisestään. Tämä on vaihteeksi hyvin kuvapainotteinen postaus, sillä en aio jaaritella tämän enempää. Annetaan kuvien puhua puolestaan, niidenhän sanotaan kertovan enemmän kuin tuhat sanaa. Saanko esitellä ihanan Prahan öiset valot: Ilta alkaa hämärtyä Mala Stranan kaupunginosassa. Prahan kauniit katuvalot ja taustalla Petrinin kukkulan näköalatorni. Strahovin luostari. Ilta saapuu Prahan kaduille. Valot syttyvät kaupungissa. Taustalla näkyy Zizkovin TV-torni. Upea Prahan linna vartioi kaupunkia iltavalaistuksessaan. Tyttö varjoisella kujalla. Öinen Praha. Eikö olekin kaunis? Vltava-joki…
Philly Cheese Steak letut
Kaikki muistavat lapsuuden lettukestit kun lettipäiset tytöt ja pellavapäiset pojat jonottivat lettuja lautaset ojossa. Letun päälle kauhottiin mansikkahilloa, ehkä vähän vaniljajäätelöä, kermavaahtoa ja joskus pelkästään sokeria. Lettuja ahmittiin ilolla ja kun edellinen oli syöty, mentiin aina hakemaan uusi lettu. Joskus jopa kisattiin siitä, kuka syö eniten lettuja. Silloin tuli usein huono olo. Me päätimme pitää lettukestit aikuiseen makuun. Makeiden lettujen sijaan paistoimme tällä kertaa oluella maustettuja suolaisia lettuja. Täytteeseen saimme idean New Yorkissa aikoinaan ensimmäistä kertaa maistamistamme Philly Cheese Steak -patongeista. Valmistamamme naudasta, juustosta, sipulista ja herkkusienistä koostuva täyte oli taivaallista ja sopi täydellisesti suolaisen letun kaveriksi.
Viikunasalaatti
Teresa Välimäen, Johanna Lindholmin ja Laura Riihelän Hyvää joulua -kirja on oikea aarreaitta. Saatuani kirjan selasin sen innoissani läpi ja merkitsin monta sivua pienillä tarralapuilla. Tästä riittää iloa vielä moneksi talveksi. Ja sanon nyt nimenomaan talveksi enkä jouluksi, sillä kirjan reseptit eivät ole liian jouluisia, vaan suuri osa niistä sopii myös aikaan ennen ja jälkeen joulun. Tämä joulusalaatti-nimellä kirjassa kulkeva viikunoista, pekaanipähkinöistä ja sinihomejuustosta koottu salaatti on aivan superihana, sopivan täyttävä ja maukas. Pehmeiden voissa paistettujen viikunoiden, paahdettujen pekaanipähkinöiden ja suolaisen juuston liitto on täydellinen. Makunautinnon kruunaa raikas salaatti ja loraus balsamicoa. Nam.
Ravintola Grotesk Helsingissä
Ystävät, hyvää ruokaa ja juomaa sekä perjantai-ilta. Mitä muuta ihminen kaipaa ollakseen onnellinen? Edellä luettelemani kombo tuntuu vaan olevan nykyään ihan liian vaikea toteuttaa. Perjantai-ilta tulee kyllä joka viikko, mutta aina siihen ei saa liitettyä hyvää ruokaa eikä juomaa eikä varsinkaan niitä ystäviä. Kun on muka kiire. Ja töitä. Ja liikaa kaikkea. Tämänkin illan järjestäminen oli ihan luvattoman hankalaa, mutta onnistui onneksi lopulta. Suuntasimme siis uudistuneeseen Groteskiin tuttavapariskunnan kanssa turisemaan kuulumisia ja syömään hyvin. Edellisestä kerrasta Groteskissa oli kulunut jo monta vuotta ja saavuimme nyt aivan erilaiseen ravintolaan kuin silloin vuosia sitten. Nyt meininki oli iloksemme erittäin pihvipainotteinen ja kaapillinen lihoja toivotti meidät tervetulleeksi heti ravintolaan astuessamme. Ennen lihoihin tutustumista…
20 upeinta matkakuvaa
Nyt seuraa varsinaista hemmottelua verkkokalvoille. Keräsin tähän nimittäin peräti 20 tykätyintä matkakuvaa Instagram-tililtämme. Jos vähän saan mainostaa, niin tässä on myös 20 hyvää syytä seurata meitä Instagramissa, jos et ole sitä vielä tehnyt. Meidät löytää sieltä nimellä keltaisessakeittiossa ja profiilimme on tämän linkin takana. Nämä kuvat on kerätty jo syyskuun alussa, joten sen jälkeen julkaistut matkakuvat muun muassa Prahasta ja Ranskan Rivieralta eivät ole mukana tällä listalla. Ne päässee sitten seuraavaan listaan, jonka julkaisen joskus. Sen pidemmittä höpinöittä päästän teidät virtuaaliselle matkalle maailman ympäri. Nauttikaa! Kiistattomasti tykätyin kuva on mielestäni varsin ansaitusti tämä käsittämätön otos jumbojetistä, joka on laskeutumassa St Martinin saarelle Karibialla. Kuva on otettu maailman parhaalla rannalla Maho…
R.M.Rilke, Praha
