Yö vankilassa – Hotel Katajanokka
Vanhan vankilan paksujen kiviseinien läpi ei kuulu inahdustakaan. Ei vaikka kuinka huutaisit. Sen voit kuitenkin kuulla, kuinka joku painaa keskellä yötä huoneesi ovenkahvaa alas. Jos kurkistat käytävään, ei siellä näy ketään. Tarinat kertovat myös vesihanan menneen päälle keskellä yötä samalla kun kylpyhuoneen ovi on sulkeutunut itsestään. Hella Wuolijoen sellin kohdalla voi valokuvaan ilmestyä nainen vanhoissa vaatteissa. Katajanokan vanha vankilarakennus on täynnä kummitustarinoita. Ne sopivat tähän miljööseen hyvin. Katajanokan vankila eli Skatta tai Nokka rakennettiin vuonna 1888. Siitä tehtiin ulkoa mahdollisimman uhkaavan ja sisältä mahdollisimman ahdistavan näköinen. Me menimme sinne vapaaehtoisesti.
The Cock, Helsinki – Ekoja kertoja
Huikkaan heipat kotiovella, painan oven kiinni ja lähden kävelemään kohti juna-asemaa. Kuulostelen oloani. Tuntuu niin kovin ihmeelliseltä. Jalassa on korot ensimmäistä kertaa sitten en edes muista minkä. Sen varmaan kun vauvamaha alkoi olla niin iso, ettei tasapainoni ollut enää ennallaan. Siitä on ainakin puoli vuotta. Myös se tuntuu kovin ihmeelliseltä etten työnnä edessäni vaunuja ja peilistä katsoi lähtiessä nainen, jonka hiusten, naaman ja asun eteen oli nähty hieman vaivaa. En meinannut edes tunnistaa itseäni. Kyllä vaan, äippä oli ensimmäistä kertaa ulkona ilman vauvaa. Aluksi en uskaltanut edes ajatella kotiin mumminsa kanssa jäänyttä pikkubloggaajaa vaan höpöttelin Henkalle niitä näitä. Pelkäsin valtavan ikävän vyöryvän päälle pienestäkin ajatuksesta. Junassa olin vaan ja istuin…
Radisson Blu Aleksanteri, Helsinki
Perjantai-ilta Helsingissä. Valot syttyvät vähitellen samalla kun aurinko laskee horisonttiin. Kävelen pitkin sateen kastelemaa Bulevardia. Taivas on lupaavan kirkas. Ehkä huomenna paistaa aurinko? Katselen hymyillen rakasta kaupunkia ja päässäni alkaa soida tuttu biisi. Se sama on värittänyt niin montaa muutakin Helsingissä viettämääni hetkeä. Zen Cafen Minun kaupunkini. Helsinki on kuitenkin minun kaupunkini. Kävelen pitkin tuttuja katuja hauskan illan päätteeksi. Kotini on tänä viikonloppuna Radisson Blu Aleksanterissa Albertinkadulla ja totta tosiaan, kodilta se tuntuukin kun astelen hotellin ovesta sisään.
Meripaviljongin brunssi, Helsinki
Ihastuimme jo vuoden takaisella ensisilmäyksellämme Säästöpankinrannassa kelluvan Meripaviljongin merelliseen miljööseen ja herkkuihin, jotka maistuvat erityisen hyvältä ravintolan isoista ikkunoista aukeavaa Helsingin merimaisemaa katsellessa. Olen hehkuttanut aiemminkin rakkauttani Helsinkiä kohtaan ja täällä se kukoistaa erityisen kirkkaana. Kirkas oli myös taivas kun saavuimme testaamaan Meripaviljongin uuden brunssin eräänä sunnuntaiaamupäivänä. Päivälle oli luvattu sadetta, mutta onneksemme aurinko paistoi brunssimme aikana keväisen kirkkaana. Meripaviljongin miljöö on erityisen kaunis aurinkoisella kelillä, kun valo pääsee sisään isoista ikkunoista heijastuen merenpinnan kautta kahta valoisampana.
