-
Taikausko eri kulttuureissa
Maassa maan tavalla, eikö niin? Erilaisia meidän korviin ehkä hassultakin kuulostavia uskomuksia on paljon eri kulttuureissa. Niistä on hyvä olla tietoinen kun matkustaa muilla mailla vierahilla. Ethän halua tulla epähuomiossa loukanneeksi ketään.
-
Makumatkoja kotikeittiössä
Meillä oli aikoinaan tapana tehdä pitkiä makumatkoja kotikeittiössämme kokkaillen eri maiden ruokia. Teemana saattoi olla jokin tietty maa, matka maailman ympäri tai makumatka maihin, joihin emme halua oikeasti matkustaa. Makumatkoja oli hurjan kiva järkätä ja nyt kun lapsemme alkavat olla jo vähän isompia kuin pikkuvauvoja, mahdollistaa elämäntilanne vanhaan kivaan perinteeseen palaamisen. Nyt voimme tehdä ruokaa taas vähän pidemmän kaavan mukaan, herkutella rauhassa kun lapset nukahtavat tai toisinaan jopa maistella heidän kanssaan uusia makuja. En haluaisi sanoa k-sanaa ääneen, mutta kyllä vaan valloillaan oleva koronaeristäytyminenkin vaikuttaa kokkausintoon positiivisesti. Nyt kun ravintoloihin ei pääse nauttimaan pitkiä illallisia, on sellaisia järjestettävä kotona. Eilen esimerkiksi nautiskelimme alkuruoaksi kermaista simpukkakeittoa ja pääruoaksi sinihomejuustokuorrutettua karitsaa portviinikastikkeella.…
-
Seljanka
Tästä reseptistä mieleeni tulee aina toki myös vuodenvaihde, jolloin herkuttelimme keitolla Henkan perheen kanssa, mutta myös kauppareissu, kun olimme hakemassa seljankaan tarvittavia aineksia. Etenkin purjoa ja selleriä, joista joku viaton ulkopuolinenkin sai valitettavasti osansa. Antakaas kun kerron miten se meni. Tarina alkaa näin: Olipa kerran aivan tavallinen ilta Järvenpään Citymarketissa. Eräs nimeltä mainitsematon ruokabloggaaja oli miehensä kanssa ostamassa muun muassa seljankakeiton aineksia. Tuo bloggaaja sattui olemaan raskaana ja huonosti nukutun yön vuoksi niin väsynyt, ettei edes kaupassa käyminen meinannut onnistua. Bloggaajan mielestä raskautta ja väsymystä voi syyttää kaikesta, jopa omasta typeryydestä, siksi nuo seikat on mainittava heti tarinan alussa. Bloggaaja ja hänen miehensä keräsivät tahoillaan ostoslistan aineksia ostoskärryyn. Listan viimeiset…
-
Moskovan pata
Kun muutimme vuoden alussa uuteen kotiimme, innostuimme kahta kauheammin ruoanlaitosta. Vihdoinkin meillä oli riittävästi kaappia, tasoa ja laatikkoa sekä tilaa poukkoilla keittiössä ilman että törmäilemme koko ajan toisiimme. Olemme valmistaneet lähes joka viikonloppu ison satsin sapuskaa, keittelemme aamuisin puuroa, teemme töihin eväitä ja kokeilemme innoissamme uusia reseptejä. Talven ollessa kylmimmillään, teimme usein viikonloppuisin ison kasan pataruokia, joita söimme monta päivää valmistamisen jälkeenkin. Eräänä viikonloppuna Henkka ehdotti, että voisimme valmistaa Moskovan pataa. Kurkkasimme reseptin netistä, kurvasimme salitreenin jälkeen kauppaan ostamaan tarvittavat ainekset ja kävimme padan kimppuun. Pataan sekoitettiin muun muassa suolakurkkuja, sinihomejuustoa ja smetanaa, ja kuten arvata saattaa, oli lopputulos ihan törkeän herkullinen. Tätä kannattaa kokeilla!
