Tarinoita Tuusulanjärven alueelta – Lemmenlaakso
Järvenpäässä sijaitseva Lemmenlaakso on kaunis luontokohde, jonka syvin olemus oli jäänyt minulle hieman pimentoon kunnes tuli koronakevät ja sen lisäämä luonnossa lenkkeily. Näin Lemmenlaakson yhtäkkiä aivan uusin silmin ja pieni journalisti minussa otti Googlen esiin ja alkoi tutkia tarkemmin, mikä Lemmenlaakso on alueitaan.
Lemmenlaakson lehdon suojelualue on perustettu 1991. Se on todellinen luontokeidas Sipoon ja Järvenpään rajan tuntumassa Lahdenväylän välittömässä läheisyydessä eli varsin hyvien kulkuyhteyksien varrella. Keskellä Lemmenlaaksoa kiemurtelee Keravanjoki ja Lemmenlaakson lehtoalue onkin Keravanjoen varren lehdoista suurin. Lemmenlaakson luonnonsuojelualue on reilut 90 hehtaaria ja tämäkin luontokohde on jääkauden muovaama.
Minulla oli alueesta aivan vääränlainen käsitys tämän vuoden kevääseen asti, jolloin korona ajoi minut monien muiden kaupunkilaisten tavoin luontoon. Väärä mielikuva johtui siitä, että mielsin Lemmenlaaksoksi osittain väärän ja osittain liian suppean alueen. Ajattelin Lemmenlaakson tarkoittavan sen lähistöllä olevia hiekkakuoppia sekä alueella olevia kapeita ja juurakkoisia polkuja, joilla vaunulenkkeilin kerran rattaat ryskyen esikoisemme ollessa vauva. Luulin nähneeni Lemmenlaakson ja tietäväni millainen se on, vaikken oikeasti ollut nähnyt sen parhaita paloja.
Naurattaa kuitenkin vieläkin esikoiseni kanssa samanikäistä tytärtään vaunuissa työntäneen ystäväni kanssa tekemämme vaunulenkit, jolloin poikkesimme vähän väliä tieltä. Eräälläkin kerralla päädyimme katsomaan minne leveänä ja tasaisena alkanut polku johtaa. “Aina voi kääntyä takaisin”, totesimme luonnon helmaan suunnatessamme, emmekä kuitenkaan ikinä kääntyneet, vaikka vastaan tuli kaatunut puu. Vaunut nostettiin sen yli ja jatkettiin matkaa kohti mahdottomampaa maastoa.
Lemmenlaakso on toki niitä juurakkoisia polkujakin, mutta se on myös paljon muuta. Alueen kenties komein maisema sijaitsee Pelkohaudan kohdalla, johon on rakennettu näköalapaikkakin joenmutkan maisemien ihailua varten. Kyllä siinä kelpaa ihmetellä luonnon rauhoittavaa vaikutusta. Portaat voi kiivetä ylös pariinkin kertaan treenin vuoksi, toteaa lähes kaikessa treenimahdollisuuden näkevä minä.
Pelkohaudan portaat rakennettiin uusiksi vuonna 2010 hieman kauemmaksi rannasta, sillä joki kuluttaa luonnostaan mutkan pengertä, jossa portaat sijaitsevat. Näin annetaan tapahtua, sillä se on varsin luonnollinen ilmiö. Kulumisen myötä penger sortuu pikkuhiljaa kallistaen puut mukanaan jokeen päin. Ilmiöllä on nimikin. Sitä kutsutaan joen meanderoinniksi. Kaikkea sitä oppiikin kun luontomatkailee.
Lemmenlaakson vuonna 2012 rakennettu laavu ja nuotiopaikka ovat olleet kauniina koronakevään päivinä myös nuorison suosiossa. Ohi kulkiessani kuulin miten oluttölkit suhahtelivat auki ja musiikki soi tuoden mieleen omat nuoruusvuosieni hetket lähellä silloista kotiamme sijaitsevalla laavulla. Sinne tallustettiin muovikassien ja kannettavan CD-soittimen kera keväällä heti kun säät sallivat nautiskella laavun tunnelmasta. Retket kestivät usein läpi yön.
Teinivuosien muistot mielessäni jätin nuorison suosiolla viettämään iltaa laavulle ja jatkoin eteenpäin pitkin joenviertä mukailevaa luontopolkua. Luontopolku on noin 3 kilometrin pituinen ja kulkemista helpottamaan alueelle on rakennettu paikoin pitkospuita ja portaita. Poluille kaatuneet puut raivataan pois.
Ydinalueen poluilla liikkumista helpotetaan kahdesta syystä. Ensinnäkin Lemmenlaakson retkeily- ja virkistysmahdollisuuksia halutaan pitää yllä. Se on etenkin näin järvenpääläisenä tosi kiva juttu.
Toinen syy tuli minulle yllätyksenä, vaikka melko ilmeinen onkin. Kulkua halutaan ohjata ydinalueen poluille, jotta niitä ympäröivien alueiden herkkä eliöstö ja linnut pesineen saavat olla rauhassa. Ydinalueen poluilta poikkeaminen on jopa kiellettyä 1.4.-15.7. välisenä aikana, jotta linnut saavat pesiä rauhassa. Kunnioita siis luonnon rauhaa.
Lemmenlaakson alueella on myös paljon monimuotoista kasvillisuutta, lintuja ja muuta sellaista eliöstöä, joiden lajikirjoihin en ole tutustunut. En ole sentään vielä niin luontohurahtanut että konttaisin pitkin niittyä suurennuslasi kourassa naama kiinni kasveissa ja muissa öttiäisissä, mutta muutama seikka alueen lajikirjosta on kuitenkin jäänyt mieleen.
Yksi oppimani seikka on se, että Järvenpään nimikkokukka keltavuokko viihtyy Lemmenlaaksossa. Se ei kai ole muualla kovin yleinen näky. Olen kuullut huhuja myös liito-oravien majailusta alueella. Sellaiseen kaveriin olisi mukava törmätä. Paitsi ei ehkä kirjaimellisesti. Eläimistä ja kasveista enemmän tietävälle Lemmenlaakso on ymmärtääkseni hyvinkin antoisa paikka.
Lemmenlaakson seutu on antoisa paikka myös frisbeegolfin harrastajille, vaikka rata ei kuulemma kaikista helpoin olekaan. Itse luonnonsuojelualueella ei väyliä tietenkään ole, mutta ympäröivien metsien suojissa lenkkeillessäni höristän korviani automaattisesti. Jos jostain kuuluu “FORE!” täytyy varoa kohti lentävää kiekkoa. Varoitushuuto on ensimmäinen asia, jonka opin frisbeegolfista. Juuri muuta en sitten ole oppinutkaan.
Lemmenlaakson alueella on myös geokätköilijöille jotain. Paikka on ihana myös lasten kanssa toteutettaville metsäretkille ja omassa rauhassa tehdyille juoksulenkeille. Hevosen, polkupyörän tai kalastusvälineiden kanssa ei ydinalueelle ole asiaa ja koiratkin on pidettävä kiinni.
Luonnon ymmärrät toivottavasti pitää siistinä kehoittamattakin.
