Viinimatkailu
Viinimatkalla Wienissä
Oon mä juonut viinii Wienissä ja oppinut samalla yhtä jos toista itävaltalaisista viineistä. Itävaltalaiset viinit Grüner Veltliner etunenässä ovat olleet hienoisessa nosteessa myös Suomessa, joten oli siksikin mielenkiintoista paneutua pienen eurooppalaisen viinimaan antiin. Itävallan historia viinimaana on mielenkiintoinen. Se on yksi maailman vanhimmista viinimaista ja 1900-luvun alussa se tuotti jopa kolmanneksi eniten viiniä koko maailmassa. Sanotaan että viini on itävaltalaisille yhtä merkittävä osa kulttuuria kuin mitä olut on saksalaisille. Wien on myös maailman ainoita pääkaupunkeja, joka on samalla menestyksekäs viinialue. Kaupunkia ympäröiville viinitiloille ja -tarhoille onkin helppo suunnata julkisen liikenteen avulla. Me emme tutustuneet talvisella reissullamme tähän vaihtoehtoon, mutta Anna-Marian blogista löytyy mainio vinkki paikallisten suosimasta Gumpoldskirchen-viinialueesta 30 kilometrin päässä…
Ranskalaisista viineistä
Meillä on ollut missio. Olemme yrittäneet opetella ranskalaisia viinejä ja löytää maan viinitarjonnasta lempparimme. Helppo homma! Vai onko sittenkään? Shampanjoista, ranskalaisista valkoviineistä ja roseeviineistäkin on helppo löytää lemppareita, mutta punaviinit ovat osoittautuneet melkoiseksi haasteeksi. Olemme kantaneet Alkosta kotiin useammankin erilaisen ranskalaisen punkun, joita olemme maistelleet sekä sellaisenaan että erilaisten ruokien kanssa. Emmekä ole erityisemmin pitäneet yhdestäkään.
Viinimatkalla Piemontessa
Piemonten alue tunnetaan laatuviineistään. Siellä tuotetaan sekä Baroloa että Barbarescoa, mutta myös kuuluisia Astin kuohuvia. Valkoviinipuolellakin löytyy, kuten saatte pian postausta pidemmälle lukiessanne huomata.
Ravintolavinkkejä Riikaan
Annetaan aplodit Henkalle. Hänen ravintolavalintansa osuivat ihan nappiin taannoisella Riikan reissullamme. Itsehän en pystynyt tällä kertaa tutustumaan kaupunkiin lainkaan etukäteen enkä tekemään suunnitelmia, sillä kuulin vasta nelisen tuntia ennen koneen nousemista olevani lähdössä reissuun. Matkakohde paljastui vasta lähtöportilla. Niinpä kaikki ravintolavalinnoista lähtien oli Henkan harteilla. Hän saa ottaa niistä vastuuta jatkossakin, niin hyvin hän hoiti homman. Suurimpana apunaan Henkalla olivat kuulemma blogit, joten annetaan aplodit myös meille bloggaajille kun niin avuliaasti jaamme ravintolavinkkejämme netissä. Tokihan pistämme hyvän kiertämään ja jaamme eteenpäin omat hyväksi havaitut ravintolasuosituksemme Riikaan, jonka ruokaskene yllätti kaikkineen todella positiivisesti. Reissuun ei osunut yhtäkään totaalista hutia. Yksi hutiannos oli kuitenkin muuten tosi kivassa ravintolassa, joten melkoisen hyvä saldo…
Cascina Meriame – Yökylässä italialaisella viinitilalla
Fiatin renkaiden alla rapisee hiekkatie. Vielä yksi mutka ja olemme perillä Cascina Meriamessa. “Benvenuti!”, meidät toivotetaan tervetulleiksi. Käteen ojennetaan tärkeimmät: Huoneen avain ja viinilasit. Tuosta saa ottaa tilan viinejä. Laittakaa nimi lappuun ja hoitakaa maksu lähtiessänne. Valkoviiniä on jääkaapissa.
Vierailulla Sukuloiden viinitilalla Piemontessa
Aurinkoinen terassihetki kotona. Kirjoitan sähköpostia Riikka Sukulalle. Sovimme vierailusta hänen ja hänen miehensä Jyrki Sukulan viinitilalla Serralunga d’Albassa. Kun ajankohta on lyöty lukkoon alan suunnitella muuta reissuohjelmaa viinitilavierailun ympärille. Olen aika innoissani. Yksi matkaunelma on käymässä toteen kesäkuussa 2019. Aurinkoinen terassihetki Albassa. Käyn läpi sähköpostejani samalla kun Henkka tilaa meille viiniä. Riikka Sukula on lähettänyt viestin, jossa kysyy voisimmeko siirtää tastingvierailun torstailta perjantaille, jolloin Jyrki pääsisi isännäksemme. Vastaan sen sopivan meille loistavasti. Majailemme loppureissun siinä heidän naapurissaan Cascina Meriamessa, joten päivällä ei ole väliä.