-
Venäläiset valkosipulileivät
Viime keväänä Pietarissa ollessamme tilasimme eräässä kuppilassa välipalaksi valkosipulileipää. Mielessämme oli jokin bruschettatyyppinen valkosipulilla sivelty patonki, mutta se mitä eteemme kannettiin, olikin jotain aivan muuta. Ja se oli paljonpaljon parempaa kuin mielikuvissamme seikkailleet vaaleat leipäpalat olisivat koskaan voineet olla. Annos näytti tältä: Ihania rasvassa rapeaksi paistettuja ruisleipiä runsaalla valkosipulilla, suolalla ja tillillä maustettuna. Voi nam! Itse en olisi osannut yhdistää tilliä valkosipulisiin ruisleipätikkuihin, sillä miellän yrtin lähinnä kalan kaveriksi. Vaan en miellä enää, sillä tilli sopi uskomattoman hyvin venäläisten valkosipulileipien mausteeksi. Näitä pitäisi tehdä joskus kotonakin, muistan tuumineeni suu täynnä ruisleipää, ja niinhän minä sitten teinkin.
-
Päiväkirja Pietarin risteilyltä – Kotimatka
Aikaisemmat osat löytyvät näiden linkkien takaa: Pietarin risteily, osa 1 Pietarin risteily, osa 2 Ja nyt olisi siis luvassa vielä viimeinen osa, jossa kerron kotimatkasta laivalla sekä teen pienen yhteenvedon koko hommasta. Aloitetaan siitä kotimatkasta. Kun olimme saapuneet laivaan koko päivän Pietarissa seikkailun jälkeen, oli pienen välikuoleman eli päiväunien aika. Laitoimme kellon herättämään puolen tunnin päästä, jolloin olisi jaossa ensimmäinen suihkuvuoro. Kellon soidessa totesimme, ettei kukaan meistä nukkunut sekuntiakaan, paitsi minä ehkä torkahdin hetkeksi. En ole varma. Joka tapauksessa ensimmäinen suihkuvuoro kuului minulle, ja pikaisen ahtaassa suihkukopissa vietetyn pesuhetken jälkeen aloin laittautua iltaa varten. Hiukset nutturalle, pinkki mekko päälle ja naaman tarkistus. Sitten mennään kannelle katsomaan kun laiva lähtee satamasta. Maisemat Pietarin edustalla eivät olleet…
-
Pietarin risteily, osa 2
Ensimmäisen illan ja yön jälkeen koitti aamu, joka valkeni puolipilvisenä ja lämpimänä. Ihan kiva keli Pietarin valloittamiseen siis. Pietarin risteilyn aikatauluhan on samanlainen kuin Tukholman risteilynkin: Illalla lähdetään Helsingistä, aamulla ollaan perillä ja maissa on aikaa olla melkein koko päivä, kunnes illalla lähdetään taas kotiin päin. Kotona Helsingissä laiva on heti aamusta. Me olimme varanneet etukäteen buffet-aamiaisen, jonka voimin jaksoimme lähteä valloittamaan Pietaria, jonotettuamme ensin tunnin passintarkastusjonossa. Ensimmäinen kohteemme oli Kunstkamera, eli tuttavallisemmin sikiömuseo. Sikiömuseon purkeissa hengaili jos jonkinlaista epämuodostunutta sikiötä, joita sitten ihmettelimme tovin jos toisenkin. Museossa ei saanut kuvata, mutta Googlen kuvahaku kertoo hakusanalla ”kunstkamera” miten ihania pikku kavereita kävimme moikkaamassa. Googleta omalla vastuulla, epämuodostuneet sikiöt kun eivät ole mitään maailman…
-
Pietarin risteily, osa 1
Matkakuumeeni kasvoi talven ja kevään mittaan niin suuriin mittoihin, että minun oli yksinkertaisesti vain päästävä johonkin reissuun. Edes johonkin ihan lähelle ihan pieneksi ajaksi. Tarvitsin jotain kivaa mitä odottaa, muuten en olisi selvinnyt enää mistään. Onneksi Henkka ymmärsi, että nyt on tosi kyseessä, ja aloimme miettiä minkälaisen reissun saisimme mahdutettua aikatauluihimme. Taloprojektin kannalta parhaan pituiseksi ja sopivan hintaiseksi matkaksi osoittautui Pietarin risteily, jonka varasimme huhtikuun lopulle. Mukaan otimme Henkan veljen sekä hänen avovaimonsa Annan (kuvassa oikealla tuon isopäisen virnuapinan vieressä, joka myös Martinana tunnetaan) ja niin matka voi alkaa! Meitsin juomaranneke. Nopeiden lähtöselvitysten ja passin tarkastusten jälkeen saavuimme laivaan ja paljastimme Henkan veljelle ja Annalle, että olimme ostaneet yllätykseksi meille…
