Helsinki
Ravintola Grotesk Helsingissä
Ystävät, hyvää ruokaa ja juomaa sekä perjantai-ilta. Mitä muuta ihminen kaipaa ollakseen onnellinen? Edellä luettelemani kombo tuntuu vaan olevan nykyään ihan liian vaikea toteuttaa. Perjantai-ilta tulee kyllä joka viikko, mutta aina siihen ei saa liitettyä hyvää ruokaa eikä juomaa eikä varsinkaan niitä ystäviä. Kun on muka kiire. Ja töitä. Ja liikaa kaikkea. Tämänkin illan järjestäminen oli ihan luvattoman hankalaa, mutta onnistui onneksi lopulta. Suuntasimme siis uudistuneeseen Groteskiin tuttavapariskunnan kanssa turisemaan kuulumisia ja syömään hyvin. Edellisestä kerrasta Groteskissa oli kulunut jo monta vuotta ja saavuimme nyt aivan erilaiseen ravintolaan kuin silloin vuosia sitten. Nyt meininki oli iloksemme erittäin pihvipainotteinen ja kaapillinen lihoja toivotti meidät tervetulleeksi heti ravintolaan astuessamme. Ennen lihoihin tutustumista…
Rakkaudesta Helsinkiin: Pukkisaaret
Monelta Seurasaaren kävijältä jää huomaamatta kaksi pientä saarta Seurasaaren kupeessa sen samaisen sillan varrella, josta pääsee Seurasaareen. Tien vieressä on isohko kyltti, jossa kerrotaan Rautakautisesta kauppakylästä, mutta suurin osa kulkee sokeana sen ohi kohti Seurasaarta. Koukkaapa seuraavalla kerralla tieltä kyltin kohdalta oikealle ja käy vierailemassa Pukkisaarilla. Pikkuruiselta Itäiseltä Pukkisaarelta kulkee pitkospuut Läntiseen pukkisaareen, ja jo pelkät kapeat pitkospuut ovat mielestäni hauskat. Tulee vähän mieleen Lammassaaren pitkospuut, tosin nämä ovat aika paljon lyhyemmät. Läntinen Pukkisaari on yhtä pieni kuin Itäinen Pukkisaarikin, mutta sieltä löytyy kokonainen rautakautinen kylä, jossa järjestetään erilaisia tapahtumia ja jopa häitä. Talot ovat auki muutamia kertoja vuodessa, mutta kiinni olevaan kyläänkin on hauska tutustua. Kannattaa kiertää myös pieni…
Rakkaudesta Helsinkiin: Seurasaari
Muistan Seurasaaren jo lapsuudestani. Muistan oravat, jotka tulivat syömään pähkinöitä kädestä ja kiipesivät olkapäälle niin, että melkein pelotti, mutta enemmän nauratti. Muistan hanhet Seurasaaren rannassa ja sen, että saaren kiertävä reitti oli tosi pitkä. Mikä valtava saari Seurasaari onkaan! Niin, kenties pienen lapsen askelilla 46 hehtaarin kokoisen saaren kiertäminen tuntui pitkältä matkalta, mutta vanhempana saarelle palattuani sain huomata, ettei Seurasaaren kiertämiseen kulukaan ihan koko päivää. Oikeastaan se on juuri sopivan kokoinen pienelle päiväkävelylle. Seurasaari on ollut kansanpuisto jo vuodesta 1890, jolloin sinne kuljettiin lautalla. Silta saareen valmistui vuonna 1892 ja sitä pitkin helsinkiläiset tallustivat saareen tutustumaan kaikenlaisiin jänniin uutuuksiin, kuten ilotulitukseen ja jäätelönmyyntiin. Vuodesta 1909 saaressa on toiminut ulkomuseo, jonne…
Rakkaudesta Helsinkiin: Viher-Meilahti
