Reseptit
Italialainen oliivileipä
Uunituore leipä on parasta mitä on. Jos se pitää sisällään oliiveja niin vielä parempi. Italialainen oliivileipä on ihanan mehevä leipä rapealla kuorella ja suolaisilla sattumilla. Se on ihanaa sellaisenaan, mutta maistuu mahtavalta myös hyvän oliiviöljyn ja balsamiviinietikan sekoitukseen dipattuna. Itse nautiskelin leipää uunituoreena lounaskeiton kanssa. Resepti on napattu 500 Välimeren maiden ruokaa -nimisestä kirjasta, joskin olen törmännyt vastaavaan myös muualla. Kirjassa annettiin tuunausehdotuksia, joiden mukaan leipään saa vaihtelua oliivilajikkeiden vaihtelemisen lisäksi myös muun muassa lisäämällä leipään valkosipulia, aurinkokuivattua tomaattia tai oreganoa.
Halloumia ja munakoisoa kreikkalaisittain
Mintun raikkaus ja tomaatin hapokkuus sopivat täydellisesti grillatun halloumin ja munakoison kaveriksi. Kalamataoliiveista tehty kastike vie ajatukset kreikkalaisiin tavernoihin ja kalastajakyliin, joissa tuoksuu suolainen meri-ilma. Kuuma Välimeren aurinko saa kaipaamaan suolaista ja raikasta ruokaa. Makumatka Kreikkaan syntyy seuraavaa reseptiä noudattamalla. Maistele makujen kirjoa suussasi, sulje silmäsi ja kuvittele eteesi valkoisena hohtava kreikkalaiskylä, syvänsininen taivas ja taustalle meren pärskeet. Millä Kreikan saarella olet kuvitelmissasi?
Chorizofrittata
Ei ole frittatan voittanutta kun puhutaan helpoista, täyttävistä ja edullisista kotiruoista. Kuohkean frittatan salaisuus piilee hyvin vatkatuissa kananmunissa. Maukkaudesta vastaavat mausteinen chorizo, punasipuli, paprika sekä riittävä maustaminen. Suolaa saa olla reippaasti. Me nautiskelimme chorizofrittataa koko perheen kera eräänä tavallisena arkipäivänä lounaaksi. Frittata syntyi käden käänteessä ja maistui koko perheelle. Inspiraatio frittataan löytyi Vera Jordanovan ”Don’t Miss a Bite – Makuja ja muistoja maailmalta” -kirjasta.
Kanapiccata ja rikotut perunat
Kanapiccata. Kuulostaa vähän Italialta, mutta en jostain syystä tunnista sitä italialaiseksi. Ei kun google esiin siis ja kysymään, mikä ja mistä kotoisin on kanapiccata? Sana piccata tulee tosiaan Italiasta. Tarkemmin ottaen Pohjois-Italiasta Milanon ja Lombardian alueelta. Se tarkoittaa ohueksi nuijitun vasikanlihan pyörittelyä vehnäjauhoissa ja kypsentämistä valkoviinissä sitruunan ja kapristen kera. Kuulostaa kieltämättä hyvinkin keskieurooppalaiselta. Kanasta tehty piccata taas on tunnetumpi USA:ssa. Itse törmäsin reseptiin Vera Jordanovan Don’t Miss A Bite -keittokirjan sivuilla, joilla Vera jakaa makumuistojaan maailmalta. Kanapiccata on yksi niistä ja todella herkullinen sellainen.
Bataatti-lehtikaalisalaatti
Oho, puolet meni jo ennen kuin ehdin edes kuvaa räpsäistä. No ei aivan. En vaan alunperin ajatellut laittaa tätä reseptiä blogiin, joten en panostanut kuviinkaan. Te olitte kuitenkin Instagramissa eri mieltä ja äänestitte reseptin blogiin. Eikä mikään huono äänestystulos lainkaan. Tämä nimittäin oli herkkua. Teen varmasti uudestaankin. Bataatti-lehtikaalisalaatin ohje on napattu Samasta padasta 2 : Puolessa tunnissa -kirjasta, josta olen löytänyt muitakin maukkaita reseptejä arkeen. Kuten lähes aina tapahtuu, muokkasin tätäkin ruokaa ihan hieman omaan makuuni ja keittiönkaappien sisältöön sopivammaksi. Tämä maukas salaatti on lämmin, ruokaisa ja täynnä terveellisiä rakennusaineita koko perheen tarpeisiin. Arvostan kovasti myös sitä, että ruoka syntyy yhden pellin taktiikalla.
