Neljän juuston piirakka – Paras tarjottava juuston ystäville
Se oli aurinkoinen perjantaipäivä äitiyslomalla, kun odotimme kummitätiäni kylään. Aamutoimet oli hoidettu kaikessa rauhassa ja vauvaikäinen pikkubloggaaja oli ehtinyt nukkua jo jonkun aikaa päiväuniakin, kun ovelta kuului koputus sovittuun aikaan. Kummitäti on täällä! Keitimme kahvit ja ehdimme jutella sopivan hetken kunnes pikkubloggaajan huoneesta alkoi kuulua ääniä. Hain pikkuisen mukaan pöydän päätyyn syöttötuoliin, niin että hänkin pääsi osalliseksi keskusteluun. Nämä tällaiset hetket ovat äitiysloman ja hoitovapaan parhaita paloja. Kiireetön aurinkoinen keskipäivä kotosalla. Kahvia, pientä purtavaa ja tärkeä ihminen kylässä. Näistä hetkistä pitää osata nauttia, sillä vielä tulee se aika, kun vietän taas kiireistä työarkea ja iltapäiväkahvit nautitaan korkeintaan töiden lomassa toimiston taukotilassa. Tokihan kummitädille piti loihtia kahvin kaveriksi myös jotakin hyvää…
Purjo-sipulitartaletit
Suolainen piirakka on toimiva tarjottava lähes tilanteessa kuin tilanteessa, mutta astetta söpömmän version siitä saa, kun leipoo piirakan vaihteeksi pieniksi tartaleteiksi. Näperrettävää on hieman enemmän, mutta homma sujuu silti yllättävän nopeasti ja lopputulos näyttää siltä kuin olisi nähnyt suuremmankin vaivan. Kätevintä tartaletit on tehdä tartalettivuokiin, mutta myös muffinssivuoka toimii paremman puutteessa. Purjoa ja sipulia sisältävät tartaletit ovat kotoisin Koillis-Ranskan Alsacesta ja meillä nämä tarjottiin osana iltapäiväteekattausta. Ja olivathan söpöt tartaletit kieltämättä hauskemman näköiset kerrostarjottimella kuin perinteiset piirakasta leikatut viipaleet.
Smetanapizzakakku
Olipa kerran Henkan ensimmäinen isänpäivä ja halusin leipoa kakun sen kunniaksi. Mietin pitkään minkälaisen kakun tekisin, mutta pääni raksutti ihan tyhjää. Yhtäkkiä jostain alitajunnasta pompsahti esiin pizzakakku ja muistin nähneeni ohjeen sellaiseen ainakin ”Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon” -kirjassa. Nappasin kirjan kirjahyllystä ja aloin tutkailla reseptiä. Ehkäpä minä voisin selviytyä tästä, tuumasin ja päätin, että Henkan ensimmäinen isänpäiväkakku olisikin suolainen pizzakakku. Täydellistä miehelle, joka pitää enemmän suolaisesta kuin makeasta. Ohje kakun rakentamiseen on tosiaan peräisin Kinuskikissalta, mutta täytteet suunnittelin ihan itse. Oli ilmiselvää, että pizzakakku saisi makunsa Henkan lempipizzasta eli smetanapizzasta. Niinpä kaupassa ostoskärryihin lennähti kebablihaa, smetanaa, tomaattia, fetaa ja vihreää chilipaprikaa. Jemmasin ne muovikassissa jääkaapin salaattilokeroon, sillä se on…
Ranskalainen juusto-pekonipiirakka
Ranskalaisen keittiön lempparia on mahdoton valita, mutta yksi mistä pidän maan ruokakulttuurissa erityisesti, ovat ihanat ranskalaiset leivonnaiset. Värikkäät macaronsit ja muut makeat leivonnaiset ovat ihania, mutta pidän kovasti myös suolaisista leivonnaisista. Etenkin hyvään taikinaan tehdyt mehevät ranskalaiset piiraat ovat parhaimmillaan vastustamattomia. Leikatessa rapeasti rapsahtava taikina ja mehevä täyte täynnä makua. Siitä on tämäkin ranskalainen piiras tehty. Juustoksi kannattaa valita mahdollisimman voimakkaan makuinen juusto eikä sinapin määrässä kannata pihistellä. Ja hei, eihän mikään missä on pekonia voi olla pahaa?
