Reseptit
Kesäisen piknikin helpot kevätsipuli-ruispalat
Toukokuinen hääpäivämme valkeni aurinkoisena. Kesäinen sää suorastaan kutsui ulos lounaalle ja mehän tottelimme kutsuhuutoa pakkaamalla itsemme autoon ja ajamalla järven rantaan. Vihreä nurmikko houkutteli piknikille, mutta näin isolla raskausmahalla ei enää istuta piknik-viltin päälle (tai ehkä vielä istutaan, mutta ylös siitä ei pääse), joten nautimme lounaan terassilla pöydän ääressä. Jälkkärijäätelön nautimme kuitenkin joenrannan vehreydessä kävellen ja haaveilimme tulevan kesän piknikeistä. Kun vauva on tullut maailmaan voimme suunnata tänne koko pienen perheemme voimin yhtä kauniina kesäpäivänä kuin tänään on. Evääksi otetaan jotain helppoa, hyvää ja kesän makuista.
Endiivi-pekonisalaatti rapeilla leipäkrutongeilla
Kaikki missä on pekonia on hyvää. Tällaisen väitteen olen joskus kuullut ja toistaiseksi olen myös allekirjoittanut sen, sillä yhtään huonoa pekoniruokaa ei ole eteeni sattunut. Ja minä olen sentään maistellut jos jonkinlaisia herkkuja aina pekonijäätelöstä lähtien. Tässä salaatissa rapea pekoni antaa hyvän vastaparin kirpeälle ja karvaalle endiiville, joka on sellaisenaan helposti hieman luotaantyöntävä salaattilaatu. Rasvainen pekoni ja rapeat krutongit yhdessä hyvän kastikkeen kanssa kesyttävät kuitenkin endiivin kirpsakkaa makua juuri sopivasti, niin että yhdistelmään jää helposti koukkuun. Tämä salaatti ei lisukkeita kaipaa vaan toimii sellaisenaan herkullisena ateriana vaikkapa kesäisellä lounaalla.
Parsaleipä
Parsa on ehdottomasti yksi kevään lempimauistani. Se taipuu moneen ja maistuu ihanasti keväältä ja kesältä. Terveellistäkin parsa on, etenkin kun sen upottaa hollandaiseen ja viimeistelee annoksen pekonilla. Eiku.. Yksi perinteisimmistä tavoista syödä parsaa on koota parsaleipä, jossa vihreä parsa saa kaverikseen juurikin parasta ystäväänsä hollandaisea sekä sisältä valuvaksi jätetyn uppomunan. Me lisäsimme annokseen tietysti myös ystäväämme pekonia rapeutta tuomaan, hieman potkua srirachasta sekä kevään lempiyrttiäni ruohosipulia. Parsaleipä on ihana viikonloppuaamun aamiainen tai maukas kesäpäivän lounas. Siinä yhdistyy monta vaikeana pidettyä asiaa, kuten hollandaise-kastikkeen valmistus, uppomunan tekeminen ja parsan keittäminen, mutta uskokaa kun sanon, etteivät ne nyt niin vaikeita asioita ole. Jos mekin osattiin niin sinäkin osaat. Seuraa vain alla olevia…
Hodaribuffet
Eiköhän potkaista grillikausi kunnolla käyntiin hodaribileiden merkeissä! Valmista kastikkeet ja lisukkeet etukäteen ja grillaa hodareiden väliin nakit tai makkarat sitten kun vieraat saapuvat. Nakit ja lisukkeet voi lastata valmissämpylöiden väliin, sillä ihan kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Pitää ehtiä nauttia myös kesästä. Ja koska lisukkeiden valmistamisessa on kyllä ihan riittävästi hommaa.
