Reseptit

  • lakumokkapalat

    Lakumokkapalat

    Mokkapalat on ihana perinteinen herkku, josta pitävät kaikki. Ne valmistuvat käden käänteessä myyjäisiin, viemisiksi ja tarjottavaksi vieraille tai vaikka ihan vaan itselleen silloin kun tekee mieli herkutella. Mokkapaloissa on vaan yksi pieni vika. Ne ovat ehkä jopa liian perinteisiä ja käyvät siksi helposti tylsäksi kaltaiselleni kokeilijaluonteelle. Aina pitäisi olla jotain uutta. Siitä se ajatus sitten lähti. Jospa yhdistäisinkin mokkapaloihin lakritsin. Oikeasti löysin lakumokkapalat Pinterestistä, joka kertoi niiden olevan peräisin Meillä kotona -sivustolta. En siis valitettavasti voi ottaa kunniaa lakumokkapalojen keksimisestä, mutta jaan mielelläni herkullista ideaa eteenpäin. Me leivoimme lakumokkapalat isänpäivän kunniaksi yhdessä 2- ja 4-vuotiaiden pikkubloggaajien kanssa. Mokkapalataikina syntyykin mukavasti myös pienten leipuriapulaisten kanssa. Tässä on minun versioni lakumokkapaloista:

    Kommentit pois päältä artikkelissa Lakumokkapalat
  • Suolaiset köyhät ritarit

    Suolaisten herkkujen ystävän mielestä on ihan parasta kun klassisista makeista ruoista tehdään suolaisia versioita. Makean kakun sijaan voi tehdä vaikka suolaisen pizzakakun, joulutortut taipuvat mainiosti myös suolaisiksi versioiksi ja köyhät ritarit ne vasta herkullisia ovatkin suolaisina. Okei, myös makeat köyhät ritarit ovat ihania, vaikka muuten pidänkin enemmän suolaisista herkuista. Jos makean hammasta kolottaa niin kokeile perinteisten mansikkahillolla ja kermavaahdolla aateloitujen köyhien ritarien lisäksi vaikka näitä raparperisia uuniversioita. Suolaiset köyhät ritarit ovat ihana brunssi- tai aamiaisherkku. Me nautiskelimme tällä kertaa avokado- ja serranoversioita, mutta kaapissa oli myös sinihomejuustoa jos sitä olisi tehnyt mieli. Munamaitoon raastoin parmesaania. Siihenkin olisi sopinut sinihomejuusto tai vaikka lempparini pecorino. Miedompien makujen ystävät käyttävät tavallista juustoraastetta. Munamaito…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Suolaiset köyhät ritarit
  • BLT Sandwich

    BLT Sandwich eli suomalaisittain BLT-leipä saa nimensä englanninkielisten ainesosiensa mukaan. Bacon, Lettuce, Tomato eli pekoni, salaatti ja tomaatti muodostavat sopivan rapean, raikkaan, mehevän ja suolaisen yhdistelmän majoneesilla voideltujen paahtoleipien väliin. Meidän ensimmäiset BLT-maistiaiset ovat olleet ison rapakon takana joko USA:ssa tai Karibian risteilyllä. Kumpikaan ei muista missä tarkalleen ottaen maistoimme BLT:tä ensimmäisen kerran, mutta jos sanon Miamissa, en usko että menee kovin pahasti pieleen. Tällä kertaa söimme BLT-leivät kotilounaana. BLT oli juuri sopivan täyttävä tapaus lounaalle, mutta menisi hyvin myös isompana välipalana. Ehkä koululainenkin ilahtuisi BLT-leivästä iltapäivän herkkuna. Meidän 4-vuotias pikkubloggaaja maisteli tyytyväisenä omaa BLT-leipäänsä jopa flunssaisena ja osallistui sen tekoonkin mielellään. BLT sopii mainiosti myös brunssipöytään tai evääksi. Eli…

    Kommentit pois päältä artikkelissa BLT Sandwich
  • simpukkakeittoa lautasella

    Uuden-Englannin simpukkakeitto

    Paras simpukkakeitto on kermainen valkoviinillä, pekonilla ja valkosipulilla maustettu. Se on paksua ja pehmeää, maukasta ja merellistä. Aivan kuten tämä Uuden-Englannin simpukkakeitto, jonka alkuperäinen resepti on itse Gordon Ramsayn käsialaa. Me nautiskelimme keittoa erään vähän hienomman illallisen alkuruokana ja voi koronavirus miten hyvää se olikaan. Täydellistä jopa.

    Kommentit pois päältä artikkelissa Uuden-Englannin simpukkakeitto
  • Marokkolainen bataattisalaatti

    Olen huomannut viime aikoina etsiväni keittokirjoista kasvispainotteisia reseptejä. Ei, en ole vieläkään kasvissyöjä, vaan haluan syödä riittävästi kasviksia muun ohella. Meillä on aika kivasti toimiva arkiruokalista, josta valitsemme kulloinkin eniten puhuttelevan ruoan. Sitä sitten kokkaamme ison kasan useammaksi päiväksi. Arkiruoasta ja tilanteesta riippuen kaipaan kuitenkin ruokavaliooni lisäksi usein joko kevyempää lounasta tai kasvisvoittoista välipalaa. Siksi selailen usein kasvisreseptejä. Ja niitähän riittää eräässäkin Hanna Hurtan Kasvis Ruokakirjassa. Viimeisin kirjasta testaamani resepti on marokkolainen bataattisalaatti, jota muokkasin hieman kaappiemme sisällön mukaiseksi. Kun söimme salaattia lounaaksi, keitin proteiiniksi kananmunia. Välipalana salaatti meni sellaisenaan. Rusinavinegretti kuulosti jännältä, mutta toimi tosi hyvin. Älä siis sinäkään pelästy sitä.