Meilahdesta minulle tulee ensimmäisenä mieleen ahdistava betonimöhkäle nimeltä Meilahden sairaala. Sairaala-alue on niin iso, että se kattaa ison osan Meilahtea, eikä kaupunginosa ole näyttäytynyt silmissäni lainkaan houkuttelevana. Päinvastoin, sairaalat karmivat selkäpiitäni, enkä mielelläni hengaile niiden lähistöllä. Sain kuitenkin oppia tämänkertaisen Helsinki-kävelymme aikana, että Viher-Meilahti on aivan eri asia kuin sairaalan ympäristö. Viher-Meilahti on nimensä mukaisesti vihreän vehreä keidas ja monelle Seurasaaressa kävijälle se lienee tuttu, sillä Seurasaaren silta lähtee Viher-Meilahdesta. Viher-Meilahdessa on vanhoja huviloita ja maamme ylimmän johdon asumuksia, kuten Mäntyniemi ja Kesäranta. Ihan ensimmäiseksi kiertelimme Meilahden arboretumissa, jossa on lukuisia erikoisia kasveja, ruusupuutarha ja vaikka mitä ihanaa. Kasvit on merkattu nimikylteillä ja vehreällä alueella on ihanan rauhaisa tunnelma siitäkin…
Rakkaudesta Helsinkiin: Munkkiniemi
Tällä kertaa tutustuimme äidin kanssa Munkkiniemeen, joka on meille molemmille entuudestaan jo hieman tuttu, mutta jossa oli vielä paljon tutkimattomia paikkoja. Minä olen viettänyt Munkkiniemen puistotiellä asuneen ystävän luona aikaa opiskeluaikoinani ja äiti on ollut joskus kauan aikaa sitten samaisella puistotiellä töissä. Munkkiniemi oli vielä 1910-luvulla maaseutua ja sen muuttamiseksi kaupungiksi alettiin tehdä suunnitelmia. Eliel Saarinen suunnitteli upean kokonaisuuden alueelle, jota hallitsi ennen oikeastaan vain Munkkiniemen kartano ja sen ympäristö. Läheskään kaikkia Saarisen suunnitelmia ei kuitenkaan toteutettu rahanpuutteen ja sodan takia. Voin vain kuvitella miten upea kaupunginosa olisi, jos kaikki Saarisen piirtämät rakennukset olisivat toteutuneet. Munkkiniemestä tuli vähän samat fiilikset kuin Lauttasaaresta. Täällä asuvat ovat ylpeitä kotipaikastaan eivätkä mielellään edes…
Liuskaluodon Skiffer
Keskellä kuuminta kesää pääsi käymään niin, että meikätyttö sairastui flunssaan. Voin kertoa että tuntui todella hölmöltä olla kipeänä kun ulkona oli 30 astetta lämmintä. Aurinko paistoi kuumasti ja normaalisti flunssassa niin kalpean naaman sijaan peilistä tuijottikin ruskettunut pisamainen tyttö, jonka naamataulusta voi huomata päällä olevan flunssan vain hieman punaisesta nenästä. Todella omituista ja jotenkin niin väärin. Ei kesällä olla kipeitä! Koska flunssa kesti viikonlopun yli, sain heittää hyvästit maanantain salitreenille. En kuitenkaan halunnut mennä työpäivän jälkeen kotiin kökkimään, olinhan nököttänyt siellä toipilaana jo koko viikonlopun. Jotain kivaa pitäisi siis keksiä. Jotain sellaista, joka ei ole liian rankkaa flunssaiselle, mutta josta tulisi hyvä mieli. Kun kerran vitamiinit, lepo eikä edes viskipaukku…
Rakkaudesta Helsinkiin: Töölönlahti
Töölönlahti on ihana kesäinen piilopaikka luonnon syleilyssä keskellä Helsinkiä. Sen ympäri kulkee suosittu lenkkipolku, jolle minäkin haluan vielä joskus kipittämään juosten. Tällä kertaa kävelimme lahden ympäri rauhaisaa tahtia kameran ja opaskirjan kanssa. Kyllä vain, olemme taas olleet äidin kanssa Helsinki-kävelyllä. Töölönlahden länsipuoli on meille tuttu paikka, mutta itäpuoli vanhoine huviloineen on jäänyt hieman etäiseksi. Suuntasimmekin heti kohti Linnunlaulua ja siellä sijaitsevia vanhoja 1800-luvulla rakennettuja puutaloja, jotka jokainen Helsinkiin raiteita pitkin tullut on varmasti bongannut junaradan laidalta. Ensimmäisenä tervehdimme korkealla kalliolla komeilevaa vaaleanpunaista huvilaa. Ihailimme sen pihaa ja mietimme, miten hieno talo se on, mutta miten esteetön näkyvyys sinne on vilkkaalta tieltä. Eikä tuo vieressä oleva junaratakaan ole mitenkään kaunis. Hieman…
