maisema amalfin patikointireitillä
Aktiivilomat,  Amalfi,  Campania,  Elämysmatkailu,  Italia

Patikoimassa Amalfin rannikolla – Sentiero degli Dei ja Positano

Ensimmäinen aamu uudessa paikassa. Siinä on aina jotain taikaa kun availee silmiään ja herää uuteen ihanaan matkapäivään. Amalfissa fiilis oli jos mahdollista vieläkin taianomaisempi ja suorastaan innokas, kun avasin hotellihuoneemme parvekkeen oven ja astuin kauniille kaakelilattialle. 

Aamuaurinko ja merellisen raikas mutta lämmin ilma tervehtivät minua, kun annoin katseeni vaeltaa pitkin rantakatua. Sää vaikuttaa täydelliseltä tälle päivälle kaavailemaamme patikointia ajatellen. Tänään näkisimme myös Positanon ja Amalfin rannikon mereltä käsin. Ihana päivä tiedossa!

Huomenta Italia!

Aamiaisen aikana päivän suunnitelmat kuntoon

Ensin kuitenkin aamiaiselle, joka oli hulppeassa Hotel Bussolassa aivan omaa luokkaansa. Tiskillä oli tarjolla jos jonkinmoista aamiaisherkkua ja mitään niistä ei saanut ottaa itse. Tiskin takana oleva henkilökunta annosteli toiveidemme mukaiset purtavat lautasille, jotka kannoimme valoisaan ikkunapöytäämme.

Suunnittelimme päivän kulkua aurinkoisen aamiaishetkemme aikana. Sentiero degli Dei -patikointireitin alkuun päästäksemme meidän tulisi ottaa bussi Bomeranoon. Selvittelimme sen aikatauluja ja kaikki lähteemme kertoivat eri aikoja. Google Maps kertoi ihan toista kuin hotellin respa ja lopulta kumpikaan ei tainnut pitää paikkansa.

Aamu Amalfissa.

Miten ihmeessä täältä pääsee patikointireitin alkuun?

Bussin kanssa meinasi tosiaan olla ongelmia. Aikataulut eivät pitäneet paikkansa ja kun bussi lopulta tuli, oli se aivan tupaten täynnä eivätkä kaikki mahtuneet kyytiin. Me onnistuimme saamaan jopa istumapaikat seistyämme sattumalta jonossa juuri oikeassa kohdassa. 

Bussiliput piti osata ostaa etukäteen niitä aukiolla myyvältä herralta ja me ehdimme käydä bussia odotellessamme kysymässä taksiakin. Taksien hinnat ovat Amalfin rannikolla aivan pilvissä ja vaikka olisimme saaneet samaan taksiin muitakin matkustajia kuluja jakamaan, olisi se silti ollut ihan liian kallista. Odotetaan vaan sitä bussia.

Lopulta köröttelimme serpentiinitietä pitkin ylöspäin ja saavuimme Bomeranoon. Istahdimme ennen patikointireitille lähtöä erään kahvilan terassille, josta ostimme mukaamme myös hieman evästä. Vesi ja tomaattinen täytetty leipä maistuivat ihanalta myöhemmin kun istahdimme korkealle rinteeseen evästauolle maisemia ihastelemaan.

Sentiero degli Dei kulkee korkealla Amalfin rinteillä.

Sentiero degli Dei – Jumalten polku ja sen upeat patikointimaisemat

Sentiero degli Dei eli Jumalten polku (englanniksi Path of the Gods) on tunnettu upeista maisemistaan. Se on 7-8 km pitkä vaellusreitti Amalfin vuoriston rinteillä. 

Jumalten polku alkaa Bomeranon kylän Agerolasta ja päättyy Positanon liepeille Nocelleen. Tai eipä kukaan estä kulkemasta reittiä toiseenkin suuntaan, mutta tämä on se yleisempi ja alamäkivoittoisena mukavampi suunta. Ei silti mikään liian leppoisa näinkään päin.

”Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki yhdessä kulkien.”

