Kotimaa
Hääpäivän pitkä illallinen – Ravintola Sesonki
Yhteistyössä Ravintola Sesonki Aina toukokuun koittaessa mieleeni hiipii toukokuu vuonna 2015. Häävalmistelumme alkoivat olla hyvällä mallilla 23. päivä juhlittavia häitämme varten. Luonto puhkesi juuri sopivasti kukkaan tärkeää päivää varten ja nykyään aina kevään saapuessa muistan tuon hartaasti odotetun päivän. Hääpäivämme, joka oli juuri niin kaunis kuin olin toivonutkin. Häiden jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon. Olemme saaneet kaksi ihanaa lasta, joista toinen oli vasta alle kolmen kuukauden ikäinen kolmannen hääpäivämme koittaessa. Se aiheutti omat haasteensa hääpäivän juhlinnalle. Halusimme ehdottomasti tehdä jotain kivaa kahdestaan, mutta kovin kauan emme voisi viipyä poissa vauvan luota. Herkullinen ruoka on aina hyvä tapa juhlia tärkeitä päiviä ja siitä se ajatus sitten lähti.
Viime kesän parhaat hetket – Vinkkejä kotimaahan
Reissasimme viime kesänä paljon kotimaassa ja vaikka säät olivatkin tuttuun Suomen kesän tapaan vaihtelevat, pääsimme nauttimaan upeista auringonpaisteen siivittämistä hetkistä, meri- ja järvimaisemista sekä kesäisistä makumatkoista rakkaassa kotimaassamme. Viime kesänä opimme myös ottamaan pakon edessä ilon irti sateesta ja iloitsemaan entistä enemmän kauniista kesäpäivistä kun sellaisia osui kohdalle. Viime kesä oli meille vaihtelevista sääolosuhteista huolimatta Suomen kesää parhaimmillaan ja nyt kun ollaan taas kesän korvilla, on kiva pysähtyä muistelemaan hetkeksi pieniä ihania hetkiä, joita viime kesä meille tarjosi. Olkoon tuleva kesä vähintään yhtä antoisa. Pikkubloggaaja oli mukana kaikilla kotimaan reissuillamme, joten hän on olennaisena osana mukana kesämuistoissamme. Vinkit sopivat kuitenkin myös muillekin kuin perhematkailijoille, joten lue ihmeessä 10 ihaninta kesämuistoamme…
Kesäinen päivä Ruissalossa
Yhteistyössä Honkapirtti ja Ruissalon Kylpylä. Kirjoittaisin tähän alkuun Ruisrock-muistoja jos minulla olisi sellaisia, mutta vaikka olinkin oikea festarieläin nuorempana, suuntasin aina Ruissalon sijaan Seinäjoelle, joskus Joensuuhun, Raumalle ja aika usein myös Korsoon Ankkarockiin, koska se oli lähellä. Oi niitä aikoja. Ruisrock on legendaarinen ja jälkikäteen minua ehkä jopa vähän harmittaa ettei sitä tullut koettua. Toisaalta Provinssi oli minulle ykkönen ja muille festareille seurasin kavereiden perässä. Pikakelaus tähän päivään. Nyt se rikkinäisissä farkuissa ja letit päässä festareilla heilunut tyttö on kasvanut vähän vanhemmaksi ja löysi itsensä viime kesänä vihdoin Ruissalosta, ei festarikansan keskeltä, vaan keskeltä rauhallista kesäpäivää aviomiehensä ja vauvansa kanssa. Niin ne ajat muuttuu.
Bromarv ja lapsuuden mökkikesät
Tähän aiheeseen on tuntunut vaikealta tarttua. Se tuntui vaikealta jo silloin kun sain tietää, että mökkimme myydään. Kun kuulin uutisen, en halunnut enää mennä mökille, vaikka minua pyydettiin useasti mukaan käymään vielä viimeisen kerran hyvästelemässä mökki. En halunnut mennä, sillä pelkäsin sen pilaavan hyvät muistot. Halusin muistaa lapsuuden iloiset mökkikesät, aina paistavan auringon ja sen onnellisen huolettomuuden, jonka vain lapsena voi saavuttaa. Halusin muistaa mökin hyvän mielen paikkana ja halusin, että viimeinen kertani siellä on täynnä iloa, niin kuin mökkireissut aina olivat. Siksi en mennyt hyvästelemään mökkiä. En halunnut surkutella ja ikävöidä. Halusin pitää kiinni muistoistani, sillä muuta ei enää olisi. Mökki myytiin vuosia sitten ja vasta viime kesänä olin…
Hemmottelupäivä Långvikissa
Raskaus on naisen elämän parasta aikaa, sanotaan. Raskaana oleva nainen on kaunis, vauvamaha ihana ja nainen hehkuu seesteistä onnea ennen kuin raskautta voi muuten edes huomata. Hmm, totta ehkä toinen puoli. Minä olen valitettavasti joutunut tutustumaan siihen toiseenkin puoleen. Siinä toisessa puolessa ihana vauvamaha painaa niin että selkään sattuu. Kolotukset leviävät myös muualle kehoon ja liikkuminen on vaikeaa. Jalat turpoavat, koko keho kerää nestettä ja väsymys muuttaa silmänaluset mustiksi. Ennen kuin raskaus näkyy muuten, hehkuvat kasvot vihertävän harmaina pahoinvoinnista samalla kun iho elää omaa elämäänsä vuorotellen rasvoittuen ja kuivuen. Tuolloin en ehkä ihan heti allekirjoita mitään ensimmäisen kappaleen väitteistä. Onneksi on olemassa isompia ja pienempiä tapoja hemmotella itseään ja onneksi…
Hotel Oscar ja lapsiperheen Varkaus
Mitä tulee kotimaassa reissaamiseen lapsen kanssa, olemme viime kesän jäljiltä jo aika konkareita. Vaikka emme ole vielä lentäneet lentokoneella pikkubloggaajan kanssa, on autossa istuttu monia kilometrejä, yövytty monessa eri hotellissa ja vierailtu niin monessa ravintolassa, etten osaa edes laskea. Kaikki on ollut yllättävän helppoa. Oikeastaan todella helppoa. Kaikista helpoimmaksi olomme on tehty ehdottomasti Varkaudessa Hotel Oscarissa, jonka rankkasimme lapsiystävällisimmäksi hotelliksi, jossa olemme olleet. Pikkubloggaaja huomioitiin heti ja hän sai koko vierailun ajan erityishuomiota kaikilta respasta ravintolan tarjoilijoihin.
