Kesäisen piknikin helpot kevätsipuli-ruispalat
Toukokuinen hääpäivämme valkeni aurinkoisena. Kesäinen sää suorastaan kutsui ulos lounaalle ja mehän tottelimme kutsuhuutoa pakkaamalla itsemme autoon ja ajamalla järven rantaan. Vihreä nurmikko houkutteli piknikille, mutta näin isolla raskausmahalla ei enää istuta piknik-viltin päälle (tai ehkä vielä istutaan, mutta ylös siitä ei pääse), joten nautimme lounaan terassilla pöydän ääressä. Jälkkärijäätelön nautimme kuitenkin joenrannan vehreydessä kävellen ja haaveilimme tulevan kesän piknikeistä. Kun vauva on tullut maailmaan voimme suunnata tänne koko pienen perheemme voimin yhtä kauniina kesäpäivänä kuin tänään on. Evääksi otetaan jotain helppoa, hyvää ja kesän makuista.
Endiivi-pekonisalaatti rapeilla leipäkrutongeilla
Kaikki missä on pekonia on hyvää. Tällaisen väitteen olen joskus kuullut ja toistaiseksi olen myös allekirjoittanut sen, sillä yhtään huonoa pekoniruokaa ei ole eteeni sattunut. Ja minä olen sentään maistellut jos jonkinlaisia herkkuja aina pekonijäätelöstä lähtien. Tässä salaatissa rapea pekoni antaa hyvän vastaparin kirpeälle ja karvaalle endiiville, joka on sellaisenaan helposti hieman luotaantyöntävä salaattilaatu. Rasvainen pekoni ja rapeat krutongit yhdessä hyvän kastikkeen kanssa kesyttävät kuitenkin endiivin kirpsakkaa makua juuri sopivasti, niin että yhdistelmään jää helposti koukkuun. Tämä salaatti ei lisukkeita kaipaa vaan toimii sellaisenaan herkullisena ateriana vaikkapa kesäisellä lounaalla.
Trattoria Il Colosseo, Järvenpää
Järvenpäähän avattiin viime vuoden lopulla italialainen ravintola nimeltä Trattoria Il Colosseo. Keskustassa Sibeliuksenkadulla sijaitseva ravintola tarjoilee italialaisia pizzoja, pastoja, risottoja, salaatteja ja onpa listalla yksi hampurilainen ja muutama jälkiruokakin. Ravintolan ruoat tehdään alusta alkaen itse tuoreista raaka-aineista italialaista makumaailmaa kunnioittaen. Tarjolla on arkipäivisin myös lounas ja kahvilasta saa pientä purtavaa italialaisten kahvien kaveriksi.
Parsaleipä
Parsa on ehdottomasti yksi kevään lempimauistani. Se taipuu moneen ja maistuu ihanasti keväältä ja kesältä. Terveellistäkin parsa on, etenkin kun sen upottaa hollandaiseen ja viimeistelee annoksen pekonilla. Eiku.. Yksi perinteisimmistä tavoista syödä parsaa on koota parsaleipä, jossa vihreä parsa saa kaverikseen juurikin parasta ystäväänsä hollandaisea sekä sisältä valuvaksi jätetyn uppomunan. Me lisäsimme annokseen tietysti myös ystäväämme pekonia rapeutta tuomaan, hieman potkua srirachasta sekä kevään lempiyrttiäni ruohosipulia. Parsaleipä on ihana viikonloppuaamun aamiainen tai maukas kesäpäivän lounas. Siinä yhdistyy monta vaikeana pidettyä asiaa, kuten hollandaise-kastikkeen valmistus, uppomunan tekeminen ja parsan keittäminen, mutta uskokaa kun sanon, etteivät ne nyt niin vaikeita asioita ole. Jos mekin osattiin niin sinäkin osaat. Seuraa vain alla olevia…
Zum Beispiel, Porvoo
Aurinkoinen kesäpäivä vanhassa Porvoossa. Kävelemme pitkin mukulakivikatuja, istahdamme terassille kahville ja piipahdamme sisään muutamaan antiikkiliikkeeseen etsimään rekvisiittaa ruokakuvausta varten. Löydämme kivoja vanhoja aterimia ja poistumme liikkeistä mitään rikkomatta, vaikka minulla onkin möhömahani kanssa todellinen “Norsu posliinikaupassa” -olo. Ihme että kauppiaat päästivät norsun ylipäätään sisään.