Patikoimaan lähteminen jännitti hieman, sillä olin kuullut kauhutarinoita reitin kunnosta ja haastavuudesta. Sateella voi kuulemma esiintyä pieniä maanvyöryjä ja kivinen reitti voi olla märkänä liukas. Toki täällä on tapahtunut myös oma kuolemantapauksensa kun eräs suomalainen oli keskittynyt liikaa reitillä poukkoilevien vuohien kuvaamiseen ja horjahti rinteeltä alas. Siinä kävi huonosti.

Meille osui kaunis, kuiva ja aurinkoinen patikointisää. Käppäilin kuitenkin eteenpäin hieman jännittyneenä miettien, milloin vaikeudet alkavat. Polku oli kuitenkin hyvässä kunnossa ja monessa paikassa oli kaide, josta voi ottaa tukea. Paikoin oli kuitenkin kivikkoista ja niin korkeita askelmia, että piti olla tarkkana. Liikkumista helpotti toisinaan jos otti kädellä kiinni askelmasta. Ei se siis ihan helpoin reitti ollut, mutta monenlaista tallustajaa siellä näytti pärjäävän.

sitruunagranitat
Virkistävä sitruunagranita taukopaikalla.

Uskalsimme kuvata vuohiakin, joita täällä tosiaan näki useita. Maisemat olivat henkeäsalpaavan upeat ja syksyinen sää sopiva reippailulle. Kuuma tuli, mutta emme läkähtyneet.

Reitin varrella oli sopivasti taukopaikkoja. Me istahdimme Ulisse’s Housen terassille nauttimaan kylmät sitruunagranitat. Ai että miten se virkisti! Myös muita taukopaikkoja oli, tai sitten voit ottaa eväät mukaan ja istahtaa nauttimaan ne reitin varrelle. 

Me herkuttelimme omat eväsleipämme noin puolivälissä reittiä. Katselimme merelle ja olimme jotenkin tosi onnellisia siinä hetkessä. Toinen iloinen tauko koitti reitin loppupuolella kun olimme melkein perillä Nocellessa. Oli hiki ja jano kun korkkasimme kylmät oluet. En tiedä onko olut maistunut koskaan yhtä hyvältä.

Kylmä olut maistui hyvältä patikointireitin loppupäässä kun Positano jo kurkisteli nurkan takaa.

Loppuhuipennuksena ikuisesti kestävät portaat alas Positanoon

Perillä Nocellessa totesimme, että voimme yhtä hyvin kävellä loppumatkan Positanoon. Nocellesta menisi myös paikallisbussi, mutta emme halunneet jäädä odottamaan sellaista. Tämän päätöksen myötä reitin kovin koitos oli vielä edessä. 

Alas Positanoon vie noin 1500 porrasta, jotka alkoivat tuntua aika muhevilta jaloissa. Sääliksi kävi portaita ylöspäin kiipeäviä. Heistä kaikki eivät näyttäneet voivan kovin hyvin. Moni kysyi onko vielä pitkä matka ylös. Yritimme tsempata heitä parhaamme mukaan.

Ensisilmäys Positanoon oli henkeäsalpaavan upea.

Lopulta pääsimme Positanoon, joka oli aivan tukossa ihmisistä. Oli alkuilta ja suurin osa pukeutunut parhaimpiinsa. Me tallustelimme tyylikkään kylän kaduilla pölyisissä kengissä ja hikisissä vaellusvermeissämme. Istahdimme erään terassin reunimmaiseen pöytään, jotta kenenkään ei tarvitse tulla meidän viereen. Hajurako on toisinaan ihan paikallaan.

Tilasimme kylmää syötävää ja ilmakuivattu kinkku, meloni, mozzarella, tonnikala ynnä muut paikalliset tuoreet ja raikkaat herkut maistuivat tuossa hetkessä aivan taivaallisilta. Vessassa käydessäni laitoin itseeni hieman huonetuoksun tikusta vahvaa myskistä tuoksua. En tiedä paransiko vai pahensiko se tilannetta, mutta yritin sentään ottaa vierustoverit huomioon. Toisaalta emme varmasti olleet ainoat patikointireitiltä kylään tupsahtaneet hikiset turistit. Eiköhän täällä olla totuttu kaltaisiimme mörrimöykkyihin.

