Kotimaa
Bromarv ja lapsuuden mökkikesät
Tähän aiheeseen on tuntunut vaikealta tarttua. Se tuntui vaikealta jo silloin kun sain tietää, että mökkimme myydään. Kun kuulin uutisen, en halunnut enää mennä mökille, vaikka minua pyydettiin useasti mukaan käymään vielä viimeisen kerran hyvästelemässä mökki. En halunnut mennä, sillä pelkäsin sen pilaavan hyvät muistot. Halusin muistaa lapsuuden iloiset mökkikesät, aina paistavan auringon ja sen onnellisen huolettomuuden, jonka vain lapsena voi saavuttaa. Halusin muistaa mökin hyvän mielen paikkana ja halusin, että viimeinen kertani siellä on täynnä iloa, niin kuin mökkireissut aina olivat. Siksi en mennyt hyvästelemään mökkiä. En halunnut surkutella ja ikävöidä. Halusin pitää kiinni muistoistani, sillä muuta ei enää olisi. Mökki myytiin vuosia sitten ja vasta viime kesänä olin…
Hemmottelupäivä Långvikissa
Raskaus on naisen elämän parasta aikaa, sanotaan. Raskaana oleva nainen on kaunis, vauvamaha ihana ja nainen hehkuu seesteistä onnea ennen kuin raskautta voi muuten edes huomata. Hmm, totta ehkä toinen puoli. Minä olen valitettavasti joutunut tutustumaan siihen toiseenkin puoleen. Siinä toisessa puolessa ihana vauvamaha painaa niin että selkään sattuu. Kolotukset leviävät myös muualle kehoon ja liikkuminen on vaikeaa. Jalat turpoavat, koko keho kerää nestettä ja väsymys muuttaa silmänaluset mustiksi. Ennen kuin raskaus näkyy muuten, hehkuvat kasvot vihertävän harmaina pahoinvoinnista samalla kun iho elää omaa elämäänsä vuorotellen rasvoittuen ja kuivuen. Tuolloin en ehkä ihan heti allekirjoita mitään ensimmäisen kappaleen väitteistä. Onneksi on olemassa isompia ja pienempiä tapoja hemmotella itseään ja onneksi…
Hotel Oscar ja lapsiperheen Varkaus
Mitä tulee kotimaassa reissaamiseen lapsen kanssa, olemme viime kesän jäljiltä jo aika konkareita. Vaikka emme ole vielä lentäneet lentokoneella pikkubloggaajan kanssa, on autossa istuttu monia kilometrejä, yövytty monessa eri hotellissa ja vierailtu niin monessa ravintolassa, etten osaa edes laskea. Kaikki on ollut yllättävän helppoa. Oikeastaan todella helppoa. Kaikista helpoimmaksi olomme on tehty ehdottomasti Varkaudessa Hotel Oscarissa, jonka rankkasimme lapsiystävällisimmäksi hotelliksi, jossa olemme olleet. Pikkubloggaaja huomioitiin heti ja hän sai koko vierailun ajan erityishuomiota kaikilta respasta ravintolan tarjoilijoihin.
Varkaus maasta, vedestä ja ilmasta
Mielikuvani Varkaudesta ei ole ollut kovin mairitteleva. Olen ajatellut Varkauden olevan tylsä pieni teollisuuskaupunki, jossa on aina harmaa, märkä ja kolea marraskuu. Autioilla kaduilla taapertaa muutama väsynyt ihminen, hekin ovat harmaita, samoin kuin tehtaiden piipuista tupruttava savu. Kukaan ei hymyile ja kaikki, jotka vaan pystyvät, muuttavat kauas pois kaupungista. Sori Varkaus, mutta en aio nyt yhtään kaunistella ajatuksiani.
Pikkubloggaajan ensimmäinen matka
Pikkubloggaaja oli 11 kuukauden ikäinen kun hän aloitti matkabloggaajan uransa. Pikkuisen ensimmäinen reissu suuntautui turvallisesti kotimaahan oman auton kyydissä, joten emme osanneet juurikaan jännittää matkaa etukäteen, vaikka toki suunnittelin sekä itse reissun että pakkaamiset huolella etukäteen. Kaikki kyläily-, juhla- ja ravintolareissut olivat sujuneet tähän asti niin hyvin, että uskoimme perustyytyväisen vauvamme olevan hyvää matkaseuraa. Juuri ennen reissua pieni sairastui elämänsä ensimmäiseen kunnon flunssaan ja samaan aikaan alkoi pilkottaa myös ensimmäinen hammas alaleuassa. Se meinasi aluksi vähän hermostuttaa, mutta päätimme, että hyvin se menee, aina pääsee takaisin kotiin ja toisaalta samahan se missä pieni sairastaa etenkin kun kotimaassa ollaan. Asenne ratkaisee, samoin se, otammeko lääkettä yöksi vai emme (otamme!).
Päivä Loviisassa – Entä jos sataa?
Mielikuvissani heinäkuisella Loviisan reissullamme olisi puhaltanut lempeä merituuli, joka olisi viilentänyt juuri sopivasti helteessä kylpevää kaupunkia. Jäätelökioskista ostettu jätski olisi sulanut sormiin ja aurinko porottanut kullanruskean sävyn kesävaatteiden paljastamalle ihollemme. No, ei mennyt ihan niin. Tuli rankkasade.
