Yleinen
”On kuin kaunein kukka kauniin maan”, Amsterdam
Perjantaina 20. syyskuuta koitti vihdoin se ihana päivä, kun parsansyöjät lähtivät palkintomatkalleen Amsterdamiin. Herätyskello soi ihan tuhottoman aikaisin jopa minun aamuvirkun mittapuulla ja kuuden jälkeen istuimme jo perinteisellä lähtöoluella Oak Barrelissa. Finnairin kone nousi ilmaan kasin jälkeen ja parin tunnin kuluttua se laskeutui Schipholin lentokentälle kyydissään kaksi iloista bloggaajaa. Yksi on ehkä vähän innoissaan. Lennolla tarjoiltiin brie-juustolla täytettyjä croisantteja, joissa oli mukavan paljon juustoa suhteessa leipään, mutta eihän näin pieni eväs riitä varsinkaan raavaalle miehelle kovin pitkäksi aikaa. Suunnitelmanamme olikin matkustaa kentältä junalla Amsterdamin keskustaan, käydä hotellilla heittämässä matkalaukku säilytykseen jos ja kun huoneemme ei olisi vielä valmis, ja etsiä sitten heti ruokapaikka, jossa söisimme lounaan. Ensinäkymät kaupunkiin Centraalista. Turisti taapertaa…
Kolmen suklaan muffinssit
Ei varmaan kannattaisi mainita sanaa vatsatauti muffinssireseptin, tai minkään muunkaan reseptin yhteydessä, mutta minä nyt en muutenkaan tee asioita aina niin kuin ne kannattaisi tehdä, vaan niin kuin haluan ne tehdä. Siispä kerrottakoon, että nämä muffinssit syntyivät juuri ennen vatsapöpön iskemistä ja lensivät siksi lopulta roskiin. Ehdin onneksi maistaa valmiita tuotoksia ja todeta ne erinomaisiksi. Siksi uskallan jakaa reseptin myös teille, sillä muffinssit olivat täysin syyttömiä pahoinvointiini. Mutta koska muffarit olivat olleet niin läheisessä kosketuksessa pöpöisen Martinan kanssa, en uskaltanut tarjota niitä muille, vaan kuolo korjasi nämä leivonnaiset pian niiden syntymän jälkeen. Tartuntavaara olisi ollut liian ilmeinen jos muffinssit olisivat päässeet jylläämään toisten mahoihin, ja uskokaa kun sanon, että kyseistä…
Ramen burger
Ruokamedioissa on alkanut vilahdella hassuja hampurilaisia, joiden sämpyläosat on tehty nuudelista. Kyseessä on ramen burger, josta povataan seuraavaa ruokamaailman hittiä. Minä tartuin kerrankin trendiin ajoissa, enkä vasta sitten kun se on menossa jo ohi, ja kokkailin keltaisen keittiön syövereissä omat versioni ramen burgerista. Aasialaisia makuja sisältävä purilainen on oikein kiva uusi tuttavuus, ja vaikka ajattelin ensin, että sen tekeminen olisi vaikeaa, ei nuudelisämpylöiden väsääminen vaatinut kovin suuria kokkaustaitoja. Pitää osata vain keittää nuudelit, sekoittaa niihin pari kananmunaa ja paistaa. Niin helppoa että mikset kokeilisi näitä jo tänä iltana? Ramen burgerit 3 kpl – 200 g nuudeleita – 2 kananmunaa – 400 g jauhelihaa – 2 rkl soijakastiketta – sipulia…
Helpot myslisämpylät