Puolukkainen bostonkakku
Suloisimmat lapsuusmuistoni liittyvät yhdessä leipomiseen ja tuoreen pullan tuoksuun. Siihen miten jemmailin pienen essuni taskussa taikinakimpaletta, jota nakersin pieni pala kerrallaan nurkan takana. Olin säästäväinen jo silloin. Korvapuustipitkon päät sai syödä luvan kanssa. Toinen pääty oli isoveljelle, toinen minulle. Ja voi sitä riemua, kun kotiin taapertavan koululaisen nenään kantautuva pullantuoksu tuli meidän keittiöstä. Kylmää maitoa lasiin ja pullaa ahmimaan. Halusin luoda samanlaisia pullantuoksuisia muistoja myös omille lapsilleni. Kaivoimme koronaeristyksessä ollessamme Olga Temosen pullakirjan esiin ja valitsimme sieltä pullareseptin, jota testaisimme. Ei ollut ihan helppo homma tuo valintahomma. Kirja kun on täynnä veden kielelle herauttavia pullareseptejä. Valitsimme lopulta puolukkaisen bostonkakun, sillä huomasin etten ole tehnyt bostonkakkua aiemmin. Puolukasta tulisi kaivattua raikkautta…
Banana bread eli banaanileipä
Banana bread eli suomalaisittan banaanileipä on maukas ja suosittu herkku, jota on helppo muokata sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään. Banaanileipä on jotain kuivakakun ja leivän väliltä ollen banaanin ansiosta makea, mutta ilman lisämakeutusta kuitenkin kaukana kuivakakun makeudesta. Banana bread on ollut suosittu jenkeissä jo ammoisista ajoista lähtien. Moni on tutustunut siihen Australiassa, jossa banana breadilla herkutellaan muun muassa brunsseilla. Tässä yleispätevä ohje, jota voit käyttää sen mukaan mitä kaapissasi on ja kuinka makean lopputuloksen haluat.
Spaghetti alla carbonara
Italialaiset klassikkopastat ovat parhaita. Niin maukkaita, yksinkertaisia ja helppoja. Taidan toistaa nyt itseäni, mutta minkäs teet kun ihastut pastaklassikoihin yhä uudestaan ja uudestaan. Tällä kertaa innostuin carbonarasta eli miilunpolttajan spaghetista, joka on tuhti pekonia tai pancettaa sisältävä pasta Laziosta. Carbonaran kastike syntyy yksinkertaisimmillaan kananmunan keltuaisesta, mutta on olemassa myös koulukuntia, jotka lisäävät pastaan kermaa tai koko kananmunan valkuaisineen. Minulle tutuin carbonara on yksinkertaisin keltuaisversio ja sen reseptin haluan jakaa teillekin.
Karitsanfilettä ja portviinikastiketta
Käydessäni läpi kirjahyllyäni keittokirjaprojektin merkeissä olin jo heittämässä erään kirjan pois. Stefan Richterin pihvikirja ei puhutellut jostain syystä lainkaan. Onneksi kirja tuli pelastettua, sillä uudella selailulla ajattelumaailman käännyttyä vähän fiinimpään kotisyömiseen, löysin kirjasta vaikka mitä kiinnostavaa kokattavaa. Yksi niistä oli karitsanfilee yrtti-sinihomejuustokuorrutteella. Kaveriksi portviinikastiketta. Ai maistuisiko? Todellakin! Valmistimme herkulliset annokset eräänä iltana kun halusimme syödä vähän paremmin. Alkuruokana oli simpukkakeittoa ja pääruokana maistui karitsa. Portviinikastikkeen lisäksi teimme karitsanfileelle kaveriksi valkosipuliperunoita. Makunautinnon kruunasi hyvä punaviini, joka oli tällä kertaa shirazia.
Broileripyttipannu
Aloitin vuoden alussa keittokirjaprojektin, jonka ideana on käydä läpi kaikki kirjahyllyn keittokirjat testaten jokaisesta vähintään yksi uusi resepti. Annoin itselleni luvan edetä juuri siihen tahtiin kun tuntuu hyvältä, ettei kiva projekti tuottaisi turhia paineita. Sopiva tahti on ollut noin yksi kirja viikossa kunnes tuli koronaepidemia ja tahti kiihtyi hieman. Olen keittänyt kookospuuroa, leiponut lasten kanssa suklaamuffinsseja, nautiskellut pasta carbonaraa ja herkutellut raikkaalla sitrussalaatilla. Keittokirjaprojektin myötä ruokavalioni on monipuolistunut ja takataskuun on jäänyt ideoita ja jopa uusia luottoreseptejä. Yksi kirja sai lähteä kun epäilyttävä turkkilainen keittokirja ei onnistunut testireseptinkään myötä vakuuttamaan vaan oikeastaan päinvastoin. Harmaa epämääräinen munakoisomössö ei ollut hyvää. Stalinin makaronit on yksi lempikirjoistani sen sisältämien tarinoiden ansiosta. Historialliset tarinat…