Raikas välipala Positanossa oli maukas palkinto patikoijille.

Hups, väärä lautta!

Syömisen jälkeen tallustelimme vielä kylällä ja kävimme ostamassa lauttaliput takaisin Amalfiin. Istuimme läheiselle terassille odottamaan lautan lähtöä. Menimme hyvissä ajoin laiturille odottamaan lauttaan pääsyä ja siirryimme muun porukan mukana kyytiin kun henkilökunta huuteli Amalfin lautan lähtevän. 

Istahdimme lautan kannelle ihailemaan maisemia. Katsoimme kelloa ja totesimme, että nyt meidän pitäisi lähteä. Kökötimme kuitenkin yhä paikallamme, mutta viereinenpä lautta lähtikin liikkeelle. Se on se, missä meidän pitäisi olla. Hups!

Positanoon ja sieltä pois pääsee myös lautalla.

Nauroimme ja aloimme jännittää mihin mahdammekaan päätyä tällä lautalla. Amalfia ne kyllä huutelivat tämänkin lautan sisäänkäynnillä ja liputkin katsottiin alukseen noustessamme. Ehkä tämäkin menee meidän kotikylään. Toivotaan niin.

Ja menihän se. Pääsimme määränpäähämme, vaikkakaan emme juuri sillä lautalla, johon ostimme liput. Ei haittaa. Tämä oli itse asiassa hienompi.

Aurinko laski lauttamatkan aikana ja valot syttyivät vuoren rinteillä oleviin pieniin kyliin. Katselimme upeaa maisemaa ja jyrkkää rinnettä. Vaikea kuvitella, että tuolla me tosiaan kävelimme päivällä. Aika korkealla oltiin.

Meren rannalla mereneläviä.

Mereneläviä rantaravintolassa ja huomisen suunnitelmia

Hotellilla siistiydyimme pikaisesti ja lähdimme käppäilemään rantakatua pitkin toiseen suuntaan kuin eilen, eli poispäin Amalfin kylästä. Siellä suunnassa on useita rantaravintoloita, jollaiseen suuntasimme illalliselle. Valitsimme kaksi erilaista mereneläväpastaa simpukoilla ja muilla tuoreilla herkuilla. Meren rannalla kun kerran ollaan. 

Mahat täysinä aktiivinen päivä alkoi jo painaa, mutta hetken jaksoimme tallustella vielä öisellä rantahiekalla, ihastella rantakadun valoja sekä pilvien takaa kurkistavaa kuuta. Oi mikä ihana ilta. Ja koko päivä ja loma ja kaikki. Huomenna on luvassa ainakin jalkojen osalta hieman rennompi päivä, kun lähdemme tutkimaan Amalfin rannikon kyliä vuokra-autollamme.

22 kommenttia

  • Pirkko / Meriharakka

    Kuullostaa juuri niin ruuhkaiselta kuin tuosta seudusta uutiset viime aikoina ovat kertoneet! Julkisilla sentään päässee johonkin, olemalla sopivassa kohdassa jonoa sopivaan aikaan – autolla ei varmaan mihinkään, lähellekään.

    • martina

      Jep, voin vaan kuvitella millaiset ruuhkat siellä on kuumimman sesongin aikana. Me olimme väljempänä aikana syksyllä ja silti oli ajoittain ruuhkaista. Autolla tosin pääsi yllättävän hyvin kulkemaan. Olimme varautuneet siihen, että alueen kuuluisa maisemareitti olisi ihan tukossa, mutta ei ollut. Ehkä meillä kävi tuuri sen suhteen, milloin satuimme olemaan tien päällä.

  • Mari / Maailma kotina

    Reitin alun löytäminen oli todella ongelmallista. Muistan turhautuneena tirauttaneeni itkun kun päivä oli jo pitkällä ja sade painoi päälle. Lopulta löydettiin ja päästiin sadekuuron alta hyvin raflaan syömään ja iltahämärissä bussilla pakulle Ravalloon. Upea reitti!

