Reseptit
Tonnikalaruisnapit
Halusin keksiä taannoiselle iltapäiväteellemme jotakin hyvää ja helppoa suolaista purtavaa. Mieleeni putkahtivat ruissipsit, joille halusin kehitellä jonkun kivan täytteen. Vaihtoehtoja mielessä pyöriteltyäni päädyin tekemään majoneesipohjaisen tonnikalatäytteen, jonka maustoin ruohosipulilla ja sitruunalla. Täytteestä tuli niin hyvää, että söin sitä lusikalla suoraan kulhosta. Onneksi sitä jäi ruisnappien päällekin ihan riittävästi. Tonnikalaruisnapit on kiva tarjottava myös kevään ja kesän juhlapöytiin. Suolaiset tarjottavat tekevät aina hyvin kauppansa ja näitäkin kannattaa tehdä riittävän iso satsi, sillä ruisnappeihin jää koukkuun välittömästi. Tiedättehän, kun maistaa yhden, on pakko ottaa vielä toinen ja niin edelleen..
Keksimutakakku
Minulla oli eräänä ihan tavallisena työpäivänä iloisia uutisia työkavereilleni. Sellaisia, että olin leiponut kakunkin asiaani juhlistamaan. ”Te pääsette musta eroon toukokuussa!” kerroin ja nostin mutakakun pöytään. Olimme käyneet aamulla ultraäänessä katsomassa, että mahassani todella möyryää vauva, ja huomenna maaginen 12 raskausviikon rajakin tulisi täyteen. Mä jään toukokuussa äitiyslomalle! Uutisen kertominen oli minulle itselleni valtava huojennus. Enää ei tarvitsisi kulkea telttamaisissa kaavuissa, istua hiljaa työpisteellä oksennusta pidätellen ja syyttää päälle päin näkyvästä väsymyksestä milloin mitäkin. Ei enää myöskään salaa avattuja housunnappeja pullottavan mahan tieltä, vaan nyt voisin pukea ihanat äitiyshousut jalkaani ilman että kukaan ihmettelee housuvalintaani. Kasvavaa mahaa ei tarvitsisi enää piilotella eikä syyttää pahoinvoinnista vatsatautia. Nyt voisin olla ihan avoimesti…
Helppo uunipasta italialaisittain
Raskausajan ruokavaliossa hankalinta minulle on ollut sushista ja homejuustoista kieltäytyminen. Sushihimo on ollut ajoittain aivan valtava ja olen selvitellyt jo missä on synnytyssairaalaa lähin sushiravintola. Sen kautta ajamme kotiin, ellen patista Henkkaa tuomaan sushia jo synnärille. Veikkaan että elän loppukesän pelkällä sushilla. Helposti. Toinen suuria himoja aiheuttanut kiellettyjen listalla möllöttävä ruoka tai ruoka-aine ovat homejuustot. Tai olivat, kunnes tajusin, että voinhan minä syödä homejuustoja jos ne on kypsennetty kuplivan kuumiksi. Niinpä tilasin ravintolassa taivaallisen ihanalta maistuneita roquefort-etanoita ja aloin kypsytellä mielessäni ajatusta italialaisesta uunipastasta, jossa on valkohomejuustoa seassa. Lopulta tein eräänä tavallisena arki-iltana tätä helposti ja lähes ilman tiskiä syntyvää uunipastaa, jossa on kuin onkin valkohomejuustoa. Ahh! Homejuuston lisäksi vuokaan…
Seljanka
Tästä reseptistä mieleeni tulee aina kauppareissu, kun olimme hakemassa seljankaan tarvittavia aineksia. Etenkin purjoa ja selleriä, joista joku viaton ulkopuolinenkin sai valitettavasti osansa. Antakaas kun kerron miten se meni. Tarina alkaa näin: Olipa kerran aivan tavallinen ilta Järvenpään Citymarketissa. Eräs nimeltä mainitsematon ruokabloggaaja oli ostamassa muun muassa seljankakeiton aineksia. Tuo bloggaaja sattui olemaan raskaana ja huonosti nukutun yön vuoksi niin väsynyt, ettei edes kaupassa käyminen meinannut onnistua. Bloggaajan mielestä raskautta ja väsymystä voi syyttää kaikesta, jopa omasta typeryydestä, siksi nuo seikat on mainittava heti tarinan alussa. Bloggaaja ja hänen miehensä keräsivät tahoillaan ostoslistan aineksia ostoskärryyn. Listan viimeiset hevi-osaston tuotteet olivat purjo ja selleri. Bloggaaja lähti reippaasti hakemaan niitä ja punnittuaan…
Panzanella
Tomaattinen leipäsalaatti panzanella ei kuulosta äkkiseltään ihan lemppariruoalta noin niin kuin vehnäleipää välttelevän tomaattiallergikon korviin. Ehkä sen takia toscanalaista perinnereseptiä ei ole tullut kokeiltua aiemmin, vaikka käsite panzanella onkin ollut jo tuttu jo iät ja ajat. Vaan auta armias kun eteeni kannettiin annos panzanellaa keittiöntervehdyksenä Chiantin majapaikassamme. Leipäsalaatti vei kielen mennessään. Nam, tämähän on ihan sairaan hyvää!