Parsa-pekonipiirakka
Äitiysloman ensimmäinen päivä. Heräsin tänään normaaliin tapaani aikaisin, mutta sen jälkeen mikään ei olekaan mennyt normaalisti. Tänään minun ei ole tarvinnut meikata, harjata hiuksia eikä valita toimistokelpoisia vaatteita ylleni, vaan voin hengailla kaikessa rauhassa rennossa kotiasussa. En lähtenyt Henkan kyydissä töihin, eikä minun itse asiassa olisi edes tarvinnut nousta silloin kun nousin. Olisin voinut jäädä nukkumaan vaikka koko päiväksi. On äitiyslomani ensimmäinen päivä ja tunnelmat ovat lievästi sanottuna omituiset. Tuntuu samaan aikaan sekä äärimmäisen onnelliselta että omituisen tyhjältä, mutta myös ihan normaalilta ja luonnolliselta. Jakomielitautiselta siis, ilmeisesti? Minulla on kaikki maailman aika käytettävissäni, ei enää työkiireitä, ei aikatauluja, ei mitään. Voin vaan olla jos haluan, mutta osaanko? Itseni tuntien en…
Tonnikalaruisnapit
Halusin keksiä taannoiselle iltapäiväteellemme jotakin hyvää ja helppoa suolaista purtavaa. Mieleeni putkahtivat ruissipsit, joille halusin kehitellä jonkun kivan täytteen. Vaihtoehtoja mielessä pyöriteltyäni päädyin tekemään majoneesipohjaisen tonnikalatäytteen, jonka maustoin ruohosipulilla ja sitruunalla. Täytteestä tuli niin hyvää, että söin sitä lusikalla suoraan kulhosta. Onneksi sitä jäi ruisnappien päällekin ihan riittävästi. Tonnikalaruisnapit on kiva tarjottava myös kevään ja kesän juhlapöytiin. Suolaiset tarjottavat tekevät aina hyvin kauppansa ja näitäkin kannattaa tehdä riittävän iso satsi, sillä ruisnappeihin jää koukkuun välittömästi. Tiedättehän, kun maistaa yhden, on pakko ottaa vielä toinen ja niin edelleen..
Keksimutakakku
Minulla oli eräänä ihan tavallisena työpäivänä iloisia uutisia työkavereilleni. Sellaisia, että olin leiponut kakunkin asiaani juhlistamaan. ”Te pääsette musta eroon toukokuussa!” kerroin ja nostin mutakakun pöytään. Olimme käyneet aamulla ultraäänessä katsomassa, että mahassani todella möyryää vauva, ja huomenna maaginen 12 raskausviikon rajakin tulisi täyteen. Mä jään toukokuussa äitiyslomalle! Uutisen kertominen oli minulle itselleni valtava huojennus. Enää ei tarvitsisi kulkea telttamaisissa kaavuissa, istua hiljaa työpisteellä oksennusta pidätellen ja syyttää päälle päin näkyvästä väsymyksestä milloin mitäkin. Ei enää myöskään salaa avattuja housunnappeja pullottavan mahan tieltä, vaan nyt voisin pukea ihanat äitiyshousut jalkaani ilman että kukaan ihmettelee housuvalintaani. Kasvavaa mahaa ei tarvitsisi enää piilotella eikä syyttää pahoinvoinnista vatsatautia. Nyt voisin olla ihan avoimesti…
Helppo uunipasta italialaisittain
Raskausajan ruokavaliossa hankalinta minulle on ollut sushista ja homejuustoista kieltäytyminen. Sushihimo on ollut ajoittain aivan valtava ja olen selvitellyt jo missä on synnytyssairaalaa lähin sushiravintola. Sen kautta ajamme kotiin, ellen patista Henkkaa tuomaan sushia jo synnärille. Veikkaan että elän loppukesän pelkällä sushilla. Helposti. Toinen suuria himoja aiheuttanut kiellettyjen listalla möllöttävä ruoka tai ruoka-aine ovat homejuustot. Tai olivat, kunnes tajusin, että voinhan minä syödä homejuustoja jos ne on kypsennetty kuplivan kuumiksi. Niinpä tilasin ravintolassa taivaallisen ihanalta maistuneita roquefort-etanoita ja aloin kypsytellä mielessäni ajatusta italialaisesta uunipastasta, jossa on valkohomejuustoa seassa. Lopulta tein eräänä tavallisena arki-iltana tätä helposti ja lähes ilman tiskiä syntyvää uunipastaa, jossa on kuin onkin valkohomejuustoa. Ahh! Homejuuston lisäksi vuokaan…