    • martina

      Hei minäkin muistan pohtineeni miten löydämme reitin alun ja tutkin jo kotona Google Mapsin avulla, mistä se alkaa. Löysimmekin reitin alun vaivattomasti, mutta sinne asti julkisilla pääseminen oli tosiaan vaikeaa. Amalfissa bussia odottaessamme kävi jo mielessä, kannattaako meidän enää edes lähteä kun aikaa on tuhraantunut niin paljon. Onneksi lähdimme, se oli vaan ohimenevä ajatus. Aika riitti hyvin. 🙂

  • Eveliina / Reissukuume

    Samaa mieltä tuosta, että uudessa paikassa uuteen päivään herätessä on todellakin taikaa! Voi kun voisi joka aamu herätä vaan ”jostain” 😀

    Ja jälleen kerran hyvä todiste siitä, että välillä kannattaa tehdä jotain ns. väärin. Se voi tuoda jotain parempaa tilalle, kuten tällä kertaa tuon hienomman lautan 🙂

    • martina

      Niinpä, olisipa ihana saada kokea sama taianomainen aamuhetki joka päivä. Ja jep, ei pidä pelätä sitä että tekee jotain väärin. Siitä voi seurara jotain vielä parempaa – tai ainakin se voi tuoda tullessaan hauskan muiston, jos kaikki meneekin niin pahasti pieleen, ettei sille voi kuin nauraa.

  • Heidi / Maailman äärellä

    Olin vuosia sitten Amalfin ranikolla ja rakastuin kyllä niin paljon. Niin kaunis ja monipuolinen alue ja juuri nämä lautat oli niin näppäriä hellepäivinä siirtyä paikasta toiseen. ESim. Procidan saarelle (joka ainakin silloin oli vielä niin rauhallien) mentiin lautalla Napolista – silloin ei päässyt muualta.
    Silloin en vielä juuri patikoinut, niin tämä patikkareitti jäi kokematta. Olen vähän haaveillut paluusta, mutta pelkään, että se on nykyään jo niin tupaten täynnä turisteja, että ahdistaisi liikaa. Millainenkohan se olisi pääsiäisen aikoja? Olisikohan ruuhkaa tai liian kylmää ja sateista.

    • martina

      Amalfi on kyllä niin upea. Procida jäi meiltä kokematta, sillä Capri vei tällä kertaa pidemmän korren. Syksy oli hyvää aikaa reissata alueella sekä sään että turistien maltillisemman määrän takia. Uskoisin että pääsiäisenäkin on riittävän väljää niin ettei väkimäärästä joudu ahdistumaan liikaa (itse ärsyynnyn nopeasti jos porukkaa on paljon). Sään puolesta toki sekä kevät että syksy voivat olla arvaamattomampia. Sateella patikointireitti on varmasti liukkaiden kivien takia haastavampi. Meillä kävi tuuri kun syksyllä oli kuivaa. Luulisi että keväällä on vähemmän sateita ja pääsiäinen siksi hyvää aikaa vierailla alueella? Se on niin etelässäkin, että vaikka olisi varhainen pääsiäinen, on Välimeren rannalla varmasti jo mukavan lämmintä – etenkin liikkuessa upeiden patikointimaisemien keskellä.

  • Eila / Metkaamatkustelua

    Muutama vuosi sitten teimme omatoimisen Napoli, Ischia, Sorrento kierroksen ja Sorrentosta oli ajatus käydä bussilla Amalfissa, mutta en saanut houkuteltua miestäni mukaan, koska hän oli lukenut ruuhkista. Kauniita nuo rantakaupungit ovat ja italialainen ruoka on mielestäni aina hyvää, mutta liikaturismi on harmillinen juttu varsinkin paikallisten asukkaiden kannalta.

