Liharuoat
Ranskalaisen bistron kana- tai kalkkunaleikkeet
Ranskalainen ruoka voi kuulostaa hienostelevalta ja jopa vähän pelottavalta, mutta taidokkaan ranskalaisen ruoanlaittotaidon lisäksi maan keittiö on paljon muutakin. Omia lemppareitani ovat ranskalaiset bistroruoat, jotka ovat usein arkiruokamaisempia, simppelimpiä ja tuhdimpia kuin pienet fine dining -piiperrykset. Ranskalaisessa bistrossa voitaisiin hyvinkin tarjoilla myös näitä leivitettyjä kana- tai kalkkunaleikkeitä, joita teimme erään lauantai-illan iloksi. Liha marinoitiin sitruunassa ja salviassa ja tarjoiltiin kapriskastikkeen kera. Minä nautiskelin leikkeen kanssa pienen tuopillisen olutta, kun taas Henkka otti lasin punaviiniä, sillä luuletko tosiaan ranskalaisen juovan jotain muuta kuin viiniä bistrossakaan? Niin tai näin, kumpikin juoma toimi leikkeiden kera hyvin, samoin rosmariiniperunat sekä hernelisuke, joita maistelimme leikkeiden kanssa.
Hyvää porosta – 7 herkullista pororeseptiä
Kun muutimme uuteen kotiimme ostimme pakastimeen puolikkaan poron. Siitä riittäisi kokattavaa pitkäksi aikaa ja into ruoanlaittoon olikin kova, kun pääsimme vihdoin ihanaan isoon uuteen keittiöömme touhuamaan. Pororuokia tulikin tehtyä paljon. Oli käristystä, pulled poroa, sisäfilettä, ulkofilettä ja paahdettuja luita. Ihan tässä mietin pitäisikö taas ostaa poronlihaa pakastimeen, mutta voi olla, ettei vauvavuotena tule laitettua ruokaa niin suurella innolla kuin ensimmäisenä vuotena uudessa kodissa. Omia tekeleitään ei pitäisi moittia, mutta ihan vähän minua kyllä häiritsee näiden postausten kuvien laatu, vaikkei kuvat olekaan edes kovin vanhoja (sieltä vasta hirveitä kuvia löytyykin!). Olemme päivittäneet kuvauskalustoa ja oppineet sekä paremmiksi kuvaajiksi, että paremmiksi kuvankäsittelijöiksi, ja nykyisellä osaamisella moni asia kuvissa pistää silmään. Ei anneta…
Pororieskat eli Suomi-fajitakset
Suomalainen ruoka on ihan liian aliarvostettua. Meidän pitäisi olla ylpeämpiä maamme perinneruoista, osata arvostaa luontomme tarjoamia riista- ja kalaherkkuja sekä metsistä löytyviä sieniä. Kotimaiset marjat ovat superfoodia parhaimmillaan ja isoäitiemme resepteillä syntyy ihania herkkuja, jotka eivät saa jäädä unholaan. Onneksi kotimainen ruoka tuntuu olevan nosteessa ja suomalaisissa kodeissa kokataan enemmän ihan perinteistä suomalaista ruokaa. Lähiruokaa osataan arvostaa ja jopa vaatia, villiyrteistä on kuhistu jo pitkään ja pienessä kerrostaloyksiössäkin kasvatetaan yrttejä ja tomaatteja.
Helppo uunipasta italialaisittain
Raskausajan ruokavaliossa hankalinta minulle on ollut sushista ja homejuustoista kieltäytyminen. Sushihimo on ollut ajoittain aivan valtava ja olen selvitellyt jo missä on synnytyssairaalaa lähin sushiravintola. Sen kautta ajamme kotiin, ellen patista Henkkaa tuomaan sushia jo synnärille. Veikkaan että elän loppukesän pelkällä sushilla. Helposti. Toinen suuria himoja aiheuttanut kiellettyjen listalla möllöttävä ruoka tai ruoka-aine ovat homejuustot. Tai olivat, kunnes tajusin, että voinhan minä syödä homejuustoja jos ne on kypsennetty kuplivan kuumiksi. Niinpä tilasin ravintolassa taivaallisen ihanalta maistuneita roquefort-etanoita ja aloin kypsytellä mielessäni ajatusta italialaisesta uunipastasta, jossa on valkohomejuustoa seassa. Lopulta tein eräänä tavallisena arki-iltana tätä helposti ja lähes ilman tiskiä syntyvää uunipastaa, jossa on kuin onkin valkohomejuustoa. Ahh! Homejuuston lisäksi vuokaan…
Poronluut uunissa
Ostimme taannoin pakastimeemme puolikkaan poron kätevästi paloiteltuna ja pakkausten seasta löytyi myös iso säkki luita. Oli itsestään selvää, että keittelisin osasta maukasta lihalientä ja niin myös tein, mutta mihin me ne loput luut käyttäisimme? En muista kuka vinkkasi luiden paahtamisesta uunissa. Olisikohan se ollut anoppi? No joka tapauksessa idea kuulosti niin hyvältä, että sitä piti kokeilla.
