Yleinen
Ravintola Maneesi, Järvenpää
“Mä tykkään Järvenpäästä”, julistin Henkalle kesken sunnuntaisen lounashetken. Istuimme Ravintola Maneesissa, maistelin mehevää purilaista ja katselin ikkunan takana ravaavia hevosia. En ihan heti keksi paremmin minun makuuni sopivaa ravintolaa. Hyvää ruokaa ja heppoja. Kaikki oli sillä hetkellä niin hyvin, että sain ihmeellisen rakkauskohtauksen koko kaupunkia kohtaan. Ihana, ihana Järvenpää. Ravintola Maneesi sijaitsee upouudessa Ratsastuskeskus Ainossa Järvenpäässä lähellä Ainolan juna-asemaa. Ravintola sijaitsee kahden maneesin välissä ja sen ikkunoista on suora näkymä ratsastushallien tapahtumiin. Ensimmäisellä vierailukerrallamme tallilla oli käynnissä estekisat ja olisin voinut istua ikkunapöydässä vaikka koko päivän esteradalla kiitäviä ratsukoita katsellen.
Gracan kukkula, Lissabon
Viimeinen ilta Lissabonissa. Aika on mennyt todella nopeasti. Astelemme ulos illallisravintolasta ja mietimme mitä seuraavaksi. Hei, aurinko ei ole vielä laskenut! Mennään Gracan kukkulalle! Olemme bonganneet Gracan kukkulan Lissabonin muilta näköalapaikoilta ja arvelimme auringonlaskun näyttävän upealta sieltä katsottuna. Olimme ajatelleet vierailevamme näköalapaikalla jonakin iltana auringonlaskun aikaan, mutta kuten sanoin, aika on mennyt todella nopeasti ja hautasimme kaiken muun tohinan keskellä ajatuksen Gracasta. Kaikkea ei voi ehtiä.
Frans & Amélien simpukkaperjantai
Helsingin uusimmassa ranskalaisbistrossa tarjoillaan joka perjantai tuoreita simpukoita ja kun kutsu kävi simpukkakattilan ääreen, riensimme tietysti innoissamme paikalle. Höyryävä kattilallinen sinisimpukoita vie minut aina ajatuksissani Välimerelle ja simpukoiden kanssa näpertäessä on kiva muistella menneitä matkoja ihan täällä kotimaan keväässäkin. Ranskalainen bistrotunnelma toivotti meidät heti tervetulleiksi kun astelimme sisään uudistuneeseen Frans & Amélieen, joka tunnettiin ennen nimellä Fransmanni. Meidät ohjattiin ihanaan pöytään, jota reunustivat mukavat sohvat. Pöydällä oli ruusuja sekä kynttilä ja olomme oli heti todella tervetullut.
Tapas Bar 52, Lissabon
Ensimmäinen päivä Lissabonissa oli ollut pitkä. Aamun ensimmäiselle lennolle oli herätty epäinhimillisen aikaisin ja matkainnostuksesta johtuen koneessa nukkuminen ei ottanut onnistuakseen. Olimme tutkineet koko päivän kaupunkia ja tiedostimme, että uni saattaa tulla varhain. Niinpä menimme illallisellekin hyvissä ajoin, sillä mikään ei ole inhottavampaa kuin kiinni lurpsuvat silmät kesken ruokailun. Paikalliset nauttivat illallista myöhempään kuin mihin Suomessa on totuttu, mutta eräs tapas-paikka oli jo auki. Sen terassilla istui iloisia ihmisiä aperitiivilla muutamaa tapasta maistellen, mutta me päätimme koostaa koko illallisemme tapaksista. Siispä pöytä täyteen ruokaa!
Chjokon Chocolate High Tea, Helsinki
Pienen suklaapuodin pöydille on katettu valmiiksi houkuttelevan näköiset kerrostarjottimet, iso pullollinen vettä ja hieman mehua. Tiskille kerrotaan maksamisen yhteydessä halutaanko herkkujen kanssa juoda kahvia vai teetä ja pian pöytään kannetaan pyydetty juoma. Tunnelma pienessä suklaapuodissa on kotoisa ja lämmin. Suurimman huomion varastaa pöydässä komeileva kerrostarjotin täynnä herkkuja. Alimmalla kerroksella on muutama suolainen naposteltava, joista etenkin minicroissantit maistuvat ihanalta ja vievät ajatuksemme välittömästi takaisin Nizzaan, jossa vietimme taannoin hauskan pitkän viikonlopun. Kerrostarjottimen ylimmällä kerroksella on samoja konvehteja kuin puodin vitriinissä on myytävänä ja keskimmäiseltä kerrokselta löytyy muuta makeaa, kuten värikkäitä macaronseja, suklaakakkua ja keksiä. Nam, käydään kimppuun!
