Ruokamatkailu
Makumatkoja kotikeittiössä
Meillä oli aikoinaan tapana tehdä pitkiä makumatkoja kotikeittiössämme kokkaillen eri maiden ruokia. Teemana saattoi olla jokin tietty maa, matka maailman ympäri tai makumatka maihin, joihin emme halua oikeasti matkustaa. Makumatkoja oli hurjan kiva järkätä ja nyt kun lapsemme alkavat olla jo vähän isompia kuin pikkuvauvoja, mahdollistaa elämäntilanne vanhaan kivaan perinteeseen palaamisen. Nyt voimme tehdä ruokaa taas vähän pidemmän kaavan mukaan, herkutella rauhassa kun lapset nukahtavat tai toisinaan jopa maistella heidän kanssaan uusia makuja. En haluaisi sanoa k-sanaa ääneen, mutta kyllä vaan valloillaan oleva koronaeristäytyminenkin vaikuttaa kokkausintoon positiivisesti. Nyt kun ravintoloihin ei pääse nauttimaan pitkiä illallisia, on sellaisia järjestettävä kotona. Eilen esimerkiksi nautiskelimme alkuruoaksi kermaista simpukkakeittoa ja pääruoaksi sinihomejuustokuorrutettua karitsaa portviinikastikkeella.…
Eivätkö italialaiset koskaan kyllästy perinneruokiinsa?
“Tämä on nonnan reseptillä tehty!”, kertoo italialainen ylpeänä tarjotessaan ruokaa vieraalle. “Tätä samaa ohjetta on käytetty suvussamme vuosikausia. Se on ainoa oikea tapa.” Italialaiset ovat ylpeitä perinneresepteistään. Italiassa syödään italialaista ruokaa. Sinne on vaikea tunkeutua trendiravintolan konsepti taskussa ja saada ravintola menestymään. Se saattaa onnistua hyvällä tuurilla modernissa Milanossa, mutta tuskin muualla. Italiassa syödään italialaista ruokaa. Piste.
Kappeli – Espan helmi
Jutussa mainitun blinimenun tarjosi Ravintola Kappeli pressitilaisuudessa. Ravintola Kappelin tietävät kaikki helsinkiläiset. Esplanadilla kaupungin ykköspaikalla sijaitseva kaunis rakennus on valmistunut vuonna 1867. Ennen sitä paikalla oli puinen myyntikoju, josta sai limua ja leivonnaisia niin kauan kunnes koju ränsistyi ja tilalle rakennettiin kirkkomaisesta ulkomuodosta nimensä saanut Kappeli. Kappeli avattiin samana päivänä kun Mannerheim syntyi ja kuten tiedämme, molemmista tuli ajan myötä tunnettuja suomalaisia. Kappeli oli alkuun suosittu kesäpaikka, josta sai 1800-luvulla erikoisuutta nimeltä kylmä olut. Eipä ollut kukaan muu ennen ravintoloitsija Josef Wolontista ymmärtänyt tarjoilla olutta viilennettynä. Ja sehän se vasta hitti olikin! Kun Kappelin edustalle rakennettiin vielä Kappelin lava soittokunnan esityksiä varten, oli paikka kaupungin ykkösmenomestana selvä.
Ruokamatkalla Piemontessa – Mitä ja missä syödä?
Piemontelainen keittiö tunnetaan laadukkaasta lihasta, jota syödään alueella paljon. Lihan lisäksi Piemonten alueelta tulee herkullisia tryffeleitä, sieniä, suklaata, hasselpähkinöitä sekä tietenkin viiniä, joista tunnetuin lienee Barolo. Piemontelaiset käyttävät pastataikinassa runsaasti keltuaista, mikä selittää pastan kullankeltaisen sävyn ja syvän sekä tuhdin maun. Piemontelainen ruoka on rustiikkista laadukkaista raaka-aineista tehtyä tuhtia ruokaa ja alueella sijaitsee myös lukuisia Michelin-tähdin varustettuja ravintoloita. Joidenkin lähteiden mukaan vain Pariisissa on tiheämmin Michelin-tähtiä kuin Piemontessa. On väite totta tai ei, niin laadukasta ruokaa alueella on joka tapauksessa tarjolla.