Mikään ei voita uunituoreen leivän tuoksua, makua, pehmeyttä ja rapeaa pintaa. Ai että, jos joka päivä saisi tuoretta leipää niin olisiko aika kivaa? Leipää pitäisi leipoa useamminkin, mutta jotenkin se tuntuu niin monimutkaiselta ja vaikealta, ettei siihen tule ryhdyttyä kovin usein. Haluaisin kuitenkin yrittää tehdä tässä parannuksen ja pistän homman heti käyntiin pyöräyttämällä pellillisen myslisämpylöitä. Myslisämpylät – 4 dl vettä – pussi kuivahiivaa – 1 tl suolaa – 3 dl mysliä (minä käytin blogin kautta saamaani Dr Oetkerin Vitalis 7 viljaa Hedelmä & marja -mysliä) – 3 dl sämpyläjauhoja – 3 dl vehnäjauhoja – 2 rkl öljyä Lämmitä vesi 42-asteiseksi, eli vähän lämpimämmäksi kuin kädenlämpöinen. Niin tai jos sinulla sattuu…
Martinan marokkolainen salaatti
Kerroinkin jo Keltaisen keittiön Facebook-sivuilla, että Henkka tuli kotiin kaverin polttareista neljä kiloa perunoita mukanaan, mikä tiesi sitä, että nyt pitäisi alkaa kokata perunaruokia. Otin perunasäkit haasteena ja leikin olevani oman MasterChef-mysteerilaatikon äärellä. Mitä sinä kokkaisit perunasta? Ilokseni mieleen tuli heti useampikin idea perunoiden hyödyntämiseen ja ensimmäiseksi keltaisessa keittiössä syntyi marokkolaistyylinen salaatti perunasta, halloumista ja kikherneistä. Tämä ei ole varsinaisesti mikään virallinen marokkoresepti, mutta koska se herätti minussa marokkolaisviboja ja tyrkkäsin siihen marokkolaisia mausteita, saa se luvan kulkea nimellä Martinan marokkolainen salaatti. – 500 g perunoita (Oh shit, vielä 3,5 kiloa jäljellä!) – paketti halloumia – purkki kikherneitä – kurkumaa – inkivääriä – kanelia – suolaa ja pippuria – persiljaa…
Eräät rapujuhlat
Henkka sai eräänä päivänä loistoidean: Pidetään rapujuhlat! Joo, pidetään vaan, mutta missä? Nykyinen kotimme on muuttolaatikoiden valtaama ja keskeneräinen omakotitalommekaan ei ota ruokavieraita vastaan vielä pitkään aikaan. Pidetään ne Vaaralassa kavereiden luona. Jes, sovittu! Ilmoitus asianosaisille (moi, me pidetään teillä rapujuhlat) ja juhlien suunnittelu sai alkaa. Minä otin vastuulleni jälleen jälkiruokaosaston ja ylläripylläri tein taas kaksi jälkkäriä kun en osannut valita kumman vaihtoehdoista valmistaisin. Niinpä Vaaralaan kannettiin sekä mansikkatiramisua että snickerskakkua. Molempien reseptit ilmestyy blogiin myöhemmin. Pääosan esittäjiä, eli punaisia rapuystäviä varasimme noin 100 kappaletta seitsemälle ruokailijalle ja se riitti juuri passelisti. Kaikki tuli syötyä ja enempää emme kaivanneet. Taisimme tosin olla normaalia innokkaampia ravunsyöjiä, ohjeissa kun yleensä sanotaan, että…
Rakkaudesta Helsinkiin: Hakaniemi ja Merihaka
Tällä kertaa minä ja äiti lähdimme tallustamaan meille vuosien myötä kovin tutuksi tulleille kulmille Hakaniemeen. Siitä jatkoimme matkaamme Merihakaan ja lopulta myös syvemmälle Kallioon ja Sörnäisiin, mutta Kalliosta ja Sörnäisistä kirjoitan myöhemmin oman juttunsa. Tänään hengaillaan äidin pitkäaikaisen työpaikan lähistöllä Hakaniemessä ja käydään myös ahdistumassa Merihaan rumuudesta. Hakaniemessä kävin tasaisin väliajoin jo ihan pikkutyttönä. Kävimme hakemassa sieltä työpäivän päätteeksi eräästä sivuovesta putkahtavan äidin kun lähdimme perheen kera mökille. Tänne minä tulin myös ensimmäistä kertaa itse bussilla joskus pikkutyllerönä. Otin usein kaverin mukaan ja tärkeä osa päivää oli Hakaniemen Mäkissä syöminen. Otin aina jonkun hampurilaisaterian ja Sunday-jäätelön, johon pyysin joka toinen kerta kinuskikastiketta ja joka toinen kerta suklaata kun en osannut…
