Helsinki
Rakkaudesta Helsinkiin: Kaivopuisto
Minun ja äitini turistiseikkailu Helsingissä jatkuu. Kaartinkaupungin jälkeen köpöttelimme hulppean Venäjän suurlähetystön ohitse Kaivopuistoon, missä meitä odotti monta kaunista rakennusta ja maisemaa sekä kesäisen merelliset tuulet. Kaivopuisto on tullut tutuksi silloin joskus juniorina, kun minä ja muut silloiset pikkukakarat valtasimme pussikaljoinemme, -siidereinemme ja -ofelioinemme puiston ainakin vappuisin ja koulun päättäjäispäivinä. Myös Kaivohuone tuli tutuksi siellä järjestettyjen abi-bileiden ansiosta ja olenpa remunnut puistossa myös AMK:n fuksiaisissa tarzaniksi pukeutuneena. Voi jösses. Niihin muistoihin en halua upota sen enempää, sillä nyt ollaan sivistyneellä päiväkävelyllä, niin kuin kunniakkailla vanhoilla naisilla on tapana. Nuoruuden remuamisissa tutuksi tuli siis lähinnä itse puisto ja Kaivohuone, mutta nyt seikkailimme äidin kanssa hieman muuallakin Kaivopuiston alueella. Itselleni ihan uusi…
Rakkaudesta Helsinkiin: Kaartinkaupunki
Kuten taisin jo mainita, olemme innostuneet leikkimään äitini kanssa turistia kotoisassa Helsingissämme, joka sattuu olemaan tämänhetkinen kotikaupunkini ja äitikin on asunut pääkaupunkiseudulla vaivaiset 30 vuotta. Silti tiedämme ja tunnemme maamme pääkaupungin asioita, historiaa ja nähtävyyksiä hävettävän vähän, mutta nyt siihen tulee muutos. Sunnuntaikävelyllä Helsingissä -kirjan innoittamana olemme päättäneet alkaa kierrellä Helsingissä ja ihan oikeasti tutustua tähän muka niin tuttuun, mutta silti liian vieraaseen pääkaupunkiimme. Kävelykengät jalkaan ja menoksi! Ensimmäinen kävelyretkemme Helsingissä alkoi Kaartinkaupungista. Olen seikkaillut kyseisessä kaupunginosassa melko paljon, sijaitsihan edellinen työpaikkanikin niillä seuduilla. Silti minulta on mennyt ohi monta pientä ja isoakin yksityiskohtaa, joita pysähdyimme ihmettelemään nyt. Miksi sitä kulkeekin kotiseudullaan aina laput silmillä ja katse maassa, vaikka ympärilleen…
Tämä on kuitenkin minun kaupunkini – Purjelaivaristeily Helsingissä
Helsingin hyvästelyprosessini, jollaiseksi tämän viime viikkojen ajan jatkuneen pääkaupungissamme lähes pakkomielteisesti kiertelemisen olen tulkinnut, jatkui päättäjäislauantaina, jolloin tarkastelin maamme pääkaupunkia hieman eri vinkkelistä. Suuntasimme nimittäin 20-vuotta täyttäneen Datanomin kanssa purjelaivaristeilylle Helsingin edustalle. Risteily oli synttärilahjani rakkaalle pikkuveljelle, jolle päivän ohjelma oli yllätys. Aluksi menimme juomaan kuohuviiniä Stone’siin, jossa pelasimme myös muutaman lauta- ja korttipelin. Kun jännittynyt sankari sai viimein kysyttyä minkälainen päivämme ohjelma on, kerroin hänelle, että seuraavaksi suuntaisimme satamaan ja siitä merelle Brigantiini MaryAnnilla. Laivassa nautimme merellisen buffet-illallisen sekä hieman lisää kuohuvaa. Viileästä tuulesta huolimatta viihdyimme kannella pitkät tovit ihania suolaisia merituulia haistellen, nyt jo pois myytyä vaarin mökkiä muistellen ja kauniita maisemia ihaillen. Ikuistinpa maisemia sielun syövereiden lisäksi myös kameran muistikortille (vai…
Wanha
Oho, tästä ruokahetkestä onkin jo pitkä aika, mutta ei se mitään. Kävimme nimittäin taannoin tutustumassa äidin vakkaripaikkaan eli Wanhan tanssikellariin. Toisin kuin äiti yleensä, emme tanssahdelleet tällä kertaa askeltakaan, vaan keskityimme juhlistamaan pyöreitä täyttänyttä tätiäni hyvän ruoan merkeissä. Äiti jäi toki rakastamansa tanssiharrastuksen pariin pyörähtelemään sitten kun me muut kipitimme ruoan jälkeen autoillemme ja kotiin. Olen käynyt kerran aiemminkin Wanhan tanssikellarissa syömässä ja tuolloin muistan syöneeni oikein herkullista ankanrintaa. Tälläkin kertaa annokseni oli oikein onnistunut ja näiden parin kerran perusteella voinkin todeta Wanhan tarjoavan hyvää perusravintolasapuskaa kohtuulliseen hintaan. Annokset ovat ehkä hieman pieniä ainakin isompien miesten makuun, mutta tällaiselle keskikokoiselle naisihmiselle annos oli juuri sopivan kokoinen. Erittäin mukava henkilökunta aina narikasta tarjoilijaan…
Rakkaudesta Helsinkiin: Puu-Käpylä
Kevään vihdoin saavuttua ilahduttamaan meitä kaikkia lämpimillä ulkoilukeleillään, olen aloittanut taas työmatkakävelyt, joihin olen saanut ihan uusia ulottuvuuksia vaihtelemalla kävelyreittiäni. Viime kesänä kävelin melkein aina samaa reittiä Arabianrannan ja Vanhankaupungin kosken ohi jokea pitkin aina kotiin saakka, ja vaikka reitti kauniita maisemia sisältääkin, alkoi samat tutut kulmat pikkuhiljaa tylsistyttää. Tänä keväänä olen seikkaillut kotia kohti eri reittejä Kumpulan ja Käpylän läpi, ja voi että miten ihania katuja olenkaan löytänyt. Limingankatu on yksi lemppareistani, sinne voisin muuttaa sitten mummona kun haluan olla lähellä palveluita. Söpöjä eri värisiä ihan vieri vieressä nököttäviä puutaloja on ihana katsella (anteeksi vaan asukkaille, en tuijota ikkunoistanne sisään, vaan ihailen talojenne vanhahtavaa ulkoasua) ja Limingankadulla on poikkeuksetta hyvin hiljaista.…
Saatat myös pitää
Hotelliyö Helsingissä – Äidin uniloma
B-Smokery
Rakkaudesta Helsinkiin : Punavuori