Panzanella
Tomaattinen leipäsalaatti panzanella ei kuulosta äkkiseltään ihan lemppariruoalta noin niin kuin vehnäleipää välttelevän tomaattiallergikon korviin. Ehkä sen takia toscanalaista perinnereseptiä ei ole tullut kokeiltua aiemmin, vaikka käsite panzanella onkin ollut jo tuttu jo iät ja ajat. Vaan auta armias kun eteeni kannettiin annos panzanellaa keittiöntervehdyksenä Chiantin majapaikassamme. Leipäsalaatti vei kielen mennessään. Nam, tämähän on ihan sairaan hyvää!
Kielitaito matkoilla
Köröttelemme pienellä vuokra-Smartillamme ylös pitkin Toscanan vuoristoa. Päämäärämme Castelnuovo di Garfagnana on vielä pitkän matkan päässä kun bensavalo syttyy. Olemme hieman hämmennyksissä, sillä vuokraamosta sanottiin, ettei bensamittariin ole luottamista ja tankkikin on täynnä, vaikka mittari näytti jo vuokraamon pihassa muuta. Takaraivossani kolkuttaa kuitenkin tieto italialaisten tavasta hoitaa asioita, enkä uskalla luottaa vuokraamon virkailijan sanoihin. Etsimme katseellamme bensa-asemaa, mutta sellaista ei näy. Huolestun entistä enemmän ajatellessani, että matkamme tyssää keskelle vuoristoa bensan loppuessa. Pysäytämme auton tien sivuun ja lähdemme etsimään apua. Törmäämme paikalliseen raksamieheen, joka ei osaa englantia, mutta jolle saan puutteellisella italian kielen taidollani jotenkin asiamme selitettyä ja ymmärrämme miehen vastauksenkin.
Cascais, Portugali
Paikallisjuna puksuttaa Lissabonin Cais do Sodren asemalta joen vartta pitkin länteen kohti avomerta. Saavumme vajaassa tunnissa Portugalin rivieralle Cascaisiin. Astumme ulos junasta ja kävelemme kohti rantaa. Paikka on kuin rakennettu turisteille. Kävelykatujen varret ovat täynnä kuppiloita, terasseja ja kauppoja. Niiden takana pitkät hiekkarannat levittäytyvät lähes koko rannan pituudelta. Mikäs täällä on kesäpäivää viettäessä.
Keväinen iltapäivätee
Eräänä aamuna se taas iski aivan yllättäen. Talven selkä taittui ja ilmassa tuoksui kevät. Tiedättekö sen tunteen kun jostain vaan tietää, että kevät on lähellä? Maassa on vielä lunta ja kaikki näyttää samalta kuin eilenkin, mutta jokin on silti toisin. Ilmassa on lupaus tulevasta keväästä ja yhtäkkiä koko maailma tuntuu hymyilevän. Minä tunnen sen joka kevät ja rakastan tuota tunnetta joka vuosi enemmän ja enemmän. Tänä vuonna halusin juhlistaa tulevaa kevättä kutsumalla pari ystävää kylään ja kattamalla pöytään iltapäiväteen kaikkine herkkuineen. Alalaatikosta otettiin esiin kaunis uusi astiasto sekä kerrostarjotin ja kaupasta kannettiin kukkia koristamaan kotia. Kotimaiset tulppaanit ovat juuri omiaan juhlistamaan ilmassa leijailevaa kevään tuntua. Ihan kohta luontokin kukkii yhtä…
Baixa – Lissabonin eloisa keskusta
Lissabonin keskustan Baixan tiukkaa ruutukaavoitusta piristävät viihtyisät aukiot. Baixa on erinomainen alue majoittua. Sieltä on lyhyt matka Bairro Altoon, Alfamaan ja muihin turisteja kiinnostaviin kaupunginosiin. Myös julkiset kulkuvälineet ovat hyvin tavoitettavissa ja onhan alue myös hyvin viehättävä. Baixa tuhoutui kokonaan vuoden 1755 maanjäristyksessä ja sitä seuranneessa tsunamissa. Alue rakennettiin uudestaan ruutukaavaan ja nykyään se on eloisa ja kaunis kaupungin keskusta. Baixasta ei löydy juurikaan korkeuseroja vaan se on tasainen läntti kukkuloille rakennettujen Bairro Alton ja Alfaman välissä. Ei ihme että tulva teki täällä tuhojaan. Vedellä on ollut esteetön pääsy laaksomaiseen kaupunginosaan.
