Ravintola Dau Cila, Riomaggiore
Cinque Terren eteläisimmässä kylässä Riomaggioressa on erityisen hyvä kalaravintola. Aivan rannasta nousevan pääkadun alussa on tunnelmallisen näköinen terassi. Valkoisten aurinkovarjojen alta voi katsella kaunista merimaisemaa samalla kun tarjoilija kantaa pöytään tuoreita meren antimia. Dau Cilaan kannattaa tehdä pöytävaraus. Näkyvällä paikalla sijaitsevaa suosittua ravintolaa suositteli myös hotellimme pitäjä ja terassi näytti olevan joka päivä täynnä. Enkä yhtään ihmettele miksi. Ruoka oli erinomaista ja maisemat mitä upeimmat.
Monterosso al Mare, Cinque Terre
Hiekkarantaa lähes silmänkantamattomiin. Tai ainakin paljon enemmän kuin muissa Cinque Terren kylissä. Aurinkovarjot siistissä rivissä, meressä polskivia lomalaisia ja rantabaarin vilinää. Siitä tunnistaa Monterosso al Maren. Ainoan Cinque Terren viidestä kylästä, jossa on kunnon puitteet rantaelämälle.
Spaghetti alla abruzzese
Hyvään pastaan ei tarvita paljoa. Muutama hyvä raaka-aine ja sopivan al denteksi kypsennetty pasta. Päälle aitoa parmesaania ja keitinveteen riittävästi suolaa niin että se maistuu merivedeltä. Parasta olisi tietysti itsetehty pasta, mutta ei sitä aina jaksa tai ehdi väkertää. Kaupan kuivapastatkin toimivat. Etenkin kaikki laadukkaammat merkit sekä esimerkiksi tummat täysjyväversiot, joista ehdoton lempparini on spaghetti. Spaghetin kanssa sopii öljypohjainen simppeli pasta. Tällä kertaa kokkailimme pastaa Italian keskiosista Abruzzon maakunnasta. Spaghetti alla abruzzeseen (eli abruzzolaiseen spaghettiin) tulee spaghetin lisäksi vain sipulia, valkosipulia, pekonia ja persiljaa. Päälle raastetaan alkuperäisen reseptin mukaan pecorinoa, mutta parmesaanikin käy paremmin kuin hyvin.
Hotel Sol Levante, Riomaggiore, Cinque Terre
Cinque Terreen suuntaavan kannattaa alkaa tutkia majoitusvaihtoehtoja ajoissa. Itse kylissä on suhteellisen vähän hotelleja ja suurin osa matkaajista yöpyykin esimerkiksi La Speziassa, josta on kyllä helppo tulla Cinque Terren alueelle junalla, mutta alueen ulkopuolella yöpyessä jotain oleellista jää puuttumaan. Silloin ei pääse nauttimaan Cinque Terren yöstä, myöhäisestä illasta ja varhaisesta aamusta, jolloin turistit eivät ole vielä vallanneet kalastajakylien kapeita katuja. Noina hetkinä Cinque Terre näyttäytyy aidoimmillaan.
Pestocrostinit
Olimme kiertäneet koko päivän veneellä pitkin Ligurian kaunista ja jylhää rannikkoa. Olimme nähneet Portoveneren ja kaikki Cinque Terren kylät mereltä päin kun hyppäsimme pois aluksen kyydistä viimeisessä Cinque Terren kylässä. Monterosso al Maren illassa kävellessämme tuumasimme, että taitaa olla välipalan aika. Kuuman päivän päätteeksi pitäisi saada jotain suolaista. Niinpä istahdimme kivan näköiselle terassille. Tilasimme tarjoilijalta crostineita. Minulle anjoviksilla ja toiselle tomaateilla. Myöhemmin saman loman aikana tilasimme Chiantin pikkukylässä vielä lautasellisen erilaisia crostineja ja viimeistään silloin päätimme, että näitä pitää tehdä kotonakin.
Aperitivo
Jos saisin kopioida jotain Italiasta Suomeen, niin se olisi aperitivokulttuuri. Italiassa lähes paikassa kuin paikassa saa alkuillasta tiettyyn aikaan juoman lisäksi pöytään erinäisen valikoiman suolaisia naposteltavia, jotka kuuluvat juoman hintaan. Joskus se voi olla pelkkiä oliiveja, joskus taas esillä on runsas buffet-pöytä, josta voi hakea purtavaa. Me tutustuimme aperitivoihin häämatkallamme oikein toden teolla. Istahdimme monena iltana terassille, tilasimme Aperol Spritzit ja maistelimme suolaisia herkkuja. Sillä siirsi helposti orastavaa nälkää, jotta illallisen voi nauttia italialaiseen tapaan myöhään, ja terassilla aika kului kuin huomaamatta. Astelisin mielelläni Suomessakin työpäivän jälkeen drinkille ja napostelisin pieniä suolaisia juomani kanssa.
Minun Milanoni
Milano. Muodin mekka. Pohjois-Italian suurkaupunki. Pukumiehiä, malleja, tyylikkäitä ihmisiä. Iso kirkko ja sen edustalla paljon lintuja. Harmaata, väritöntä ja tylsää. Mutta silti kivaa, koska se on kuitenkin Italiaa. Jotain tällaista pyöri mielessäni kun varasimme hotellia Milanosta.
Corniglia, Cinque Terre
Pysähdyn hetkeksi vetämään henkeä. Hiki valuu ja portaat jatkuvat loputtomiin. En halua edes katsoa paljonko niitä on vielä jäljellä. Tiedän vastauksen muutenkin: Paljon. Maisema on kuitenkin kaunis. Rinteessä appelsiinipuun vieressä aukeaa vihreät viiniviljelmät, alhaalla kimmeltää sinistäkin sinisempi meri, aurinko porottaa ja Italian kesä on parhaimmillaan.
Manarola, Cinque Terre
Siinä se nyt on. Tätä maisemaa olen tuijottanut koko pitkän talven työpaikkani seinällä. Leikkasin sen irti seinäkalenterista, kiinnitin sermiin ja aloin laskea päiviä häämatkaamme. Kuvassa on Manarola, ehkäpä kaikista kaunein Cinque Terren viidestä kylästä.
Riomaggioren yö, Cinque Terre
Aurinko on jo laskenut ja turistit ovat lähteneet aikoja sitten parveilemasta Riomaggioren kaduilta. Veneet on tuotu rantaan. Vatsa on täynnä illallisen jäljiltä. Simpukoita valkosipulisessa liemessä, vastapyydettyä kalaa ja kylmää valkoviiniä. Huokaan tyytyväisenä.