Tammisaari – SUP-lautailua, saunaa ja Suomen kesää
Eletään loppukesää 1990-luvun loppupuolella Tammisaaren vierasvenesatamassa kun hyppään ystävän perheen veneestä laiturille. Ystävä seuraa perässä ja kirmaamme läheiseen leikkipuistoon, jonka keinuissa juttelemme tuntikaupalla. Ilta on jo pimentynyt kun maltamme vihdoin lähteä takaisin veneelle. Loppukesän lämmin sade ryöpsähtää merituulen siivittämänä päällemme kuin suihkepullosta sumutettuna. Avaan sille sylini, kallistan päätä taakse ja nauran ääneen. Voi sitä lapsuuden huoletonta onnea. Tai teinejähän silloin jo oltiin. Olen aina pitänyt Tammisaaresta. Venereissun lisäksi kävimme kylällä silloin tällöin kesämökiltämme käsin ja Tammisaari on aina edustanut minulle Suomen kesää parhaimmillaan. Niinpä olin innoissani kun vietimme päivän Tammisaaressa kesäisellä roadtripillämme. Edellisestä vierailusta olikin jo liian pitkä aika. Oli alkukesän lämmin päivä kun ajoimme tutun sillan yli kohti vierasvenesatamaa…
Järvenpään tulisimmat wingsit
Järvenpään Kulmakonditoria on edustanut minulle kivaa kahvilaa, josta saa jättimäisiä korvapuusteja. Vasta viime aikoina meille on selvinnyt, että kahvila on paljon enemmänkin. Listalla on nimittäin paljon muutakin kuin vain pelkkiä kahvilatuotteita. On salaatteja, pastoja, uuniperunoita, burgereita, lämpimiä leipiä ja jotain myös tulisten makujen ystäville. Haimme eräänä kesälomapäivänä Kulmakonditoriosta pullaa kotiin kahvin kaveriksi ja samalla katseemme osui mainokseen, jossa kerrottiin todella tulisista wingseistä. Henkka epäili siipien tulisuutta, sillä usein tulenlieskoilla mainostetut ruoat eivät ole kuitenkaan juuri yhtään tulisia ainakaan chiliekspertti-Henkan mielestä. Päätimme, että testaamme (lue: Henkka testaa) jonakin päivänä ovatko Kulmakonditorian wingsit mistään kotoisin.
Päivä Hangossa
Päivä Hangossa ei riitä vielä mihinkään jos minulta kysytään, mutta saa päivänkin aikana varsin hyvän käsityksen kaupungista. Me vietimme Hangossa kesälomareissullamme 24 tuntia kierrellen tärkeimmät ja kiinnostavimmat paikat, mutta saimme todeta, että paljon jäi vielä kokematta. Hanko kutsuu siis vielä uudestaankin, se on varma. Hangossa tuulee aina. Siihen kuulemma tottuu, mutta kyllä meinasi sisämaan asukilta pää tai vähintään tukka irrota kun astuin ulos autosta lähellä Plagenin uimarantaa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpömittari näytti lähes hellelukemia. Kova tuuli yhdessä alkukesän kylmän meren kanssa sai kuitenkin vetämään nahkatakin päälle ja sitomaan hiukset kiinni.
Ruokamatkailijan Turku – Food Walk
Turku on ruokamatkailijan unelmakohde ja kaupunkiin suuntaavan kulinaristin suurin ongelma lieneekin valinnan vaikeus kattavan ravintolavalikoiman edessä. Kätevä tapa tutustua Turun ravintolatarjontaan on Food Walk -kortti, jonka voi lunastaa itselleen Visit Turun matkailuneuvonnasta tai verkkokaupasta 44 euron hintaan. Kortti on voimassa 3 vuorokautta ensimmäisestä ravintolakäynnistä ja sillä voi käydä yhteensä viidessä kortin kymmenestä ruokapaikasta. Kussakin on tarjolla tietty annos ja kaikki ravintolat sijaitsevat kävelymatkan päässä toisistaan. Me kiersimme Food Walk -kortin ravintoloita kahden päivän aikana ja pidimme kovasti kortin ideasta. Näimme monta erilaista ravintolaa, joista osaa emme varmasti olisi hoksanneet ilman korttia, kun taas osa oli jo entuudestaan tuttuja. Kaikki ravintoloissa nauttimamme annokset olivat keskenään tarpeeksi erilaiset ja kuvastivat hyvin kutakin…
8 hurmaavaa syytä vierailla Länsi-Uudellamaalla
Länsi-Uudenmaan alueella riittää tekemistä jokaiseen makuun. On kaunista järvi- ja merimaisemaa, upeita luontokohteita, ruukkialueita, vanhoja huviloita, puutaloja ja kirkkoja. On hyvää ruokaa, juomaa ja Suomen kesämaisemia parhaimmillaan. Me kiersimme Länsi-Uudenmaan aluetta koko perheen voimin puolisen viikkoa ja listasimme parhaat palat tähän postaukseen. Kas tässä kahdeksan hyvää syytä vierailla Länsi-Uudellamaalla sekä pari bonusta päälle:
Aamiainen reissussa – 5 parasta aamiaista maailmalla
Olen aina ollut aamuihminen (tai siis olin ennen vauvaa) ja ymmärrän hyvin, miksi aamiaista pidetään päivän tärkeimpänä ateriana. Syön arkenakin kunnon aamiaisen joka pitää sisällään joko puuroa, leipää tai rahkaa härpäkkeineen. Viikonloppuisin saatan herkutella pitkän kaavan mukaan kaikkea mahdollista aina pekonista ja munista jälkiruokaan, sillä kunnon aamiaisella voi hyvin olla myös jälkiruoka. Tai ehkä sitä pitäisi kutsua sitten jo brunssiksi. Myös reissussa, ja etenkin silloin, aamiainen on tärkeä. Kunnon aamiaisen jälkeen jaksaa seikkailla pitkään kunnes on lounaan vuoro. Yksi reissun parhaista hetkistä onkin se, kun pääsee ensimmäisen kerran hotellin aamiaispöytään. Odotan sitä usein jo illalla nukkumaan mennessäni. Kyllä, olen todellakin aamu(pala)ihminen.