Poron sisäfile ja sienimuhennos
Poro on parasta. Me hemmottelimme itseämme eräänä viikonloppuna herkullisella poron sisäfileellä, jonka kaveriksi teimme kermaisen sienimuhennoksen. Lisukkeeksi olisi sopinut peruna missä tahansa muodossa, mutta halusimme annoksesta hieman kevyemmän, joten tarjoilimme poron ja sienimuhennoksen vihreiden neulapapujen kanssa. Yhdistelmä oli oikein toimiva. Poron sisäfile on ainakin meidän keittiössämme melko harvinaista herkkua. Olimme säästelleet pakastimessa köllöttelevää sisäfilettä sopivaa hetkeä varten. Eräänä viikonloppuna sopiva hetki sitten tuli kun halusimme hyvää ruokaa ja lasillisen punaviiniä. Niin poro otettiin sulamaan.
Kinkulla täytetyt quesadillat
Yksi viime vuoden keittokirjasuosikkejani oli Hyvää joulua -kirja, josta tuli testattua talven kuukausina useampaakin reseptiä. Niinpä kun posti toi loppukeväästä kotiin uusimman Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin teoksen, hihkui tämä ruokabloggaaja innosta. Lomaruokaa-kirjassa on helppoja lomareseptejä, jotka sopivat yksinkertaisuudessaan myös simppeliksi, mutta maukkaaksi arkiruoaksi nyt kun lomat on tältä erää ohi. Me testasimme kirjasta ensimmäisenä quesadilloja. Valitsimme täytteeksi kinkkua, basilikaa sekä jalapenoja. Jälkimmäisiä ei kannata ainakaan kinkkuversiossa unohtaa, sillä jalapenoviipaleet kruunasivat makuelämyksen ja toivat sopivaa vipinää quesadilloihin.
Pakistanilainen lihapata
Oletko koskaan syönyt pakistanilaista ruokaa? Me olemme. Teimme sellaista itse eräänä viikonloppuna, kun törmäsin netissä pakistanilaiseen lihapataan. Pataan olisi pitänyt reseptin mukaan tyrkätä lammasta, mutta koska tarjoushaukat olivat jo ostaneet kaupasta ison palan naudan sisäpaistia, käytimme sitä lihapataamme. Pakistanilainen lihapata muistutti mausteineen ja basmatiriisineen intialaista tai nepalilaista ruokaa, mutta oli siinä eroavaisuuksiakin. Merkittävin niistä oli lihan marinoiminen sitruunamehulla ja suolalla ennen ruoan valmistamista. Vaikka lihapalat köllöttelivät sitruunakylvyssä vain noin vartin ennen paistamista, maistui sitruuna selvästi valmiissa ruoassa kaikkien mausteiden läpikin. Ja se oli vain hyvä juttu, sitruuna toi nimittäin kivan raikkaan lisän ruokaan.
Suppilovahverorisotto ja poron ulkofilee
Yksi lempiruoistani on risotto. Ihan mikä tahansa risotto, kunhan se on oikein tehty. Ei siis sellaista koulun riisimössöä, vaan kunnon italialainen oikeasta risottoriisistä tehty valuvan täyteläinen risotto. Teen sellaisia mielelläni itsekin.
Unkarilainen gulassi
Ruokatuliaiset ovat parhaita. Tuon niitä mahdollisuuksien mukaan itse itselleni, mutta vielä parempaa on saada jonkun toisen tuoma pieni ruokaan liittyvä tuliainen jostakin maankolkasta. Henkan vanhemmat toivat meille Budapestista pussillisen söpöjä paprikatuotteita ja paketista löytyi myös unkarilaisen gulassin resepti. Siitä se idea sitten lähti.