Alicante – Mitä ja missä syödä?
“Alicantesta ei saa hyvää ruokaa”. Näin jokin nettisivusto minulle väitti kun tutkin mitä ja missä Alicantessa kannattaa syödä. Ohitin väitteen hymähtäen, sillä minun oli vaikea uskoa, ettei Espanjasta saisi hyvää ruokaa. Jos ei muuta niin aina on herkullisia juustoja, ilmakuivattua kinkkua ja muita pieniä tapaksia tarjolla. Ei niillä voi mennä kovin pahasti pieleen. Väite huonosta ruokamatkakohteesta jäi kuitenkin mieleen ja tutkin Alicanten ruokavinkkejä astetta kriittisemmin. Löysin suosituksia hyvistä paellaravintoloista, tapaspaikoista, merenelävistä ja pienistä suloisista viinibaareista. Otin vinkkejä talteen ison kasan ja luotin eniten niihin, joita paikalliset suosivat.
Venetsia – Klassikkojuomien kaupunki
Venetsiassa jos jossain riittää klassikkoja myös juomapuolella. Siinä missä olin ennen reissua kirjoittanut testattavien ruokien listalleni isolla vain “cicchettejä!” oli testattavien juomien lista pidempi. Onneksi juomien maisteluun oli useampi päivä aikaa, vaikka niiden testaaminen vaati nytkin hieman suunnittelua, jotta mikään ei unohtuisi. Ja myös siksi, että aina teki mieli tilata vain Aperol Spritziä (tai Limoncello Spritziä, johon liittyvän nolon tarinan ajalta ennen kun Limoncello Spritzistä tuli yleisemmin tunnettu, voit lukea alempaa). Aperol Spritz ei ole koskaan missään ikinä milloinkaan maistunut niin hyvältä kuin Venetsiassa. Mutta mennään siihen vähän myöhemmin. Kuten kaikki hyvät asiat, aloitetaan tämäkin postaus kuohuvalla.
Rieslingiä, eisweinia ja vähän punaistakin – Saksalaiset viinit
Saksa on tunnettu rieslingeistään eikä suotta. Raikkaat ja hedelmäiset saksalaiset rieslingit kuuluvat omiinkin lemppareihini, mutta maasta tulee myös muita mainitsemisen arvoisia viinejä. Erikoisin niistä on jäisenä poimittu eiswein ja vaikka valkoviinit ovatkin Saksan juttu, tulee maasta myös jonkin verran punaviinejä. Ihastuttuani saksalaisiin rieslingeihin aloin haaveilla viinimatkasta Saksaan. Haave toteutui viime syyskuussa kun suuntasimme koko perheen voimin Reinin, Moselin ja Nahen alueille tutustumaan saksalaiseen viinikulttuuriin.
Tallinnan parhaat viinibaarit
Astumme sisään pienestä ovesta sopivalla tavalla sekaisen oloiseen kuppilaan, jonka seiniä koristavat erilaiset taulut, kuvat ja Italiasta lähetetyt postikortit. Korkea hylly on täynnä viinipulloja ja Italia-aiheista sälää. Tiskillä köllöttelee herkullisen näköisiä salami- ja kinkkupötköjä sekä erilaisia juustoja. Henkilökunta puhuu keskenään italiaa ja yksi heistä ohjaa meidät valitsemaan minkä tahansa pöydän haluamme. Istahdamme ikkunapöytään ja tutkimme listaa. Italiankielinen musiikki saa hymyilemään ja kun maistan tarjoilijan suosittelemaa italialaista viiniä, unohdan hetkeksi olevani Tallinnassa. Tuntuu niin Italialta. Tilaamme viinilasien kanssa lankullisen antipastoja ja katselemme kuinka tiskillä leikataan aiemmin ihailemiani juustoja ja salameja. Nam, nuo ovat meille! Viinibaari Il Gallo Nero on ensimmäinen, johon suuntaamme Tallinnan ruoka- ja viinimatkallamme (ja olutmatkallakin, mutta siitä lisää…