Frans & Amélien simpukkaperjantai
Helsingin uusimmassa ranskalaisbistrossa tarjoillaan joka perjantai tuoreita simpukoita ja kun kutsu kävi simpukkakattilan ääreen, riensimme tietysti innoissamme paikalle. Höyryävä kattilallinen sinisimpukoita vie minut aina ajatuksissani Välimerelle ja simpukoiden kanssa näpertäessä on kiva muistella menneitä matkoja ihan täällä kotimaan keväässäkin. Ranskalainen bistrotunnelma toivotti meidät heti tervetulleiksi kun astelimme sisään uudistuneeseen Frans & Amélieen, joka tunnettiin ennen nimellä Fransmanni. Meidät ohjattiin ihanaan pöytään, jota reunustivat mukavat sohvat. Pöydällä oli ruusuja sekä kynttilä ja olomme oli heti todella tervetullut.
Goodwin The Steak House
Helsingin etelärannassa huippusijainnilla G.W.Sundmansin naapurissa nököttää pihviravintola nimeltä Goodwin The Steak House. Goodwin lupaa tarjota elämäsi parhaan pihvin, joten olihan meidän kokeiltava, pitääkö väite paikkansa. Nappasimme pöydällisen kavereita mukaan ja suuntasimme pihvin kuvat silmissämme ravintolan ovesta sisään.
Rakkaudesta Helsinkiin: Munkkiniemi
Tällä kertaa tutustuimme äidin kanssa Munkkiniemeen, joka on meille molemmille entuudestaan jo hieman tuttu, mutta jossa oli vielä paljon tutkimattomia paikkoja. Minä olen viettänyt Munkkiniemen puistotiellä asuneen ystävän luona aikaa opiskeluaikoinani ja äiti on ollut joskus kauan aikaa sitten samaisella puistotiellä töissä. Munkkiniemi oli vielä 1910-luvulla maaseutua ja sen muuttamiseksi kaupungiksi alettiin tehdä suunnitelmia. Eliel Saarinen suunnitteli upean kokonaisuuden alueelle, jota hallitsi ennen oikeastaan vain Munkkiniemen kartano ja sen ympäristö. Läheskään kaikkia Saarisen suunnitelmia ei kuitenkaan toteutettu rahanpuutteen ja sodan takia. Voin vain kuvitella miten upea kaupunginosa olisi, jos kaikki Saarisen piirtämät rakennukset olisivat toteutuneet. Munkkiniemestä tuli vähän samat fiilikset kuin Lauttasaaresta. Täällä asuvat ovat ylpeitä kotipaikastaan eivätkä mielellään edes…
Liuskaluodon Skiffer
Keskellä kuuminta kesää pääsi käymään niin, että meikätyttö sairastui flunssaan. Voin kertoa että tuntui todella hölmöltä olla kipeänä kun ulkona oli 30 astetta lämmintä. Aurinko paistoi kuumasti ja normaalisti flunssassa niin kalpean naaman sijaan peilistä tuijottikin ruskettunut pisamainen tyttö, jonka naamataulusta voi huomata päällä olevan flunssan vain hieman punaisesta nenästä. Todella omituista ja jotenkin niin väärin. Ei kesällä olla kipeitä! Koska flunssa kesti viikonlopun yli, sain heittää hyvästit maanantain salitreenille. En kuitenkaan halunnut mennä työpäivän jälkeen kotiin kökkimään, olinhan nököttänyt siellä toipilaana jo koko viikonlopun. Jotain kivaa pitäisi siis keksiä. Jotain sellaista, joka ei ole liian rankkaa flunssaiselle, mutta josta tulisi hyvä mieli. Kun kerran vitamiinit, lepo eikä edes viskipaukku…
Rakkaudesta Helsinkiin: Etu-Töölö