Suolapähkinä-jalapenobroileri
Meillä syödään paljon kanaa. Se on hyvää, terveellistä, helppoa ja proteiinipitoista, mutta väistämättä toisinaan aika tylsää. Sama kananrinta köllöttelee lautasella tuon tuosta ja pian se alkaa maistua pahvilta. Vaihtelu virkistäisi, eikö? Glorian Ruoka & Viini -lehdestä löytyi mainio sivu, jossa aivan tavallista grillikanaa oli maustettu kolmella eri tapaa. Yksi niistä jäi kummittelemaan mieleeni ja eräänä päivänä kannoin kaupasta kotiin kanafileiden lisäksi jalapenoa ja suolapähkinöitä. Hunajaa olikin kaapissa jo valmiina.
Maapähkinäkeitto
Ei ole salaisuus että olen hulluna maapähkinävoihin. Voin syödä sitä lusikkakaupalla suoraan purkista ja joudun aina aika ajoin vierottamaan itseni tuosta ruskeasta herkusta, kun maapähkinävoin syöminen uhkaa mennä ihan överiksi. Se ei kuitenkaan ole mitään varsinaista terveysruokaa, vaikka onkin parempi vaihtoehto kuin toinen ikilempparini Nutella. Törmäsin Glorian Ruoka & Viini -lehden numerossa 1/2016 keittoon, johon tulee maapähkinävoita. Kiinnostuin heti ja kun luin että soppaan jemmataan myös iki-ihanaa lehtikaalia, oli keittoa pakko päästä testaamaan. Korianteri viimeistelee täyteläisen maun ja maapähkinäkeitosta tuli kertaheitolla yksi lempparikeitoistani. Tässä ihana resepti teillekin ihan pikkuisen muunneltuna. Kannattaa kokeilla!
Makumatka Thaimaahan
Takana on kuuma päivä palmujen reunustamalla rannalla. Thaimaan aurinko paistaa kuumasti ja suoraan kookospähkinästä nautittu kookosvesi maistuu taivaalliselta. Välipalaksi riittää pelkkä tuoreista hedelmistä valmistettu juoma, mutta auringon painuessa kohti horisonttia, alkaa olla nälkä. Kesäsandaalit kuljettavat rantaravintolaan, jonka pöytään tilataan iso kulho riisiä ja erilaisia mausteisia kastikeruokia jaettavaksi koko seurueen kesken. Aurinko laskee merimaiseman taakse. Takana on päivä trooppista unelmalomaa ja monta samanlaista on vielä edessä. Thaimaan auringon alta on kotoisin yksi maailman maukkaimmista ruokakulttuureista. Thaimaalaisessa ruoassa yhdistyvät juuri sopivalla tavalla makeat, happamat, karvaat ja suolaiset maut. Tulisetkin useimmiten, mutta eivät aina. Miedomminkin maustettu thairuoka on kuitenkin aina maukasta. Siinä maistuu kookos, lime, sitruunaruoho ja chili. Mukana on usein myös korianteria,…
Spaghetti alla abruzzese
Hyvään pastaan ei tarvita paljoa. Muutama hyvä raaka-aine ja sopivan al denteksi kypsennetty pasta. Päälle aitoa parmesaania ja keitinveteen riittävästi suolaa niin että se maistuu merivedeltä. Parasta olisi tietysti itsetehty pasta, mutta ei sitä aina jaksa tai ehdi väkertää. Kaupan kuivapastatkin toimivat. Etenkin kaikki laadukkaammat merkit sekä esimerkiksi tummat täysjyväversiot, joista ehdoton lempparini on spaghetti. Spaghetin kanssa sopii öljypohjainen simppeli pasta. Tällä kertaa kokkailimme pastaa Italian keskiosista Abruzzon maakunnasta. Spaghetti alla abruzzeseen (eli abruzzolaiseen spaghettiin) tulee spaghetin lisäksi vain sipulia, valkosipulia, pekonia ja persiljaa. Päälle raastetaan alkuperäisen reseptin mukaan pecorinoa, mutta parmesaanikin käy paremmin kuin hyvin.
Pestocrostinit
Olimme kiertäneet koko päivän veneellä pitkin Ligurian kaunista ja jylhää rannikkoa. Olimme nähneet Portoveneren ja kaikki Cinque Terren kylät mereltä päin kun hyppäsimme pois aluksen kyydistä viimeisessä Cinque Terren kylässä. Monterosso al Maren illassa kävellessämme tuumasimme, että taitaa olla välipalan aika. Kuuman päivän päätteeksi pitäisi saada jotain suolaista. Niinpä istahdimme kivan näköiselle terassille. Tilasimme tarjoilijalta crostineita. Minulle anjoviksilla ja toiselle tomaateilla. Myöhemmin saman loman aikana tilasimme Chiantin pikkukylässä vielä lautasellisen erilaisia crostineja ja viimeistään silloin päätimme, että näitä pitää tehdä kotonakin.