Ravintolavinkkejä Riikaan
Annetaan aplodit Henkalle. Hänen ravintolavalintansa osuivat ihan nappiin taannoisella Riikan reissullamme. Itsehän en pystynyt tällä kertaa tutustumaan kaupunkiin lainkaan etukäteen enkä tekemään suunnitelmia, sillä kuulin vasta nelisen tuntia ennen koneen nousemista olevani lähdössä reissuun. Matkakohde paljastui vasta lähtöportilla. Niinpä kaikki ravintolavalinnoista lähtien oli Henkan harteilla. Hän saa ottaa niistä vastuuta jatkossakin, niin hyvin hän hoiti homman. Suurimpana apunaan Henkalla olivat kuulemma blogit, joten annetaan aplodit myös meille bloggaajille kun niin avuliaasti jaamme ravintolavinkkejämme netissä. Tokihan pistämme hyvän kiertämään ja jaamme eteenpäin omat hyväksi havaitut ravintolasuosituksemme Riikaan, jonka ruokaskene yllätti kaikkineen todella positiivisesti. Reissuun ei osunut yhtäkään totaalista hutia. Yksi hutiannos oli kuitenkin muuten tosi kivassa ravintolassa, joten melkoisen hyvä saldo…
Seesteinen lounashetki Haikon kartanossa
Yhteistyössä Hotelli Haikon Kartano & Spa. Pidän Haikon kartanon tunnelmasta. Se on samaan aikaan sekä arvokas että rauhoittava. Sellainen, että tekee mieli hengähtää syvään ja hidastaa tahtia. Tunnelma on sopivan ylellinen, mutta kuitenkin sellainen, että itsensä tuntee tervetulleeksi. Joskus ylellisellä tunnelmalla on päinvastainen vaikutus, mutta ei Haikossa. Rauhaisa tunnelma kattaa itse kartanon lisäksi Haikon vehreän puutarhan ja kylpylän alueet.
Alicante – Mitä ja missä syödä?
“Alicantesta ei saa hyvää ruokaa”. Näin jokin nettisivusto minulle väitti kun tutkin mitä ja missä Alicantessa kannattaa syödä. Ohitin väitteen hymähtäen, sillä minun oli vaikea uskoa, ettei Espanjasta saisi hyvää ruokaa. Jos ei muuta niin aina on herkullisia juustoja, ilmakuivattua kinkkua ja muita pieniä tapaksia tarjolla. Ei niillä voi mennä kovin pahasti pieleen. Väite huonosta ruokamatkakohteesta jäi kuitenkin mieleen ja tutkin Alicanten ruokavinkkejä astetta kriittisemmin. Löysin suosituksia hyvistä paellaravintoloista, tapaspaikoista, merenelävistä ja pienistä suloisista viinibaareista. Otin vinkkejä talteen ison kasan ja luotin eniten niihin, joita paikalliset suosivat.
Ruokamatkalla Puolan rannikolla – Syö ja juo Gdanskissa
Vietin Gdanskissa yhteensä reilun vuorokauden viimeisimmällä Puolan-matkallani. Pyörimme kaupungilla ystävieni kanssa ensin yhden aamupäivän ja reissun lopulla vielä melkein kokonaisen vuorokauden. Siinä välissä kävimme kylpemässä oluessa noin tunnin ajomatkan päässä Gdanskista (perus tyttöjen reissu), mutta siitä lisää myöhemmin. Ehdimme löytää Gdanskista yllättävän monta hyvää ruoka- ja juomapaikkaa. Tässä lempparini.
Syö, koe ja majoitu Naantalissa
Yhteistyössä Visit Naantali, Naantalin kylpylä ja Kultaranta Resort. Naantalista tuli kuin varkain meidän viime kesän ykköskohde. Reissasimme sinne peräti kolme kertaa, joista yhdellä kerralla tosin vain satamaan, josta suuntasimme Finnlinesin kyydillä Kapellskäriin ja takaisin. Naantalin reissu toki sekin, vaikka näimmekin vain sataman. Kahdella muulla kerralla yövyimme kaupungissa, söimme hyvin, rentouduimme, näimme, koimme ja vietimme niin ihania kesäisiä päiviä, että niitä kelpaa muistella vielä kiikkustuolissakin tavallisessa tuolissa sitten vanhana, sillä en usko innostuvani keinutuoleista mummonakaan. Typerä sanonta, mutta ei mennä nyt siihen. Mennään Naantaliin. Kokosin tähän postaukseen Naantalin parhaat palat. Mitä kannattaa syödä, mitä kokea ja missä majoittua? Listasin kuhunkin kohtaan kaksi vinkkiä ja loppuun vielä pari bonusta, joista toinen on…
Venetsian parhaat cicchettibaarit
Parasta Venetsiassa? Cicchettikulttuuri! Venetsiassa ei oikeastaan tunneta aperitivokulttuuria vaan kaupungissa on tapana tilata juomalasin kaveriksi cicchettejä, jotka voivat olla mitä vaan pientä purtavaa. Yleisimmin ne ovat pieniä leipäpaloja erilaisin päällisin, mutta myös pieni annos friteerattuja herkkuja tai mikä vaan pieni suupala on cicchetti. Me elimme käytännössä ensimmäisen koko kolmipäiväisen reissumme ajan pelkillä ciccheteillä – ja melkeinpä toisenkin samaan tyyliin. Emme syöneet kertaakaan lämmintä ruokaa vaan napostelimme pieniä suupaloja pitkin päivää. Tähän on kaksikin syytä. Ensimmäiseksi meidän piti tietysti testata mahdollisimman monta cicchettibaaria, jotta löydämme niistä parhaat. Toiseksi: Emme edes kaivanneet muuta. Cicchetit ovat parasta Venetsiassa.