Töölön seikkailumme jatkuu Hesperiankatujen eteläpuolella eli Etu-Töölön pitkillä mutkaisilla kaduilla. Viime osassa ihmettelimme äidin kanssa Taka-Töölön rumuutta, ja vaikkei Etu-Töölökään voita kaupunginosien kauneuskilpailuja, on se silti jollain tapaa viehättävämpi kuin kolkko Taka-Töölö. Ensimmäinen kohteemme Etu-Töölössä oli entinen ruotsinkielinen tyttökoulu Minervaskolan. Se on valmistunut vuonna 1929 ja talon ulkoasu edustaa 1930-luvun rokokoota. Koulun ulkoseinillä on muun muassa Apollo- ja Minerva-aiheisia reliefejä ja kieltämättä rakennus on ihan viehättävä nököttäessään siinä pienen puiston katveessa. Minervaskolanin vastapäätä Apollonkatu 13:ssa sijaitsee melko mitättömän näköinen valkoinen asuinrakennus. Talon tarina on kuitenkin hauska. Se on nimittäin rakennettu Juho ja Maria Lallukan testamenttaamilla varoilla ja tunnetaan Taiteilijakoti Lallukkana. Sen asukkaisiin on kuulunut ajan myötä muun muassa Outi Heiskanen,…
Rakkaudesta Helsinkiin: Etelä-Helsingin kirkot
Olemme tehneet äidin kanssa tänä vuonna tavallisten eri kaupunginosissa tehtyjen kävelykierrosten lisäksi myös teemallisia Helsinki-kierroksia. On ollut patsaskierros, Kruunuvuoren aavekaupunki ja nyt kävimme kiertelemässä Etelä-Helsingin kirkkoja. Osa kirkoista jäi odottamaan seuraavaan kertaan ja muutama aiemmilla kävelyillä nähty kirkko jäi tällä kertaa väliin (mm. Tuomiokirkko ja Pyhän kolminaisuuden kirkko), mutta aika kiva määrä erilaisia kirkkoja me saatiin käytyä läpi. Treffasimme keskustassa eräänä aurinkoisena lauantaina, joka tosin kääntyi sateiseksi reissumme loppupuolella. Olimme molemmat oikein kesäisellä tuulella ja naureskelin kun olimme valinneet yllemme toisistamme tietämättä samanhenkiset kesämekot. Siniset hameenhelmat liehuen päräytimme sporalla Uspenskin katedraalille ja niin sai kirkkokierros alkaa. Uspenskin katedraali Kävimme Uspenskin katedraalilla jo Katajanokan kierroksellamme, mutta koska kirkko ei ollut tuolloin auki,…
Rakkaudesta Helsinkiin: Haaga
Kuinka moni on ihmetellyt miksi Etelä-Haagaan junalla matkustettaessa pitää jäädä pois Huopalahden asemalla? Eikö Etelä-Haagan asema olisi luontevampi nimi Haagassa sijaitsevalle asemalle? Kaupunginosan pohjoisosastahan löytyy Pohjois-Haagan asema, mutta Etelä-Haagassa asema onkin nimeltään Huopalahti. Täh. Huopalahtihan on ihan oma paikkansa Haagan eteläpuolella! Ja miksi ihmeessä Haagassa on myös Huopalahden nimeä kantava kirkko? Eihän tässä ole mitään järkeä. Paitsi että on sittenkin. Haaga kuului nimittäin aikoinaan aina vuoteen 1923 asti Huopalahden kuntaan, ja niinpä nykyisessä Haagan kaupunginosassa sijaitsevat juna-asema ja kirkko kuuluivat ennen muinoin silloiselle Huopalahden kunnalle. Toki nimet olisi voinut muuttaa kun Haaga itsenäistyi vuonna 1923 omaksi kaupungikseen, mutta Haagan kauppalana tunnettu kaupunki ei ilmeisesti kokenut tarpeelliseksi tehdä niin. Haaga pysyi…
Rakkaudesta Helsinkiin : Vanhakaupunki ja Lammassaari
Kävelimme eräänä päivänä äidin kanssa Arabiasta Toukolan ja Vanhankaupungin kautta Lammassaareen ja minä hullu kävelin siitä vielä kotiin niin, että olin kotiin päästyäni ollut peräti viisi tuntia liikenteessä jalkojeni päällä. Väliin mahtui kyllä yksi kahvitauko ja Arabian tehtaanmyymälöissä kiertelyä, mutta on se silti aika paljon kävelyä yhdelle illalle. Tämän lenkin jälkeen jalat olivat melko väsyneet, ja sanoipa yksi varpaistani myös hetkeksi vuokrasopimuksensa irti plopsahtaen pois paikaltaan jääden tököttämään omituisessa asennossa viereisen varpaan päälle. Sen sai siitä kyllä asetettua kädellä takaisin paikoilleen ihan ilman kipua, mutta varpaan juuressa tuntui pieni särky pari päivää tapahtuneen jälkeen, ja olihan se kieltämättä hieman hämmentävä tapahtuma. Olenkohan ollut huomaamattani ilkeä varpaalleni, vai miksiköhän se halusi…