    • martina

      Onhan se tylsää kun on ruuhkaista, mutta meillä kävi siinä mielessä tuuri, että ainoa häiritsevä tungos oli juuri silloin kun etsimme bussia patikointireitin alkuun ja moni muukin halusi samaan bussiin. Myös Positanon kapeilla kaduilla sai välillä seisoskella tungoksessa. Amalfin ja Sorrenton välisellä maisematiellä sen sijaan mahtui hyvin ajella syksyllä ja italialainen ruoka, maisemat ja tunnelma ovat kyllä sellaisia, että pienen ruuhkan kyllä kestää. 🙂

  • Merja / Merjan matkassa

    Oi joi, nuo ovat juuri sellaisia maisemia, joita haluaisin nähdä paikan päällä. Patikointireitin alkuja on kyllä etsitty monessakin paikassa ja kerran jäi jopa löytymättä. 🙂 Se tapahtui Suomessa eikä ollut onneksi niin harmittava juttu.

    • martina

      Tuolla on kyllä niin huikeat maisemat. Patikointireitit voitaisiin merkitä hieman paremmin, varsinkin jos ei voi seurata ketään muuta patikoijaa alkupisteelle, niin kuin täällä olisi voinut tehdä, mikäli ei olisi itse löytänyt kylttiä.

  • Ne Tammelat

    Onneksi löysitte oikean bussin ja saitte hienon patikan toteutettua. Jännä, että Italiassa junat toimivat viimeisen päälle (tai ainakin sellainen vaikutelma on jäänyt), mutta samaa järjestelmällisyyttä ei saada ulottumaan busseihin.

    Upeita paikkoja, joihin voisi olla kiva lähteä off-seasonina, jos sellaista löytyy 🙂

    • martina

      Jep, bussi oli heittämällä patikointireissun vaikein osuus. Junat toimii tosiaan yleensä hyvin, mitä nyt lakkoja on usein, mutta niistäkin tietää jo edellisenä päivänä ellei aiemminkin. Viime syksynä oli hankaluuksia päästä Milanosta Comoon junalla, tai millään muullakaan, mutta silloin syynä oli rankkasade, jonka takia junaliikenne oli seis eikä busseista silloinkaan tietoakaan. Sääilmiöille ei oikein voi mitään. Onneksi Uber vei meidät perille, vaikka aika kallis matka olikin.

  • Petra / Mäet ja Mainingit

    Ihania Italia maisemia! Olisi varmasti upea kohde sesongin ulkopuolella. Jyrkät nousut muistuttivat meidän reissua lähelle Portofinoa.

    • martina

      Suosittelen ehdottomasti sesongin ulkopuolella kun turisteja on vähemmän, mutta näin etelässä kuitenkin vielä kiva sää, eikä liian kuuma. Jyrkät nousut tekee maisemista upeat. Itse olen nähnyt vastaavia ainakin Cinque Terressä, joka on niin ikään yksi lempipaikoistani Italiassa. Portofinoa en ole kokenut. Vielä.

  • Virpi/Virpin Maailma

    Ai miten ihana oli päästä kertomuksesi mukana Amalfinrannikon maisemiin ja tunnelmiin. Olen tuolla käynyt ja siitä asti olen halunnut palata. Silloin oli heinäkuu ja reipas 30 asteen helle, jätin tuon patikointireitin väliin ja nyt tuli tunne että se oli erittäin viisas teko tuolloin. 😀 Mutta haluan ehdottomasti sen joskus käydä patikoimassa vähän viileämpänä ajankohtana.

    • martina

      Ihanaa että tulit artikkelin myötä mukanani takaisin Amalfin tunnelmiin. 30 asteen helteessä en minäkään lähtisi patikoimaan. Viileämpänä ajankohtana kuitenkin suosittelen erittäin lämpimästi. Oli tosi huikeat maisemat!

    • martina

      Hienoa että tästä oli apua! Jatkoa seuraa kun kirjoitan jutut muista vierailemistamme kylistä Amalfin rannikolla, Sorrentosta, Caprista, Pompeijista ja Napolista. Tervetuloa siis uudestaankin!