Parsa-pekonipiirakka
Äitiysloman ensimmäinen päivä. Heräsin tänään normaaliin tapaani aikaisin, mutta sen jälkeen mikään ei olekaan mennyt normaalisti. Tänään minun ei ole tarvinnut meikata, harjata hiuksia eikä valita toimistokelpoisia vaatteita ylleni, vaan voin hengailla kaikessa rauhassa rennossa kotiasussa. En lähtenyt Henkan kyydissä töihin, eikä minun itse asiassa olisi edes tarvinnut nousta silloin kun nousin. Olisin voinut jäädä nukkumaan vaikka koko päiväksi. On äitiyslomani ensimmäinen päivä ja tunnelmat ovat lievästi sanottuna omituiset. Tuntuu samaan aikaan sekä äärimmäisen onnelliselta että omituisen tyhjältä, mutta myös ihan normaalilta ja luonnolliselta. Jakomielitautiselta siis, ilmeisesti? Minulla on kaikki maailman aika käytettävissäni, ei enää työkiireitä, ei aikatauluja, ei mitään. Voin vaan olla jos haluan, mutta osaanko? Itseni tuntien en…
Guacamolekakku
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että hyydytetyn juustokakun voisi tehdä myös suolaisena versiona? Kuulostaako oudolta? Voin kertoa ettei se ole lainkaan outoa, vaan herkullista! Suolainen juustokakku on mainio vaihtoehto juhlapöytään sen iänikuisen voileipäkakun sijaan tai kaveriksi. Makuvaihtoehdoissa vain mielikuvitus on rajana. Meidän tämänkertainen kakkumme sai vaikutteita meksikosta.
Hollantilainen suolainen pannukakku
Amsterdamissa myydään vähän joka kulmalla pannukakkuja. On suolaisia ja makeita monella eri täytevaihtoehdolla. Me jaoimme viime syksyn Amsterdamin reissullamme suolaisen pannukakun, jonka söimme aamiaiseksi tuorepuristetun appelsiinimehun kera. Pannukakun päällä oli juustoa ja pekonia ja lätty maistui niin hyvälle, että päätin kokeilla moista joskus itsekin. Ei sitten tarvitse aina matkustaa Amsterdamiin kun pannukakkuhimo iskee. Vaikka kyllähän kaupungissa kävisi mielellään vaikka joka toinen viikko. Lompakko vaan ei riemastu siitä ajatuksesta. Kävimme tuumasta toiseen tämän kevään Euroviisufinaali-iltana ja teimme paistinpannun kokoisen suolaisen pannarin, jonka jaoimme neljään osaan. Laitoimme päälle reilusti hollantilaista juustoa (goudaa tällä kertaa) ja pekonia, ja kyllä se vaan maistui ihan yhtä hyvälle kuin Amsterdamissakin. Nam.
Venäläiset valkosipulileivät
Viime keväänä Pietarissa ollessamme tilasimme eräässä kuppilassa välipalaksi valkosipulileipää. Mielessämme oli jokin bruschettatyyppinen valkosipulilla sivelty patonki, mutta se mitä eteemme kannettiin, olikin jotain aivan muuta. Ja se oli paljonpaljon parempaa kuin mielikuvissamme seikkailleet vaaleat leipäpalat olisivat koskaan voineet olla. Annos näytti tältä: Ihania rasvassa rapeaksi paistettuja ruisleipiä runsaalla valkosipulilla, suolalla ja tillillä maustettuna. Voi nam! Itse en olisi osannut yhdistää tilliä valkosipulisiin ruisleipätikkuihin, sillä miellän yrtin lähinnä kalan kaveriksi. Vaan en miellä enää, sillä tilli sopi uskomattoman hyvin venäläisten valkosipulileipien mausteeksi. Näitä pitäisi tehdä joskus kotonakin, muistan tuumineeni suu täynnä ruisleipää, ja niinhän minä sitten teinkin.
Valkosipulinen rahkalevite aka maailman paras levite
Yksi elämän virstanpylväs on nyt saavutettu: Kokkasin ensimmäistä kertaa anopin reseptillä jotakin. Enkä edes ihan mitä tahansa, vaan maailman parasta rahkalevitettä, johon ihastuin heti ensimaistamisella. Levite saa jopa minut hienon ja sivistyneen juhlavieraan (kröhöhöm..) seisomaan pitopöydän vieressä rohmuten aina uuden patonginpalan, jonka päälle levitän ison kasan valkosipulista rahkan ja margariinin seosta. Tämän jälkeen ahmin koko herkun kerralla edelleen sen pöydän vieressä hengaillen. Miten niin muka pitäisi ottaa ruokaa omalle lautaselle ja mennä muualle syömään? Levite todella on niin herkullista ja koukuttavaa, etteivät hyvät ruokatavatkaan pysy enää mielessä. Sen pidemmittä puheitta mennään itse reseptiin. Rahkalevite puoli pakettia voita tai margariinia purkki (esim. Ehrmannin) rahkaa valkosipuli persilja Pilko valkosipuli ja persilja. Kippaa…