Varkaus maasta, vedestä ja ilmasta
Mielikuvani Varkaudesta ei ole ollut kovin mairitteleva. Olen ajatellut Varkauden olevan tylsä pieni teollisuuskaupunki, jossa on aina harmaa, märkä ja kolea marraskuu. Autioilla kaduilla taapertaa muutama väsynyt ihminen, hekin ovat harmaita, samoin kuin tehtaiden piipuista tupruttava savu. Kukaan ei hymyile ja kaikki, jotka vaan pystyvät, muuttavat kauas pois kaupungista. Sori Varkaus, mutta en aio nyt yhtään kaunistella ajatuksiani.
Pikkubloggaajan ensimmäinen matka
Pikkubloggaaja oli 11 kuukauden ikäinen kun hän aloitti matkabloggaajan uransa. Pikkuisen ensimmäinen reissu suuntautui turvallisesti kotimaahan oman auton kyydissä, joten emme osanneet juurikaan jännittää matkaa etukäteen, vaikka toki suunnittelin sekä itse reissun että pakkaamiset huolella etukäteen. Kaikki kyläily-, juhla- ja ravintolareissut olivat sujuneet tähän asti niin hyvin, että uskoimme perustyytyväisen vauvamme olevan hyvää matkaseuraa. Juuri ennen reissua pieni sairastui elämänsä ensimmäiseen kunnon flunssaan ja samaan aikaan alkoi pilkottaa myös ensimmäinen hammas alaleuassa. Se meinasi aluksi vähän hermostuttaa, mutta päätimme, että hyvin se menee, aina pääsee takaisin kotiin ja toisaalta samahan se missä pieni sairastaa etenkin kun kotimaassa ollaan. Asenne ratkaisee, samoin se, otammeko lääkettä yöksi vai emme (otamme!).
Päivä Loviisassa – Entä jos sataa?
Mielikuvissani heinäkuisella Loviisan reissullamme olisi puhaltanut lempeä merituuli, joka olisi viilentänyt juuri sopivasti helteessä kylpevää kaupunkia. Jäätelökioskista ostettu jätski olisi sulanut sormiin ja aurinko porottanut kullanruskean sävyn kesävaatteiden paljastamalle ihollemme. No, ei mennyt ihan niin. Tuli rankkasade.
Tammisaari – SUP-lautailua, saunaa ja Suomen kesää
Eletään loppukesää 1990-luvun loppupuolella Tammisaaren vierasvenesatamassa kun hyppään ystävän perheen veneestä laiturille. Ystävä seuraa perässä ja kirmaamme läheiseen leikkipuistoon, jonka keinuissa juttelemme tuntikaupalla. Ilta on jo pimentynyt kun maltamme vihdoin lähteä takaisin veneelle. Loppukesän lämmin sade ryöpsähtää merituulen siivittämänä päällemme kuin suihkepullosta sumutettuna. Avaan sille sylini, kallistan päätä taakse ja nauran ääneen. Voi sitä lapsuuden huoletonta onnea. Tai teinejähän silloin jo oltiin. Olen aina pitänyt Tammisaaresta. Venereissun lisäksi kävimme kylällä silloin tällöin kesämökiltämme käsin ja Tammisaari on aina edustanut minulle Suomen kesää parhaimmillaan. Niinpä olin innoissani kun vietimme päivän Tammisaaressa kesäisellä roadtripillämme. Edellisestä vierailusta olikin jo liian pitkä aika. Oli alkukesän lämmin päivä kun ajoimme tutun sillan yli kohti vierasvenesatamaa…