Seljanka
Tästä reseptistä mieleeni tulee aina kauppareissu, kun olimme hakemassa seljankaan tarvittavia aineksia. Etenkin purjoa ja selleriä, joista joku viaton ulkopuolinenkin sai valitettavasti osansa. Antakaas kun kerron miten se meni. Tarina alkaa näin: Olipa kerran aivan tavallinen ilta Järvenpään Citymarketissa. Eräs nimeltä mainitsematon ruokabloggaaja oli ostamassa muun muassa seljankakeiton aineksia. Tuo bloggaaja sattui olemaan raskaana ja huonosti nukutun yön vuoksi niin väsynyt, ettei edes kaupassa käyminen meinannut onnistua. Bloggaajan mielestä raskautta ja väsymystä voi syyttää kaikesta, jopa omasta typeryydestä, siksi nuo seikat on mainittava heti tarinan alussa. Bloggaaja ja hänen miehensä keräsivät tahoillaan ostoslistan aineksia ostoskärryyn. Listan viimeiset hevi-osaston tuotteet olivat purjo ja selleri. Bloggaaja lähti reippaasti hakemaan niitä ja punnittuaan…
Panzanella
Tomaattinen leipäsalaatti panzanella ei kuulosta äkkiseltään ihan lemppariruoalta noin niin kuin vehnäleipää välttelevän tomaattiallergikon korviin. Ehkä sen takia toscanalaista perinnereseptiä ei ole tullut kokeiltua aiemmin, vaikka käsite panzanella onkin ollut jo tuttu jo iät ja ajat. Vaan auta armias kun eteeni kannettiin annos panzanellaa keittiöntervehdyksenä Chiantin majapaikassamme. Leipäsalaatti vei kielen mennessään. Nam, tämähän on ihan sairaan hyvää!
Suolapähkinä-jalapenobroileri
Meillä syödään paljon kanaa. Se on hyvää, terveellistä, helppoa ja proteiinipitoista, mutta väistämättä toisinaan aika tylsää. Sama kananrinta köllöttelee lautasella tuon tuosta ja pian se alkaa maistua pahvilta. Vaihtelu virkistäisi, eikö? Glorian Ruoka & Viini -lehdestä löytyi mainio sivu, jossa aivan tavallista grillikanaa oli maustettu kolmella eri tapaa. Yksi niistä jäi kummittelemaan mieleeni ja eräänä päivänä kannoin kaupasta kotiin kanafileiden lisäksi jalapenoa ja suolapähkinöitä. Hunajaa olikin kaapissa jo valmiina.
Maapähkinäkeitto
Ei ole salaisuus että olen hulluna maapähkinävoihin. Voin syödä sitä lusikkakaupalla suoraan purkista ja joudun aina aika ajoin vierottamaan itseni tuosta ruskeasta herkusta, kun maapähkinävoin syöminen uhkaa mennä ihan överiksi. Se ei kuitenkaan ole mitään varsinaista terveysruokaa, vaikka onkin parempi vaihtoehto kuin toinen ikilempparini Nutella. Törmäsin Glorian Ruoka & Viini -lehden numerossa 1/2016 keittoon, johon tulee maapähkinävoita. Kiinnostuin heti ja kun luin että soppaan jemmataan myös iki-ihanaa lehtikaalia, oli keittoa pakko päästä testaamaan. Korianteri viimeistelee täyteläisen maun ja maapähkinäkeitosta tuli kertaheitolla yksi lempparikeitoistani. Tässä ihana resepti teillekin ihan pikkuisen muunneltuna. Kannattaa kokeilla!