Hodaribuffet
Eiköhän potkaista grillikausi kunnolla käyntiin hodaribileiden merkeissä! Valmista kastikkeet ja lisukkeet etukäteen ja grillaa hodareiden väliin nakit tai makkarat sitten kun vieraat saapuvat. Nakit ja lisukkeet voi lastata valmissämpylöiden väliin, sillä ihan kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Pitää ehtiä nauttia myös kesästä. Ja koska lisukkeiden valmistamisessa on kyllä ihan riittävästi hommaa.
Radisson Blu Aleksanteri, Helsinki
Perjantai-ilta Helsingissä. Valot syttyvät vähitellen samalla kun aurinko laskee horisonttiin. Kävelen pitkin sateen kastelemaa Bulevardia. Taivas on lupaavan kirkas. Ehkä huomenna paistaa aurinko? Katselen hymyillen rakasta kaupunkia ja päässäni alkaa soida tuttu biisi. Se sama on värittänyt niin montaa muutakin Helsingissä viettämääni hetkeä. Zen Cafen Minun kaupunkini. Helsinki on kuitenkin minun kaupunkini. Kävelen pitkin tuttuja katuja hauskan illan päätteeksi. Kotini on tänä viikonloppuna Radisson Blu Aleksanterissa Albertinkadulla ja totta tosiaan, kodilta se tuntuukin kun astelen hotellin ovesta sisään.
Parsa-pekonipiirakka
Äitiysloman ensimmäinen päivä. Heräsin tänään normaaliin tapaani aikaisin, mutta sen jälkeen mikään ei olekaan mennyt normaalisti. Tänään minun ei ole tarvinnut meikata, harjata hiuksia eikä valita toimistokelpoisia vaatteita ylleni, vaan voin hengailla kaikessa rauhassa rennossa kotiasussa. En lähtenyt Henkan kyydissä töihin, eikä minun itse asiassa olisi edes tarvinnut nousta silloin kun nousin. Olisin voinut jäädä nukkumaan vaikka koko päiväksi. On äitiyslomani ensimmäinen päivä ja tunnelmat ovat lievästi sanottuna omituiset. Tuntuu samaan aikaan sekä äärimmäisen onnelliselta että omituisen tyhjältä, mutta myös ihan normaalilta ja luonnolliselta. Jakomielitautiselta siis, ilmeisesti? Minulla on kaikki maailman aika käytettävissäni, ei enää työkiireitä, ei aikatauluja, ei mitään. Voin vaan olla jos haluan, mutta osaanko? Itseni tuntien en…
Ravintola Dau Cila, Riomaggiore
Cinque Terren eteläisimmässä kylässä Riomaggioressa on erityisen hyvä kalaravintola. Aivan rannasta nousevan pääkadun alussa on tunnelmallisen näköinen terassi. Valkoisten aurinkovarjojen alta voi katsella kaunista merimaisemaa samalla kun tarjoilija kantaa pöytään tuoreita meren antimia. Dau Cilaan kannattaa tehdä pöytävaraus. Näkyvällä paikalla sijaitsevaa suosittua ravintolaa suositteli myös hotellimme pitäjä ja terassi näytti olevan joka päivä täynnä. Enkä yhtään ihmettele miksi. Ruoka oli erinomaista ja maisemat mitä upeimmat.
Tonnikalaruisnapit
Halusin keksiä taannoiselle iltapäiväteellemme jotakin hyvää ja helppoa suolaista purtavaa. Mieleeni putkahtivat ruissipsit, joille halusin kehitellä jonkun kivan täytteen. Vaihtoehtoja mielessä pyöriteltyäni päädyin tekemään majoneesipohjaisen tonnikalatäytteen, jonka maustoin ruohosipulilla ja sitruunalla. Täytteestä tuli niin hyvää, että söin sitä lusikalla suoraan kulhosta. Onneksi sitä jäi ruisnappien päällekin ihan riittävästi. Tonnikalaruisnapit on kiva tarjottava myös kevään ja kesän juhlapöytiin. Suolaiset tarjottavat tekevät aina hyvin kauppansa ja näitäkin kannattaa tehdä riittävän iso satsi, sillä ruisnappeihin jää koukkuun välittömästi. Tiedättehän, kun maistaa yhden, on pakko ottaa vielä toinen ja niin edelleen..