Lisää cookie popseja
Muistatteko vielä ihanat cookie popsit, joilla herkuteltiin viime huhti-toukokuun vaihteessa? Eli nämä siis. Minä ainakin muistan, sillä mitään näin suloisen makuista ei voi hevillä unohtaa. Eikä edes jazzilla (ehe, ehe..). Koska Domino-kekseistä tehdyt cookie popsit olivat parasta jälkiruokaa pitkään aikaan, piti niitä tietysti tehdä lisää. Kas tässä uusia makuyhdistelmiä: – paketti banaanidominoita – puoli pakettia Marabou-tuorejuustoa – maitosuklaata – paketti vadelmadominoita – puoli pakettia Marabou-tuorejuustoa – tummaa suklaata – paketti vaniljadominoita – puoli pakettia mascarponea – valkosuklaata Ja hommahan meni niin, että ensin Dominot murskataan ja keksimuru sekoitetaan tuorejuustoon. Massasta muotoillaan palloja ja pallot jähmettyvät jääkaapissa. Kuorrutteeksi tuleva suklaa sulatetaan ja pallot dipataan sulassa suklaassa. Pinnalle ripotellaan vielä nonparelleja ja…
Rakkaudesta Helsinkiin: Etu-Töölö
Töölön seikkailumme jatkuu Hesperiankatujen eteläpuolella eli Etu-Töölön pitkillä mutkaisilla kaduilla. Viime osassa ihmettelimme äidin kanssa Taka-Töölön rumuutta, ja vaikkei Etu-Töölökään voita kaupunginosien kauneuskilpailuja, on se silti jollain tapaa viehättävämpi kuin kolkko Taka-Töölö. Ensimmäinen kohteemme Etu-Töölössä oli entinen ruotsinkielinen tyttökoulu Minervaskolan. Se on valmistunut vuonna 1929 ja talon ulkoasu edustaa 1930-luvun rokokoota. Koulun ulkoseinillä on muun muassa Apollo- ja Minerva-aiheisia reliefejä ja kieltämättä rakennus on ihan viehättävä nököttäessään siinä pienen puiston katveessa. Minervaskolanin vastapäätä Apollonkatu 13:ssa sijaitsee melko mitättömän näköinen valkoinen asuinrakennus. Talon tarina on kuitenkin hauska. Se on nimittäin rakennettu Juho ja Maria Lallukan testamenttaamilla varoilla ja tunnetaan Taiteilijakoti Lallukkana. Sen asukkaisiin on kuulunut ajan myötä muun muassa Outi Heiskanen,…
Nachokeitto ja täytetyt chilit
Mitä sinulle tulee mieleen sanoista meksikolainen ruoka? Moni ajattelee varmasti tuttuja tortilloja, nachoannoksia juustokastikkeineen sekä jauhelihoineen ja voipa jollekulle tulla mieleen myös chili con carne, texmex-salaatti ja fajitakset. Nämä juuri luettelemani ruoat eivät kuitenkaan ole aitoa meksikolaista ruokaa, vaan texmexiä, eli meksikolaisesta keittiöstä vaikutteita saanutta yhdysvaltalaista ruokaa. Sana texmex tuleekin sanoista Texas ja Mexico. Aitoon meksikolaiseen ruokaan kuuluu samoja elementtejä kuin meille tuttuun texmexiin, mutta se on paljon muutakin. Meksikolainen ruoka on runsasta, värikästä ja kekseliästä. Se on pitkän kulttuuriperinnön rikastamaa, alueittain hyvinkin paljon vaihtelevaa ja se on todellista makujen ilotulitusta. Meksikolainen ruoka on maissia, papuja ja riisiä. Se on lukuisien eri chililajikkeiden taidokasta käyttöä. Se on suklaata, hedelmiä ja…