Zetor
Anoppien nosturin nokkaan hinaamisen lisäksi juhannusaaton päiväohjelmaamme kuului myös lounas Helsingin keskustassa. Avoimena olevan ravintolan löytäminen ei kuitenkaan ollut ihan helppo homma, ja huolellisen googlettamisen jälkeenkin löysin vain pari ravintolaa, jotka ovat auki juhannusaattona. Valitsimme niistä Zetorin. Olimme samaisessa traktoriravintolassa myös vuosi sitten juhannuksena äidin kanssa, ja ravintolan Suomi-teema tuntui sopivan hyvin juhannukseen. Zetorista on saanut aina hyvää ruokaa ja tunnelma siellä on hauska. Zetoriin siis! Minä ja Henkan äiti tilasimme poronkäristystä perunarieskalla, Henkka otti ison traktorimiehen pihvin ja äippä valitsi listalta villisikamakkaraa. Ruoka oli jälleen kerran hyvää, aika tuhtia ja erittäin maukasta. Annos oli niin iso etten jaksanut sitä kokonaan, joten nälkäisenä täältä ei tarvitse poistua. Herkuttelun jälkeen katsoin…
Saatat myös pitää
Ranskalaisista viineistä
Yö vankilassa – Hotel Katajanokka
Goodwin The Steak House
Rakkaudesta Helsinkiin: Vallila
Lupailin pitkin talvea, että suosittu Rakkaudesta Helsinkiin -sarja saa jatkoa taas kesällä, kun säät suosivat ulkona liikkujaa, ja minä ja äiti pääsemme jalkautumaan Helsingin kaduille. Puhuimme ensimmäisestä Helsinki-kävelystä jo varhain keväällä, mutta lopulta sääjumalat, hammasleikkaukseni ja muut sattumukset lykkäsivät ensimmäisen kävelyn peräti heinäkuulle asti. Olimme yrittäneet käydä jo sitä ennenkin tutustumassa Vallilaan, mutta rankkasade pilasi suunnitelmamme ja päädyimme lopulta katsomaan Stockmannille hääpukuja. Hups. Nyt kuitenkin heinäkuun alussa sovimme taas treffit kaupungille ja aiemmin päivällä päällemme ryöpsähtäneistä sadekuuroista huolimatta kävelyretki onnistui, pysyimme kuivina ja opimme taas paljon uutta maamme pääkaupungista. Kohteenamme oli tällä kertaa tosiaan Vallila, ja sama vanha virsi toistui tämänkin kaupunginosan kohdalla, kuin niin monen muunkin paikan kohdalla aiemmin.…
Operaatio anopit taivaalle
Oli aivan tavallinen perjantaipäivä. Tai oikeastaan se ei ollut aivan tavallinen päivä, sillä oli juhannusaatto. Epätavallista oli myös se, että anoppejamme odotti iltapäivällä yllätys, joka on samaan aikaan hauska, mutta myös aika jännittävä. Siitä anopit eivät tosin tienneet vielä mitään siinä vaiheessa, kun treffasimme heidät keskustassa lounaan merkeissä. Olimme luvanneet viedä äidit lounaalle juhannusaattona. Kyseessä olisi jo perinteeksi muodostunut syntymäpäivälahja äideillemme, jotka ovat molemmat kesän lapsia. Toinen on syntynyt kesäkuun lopulla ja toinen heinäkuun loppupuolella, joten yhteissynttäreitä on kiva juhlia keskikesän aikaan. Juhannusaatto on tosin siinä mielessä ongelmallinen päivä syödä ulkona, että suurin osa Helsingin ravintoloista on tuolloin kiinni. Vaihtoehtoja ruokapaikalle ei siis ollut paljon ja päätimme mennä Zetoriin, jonka…
