Juhannuspäivänä pyörimme äidin kanssa Punavuoren lisäksi myös Kampin alueella. Vaikka Vanha Ylioppilastalo ja Kolmen sepän patsas eivät taidakaan ihan virallisesti sijaita Kampissa, pääsevät ne nyt silti mukaan tähän Kamppi-postaukseen. Ei toisia saa syrjiä vaan sen takia, että ne sattuvat olemaan väärällä puolella Mannerheimintietä. Kolmen sepän patsas on ehkä yksi Helsingin tunnetuimmista patsaista, mutta harvemmin sitäkään on tullut pysähdyttyä ihmettelemään sen tarkemmin. Nyt voin kuitenkin leikkiä viisasta ihmistä ja kertoa teillekin, että patsas on päräytetty paikalleen vuonna 1932 ja sen on tehnyt herra nimeltä Felix Nylund, joka asui viimeiset vuotensa Kauniaisissa. Erittäin tärkeä tieto tuo viimeinen. Muistakaa se kaikki kauniaislaiset. Vanha ylioppilastalo valmistui vuonna 1870 Helsingin ylioppilaskunnan juhlarakennukseksi, ja häpeäkseni myönnän, etten ole tarkastellut sitäkään kovin…

Palataanpa hetkeksi juhannuspäivään ja minun ja äidin turistikierrokseen Helsingissä. Tämä on siis jo toinen retkemme maamme pääkaupungissa ja nyt vuorossa olisi Kamppi sekä Punavuori. Aloitetaan vaikka Punavuoresta, joka on ainakin minulle näistä kahdesta hieman tuntemattomampi. Raken talo sijaitsee ilmeisesti jo Punavuoren alueella, joten läväytetäänpä se nyt tähän alkuun. Bulevardilla sijaitseva rakennus ei ollut mielestämme mitenkään erityisen upea verrattuna muihin lähistöllä sijaitseviin vanhoihin koristeellisiin rakennusten julkisivuihin. Raken talo on kuitenkin kiinnostava siinä mielessä, että siinä sijaitsee Hotelli Klaus K, jonka huoneessa numero 429 on majoittunut J.F.Kennedyn murhasta epäilty Lee Harvey Oswald. Seuraavaksi suuntasimme aivan vanhan työpaikkani kulmille Dianapuistoon, jossa kävimme ihmettelemässä keihäsnaista esittävää patsasta, jonka nimi on opaskirjamme mukaan joko Diana…

Tämä postaus käsittelee minun ja äidin ensimmäistä kävelylenkkiä Helsingin maisemiin, nähtävyyksiin ja kauniisiin rakennuksiin tutustuen. Edellisissä osissa seikkailimme Kaartinkaupungissa ja Kaivopuistossa, minkä jälkeen pidimme kahvitauon Caruselissa. Vaikka tämä on ensimmäisen kävelylenkkimme viimeinen osa, niin ei hätää, toinenkin turistikierros maamme pääkaupungissa on jo takana ja uusia on suunnitteilla. Helsinki-postauksia on siis luvassa vielä aimo annos tulevien viikkojen ja kuukausien mittaan. Caruselin kahvitauolta suuntasimme suorinta tietä kohti Ullanlinnaa ja Eiraa, jossa ihmettelimme ensin ruohikon laidalla lähimpänä merta kököttävää Villa Ensiä, joka on toiminut ainakin synnytyssairaalana, asuintalona ja palvelutalona, ja josta en näköjään ottanutkaan kuvaa, vaikka luulin niin tehneeni. No, käykää itse katsomassa miltä ruohikon laidalla nököttävä vanha rakennus näyttää, tai etsikää se…

Minun ja äitini turistiseikkailu Helsingissä jatkuu. Kaartinkaupungin jälkeen köpöttelimme hulppean Venäjän suurlähetystön ohitse Kaivopuistoon, missä meitä odotti monta kaunista rakennusta ja maisemaa sekä kesäisen merelliset tuulet. Kaivopuisto on tullut tutuksi silloin joskus juniorina, kun minä ja muut silloiset pikkukakarat valtasimme pussikaljoinemme, -siidereinemme ja -ofelioinemme puiston ainakin vappuisin ja koulun päättäjäispäivinä. Myös Kaivohuone tuli tutuksi siellä järjestettyjen abi-bileiden ansiosta ja olenpa remunnut puistossa myös AMK:n fuksiaisissa tarzaniksi pukeutuneena. Voi jösses. Niihin muistoihin en halua upota sen enempää, sillä nyt ollaan sivistyneellä päiväkävelyllä, niin kuin kunniakkailla vanhoilla naisilla on tapana. Nuoruuden remuamisissa tutuksi tuli siis lähinnä itse puisto ja Kaivohuone, mutta nyt seikkailimme äidin kanssa hieman muuallakin Kaivopuiston alueella. Itselleni ihan uusi…

Kuten taisin jo mainita, olemme innostuneet leikkimään äitini kanssa turistia kotoisassa Helsingissämme, joka sattuu olemaan tämänhetkinen kotikaupunkini ja äitikin on asunut pääkaupunkiseudulla vaivaiset 30 vuotta. Silti tiedämme ja tunnemme maamme pääkaupungin asioita, historiaa ja nähtävyyksiä hävettävän vähän, mutta nyt siihen tulee muutos. Sunnuntaikävelyllä Helsingissä -kirjan innoittamana olemme päättäneet alkaa kierrellä Helsingissä ja ihan oikeasti tutustua tähän muka niin tuttuun, mutta silti liian vieraaseen pääkaupunkiimme. Kävelykengät jalkaan ja menoksi! Ensimmäinen kävelyretkemme Helsingissä alkoi Kaartinkaupungista. Olen seikkaillut kyseisessä kaupunginosassa melko paljon, sijaitsihan edellinen työpaikkanikin niillä seuduilla. Silti minulta on mennyt ohi monta pientä ja isoakin yksityiskohtaa, joita pysähdyimme ihmettelemään nyt. Miksi sitä kulkeekin kotiseudullaan aina laput silmillä ja katse maassa, vaikka ympärilleen…