Pestocrostinit
Olimme kiertäneet koko päivän veneellä pitkin Ligurian kaunista ja jylhää rannikkoa. Olimme nähneet Portoveneren ja kaikki Cinque Terren kylät mereltä päin kun hyppäsimme pois aluksen kyydistä viimeisessä Cinque Terren kylässä. Monterosso al Maren illassa kävellessämme tuumasimme, että taitaa olla välipalan aika. Kuuman päivän päätteeksi pitäisi saada jotain suolaista. Niinpä istahdimme kivan näköiselle terassille. Tilasimme tarjoilijalta crostineita. Minulle anjoviksilla ja toiselle tomaateilla. Myöhemmin saman loman aikana tilasimme Chiantin pikkukylässä vielä lautasellisen erilaisia crostineja ja viimeistään silloin päätimme, että näitä pitää tehdä kotonakin.
Minun Milanoni
Milano. Muodin mekka. Pohjois-Italian suurkaupunki. Pukumiehiä, malleja, tyylikkäitä ihmisiä. Iso kirkko ja sen edustalla paljon lintuja. Harmaata, väritöntä ja tylsää. Mutta silti kivaa, koska se on kuitenkin Italiaa. Jotain tällaista pyöri mielessäni kun varasimme hotellia Milanosta.
Corniglia, Cinque Terre
Pysähdyn hetkeksi vetämään henkeä. Hiki valuu ja portaat jatkuvat loputtomiin. En halua edes katsoa paljonko niitä on vielä jäljellä. Tiedän vastauksen muutenkin: Paljon. Maisema on kuitenkin kaunis. Rinteessä appelsiinipuun vieressä aukeaa vihreät viiniviljelmät, alhaalla kimmeltää sinistäkin sinisempi meri, aurinko porottaa ja Italian kesä on parhaimmillaan.
Manarola, Cinque Terre
Siinä se nyt on. Tätä maisemaa olen tuijottanut koko pitkän talven työpaikkani seinällä. Leikkasin sen irti seinäkalenterista, kiinnitin sermiin ja aloin laskea päiviä häämatkaamme. Kuvassa on Manarola, ehkäpä kaikista kaunein Cinque Terren viidestä kylästä.
Riomaggioren yö, Cinque Terre
Aurinko on jo laskenut ja turistit ovat lähteneet aikoja sitten parveilemasta Riomaggioren kaduilta. Veneet on tuotu rantaan. Vatsa on täynnä illallisen jäljiltä. Simpukoita valkosipulisessa liemessä, vastapyydettyä kalaa ja kylmää valkoviiniä. Huokaan tyytyväisenä.
10 syytä matkustaa Emilia Romagnaan
Italia on monipuolisena matkakohteena aivan omaa luokkaansa. Samaan pakettiin saa niin aurinkoisia rantalomakohteita, herkullista ruokaa, viiniä, historiaa, upeaa luontoa Alpeista tulivuoriin kuin monimuotoista kulttuuriakin. Alueista tunnetuin lienee Toscana, mutta suosiolla on myös varjopuolensa. Toscanassa on paikoin todella paljon turisteja ja hintataso on sitä myöten korkeampi kuin naapurimaakunnissa. Onhan Toscana todella upea. En minä sillä. Mutta tiesitkö, että ihan samankaltaisia kokemuksia saat myös viereisestä Emilia Romagnan maakunnasta? Voisin väittää, että jopa parempia. Emilia Romagna on aidompi, edullisempi ja siellä palloilee paljon vähemmän turisteja tielläsi kuin Toscanan kuuluisissa matkakohteissa. Itse asiassa moni asia, joita varten Toscanaan ja Italiaan matkustetaan, tulee Emilia Romagnasta. Parhaana esimerkkinä on ruoka. Vai mitä sanot Parman kinkusta, bolognesesta…
Vernazza, Cinque Terre
Vanhat kivirappuset kiemurtelevat kapeampaakin kapeammilla kaduilla. Portaat ovat epäilemättä vanhat, samoin niitä reunustavat talot. Pysähdyn vähän väliä ihastelemaan kauniita yksityiskohtia, värikkäitä kukka-asetelmia, vanhoja ovia ja edessä aukeavaa maisemaa. Matkaa on kuitenkin jatkettava, sillä perillä odottaa maisemat alas Vernazzan kaupunkiin.
Riomaggiore, Cinque Terre
Juna pujahtaa esiin tunnelista ja pysähtyy asemalle. Astun ulos ja suolainen meri-ilma vyöryy kasvoilleni. Katson kaiteen yli ja näen turkoosin meren, joka iskee vaahtopäisiä aaltojaan lähes pystysuorina nouseville kallioille ja rannan kivikkoon. Karua ja kaunista. Maisemaa täydentää kukkien väriloisto, enkä malta odottaa että näen enemmän.
Farfalle con gorgonzola – Pippurinen sinihomejuustopasta
Meillä on tapana tehdä joulukinkun valmistumista odotellessamme pastaa pahimpaan nälkään. Tälle on oikeastaan hyvin käytännöllinen syy, sillä kinkun köllöttäessä uunissa, on vaihtoehtona vain liedellä valmistuvat ruoat. Hiilaripitoinen pasta täyttää sopivasti mahaa, mutta jättää tilaa myös myöhemmin illalla tai yöllä nautituille kinkkumaistiaisille. Syömme tavallaan aterian hiilarit ensin pastan muodossa ja proteiinin sitten myöhemmin kun tappelemme uunituoreista kinkkuviipaleista. Joulukinkku maistuu muuten ehdottomasti parhaalta tuolloin. Aattoa edeltävänä yönä juuri uunista tulleena. Namskis. Se joulukinkusta, nyt on kuitenkin jo tammikuu. Kinkunodottelupasta sopii kuitenkin mainiosti mihin vuodenaikaan tahansa, joten tässäpä olisi ihanan täyteläisen sinihomejuustopastan resepti. Pippuri tuo pastaan potkua ja resepti on peräisin mistäpä muualtakaan kuin pastanystävän raamatusta eli Aglio e Olio -kirjasta.
Cacio e pepe – italialainen suosikkipasta juustosta ja pippurista
Eräs juuri Italiassa lomaillut tuttavapariskuntamme esitti elokuun lopulla tanssituissa häissä hieman ohimennen pienen toiveen siitä, että sivustolleni tulisi cacio e pepen ohje. Kyseinen pasta on ollut To do -listallani jo pitkään, joten täytyyhän sitä nyt tehdä jos pastaohjetta kerran ystävien taholtakin toivotaan. Ja eihän siinä sitten mennytkään kuin kaksi kuukautta että sain tehtyä pastan, ja siitä vielä pari viikkoa, että julkaisen sen reseptin blogissa. Onneksi en luvannutkaan reseptiä nopeasti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? Ja eikö vaan nyt syksyn synkkyydessä olekin ihana muistella kesäisiä ruokahetkiä Italian auringon alla? Cacio e pepe on taas kerran yksi italialainen taidonnäyte siitä, miten yksinkertainen on usein parasta. Laadukkaat raaka-aineet takaavat sen, että…