Meillä on tapana viettää syyskuista vuosipäiväämme aina uudessa kaupungissa. Mikä mahtava (teko)syy matkustaa joka syksy uuteen paikkaan! Ensimmäistä vuosipäivää vietimme aikoinaan Helsingissä, toista vuosipäivää Tukholmassa ja kolmatta Kuopiossa. Neljäntenäkin vuosipäivänä olimme kotimaassa. Turku oli tuolloin kohteemme. Viidennettä vuosipäivää juhlimme Amsterdamissa ja nyt tänä vuonna kuudennelle vuosipäivälle kilisteltiin Prahassa. Prahan reissu starttasi virallisena vuosipäivänämme 11.9. ja pitihän kyseisenä iltana mennä syömään ravintolaan sen kunniaksi. Paikaksi valikoitui Prahan vanhastakaupungista löytyvä tunnelmallinen R.M.Rilke, jossa oli Prahan hintatasoon nähden hitusen kalliimmat hinnat, mutta illallinen oli silti suomalaisittain ihan naurettavan edullinen. Pujahdimme söpön ravintolan etuovesta juuri kun pieni tihkusade alkoi yltyä rankemmaksi sateeksi. Ravintolan hämärä tunnelma sopi täydellisesti sateiseen iltaan ja nurkkapöytämme kynttilä loi varjojaan…
Saatat myös pitää
U Magistra Kelly – Ravintolasuositus Prahaan
Ai Quattro Angeli, Praha
Kampa, Praha
Rommiliekitetyt karamellisoidut chilibanaanit
Olipa kerran aivan tavallinen päivä, kun meikäbloggaajaan iski banaanihimo. Tätä tapahtuu aina silloin tällöin. Erilaiset ruokahimot ovat tämän tytön elämässä jos ei nyt jokapäiväisiä, niin kuitenkin usein nähtyjä vieraita. Milloin se on sinihomejuustohimo ja milloin taas on ihan pakko saada maksamakkaraa. Maapähkinävoihimo on jokapäiväistä ja tällä kertaa tosiaan iski valtava banaanihimo. Rommiliekitetyt karamellisoidut chilibanaanit – erikoishienoa sokeria – 3 banaania – punainen chili – nokare voita – 0,5 dl rommia – 0,5 dl kookosmaitoa Ripottele sokeria paistinpannun pohjalle ohut tasainen kerros. Lisää lämpöä niin että sokeri alkaa pikkuhiljaa sulaa ja karamellisoitua reunoilta, mutta varo polttamasta sokeria. Meillä liesi oli kolmosella tai nelosella. Sokerin karamellisoitumisessa kestää hetki. Voit sitä odotellessasi kuoria…
Praha ja absintti
Praha on mystinen kaupunki. Kun pimeys laskeutuu sen vanhoille kujille, lähtee mielikuvitus laukkaamaan ja sumun keskellä voi ainakin luulla näkevänsä menneiden aikojen haamuja. Prahassa järjestetään opastettuja kummituskierroksia, mutta me emme osallistuneet tällä kertaa sellaiselle. Se jäi odottamaan seuraavaa Prahan matkaa. Sen sijaan tutustuimme absinttiin, joka on niin ikään omiaan lisäämään Prahan mystisyyttä. Tsekkiläisen absintin on sanottu aiheuttavan ties mitä luovuus- ja hulluuskohtauksia, näkyjen näkemistä ja muuta sekavaa. Tiedättehän kun se vihreä keiju tulee lentelemään näköpiiriin? Ai ette. No jatketaan silti. Puheet absintin vaikutuksista lienevät tuulesta temmattuja ja usein absintin aiheuttamissa sekoiluissa on ollut kyseessä ihan vaan juoppohulluus, eikä sillä ole ollut mitään tekemistä sen kanssa, onko lasissa ollut absinttia vai…
Rakkaudesta Helsinkiin: Pukkisaaret
Monelta Seurasaaren kävijältä jää huomaamatta kaksi pientä saarta Seurasaaren kupeessa sen samaisen sillan varrella, josta pääsee Seurasaareen. Tien vieressä on isohko kyltti, jossa kerrotaan Rautakautisesta kauppakylästä, mutta suurin osa kulkee sokeana sen ohi kohti Seurasaarta. Koukkaapa seuraavalla kerralla tieltä kyltin kohdalta oikealle ja käy vierailemassa Pukkisaarilla. Pikkuruiselta Itäiseltä Pukkisaarelta kulkee pitkospuut Läntiseen pukkisaareen, ja jo pelkät kapeat pitkospuut ovat mielestäni hauskat. Tulee vähän mieleen Lammassaaren pitkospuut, tosin nämä ovat aika paljon lyhyemmät. Läntinen Pukkisaari on yhtä pieni kuin Itäinen Pukkisaarikin, mutta sieltä löytyy kokonainen rautakautinen kylä, jossa järjestetään erilaisia tapahtumia ja jopa häitä. Talot ovat auki muutamia kertoja vuodessa, mutta kiinni olevaan kyläänkin on hauska tutustua. Kannattaa kiertää myös pieni…
Matkustamisen paras hetki
Matkan varaamisen, sen suunnittelun ja perille pääsemisen lisäksi matkustamisessa on yksi hetki, joka on ylitse muiden. Se pätee vain lentomatkustamiseen ja sen voi kokea vain ja ainoastaan Helsinki-Vantaalla. Paluulennolla se ei ole enää lainkaan sama asia. Se hetki koittaa, kun on vihdoin päässyt turvatarkastusjonosta ja saa sen jälkeen eteen lasillisen viiniä. Koneeseen nousemiseen on vielä juuri sen verran aikaa, että ehtii juoda lasin rauhassa tyhjäksi, ilman kiireistä kelloon vilkuilua. Matkalaukku on matkalla ruumaan ja jos jotain on unohtunut, ei sille voi tehdä enää mitään. Voi vain juoda viiniä, katsella ohikulkevia ihmisiä, aistia lähdön tunnelmaa ja kihistä lomainnostusta matkakumppanin kanssa. Tai joskus ihan yksikseenkin. Se se vasta kihisevän jännittävää onkin. Minun…