    Kommentit pois päältä artikkelissa Marokkolainen bataattisalaatti
  • Pollo alla cacciatora

    Italialaisessa keittiössä käytetään paljon sieniä ja usein sieniruoat on nimetty “metsästäjän tapaan” eli alla cacciatora. Sikke Sumarin “Ruokaa rakkaudella” -kirjasta löytyy ihanan lämpöinen broileripata Pollo alla cacciatora, jossa koipinuijat maustetaan tomaatilla, sienillä, pekonilla, valkoviinillä, yrteillä ja sipuleilla. Makua ruoasta ei varmasti tule puuttumaan, se käy selväksi jo aineksia lukiessa. Vaihdoin koipinuijat broilerin paistileikkeisiin, mutta muuten noudattelin tarkasti Siken reseptiä. Kaveriksi pollo alla cacciatora sai keitettyjä perunoita ja tuhti maukas sapuska vei ajatukset syksyisiin tunnelmiin.

    Kommentit pois päältä artikkelissa Pollo alla cacciatora
  • peposoa lautasella

    Peposo – Toscanalainen pippurinen lihapata

    Toscanalainen keittiö perustuu ikivanhaan cucina poveraan, joka muistuttaa alueen köyhistä ajoista ja jossa hyödynnetään kaikki saatavilla oleva. Yksi vanha resepti, joka jatkaa yhä porskuttamistaan, on pippurinen lihapata nimeltä peposo. Sen juuret juontavat keskiaikaan, jolloin pata sai hautua uunissa koko päivän ollakseen illalla maukas ja murea. Peposo on lempeän pippurinen lihapata, jonka hurjaa mustapippurin määrää ei pidä säikähtää. Pippurin maku ei ole lainkaan överi, vaikka liemenä toimiva kipakka chianti syventääkin sitä mukavasti. Peposo tulee nauttia perunamuussin tai polentan kanssa ja ruokajuomaksi suosittelen ehdottomasti vähän parempaa chiantia, joka saa olla pippurisemmasta päästä. Hyvin valittu viini kruunaa tämänkin makunautinnon.

    Kommentit pois päältä artikkelissa Peposo – Toscanalainen pippurinen lihapata
  • oliivileipä ja oliiveita

    Italialainen oliivileipä

    Uunituore leipä on parasta mitä on. Jos se pitää sisällään oliiveja niin vielä parempi. Italialainen oliivileipä on ihanan mehevä leipä rapealla kuorella ja suolaisilla sattumilla. Se on ihanaa sellaisenaan, mutta maistuu mahtavalta myös hyvän oliiviöljyn ja balsamiviinietikan sekoitukseen dipattuna. Itse nautiskelin leipää uunituoreena lounaskeiton kanssa. Resepti on napattu 500 Välimeren maiden ruokaa -nimisestä kirjasta, joskin olen törmännyt vastaavaan myös muualla. Kirjassa annettiin tuunausehdotuksia, joiden mukaan leipään saa vaihtelua oliivilajikkeiden vaihtelemisen lisäksi myös muun muassa lisäämällä leipään valkosipulia, aurinkokuivattua tomaattia tai oreganoa.

    Kommentit pois päältä artikkelissa Italialainen oliivileipä
  • munakoisoa ja halloumia lautasella

    Halloumia ja munakoisoa kreikkalaisittain

    Mintun raikkaus ja tomaatin hapokkuus sopivat täydellisesti grillatun halloumin ja munakoison kaveriksi. Kalamataoliiveista tehty kastike vie ajatukset kreikkalaisiin tavernoihin ja kalastajakyliin, joissa tuoksuu suolainen meri-ilma. Kuuma Välimeren aurinko saa kaipaamaan suolaista ja raikasta ruokaa. Makumatka Kreikkaan syntyy seuraavaa reseptiä noudattamalla. Maistele makujen kirjoa suussasi, sulje silmäsi ja kuvittele eteesi valkoisena hohtava kreikkalaiskylä, syvänsininen taivas ja taustalle meren pärskeet. Millä Kreikan saarella olet kuvitelmissasi?

    Kommentit pois päältä artikkelissa Halloumia ja munakoisoa kreikkalaisittain
  • Chorizofrittata

    Ei ole frittatan voittanutta kun puhutaan helpoista, täyttävistä ja edullisista kotiruoista. Kuohkean frittatan salaisuus piilee hyvin vatkatuissa kananmunissa. Maukkaudesta vastaavat mausteinen chorizo, punasipuli, paprika sekä riittävä maustaminen. Suolaa saa olla reippaasti. Me nautiskelimme chorizofrittataa koko perheen kera eräänä tavallisena arkipäivänä lounaaksi. Frittata syntyi käden käänteessä ja maistui koko perheelle. Inspiraatio frittataan löytyi Vera Jordanovan ”Don’t Miss a Bite – Makuja ja muistoja maailmalta” -kirjasta.

    Kommentit pois päältä artikkelissa Chorizofrittata